Hyvää huomenta - täällä Madrid!

Uusi maa, uudet kujeet!

2011-03-02T13:07:00.001+01:00

Hola mi amigas, que tal?

Ajattelin ilmoittaa siltä varalta, jos joku satunnainen kulkija vielä tähänkin blogiin eksyy, että asun ja opiskelen tällä hetkellä Kiinassa. Kyllä, kaikkialle se elämä joskus viekin!

Niin, eli siis uuden blogini Kiinan valloituksesta löydät täältä: KLIK!

Bienvenido a Chengdu. :)

Kiitän ja kumarran

2010-05-30T20:23:00.002+02:00

Se on kuulkaas aika hyvästellä tämä reissublogi, sillä seikkailu on ohitse ja minä yritän totutella elämään taas hyvin organisoidussa ja ajallaan toimivassa maassa. :) Spotify ei puhu enää espanjaa ja vihannekset ovat törkeän hintaisia. Sitä taidetaan siis olla kotona. Toisaalta ihanaa olla Suomessa, toisaalta ikävä Eunjia ja meidän kommuunia.

Blogini päättyy kiitoksiin, kuten hyvän kirjallisuuden kuuluukin. ;)

Ihan ensimmäisenä kiitos Juha. Sinä olit se joka sai kaikki "Mua vituttaa, väsyttää, ahdistaa, ei huvita"-viestit. Kiitos taustatuesta ja turvasta sekä vierailusta Madridiin! <3

Seuraavaksi kiitos porukat. Ilman näppärää asianhoitoa Suomessa moni juttu olisi jäänyt retuperälle. Kiitos myös sponsoroinnista ja erityisesti rakkaiden lapsukaisteni hyvästä hoidosta. Olen velkaa monta kissanhoitoa.

Kiitos Marsu ja Nina kaikista Skype-puheluista ja visiitistänne Madridissa! Ehdottomasti hauskin viikonloppuni Espanjassa. :D

Kiitos Liisa taustatuesta ja kirjeestä. :)

Kiitos Marjut, Emmi, Jossu ja Maria lähtiäiskortistani sekä Kouvola-postista. Se piristi päivääni. :D

Kiitos Kyamk, kun laskitte tämän ei-aina-niin-keskittyvän opiskelijan maailmalle.

Kiitos Otsakorpisäätiö apurahasta.

Kiitos Kirsti.

Ja ennen kaikkea: kiitos elämä! Olet ihmeellistä.

Lopuksi toivon ja vaadin, että jokainen joka on kerrankin lukenut tätä blogia ja näkee tämän tekstin, jättää minulle kommentin tähän postaukseen. Ei haittaa vaikka olisit mummoni kaiman kissan serkun hoitaja - jos olet lukenut, ilmoittaudu. Tiedän jo että lukijoita on paljon laajemmalti kuin aluksi kuvittelin. Olisi mukava tietää ketkä elivät kanssani tätä reissua. :)

Ja kommentointi tapahtuu näin:

Klikkaa tekstin alla näkyvää "0 kommenttia kohtaa". Valitse liukuvalikosta henkilöllisyydeksi nimetön, ellei sinulla ole tunnuksia tänne. Kirjoita kommentti ja paina lähetä - ei sen vaikeampaa.

Adios, hasta luego!

Vaihtoinfoa

2010-05-28T07:37:00.005+02:00

Aamuvirkku täällä, en saa enää unta. Yökin meni vähän pyöriessä ja ihmetellessä. Halasin juuri Dania viimeisen kerran. :( Mutta koska mulla on tässä aikaa, ajattelin tehdä pienen vaihtoinfon. Minulta kysellään tasaisin väliajoin vaihtoon lähtemisestä, joten tässä yleisiä vinkkejä sekä erikseen vinkit Espanjaan/Madridiin suuntaaville. Ja nämä ohjeet koskevat siis amk-vaihtoa. :)

- Jos olet kiinnostunut vaihdosta tai olet jo päättänyt lähteä, ota yhteyttä koulusi kv-sihteeriin, -koordinaattoriin tai millä nimellä hän ikinä kulkeekin. Hän tietää mihin, milloin ja miten voit lähteä.

- Mieti mihin haluat. Mistä kielestä olet kiinnostunut, osaatko jotain kieltä ennestään ja haluat parantaa sitä, millainen kulttuuri sinua kiehtoo ym. Minulla oli tasan yksi vaihtoehto kielen ja kulttuurin vuoksi. En edes kirjoittanut lappuun muita maita.

- Vaihtoonpääsyn vaatimukset riippuvat koulustasi ja alastasi. Minulta vaadittiin ensimmäisen vuoden pisteet eli n. 60 opintopinnaa. Vaihtoon voi yleensä lähteä tokana ja kolmantena vuonna. Itse lähdin toisen vuoden alussa, sillä olen aloittanut kouluni tammikuussa. Yleisempää meidän koulussamme on lähteä vasta toisen vuoden loppupuoliskolla.

- Vaihto kestää usein max. sen 5kk. Nelisen kuukautta on normaalimpi aika.

- Mitä luultavimmin pääset juuri sinne mihin haluat, sillä samaan kouluun huolitaan usein monia vaihtareita samasta maasta. Meitä nyt ei sattunut tänne kuin kaksi.

- Paperisota ei ole vaikeaa. Täytät vain tarvittavat laput (kv-henkilö jeesa) ja odotat. Simppeliä.

- Hae apurahat. Eurooppaan Erasmus-raha (n. 950€) ja muihin paikkoihin omansa, jälleen kerran kv-henkilö tietää mitä tehdä. Selvitä myös mahdollisuutesi koulun ulkopuolisiin apurahoihin. Itse sain yksityiseltä säätiöltä tukea matkaan.

- Hommaa Eurooppalainen sairasvakuutuskortti, mikäli matkailet Euroopassa. Se oikeuttaa sinut ilmaiseen terveydenhoitoon ulkomailla. Esim. täällä Espanjassa en joutunut sen kanssa maksamaan yhtikäs mitään käydessäni lääkärillä. Muista myös matkavakuutus!!

- Asunnon voi hankkia jo etukäteen esim. tulevan koulun kautta, mutta meille se ei ollut mahdollista. Selvitä mitä kautta ja miten saat kämpän. En suosittele host-perhettä hinnan vuoksi.

- Mahdolliset lääkkeet on varminta viedä mukanaan Suomesta. Selvittele sotkut Kelan kanssa.

- Tärkein: varaa mukaan roimasti seikkailumieltä ja yritä elää once in a lifetime-periaatteella. Elämä ulkomailla opiskelijana on monesti kaukana siitä ylellisyydestä, johon olemme Suomessa tottuneet. Siihen ei kuole vaikka huone olisi vain pieni koppi katonrajassa ja vessa jaettaisiin seitsemän hengen kesken. Se on vain kasvattava kokemus. :)

- Koti-ikävä on taattua, mutta siitä selviää. Etenkin jos lähtee yksin maailmalle, tulee kohtaamaan ulkopuolisuutta ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Soita silloin Skypellä Suomeen ystäville, auttaa kummasti.

- Älä myöskään jätä lähtemättä vain siksi, että kotiin jää poika/tyttöystävä. Kyllä se siellä odottaa, jos on odottaakseen. Rakkaus sietää paljon välimatkaa ja poissaoloa pakon edessä.

Sitten pari vinkkiä Espanjaan tai Madridiin tahtoville.

- Älä usko espanjan opettajaa, joka sanoo ettei tänne voi lähteä ilman kielitaitoa. Toki kielitaidosta on paljon hyötyä, mutta minä tulin tänne kehnolla enkulla ja olemattomalla espanjalla. Ensimmäiset viikot menivät ihan ymmärtämättömyydessä, mutta nyt englantini on sujuvaa ja espanjaa ymmärrän sekä puhun hieman.

- Madridissa on paljon vapaita kämppiä. Jos tulet maahan ilman asuntoa, ota hostelli ensimmäiseksi viikoksi. Minun hostelliaikani venyi lopulta kolmeksi viikoksi, kunnes pääsin tähän kämppään. Hyviä nettisaitteja kämpän löytämiseksi ovat www.idealista.com (täältä löysin omani), www.segundamano.es ja www.easypiso.com. Käy katsomassa myös kuvattomia asuntoja. Ja soita vaan kaikille mahdollisille vuokranantajille bongataksesi ne jotka puhuvat enkkua edes välttävästi (ellei sinulla ole kielitaitoa siis).

- ÄLÄ maksa mitään ilman että olet varma että raha menee asunnon vuokraajalle. Jos maksat takuuta, tee AINA kirjallinen sopimus. On valitettavan yleistä joutua huijatuksi.

- Visa Electron toimii täällä joka paikassa, mutta sen käytössä on paljon häiriöitä. Rahaa nostettaessa sinulta veloitetaan tietty palvelumaksu.

- Älä silti kanna rahaa mukanasi ja vahdi muutenkin laukkuasi ja rahojasi kuin hyeena. Ystävältäni varastettiin kaikki yhtenä kauniina päivänä. Madridin taskuvarkaat ovat pirullisen vikkeliä ja huomaamattomia.

- Madridin metro on suuri ja simppeli, jopa tällaiselle tallukalle kuin minä. Joka asemalta saa karttoja ja luultavasti sisäistät koko systeemin parissa päivässä. Yksi matka maksaa euron, mutta esim. minä joudun koulumatkojen takia ostamaan kuukausikortin joka on 70€, mutta sillä saakin sitten reissata niin paljon kuin sielu sietää. Myös bussimatkat kuuluvat matkakorttiin. Matkakortit on jaettu alueittain, eli saatat tarvita esimerkiksi vain keskusta-alueen kortin.

- Jos harrastat kuntoilua, yksi loistava sali on Wellness&Fitness-studio Tirso de Molinassa. Minä olen hikoillut siellä nyt kolmisen kuukautta. Tunnit vedetään espanjaksi, mutta salin henkilökunta puhuu auttavasti englantia.

- Hyviä asuinalueita Madridissa ovat mm. Chueca (siisti ja mukava alue, tykkäsin) ja nykyinen kotialueeni Tirso de Molina, josta on keskustaan 2min. Tässä vieressä sijaitsee kaunis La Latinan alue. Nämä ovat kaupungin "china townia", sillä tänne on kerääntynyt paljon kiinalaisia ja mustia maahanmuuttajia. Vieressä sijaitsee myös Lavapies, josta pidän. Salamanca on upeaa aluetta, mutta vähän kalliimpaa.

Enpäs nyt äkkiseltään saa enempää mieleen....eli kysykää lisää, jos siltä tuntuu. :) Minä alan survoa matkalaukkua kiinni. Se vaatii yhden naisen istumaan laukun päälle ja toisen sulkemaan vetokejut ja lukot.

Mustia sukkia

2010-05-27T14:58:00.002+02:00

Viimeinen päiväni Madridissa on käynnistetty riidalla. Asialla olivat jälleen meidän antirakastavaiset Sole ja Steven... Miesressukka on ihan kipeänä vieläkin leikkauksen jälkeen ja muija vaan huutaa. Ihan uskomatonta. Tuossa tilanteessa minä istuisin suurinpiirtein mieheni vieressä ja kyselisin vähän väliä miten voin auttaa. No näin olen tehnyt välillä Steveninkin kanssa.

En ole tainnut mainita että täällä on aiemminkin riidelty niin että tiesin olevani osa riidan syytä. Minulla ei ole Stevenin kanssa yhtään mitään juttua, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan - mutta Sole on jostain syystä silti mustasukkainen. Hän on jopa tavannut kasvotusten poikaystäväni, mutta sekään ei ilmeisesti todista riittävästi. Ja on jotenkin hassua, kun me kaikki tiedämme etteivät Sole ja Steven menneet naimisiin rakkaudesta, vaan maassaololuvasta, ja silti mimmi on omistushaluinen miehen suhteen. Nooh, minulla ei ole oikeastaan osaa eikä arpaa tuohon riitaan, joten lähdin seikkailemaan viimeisen kerran kaupungille.

Tämän päivän fiilis on todella haikea. Harmittaa ihan kamalasti jättää nämä ihmiset ja kaikki tänne. Toisaalta on ihan mahtavaa palata kotiin kissojen luokse. Kaikille vaihtoa miettiville haluan sanoa, että menkää. Menkää kun vielä voitte. Minä olin ennen ahdistunut ihminen, joka ei voinut kuvitellakaan edes kahdenhengen solussa asumista, joka inhosi ja karttoi yleisiä vessoja, laski vessassa hanasta vettä ja muuta yhtä omituista. Ja kuten tiedättekin täällä sitä asutaan seitsemän hengen kesken ja yhdellä vessalla. Olen muuttunut monella tapaa, tunnen itseni paremmin ja tiedän rajani - sen mihin pystyn.

Ehkä parasta on juuri tämä uusi itseluottamus, joka antaa voimaa tehdä ihan mitä vain. Jos asun tulevaisuudessa Suomessa, tiedän etten voi kohdata ongelmaa johon ei ole ratkaisua. Apuakin on uskomattoman helppo saada omalla kielellä. Tiedän myös että muutan vielä joskus mielelläni ulkomaille. Jokaisen olisi hyvä nähdä pikkuisen enemmän maailmaa, kuin vain ne omat pienet piirit. Tietenkään tällainen irtiotto ei ole kaikille mahdollista, mutta kannattaa tehdä jos on. Ja voin kertoa, että itse sairastan hyvin vakavaa sairautta, mutten antanut sen estää lähtöäni. Järjestelin vain lääke- ja lääkäriasiat kuntoon ennen lähtöä.

Olen voittanut itseni tuhatkertaisesti täällä. Ja ennen tätä; olin nimittäin tammikuun lopulla aivan hajalla tulevan lähdön takia...suorastaan toivoin syytä, etten voisi muuttaa Espanjaan. Silti ylitin sen vuoren ja tulin tänne. Enkä vaihtaisi hetkeäkään pois! :)

Noniin, se siitä paasauksesta. Tänään on vielä edessä valtaisa pakkausurakka...apuaaaa. Kämppiksilleni tein suuren Farewell-julisteen meidän kuvalla ja hauskoilla teksteillä. Syötin näille viimeiseksi ehtoolliseksi fetasalaattia, jota kukaan muu kuin Katja ei ollut aiemmin maistanut. Eunji tarjosi vastapainoksi minulle eilen korealaista pastaa, joka oli niin tulista että sisukaluni paloivat (en tiennyt että korealainen ruoka on tulisempaa kuin meksikolainen :o).

Päätän blogini viikonlopun aikana, pysykää linjoilla. :)

Viva la España

2010-05-26T13:17:00.019+02:00

Hei taas! Tiedän että ehditte jo varmaan ikävöidä punaisen paholaisen matkaraportteja, joten täältä pesee. :)

Vieraat saapuivat perjantai-iltana ja vietimme mitä hulluimman ja hauskimman viikonlopun. Madrid tarjosi parastaan sillä lämpö suorastaan killui kaupunkimme yllä! Lauantaina päästiin jo +37 asteeseen, huh. Varsinainen ihmisgrilli, kuten ystäväni Marika tätä pätsiä kutsui. Ensimmäisen illan ihmettelimme ja kaverini olivat päät pyörällä rankan reissupäivän päätteeksi, joten vasta lauantaina aloittelimme loman. Minäkin nääs lomailin kun en tehnyt koulujuttuja enkä käynyt salilla tai juurikaan opiskellut. Harvoin tulee enää itse elettyä täällä lomaillen.

Lauantai menikin sitten enimmäkseen sovituskopeissa, kun kaverini pääsivät tutustumaan Madridin lukuisiin vaatekauppoihin. Ja voin kertoa, että shoppailtiin ja shoppailtiin ja shoppailtiin. Illalla meillä oli kunnon fiesta ja jotenkin korkkarimme osoittivat kohti Joy-yökerhoa, jossa juhlittiin elämämme edestä. Sunnuntai meni näin ollen lepäilyyn, mutta senkin toteutimme auringon alla Retiro-puistossa. Mikäs sen parempi darrapäivä kuin nurtsilla makoillen ja välillä torkkuen.

Ja minä koin elämäni hetken, kuin sain puistossa syliini pienen pupun! Jos minulle ojennettaisiin vauvaa en tietäsi yhtään mitä tehdä, mutta kun kyseessä on pienen pieni väpättävänenäinen jänis, suljin sen hellään huomaani kuin oman lapsen. <3 Tuo oli takuulla yksi parhaista hetkistäni täällä.

Maanantaina minä kävin pyöräyttämässä yhden tentin ja luulen että kaverini viettivät sen ajan taas sovituskopeissa. Illemmalla katseltiin vielä kaupunkia ja nautittiin grillistä, kunnes huomattiin että kolme päivää oli sujahtanut ohitsemme aivan liian nopeasti ja saattelin heidät kentälle. :/

Tänään kävin tekemässä viimeiset tentit ja Universidad Nebrija on ohi minun osaltani! Melkoinen suoritus. Tässä on enää todelliset lopun ajan päivät jäljellä, kunnes perjantaina pörhellän kohti kotia....hurjaa. Ja kurjaa. Ja toisaalta ihanaa. En osaa päättää.

Lopuksi viikonlopun sekalaista kuvasaldoa. :)

Näkymä keittiömme ikkunasta. Näin täällä kuivatetaan pyykit.

Muistanette kertoneeni merenelävistä, joita käyn katselemassa kaupoissa?

Tres chicas, keskellä minä ja sivuilla onnelliset (ja valkoiset ;D) vieraani. :)

Jäämurskaa mojitoihin. Näytin kuinka se tehdään meillä.

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. <3

Lazy sunday at Retiro.

Uh lala, heppapoliiseja!

Viva la España!

Danin huone on niin matala, ettei sinne mahdu oikeaa tuolia - siispä askarreltiin lastentuolista sopiva valtaistuin! :D

Fiksun näköisenä suihkun jälkeen hyvästelemässä haisukasa-Andrew, joka muutti tänään Kiinaan. I miss him.

Sisar hento punainen

2010-05-20T17:42:00.004+02:00

Sisäinen lähihoitajani on herätetty. Stevenin koipi leikattiinkin jo eilen ja tänä aamuna olkkarissa odotti surkea näky: todella huonovointinen heppu. Yleensä Stevenin kasvoilla on villi hymy ja kaveri suoltaa huumoria taukoamatta, mutta nyt kyllä näkee naamasta että vointi on huono ja polveen sattuu.

Minä olen tänään kotona jumissa kirjoittamassa viiden sivun mittaista esseetä International Relations-kurssille (pohdin Espanjan sisällissotaa realismin kautta, jippii...), joten toimin samalla avustajana. Tosin tuo potilas ei kehtaa kauheasti pyytää mitään, joten kyselen tunnin välein tarviiko tehdä tai tuoda jotain. Miettikääs kun mies ei koskaan juo alkoholia tai käytä lääkkeitä, ja nyt se on särkylääkepilvessä koko ajan. Onneksi tämä sisar hento punainen on paikalla!

Tapahtui tässä männä päivinä: Eunji osti Mp3-soittimen ja marssi luokseni. Hän kysyi löytyisikö minulta jotain musiikkia hänen soittimeensa, hänellä itsellään kun ei kuulemma hirveästi ole. No tietty mulla on! Ei muuta kun kuuntelemaan ja siirtämään. Hassua oli se, ettei neiti tiennyt mitään nykyajan musiikista. Siis ei ketään Oasiksesta Madonnaan tai Black eyed peasiin tai Coldplayhin....ei mitään ns. hittikamaa. Olin ihan äimänä, sillä vaikken itsekään noista yhtäkään fanita niin eihän niihin voi olla törmäämättä jos yhtään avaa silmiään. :o Musiikkirupeaman jälkeen kysäisin muina miehinä Eunjilta millaisesta musiikista tämä pitää eniten. No klassisesta. Sen jälkeen minua taas hävetti oman poppikokoelmani kanssa...!

Höhööhö, sain koululta kuvia meidän Dia del libro-juhlasta. Ne kekkerit, jossa kävin lausumassa Eino Leinoa synkkääkin synkempänä suomalaisena. Voin kertoa että kuvatkin ovat sen mukaisia - olen ihan haudanvakavan siellä pöntössä! Ja kyllä minusta on näkynyt punaisen tukan lisäksi myös silmälasit. :D Epäilin silloin että korkeintaan päälaki näkyisi yleisöön korkean pöntön takaa.

Huomenna saan mieluisia vieraita Suomesta, jei!! :) Tiedossa mukava viimeinen viikonloppu Madridissa, joten en välttis kerkeä postailemaan.

Hulluja nuo kämppikset

2010-05-18T16:15:00.003+02:00

Olen erittäin järkyttynyt. Todistin tänään pahoinpitelyn ja pelkäsin itsekin kuollakseni. Olen aina tiennyt, että maailmassa on tämänkaltaista pahuutta ja etenkin tietyissä yksilöissä, mutta kyllä se on kauheaa katseltavaa kun silmien eteen tullaan tappelemaan. Kaikki sai alkunsa riidasta, joka taas alkoi leivänmurusesta. Ja minä taisin vieläpä olla koko hässäkän alullepanija!

Kyseessähän oli siis klassinen tilanne, jossa minä istun Retirossa lukemassa ja paistattelemassa ihoani jokiravun punaiseksi. Viereeni tepastaa hyvin uhkaava yksilö, enkä näe enää pakokeinoa - voi ei, se haluaa murusen evässämpylästäni!! Pulu. Tuo kammottava otus siipineen ja nokkineen. Peloissani nakkasin sille sämpylänpalasen ja mitä sainkaan aikaan? Paikalle lehahtaa toinen hullu pulu, joka alkaa läimiä tätä isoa kammotusta siivillään! Härregyd, lintutappelu! Ne sinkoilivat joka suuntaan yhtenä harmaana möykkynä, josta kuului kamalaa rääkymistä. Ja yhden leivänmurun takia! Arg miten tyhmiä otuksia. Livahdin äkkiä karkuun ettei tirppa tule kostamaan minulle. Karmivaa. Linnut ovat todella epäilyttäviä tapauksia.

Päivän toinenkin eläinkokemus oli jännä: istuin nimittäin metrossa poliisikoiran vieressä! Metrotunnelit ja -asemat ovat täynnä vartijoita ja heidän vahtikoiriaan sekä kadut täynnä poliiseja ja poliisikoiria. No nyt yksi konstaapeli matkusti hauvansa kanssa metrossa ja minä taapersin paikalle. Koira oli saksanpaimenkoira ja voin kertoa, että se voisi syödä tällaisia 160 senttisiä tyttöjä aamiaiseksi. Sen pää oli suurempi kuin omani! Olisin halunnut kamalasti silittää koiraa, mutten muistanut saako poliisikoiraa häiritä työssään...tietty olisin kysynyt ensin siltä pollarilta, mutta maltoin kerrankin jättää yhden eläimen taputtamatta. Koiran valtava metallinen kuonokoppakin saattoi vaikuttaa asiaan, vaikken ikinä vielä ole koiria pelännytkään. :D

Kämppikseni ovat niin villejä, että ne tunkevat jo uniinikin...eilen yöllä seikkailtiin koko konkkaronkalla entisen kotikuntani kirjastossa! Ollaan eilisestä lähtien naurettu vedet silmissä täällä, kun Dani ja Steven pitivät "musiikkivideonsa" ensi-illan. Olin niiden kanssa kolmestaan kotona yhtenä päivänä, kunnes lähdin tupakanostoon. Mitäs siitä saadaan, kun jättää kaksi kahjua keskenään? No hillitön video nähtävästi!

Videossa on oikein juoni ja kaikkea. Musiikkina toimii Bon Jovin "Raise your hands" ja kaikki alkaa siitä kun Dani seisoskelee kuvassa tylsistyneenä. Pian paikalle linkkaa Steven kainalosauvojen kanssa (se sai ne jo lainaksi leikkausta varten) ja musiikki alkaa soida. Sauvat lentävät nurkkaan ja pojat vääntävät peruukit päähän, Dani soittaa ilmakitaraa Katjan viululla (voi viuluressukka...) ja mellastus on taattua. Henkilökohtainen suosikkini on kohtaus, jossa Steven ensin häviää kuvasta ja ilmaantuu pian takaisin polkien pyörällä taustalla Danin esiintyessä etualalla. Musiikin loputtua Dani palaa takaisin tylsistyneeksi ja Steven ottaa sauvansa ja linkkaa pois. Nerokasta pojat! :D Harmillista etteivät he vielä julkistaneet videotaan Youtubessa muille.

Miten täältä voi sittenkään palata Suomeen??

Hämähäkkimiehen tyttöystävä

2010-05-17T16:05:00.004+02:00

Jaahas, blogilaiskamato se täällä. Iloksenne voin kertoa, että kesä ja lämpö ovat palanneet Madridiin ja peittoamme Suomen jälleen. Täällä paiste on nimittäin hieman kuumempaa kuin meidän Pohjolassa, huuuh! Sehän tarkoittaa vain sitä, että tämä neiti on kuluttanut Retiro-puiston rappusia ja hankkinut lisää väriä. Tosin tenttikirjat messissä...pukkaa pirukseen kouluhässäkkää, kun kurssit loppuvat ja loppukokeet vaanivat. Mutta miksi ihmeessä nyhjöttämään kirjojen kanssa sisällä kun puisto kutsuu.

Steven oli koko viikonlopun ihan kierroksilla, saimme nauttia niin erinäisistä Hulk-imitaatioista (lähinnä se juoksenteli ympäriinsä sortseissa ja mölisi) kuin siivousesityksistä (mulla on ihan uskomaton video kaverin vessanpesuprojektista, mutta sitä en sentään kehtaa tänne ladata) ja monista montuisista jekuista. Luojan kiitos siltä leikataan tällä viikolla polvi ja se joutuu rauhoittumaaan. Tosin Eunji ennusti, että sittenhän Steven vasta riehaantuu kun se joutuu kökkimään koipensa kanssa sisällä... Mene ja tiedä. Andrew on ollut kovin rauhallinen, mitä nyt raahasi taas jonkun tuntemattoman tänne. Se aina törmää kadulla ihmisiin ja kutsuu niitä meille kylään - emmekä todellakaan tiedä miksi.

Ainiin ja minulla on taas uusi nimi. Tällä kertaa olen Mary Jane, tietenkin Spidermanin tyttöystävän mukaan. Syynä punainen tukkani, jonka viikonloppuna taas värjäsin entistä punaisemmaksi. Ylläriylläri Steven kekkasi tämän ja hihkui innoissaan "you´re like Spiderman´s girlfriend!!!" Jepa, miten en itse saa revittyä tuosta niin paljon huumoria? :D

Näillä säillä noin ziljoona muutakin ihmistä viettää aikaansa Retirossa. Katsokaas tuonne veden toiselle puolelle - se jono on pelkkää ihmismassaa.

Jätäthän pommisi tähän, kiitos

2010-05-13T16:50:00.002+02:00

Tapahtui tänään:

Josca: Öh, Andrew? Why there is a balloon in our shower stall?

Andrew: Because sometimes my balloon likes to take a shower!

Andrewlla on siis oma ilmapallo, jonka kanssa se jaksaa väsymättä leikkiä. Pari päivää sitten ihmettelin olohuoneesta kuuluvaa ääntä ja menin kurkkaamaan...no Andrewhan se siellä vaan pompotteli palloaan. Sittemmin tämä sininen pallo on alkanut elää ihan omaa elämäänsä: välillä se on keittiössä ("because it´s hungry") ja välillä vessanpöntöllä. Tänään pallolla oli siis aikomus mennä suihkuun. Jotenkin mulla tulee mieleen ihan se Winston niminen lentopallo, jota haaksirikkoutunut mies piti ystävänään Cast away-leffassa. :D

Tänään meillä oli viimeinen tunti pancake-kurssilla (eli sillä kirjallisuuskurssilla, jossa opettajan sanoma "paintings" kuuluu joka kerta korvaani "pancakes") ja se tarkoittaa samalla eroa hullusta kuskista. Kirjallisuuskurssi on siis Berzosan kampuksella, jonne matkustan bussilla aamuisin. Olen varmaankin maininnut jo joskus uudesta kuskita, jonka lääkitys ei taida olla ihan kohdillaan...meno on kerrassaan mieletöntä!

Joka kerta kun astun elävänä ulos bussista tämän kuskin kyydin jälkeen, huokaisen helpotuksesta ja iloitsen siitä että selvisin taas kerran hengissä. Kuski ajaa vailla mitään nopeusrajoituksia niin että mäissä ottaa vatsanpohjasta ja mutkissa alkaa oksettaa. Lisäksi hän tuntuu erikoistuneen tööttäilyyn ja viestii tällä tavoin hyvin usein ajellessaan. Meillä on tapana bussijonossa miettiä voisiko tänään kenties nukkua koulumatkan, kunnes linkkari sitten tulee ja joku toteaa että "ei, hullu kuskihan se siellä taas".

Ainiin, otsikko totta tosiaan. Joka kerta Moncloan metroasemalla kiinnitän huomiota erääseen luukkuun ja tekstiin, joka siinä lukee. Tähän mennessä en ole halunnut pilata hauskaa vaikutelmaa, jonka siitä saa. Luukussa lukee "uso exclusivo bomberos". Koska olen tiennyt että "uso" on käyttää, teksti on aina muuntunut päässäni tarkoittamaan pommiluukkua! Terroristien viimeinen tsäänssi jättää pommi pois ennen metroon astumista. :D Tänään vaivauduin selvittämään totuuden: teksti sanookin että luukku on vain palomiesten käytössä...kuinka tylsää.

Ja voi kuulkaas, onni on saksalainen maitonäkkileipä ja omatekemä keitto! Nyt sen tiedän. Jokunen viikko sitten bongasin Lidlistä saksalaista näkkileipää, jota olenkin siitä lähtien rouskuttanut ahkerasti, mutta tänään löysin vielä jotain tutumpaa! Täällä myydään kuin myydäänkin kanajauhelihaa! Suomessa käytän sitä usein keittoon tai pastakastikkeeseen, kun en tavallista jauhelihaa syö. Ja nyt olen neljä kuukautta etsittyäni löytänyt sen, ah! Se otti aikaa, mutta ehdinpäs. Löytämistä ei ainakaan paljon helpottanut se, että jauhis on värjätty kirkuvan punaiseksi (yök...) ja se kulkee nimellä "burger meat". Mutta 100% polloa se vaan on. Jihuuu!

Ja tiesittekö muuten, ettei täältä voi ostaa keittojuureksia valmiina pakastealtaasta? Sen sijaan ne myydään tuoreena omissa pakkauksissaan. Paketista löytyy viitisen porkkanaa, yksi sellerinvarsi, purjo ja jokin kasvis, jota epäilen wokvihanneksista tutuksi vesikastanjaksi. Nerokasta ja paljon terveellisempää! Vähän vain kuorimista ja pilkkomista ja enemmän keittämistä, mutta soppa on sitäkin parempaa ja takuulla freesiä. :) Nyt tiedän, millä elän loppuaikani täällä. Ah.

Ja btw, vesikastanja on oikea terveyspakkaus: "Kasvi on myös ravintokuidun, riboflaviinin, B6-vitamiinin, kaliumin, kuparin ja mangaanin lähde." says Wikipedia.

"You are so annoying, that I could marry you"

2010-05-12T15:56:00.003+02:00

Hmm, huomaan että nykyään kirjotan kaikesta muusta paitsi itse elämästä täällä Espanjassa. Johtunee varmaan siitä, että elämä on muuttunut niin kovin arkiseksi eikä kaikkea jaksa enää ihmetellä. Käyn koulussa, teen aina ison kasan kotitehtäviä, treenaan iltaisin ja siinähän se paketti onkin jo valmis. Lopun aikaa hulluttelen kämppiksieni kanssa ja viikonloppuisin näen puolalaisia jos menojalka vipsuttaa. Tosin nytkin meillä on niin hurja kasa kaikkea tehtävää ennen kokeita, ettei tässä oikein edes voi dokailla kaiken aikaa. Tai sitten minä olen vain tullut vanhaksi.

Tänään Ruben - muistattehan tuon tappouhkauksia jakelevan liituraitamiehen? - totesi, että olen niin ärsyttävä tapaus että hän voisi mennä kanssani naimisiin. Well thanks dude, mutta ehkei kuitenkaan! Erehdyin sanomaan, että luokassa on niin kuuma että grillaannun kohta kanankoiveksi. Tästäkös kaveri innostui ja sai silmiinsä taas sen hullunpilkkeen: "That means u r finally going to die!". Kuinka hulluja opettajat voivat olla? Huuuh. :D

Kotiin palatessani kaksoset kokkailivat keittiössä ja kinastelivat samalla jostain. Sitten Steven teki armottoman virheen - hän jätti ison läjän mansikoita vartioimatta. Jäh jäh, sehän tarkoittaa vain ryöstöä! Leikiksihän se taas meni, kun alettiin Andrewn kanssa popsia Stevenin mansikoita. Andrew keksi imitoida "kouraa". Tiedättehän sellaisia leluautomaatteja/pelejä, jossa ohjaillaan kouraa ja poimitaan jokin esine? No kouraa voi leikkiä myös omalla kädellä ja rosvota mansikoita. Totally crazy, mutta hemmetin paljon me siitä saatiin hupia. Ja huudot päälle, kun asianomainen huomasi tapahtuneen. Ups.

Eipä muuta. Paitsi että osat ovat nyt aivan väärinpäin - teillä on Suomessa lämpimämpää kuin täällä. Ja minä olen sentään Espanjassa, huutava vääryys! Toivon pikaista muutosta säähän.

Mi paraquas, paraquas, paraquas (sisältää salaisuuksia miehistä)

2010-05-11T19:47:00.002+02:00

Sain päivän parhaat naurut tänään kun Andrew tulkkasi Rihannan "Umbrellan" espanjaksi! "Mi paraquas..." Voi tsiiiisus noitten kanssa. Olen myös tehnyt johtopäätöksen, joka juontaa juurensa moniin monituisiin täsmähavaintoihin: miehet ajattelevat naisia varmaankin 80% ajasta. Aluksi näiden kanssa asuessa ajattelin, että se vain korostuu. Sitten tapasin muita poikia, joihin tutustuin kaverina ja huomasin että niin ne vaan nekin puhuvat enimmäkseen naisista.

Tänään meillä kävi uusia huoneenkatsojia ja ensimmäisen kandidaatin (mies) mentyä vessaan Steven säntäsi olohuoneeseen näyttämään että "no no no!". Okke. Seuraavaksi tänne saapui italialainen tyttö hameessa ja tytön kurkistaessa keittiötä Steven hölkkäsi näyttämään meille peukkuja, "si!". Sen jälkeen tästä hametypystä on keskusteltu lakkaamatta... Voin kertoa, että me naiset ei jakseta uhrata noin paljoa mielenkiintoa miehille, ei vaikka niillä olisi millaiset lihakset tai kuinka tummat silmät tahansa. Meillä on muutakin elämää. :)

Olen myös huomannut että salilla naiset treenaavat ihan itsekseen ja miehet treenaavat peilikuvansa kanssa. Yksikään mimmi ei voisi tuijottaa omia lihaksiaan niin haltioituneena peilistä, kuin nämä hauiksenpumppaajat. Tänään meinasin jo hihittää ääneen, kun yksi alfauros treenasi vieressäni crosstrainerilla ja loihti samalla peilikuvalleen toinen toistaan testosteronia pursuavampia ilmeitä. Hyyyi. :D

Teillä on kuulemma siellä Suomessa joku vapaapäivä torstaina. No meillä ei ole. Sen sijaan meillä valmistaudutaan ahkerasti lopputentteihin, jotka alkavat jo ensi viikolla toisella kampuksella.

Näin meillä

2010-05-08T18:51:00.005+02:00

Espanjaan on kuulemma iskenyt takatalvi. Näille se tarkoittaa tässä vaiheessa toukokuuta vain viidentoista asteen lämpöä, tuulta ja pientä sadetta. Hei haloo, minä oon Suomesta! Takatalvi tarkoittaa sitä kun toukokuun puolessa välissä mättää metrin kinoksen lunta ja pakkanen paukkuu. Täähän on ihan normaali kevätsää. :D

Eilen meillä kävi uusia ihmisiä vilkuilemassa minun ja Katjan huoneita, kun me molemmat ollaan pian muuttamassa veke. Epäilen ettei Steven ole ihan perehtynyt markkinoinnin saloihin, sillä juuri ennen uusien mahdollisten vuokralaisten saapumista ne keksivät Danin kanssa hauskan jekun...jostain kätköstä ne kaivoivat pitkän muovinauhan, jossa varoitettiin isoin mustin kirjaimin "caution" ja virittivät sen Andrewn huoneen oven (tai siis sen verhon, joka esittää ovea) eteen. Tosin luulen että varoitus on ihan paikallaan ottaen huomioon kaverin huoneen ja radioaktiivisen säteilyn, jota sieltä varmasti tulee.

No ensimmäinen tyttö pöllähtää paikalle ja katselee hyvin hämmentyneenä, kun Dani ja Katja tanssivat polkka tai mitä lie ja yksi huone on eristetty keltaisella nauhalla. Tyttö näytti mielestäni aivan kauhistuneelta jänikseltä, joka miettii koko ajan miten pääsisi pötkimään pakoon. En usko että hänestä saatiin vuokralaista...

Sitten saapui seuraava tyttö, joka ei näyttänyt edes kauhistuvan pahemmin. Ja juuri sillä sekunnilla muistin uuniin vartti sitten työntämäni patongin ja säntäsin pelastamaan sitä. Uunista nousikin jo mukava ja tuttu musta savu! Meidän uunin vastus on vähän rikki, joten sain taas kerran mustaksi käppyräksi palanutta patonkia. Siinä samalla huutelin uudelle tytölle, että terve vaan, minäkin olen Erasmus-opiskelija ja anteeksi kovasti tästä kärystä. :D

Rehellisesti sanoen en usko, että kumpikaan noista tytöistä on valmis saati halukas muuttamaan tähän kommuuniin. Vaatihaan se tiettyä avomielisyyttä jakaa neljän hengen asunto (ja se yksi ainoa kylppäri) seitsemän ihmisen kesken. Tai sanotaanko ettei voi olla nirso jos tänne muuttaa. Meno on enimmäkseen aika villiä, höystettynä vielä Danin jekuilla, Andrewn hajulla ja Stevenin huumorilla. Aamulla on ihan normaalia että vessavuoroa jonotetaan ja jonossa kähistään, samalla Sole joogaa olkkarissa ja sättii Steveniä minkä kerkeää (voi tuota avioliiton onnea), Andrew aloittelee aamiaistaan joka jatkuu puoleen päivään asti ja niin poispäin.

Minä taidan olla asukkaiden normaaleimmasta päästä Eunjin kanssa. Katja on myös aika helppo, mutta innostuu silloin tällöin Danin metkuihin. Nuo muut - kerrassaan vaikeasti diagnosoitavaa sakkia.

On se muuten jumaliste, että Suomen kaupoissa myydään lavatolkulla espanjalaisia kurkkuja mutta täällä itse kurkkujen lähteellä niitä saa tasan yhdestä kaupasta! Suurin osa kaupoista myy ainoastaan avomaapepinoja, eli niitä inhoja avomaakurkkuja joista täytyy nylkeä kuoret irti. Damn.

100 faktaa

2010-05-07T17:20:00.004+02:00

Me ollaan kaikki maanpaossa omissa huoneissamme jo toista tuntia, kun aviopari selvittelee välejään. Voin kertoa kaikille poikaystäväparoille, että te ette ole vielä joutuneet edes pahaan ryöpytykseen - kuulisittepa kuinka Obiolin Soledad höykyttää miestään. Tuntuu noilla Argentiinalaisilla olevan temperamenttia vaikka minullekin jakaa. :o

Sen vuoksi saan kuitenkin hyvän tekosyyn paneutua seuraavaan haasteeseen, jonka poimin toisista blogeista. Monet ovat kertoneet itsestään sata faktaa, joten minä myös! Ja lukija, sulla on helpompaa kun mulla sillä minä joudun miettimään ne kaikki faktat.

Aloitetaan siis jostakin.

1. Joko minä olen kasvanut kiinni punaiseen tukkaan tai se minuun, mutta hiusväri on ja pysyy vuodesta toiseen samana.

2. Pidän palomiehistä.

3. Rakastan punaisia paprikoita, voisin syödä niitä kuution.

4. Kaipaan edelleen Sikke-koiraamme.

5. Kuten myös omaa Omppuani, sniif.

6. Minulla on vain yhdet farkut. Tiedän, järkyttävää.

7. Perhonen EI ole kaunis eläin, se on kammottava torakka naamioituneena.

8. Tahtoisin pupun ja antaisin sille nimeksi Tyyne.

9. Tämä on jo kolmas blogini.

10. Lukijakuntani on huomattavasti laajempi kuin olen tajunnutkaan.

11. Voisin elää light kokiksella.

12. Ja mentholsavukkeilla.

13. En aina ymmärrä miksi ihmiset haluavat kuulua kirkkoon.

14. Minusta on tehty useampikin lehtijuttu erinäisistä syistä.

15. Luen kuin pieni toukka, rakastan kirjoja.

16. Blogini on vain viihdyttävää hömppää, oikea kirjoitustyylini on paljon synkempi.

17. Olen opiskellut kirjoittamista.

18. Minulla on ihka-aito kirjekaveri!

19. Minulle voi myydä mitä vain, jos siinä on Hello Kitty.

20. Olen erittäin altis mainonnalle.

21. Tämä on pisin ulkomaanreissuni tähän mennessä, mutta ei toivottavasti jää pisimmäksi.

22. Osaan jo kiroilla espanjaksi. Sekä puolaksi.

23. Rakennekynsieni koristelu on peräisin hääsivuilta...

24. Osasin joskus soittaa bassoa, nyt vain suutani.

25. Olen liekehtivää sorttia, hiillyn sekunnissa.

26. Tykkään pastasta kaikissa sen muodoissaan ja ihan paljaaltaankin ilman mitään.

27. Osaan tehdä korealaista sushia, se on nammmmm.

28. Minulla on tämän vaihdon ja hostelliviikkojen ansiosta kavereita lähes joka puolelta maailmaa.

29. Rakastan kuntosalia, mitä ei varmasti ulkomuodostani uskoisi.

30. Pelkään edelleen vähän poliisia, vaikken ole tehnyt edes pahoja.

31. Minulla on lempinimi, joka on lähes syrjäyttänyt oikean nimeni.

32. Saan hyvin usein kuulla kommenttia nimistäni, useimmiten kiitosta jonka ohjaan suoraan vanhemmilleni. En minä ristinyt itseäni.

33. Himoitsen kuumeisesi erästä mekkoa tällä hetkellä ja saatan joutua turvautumaan ompelijaan sen vuoksi.

34. Tahtoisin harrastaa jotain itsepuolustuslajia tai vastaavaa, jossa oppisin kehonhallintaa.

35. Minua pyydettiin salilla mukaan tällaiseen ryhmään, mutten uskalla mennä kun se ohjaajakin näytti jo niin pelottavalta.

36. Söin ennen hyvällä ruokahalulla ryynimakkaroita ja maksalaatikkoa, mutta nykyisin kartan kaikkea muuta lihaa kuin kanaa ja kalaa.

37. Kammoan sitä hetkeä, kun joku nukahtaa ennen minua ja jään yksin hereille.

38. Tämän vuoksi joudun silloin tällöin tekemään raivostuttavia "nukutko jo?"-kysymyksiä.

39. Pidän rutiineista ja olen ahkera luomaan niitä.

40. Osaan neuloa ja virkata, mutten ommella. Tai sitten olen vain liian laiska.

41. Nuorena halusin lävistysten olevan näkyviä, nyt suosin piilossa olevaa kielikorua.

42. Hankin täällä Madridissa kauan miettimäni tatuoinnin, jonka saa myös helposti piiloon.

43. Toinen tyylikoodini on nääs musta kauluspaita ja sihteerilookki, siihen ei tatskat sovi.

44. Minulla on ollut tuikea tyttögerbiili nimeltä Räppis ja myöhemmin vellokset Hakån ja Hamlet.

45. Sanon kissojani possuiksi.

46. Olen kummallisen kiinnostunut rikollisista ja etenkin sarjamurhaajista.

47. Kirjoitan edelleen joka päivä päiväkirjaa.

48. Minulla on tallessa kaikki vanhat päiväkirjat yhdentoista vuoden ajalta.

49. En koskaan lue niitä uudestaan, muistan kannen perusteella mitä missäkin kirjassa on.

50. Minua on testailtu tavallista enemmän ja ihme kyllä numeromuistini on keskivertoa parempi.

51. Mutta olen surkea laskemaan.

52. En myöskään ymmärrä Exceliä.

53. Ehkä sen vuoksi seurustelen insinöörin kanssa.

54. Olen aina pitänyt erityisesti eläinten korvista.

55. Sen vuoksi nuuhkin usein omien kissojeni korvia.

56. Minulla on liian vilkas mielikuvitus, saatan saada ihan omia mielijohteita asioista.

57. Tietokoneeni taustakuvana on suloinen pingviini, jonka näin uiskentelemassa eläintarhassa. <3

58. Syön vain herkkusieniä, sillä muut sienet ovat "epäilyttäviä".

59. Myöskin kynttilät ovat epäilyttäviä, pidän niitä vain koristeena.

60. Uskon harvoin ensimmäisellä sanomisella.

61. Olen sen vuoksi tämän tästä vaikeuksissa tunneilla.

62. Puhun paljon. Siis paljon.

63. Tykkään tehdä asioista listoja ja tutkiskella listaa jälkeenpäin.

64. Kirjoittelen kalenteriin huvin vuoksi, jos oikeaa merkintää ei ole.

65. Osaan syödä puikoilla.

66. Pienenä en arvannut päätyväni sihteeriopistoon.

67. En myöskään vähän vanhempana.

68. Ja tässä sitä ollaan, sihteeriopistossa!

69. Oikeasti haluaisin kirjoittaa.

70. En vain tunne sanaa pitkäjännitteinen.

71. Yläasteella tunnuin saavan jälki-istuntoa pelkän naamavärkin perusteella.

72. Sanon veljeäni apinaksi.

73. Tämän apinan vuoksi opettajat kyyläsivät myös minua...

74. Saan usein yhtäkkisiä päähänpistoja, jotka päätän toteuttaa.

75. Viimeisin niistä oli hiusten kasvattaminen!

76. Minulla on ollut lyhyt tukka aina, siis aina. Mutta nyt asiaan saattaa tulla muutos. ;)

77. Vaatteeni ovat poikkeuksetta mustia.

78. Vaikka oikeasti lempivärejäni on punainen, pinkki ja valkoinen.

79. En jaksa sisustaa, lyön vain aina kamat paikoilleen.

80. Kotini on aina mietitty kissojen kannalta turvalliseksi. Se on prioriteetti.

81. Rakastan kukkia ja kaikkea romanttista ja siirappista.

82. Tämän vuoksi ystäväni alkoivat kutsua minua siirapiksi.

83. Olen tosi laiska käymään enää baarissa, harrastan mieluummin sitä mitä me kutsumme täällä nimeltä "homedrink".

84. Nautin useasti enemmin ajasta kavereiden kanssa ennen baaria, joten miksi lopettaa sitä mennäkseen baariin?

85. Osaan olla kamala kiukkupussi.

86. Mutta lepyn sekunnissa.

87. En voi pitää mykkäkoulua suuren puhetarpeeni kanssa.

88. Olen aina ollut vesipeto ja rakastan uimista edelleen.

89. Minusta olisi siistiä ryhtyä taistelusukeltajaksi tai palomieheksi!

90. Fysiikkaani ei vain ole luotu sellaisiin hommiin.

91. Olen aika haka painonpudottaja, teen sitä tasaisin väliajoin.

92. Tämä kertonee että olen myös aika haka syömään tasaisin väliajoin...

93. Olen taas laihdutusvauhdissa.

94. Minulla on kauhea ikävä eläimen lämpöä ja turkin pehmeyttä.

95. Seikkailuani on enää kolme viikkoa jäljellä.

96. Kasvoin huomattavasti ihmisenä tämän vaihdon aikana. Tai ainakin muutuin vähäsen.

97. En oikein tiedä miten eletään laimeasti ja tavallisesti.

98. Olen ääripäisyyksien ihmisiä.

99. Ja ihan oikeasti vähän hullu. Ei leikisti.

100. Ja liian avoin, olen monesti kuullut siitä.

Tiskisieniä ja muumion varpaita

2010-05-06T22:21:00.003+02:00

Hellurei. Mikä lieneekään varmin lopun merkki? Varasin tänään lentolipun (thanks dad) takaisin kylmään Pohjolaan. Kolme viikkoa ja tämä neiti pöristelee koti-Suomeen! Hui. Miten voin luopua tästä patjastani lattialla ja siirtyä sänkyyn nukkumaan? Entäs kun vessaan ei tarvitse jonottaa? Missä on suuri puisto tekojärven kera, jonne voi mennä treffaamaan puluja ja ottamaan aurinkoa? Kotiinpaluu on täynnä hämmennystä.

Olen oppinut täällä muutaman asian, joita aion ehdottomasti jatkaa Suomessa. Ensiksikin olen tajunnut että astiat on oikeasti näppärämpi tiskata sienellä kuin pitkävartisella tiskiharjalla. Paljon siistimpää. Aion jatkaa puikoilla syömistä, koska silloin et voi olla ahmatti vaikka olisi kuinka nälkä. Lisäksi se on hauskempaa. Elokuvat kuten kirjatkin menevät tästä lähtien myös enkuksi, toivottavasti saan pidettyä kielitaitoa yllä. Kana on hyvää myös keitettynä. (Täällä tehdään muuten ihan päinvastoin kuin meillä: kana ja kala keitetään monesti.) Ja lukemattomia muita pieniä tapoja, jotka kenties kitkeytyvät tai jäävät.

On myös asioita, joita en tule missään nimessä kaipaamaan. Jatkuva ryöväyksen pelko - ystävältäni varastettiin juuri rahapussi kaikkineen sekä kamera ja jopa sateenvarjo. Mahtoi tulla tarpeeseen tuo jälkimmäinen... Aamuinen syöksyminen ruuhkametroon ihmismassan sekaan. Joskus joutuu melkein ottamaan vauhtia ja hyppäämään toivoen sujahtavansa jostain välistä sisään ja vieläpä pysymään siellä. Ei ole ollenkaan epätavanomaista että jotkut tippuvat kyydistä metron ollessa liian täysi. Espanjalaisten epäkohteliaisuus. Luojan kiitos meillä Suomessa on mahtava asiakaspalvelun taso! Stevenin syömät omituiset mykylät, joita se ujuttaa tuon tuosta lautaselleseni. Repelente!! Ne näyttävät muumion varpailta ja maistuvat makeilta ja limaisilta, yööök. Älkää kysykö miksi se tekee noin, vain luoja tietää.

Ainiin, nyt kaikki naimaikäiset tytöt kuulolle! ;) Itse kung fu-mestari Andrew saapuu Suomeen! Yhtenä päivänä olohuoneesta kuului mahdoton kailotus "I´m going to Finlaaaaaaand!" ja minä tietysti kysymään että mitä ihmettä. Kaveri lentää siis loppukuusta Kiinaan Suomen kautta ja viettää maassamme viisi tuntia. Harmi vain minä en ehdi oppaaksi, mutta lupasin usuttaa kaikki kauniit naiset Helsinki-Vantaalle tuolloin. Eli jos omistat huonon hajuaistin ja kenties näönkin, sinne vain. ;D

Btw meillä tuntuu Suomessa olevan myös huomattavasti laajempi yleistieto kuin monilla muilla. Joskus nämä kyselevät ihan ihme asioista, että mistä tiedän. Tekisi mieli sanoa ihan hyvällä että kaikki sen meillä tietävät. Mm. tänään juttelin Stevenin kanssa ruokavaliosta ja ravitsemuksesta ja hän kummasteli olenko jutellut trainerin kanssa vai miten tiedän mikä on terveellistä...Suomessa sikiää siis pieniä neroja meidän sitä kenties tajuamattamme.

Buenos noches.

Lopun ajan merkit

2010-05-04T15:53:00.004+02:00

Tuli näköjään huomaamattani pidettyä blogilomaa, mutta älkää huoliko - paha ei koskaan katoa mihinkään! Tiesittekö muuten että minua kutsuttiin (leikkimielisesti) Pahan tyttäreksi aikoinaan? Sen sarjan mukaan. Noniin, asiaan.

Tässä alkaa jo myös huomaamattaan elää lopun ajan aikoja. Ostin tänään viimeisen metrokorttini. Koulua on enää jäljellä nelisen viikkoa. Juteltiin juuri Esteran ja Patrycjan kanssa siitä, kuinka toisaalta odotamme kotiinpaluuta mutta samalla ikävöimme jo Madridia ja kaikkea tätä elämää täällä. Se on todella kaksipiippuinen juttu. Minusta raskainta on erota näistä kaikista uusista ihmisistä ja tiedostaa, etten tule luultavasti enää ikinä tapaamaan heitä. Tietty voimme jatkaa kaveruutta nassukirjassa ja mesessä, mutta eihän se ole sama juttu. :/ Eniten jään kaipaamaan Eunjia ja juuri noita puolattaria.

Suomessa kaksoset eivät enää sekoile eikä Dani ole huutamassa minulle "hiiiiiii!!!". Minä en alota päivääni enää englanniksi enkä kuule ympärilläni espanjaa. Vau, ihan oikeasti vähän kammottaa palata kotiin. Tuntuu että pitää jotenkin sopeutua uudestaan vanhaan tuttuun kotielämään, vaikka olen ollut poissa vain muutaman kuukauden. Olen kokenut täällä niin monia uusia juttuja ja saanut elämyksiä, joita en unohda. Olen laajentanut ruokatuntemustani uskomattoman paljon maistamalla kaikkea mahdollista maailman eri kolkista. Ihan hassua jättää tämä kaikki. Mutta palaan mielelläni Suomeen, sillä kaipaan ystäviäni, kissojani ja hyvin organisoitua yhteiskuntaa. :D

Ja ajatelkaas muuten sitä, että viime syksynä minun piti harjoitella junalla matkustamista Suomessa ja jännitin ihan kamalasti löydänkö oikeaan junaan ja vaihdanko oikeaan junaan. Onnistuin jopa jäämään jumiin vaunujen väliin! Se oli pelottavaa. Ja nyt olen maailman neljänneksi suurimman metroverkoston asiantuntija ja heavy user. :) Kaikkea sitä oppii.

En tule myöskään unohtamaan lääkärireissujani täällä...olin kahdesti kipeä, toisella kerralla aika pahastikin ja välillä kävin tohtorilla tulkin (Solen) kanssa ja välillä yksin. Yhteistä kieltä ei ollut mutta viittomalla kovasti asia selvisi. Tänään käytiin myös viittomakielistä keskustelua kun naapurin mummolla oli minulle asiaa enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Käytän myös monesti "ymmärtämättömyyttä" hyödykseni: jos joku pummaa tupakkaa - "no entiendo", kun mustat miehet kosiskelevat - minusta tulee jälleen kielitaidoton. ;D Oikeastihan ymmärrän jo aika paljon riippuen puhujan aksentista.

Semmottista. Jännään kieli pitkälläni saisinko yhden loistavan työpaikan...en usko, kun olen jumissa täällä mutta toivossa on mukava elellä.

Zau.

Ps. Lidlistä saa puoli kiloa mansikoita á 0,89€ - arvatkaa vaan kuka kävi shoppailemassa.

Kurkistus kiinalaiseen purkkiin

2010-05-01T16:48:00.004+02:00

Eilisestä selvittiin hengissä ja kivaa oli! Koko hässäkkä muistutti kovin suomalaista vappua, kun kerran istuttiin ulkosalla syömässä ja juomassa. Tosin täällä kuuli eilen eniten hollantia ja kaikki hollantilaiset olivat pukeutuneet varpaista päähän kirkkaan oranssiin. Loppujen lopuksi meitä taisi olla puistossa lähemmäs 80 henkilöä ja meteli ja sotku sen mukainen. Poliisi kierteli silloin tällöin ohitsemme ja kyttäsi silmä kovana. Ihme kyllä eivät sanoneet mitään.

Hollantilaisissa ja suomalaisissa on paljon samaa, enemmin kuin esim. espanjalaisissa ja meissä. Minulle selvisi nimittäin vasta tänään että täälläkin on toukokuun ensimmäinen päivä Dia del Trabajador eli työläisten päivä. Huomasin sen kun jokainen kauppa oli kiinni, jopa keskustan iso El Corte Ingles joka on aina auki. Damn. Mutta eivät espanjalaiset hilluneet eilen missään ryyppäämässä, ei täällä ole kuulemma tapana juhlia pyhiä edellisenä iltana samoin kuin meillä. :D

Koska en saanut tänään yhdestäkään mercadosta ruokaa, menin pikkuruiseen kiinalaiseen kauppaan. Niitä on tässä minunkin kotikulmillani vaikka kuinka monta. Tein ensimmäisen tutkimusretkeni kiinalaisen purkkiruoan maailmaan, kun mitään tuoreruokaa ei ollut tarjolla. Valitsin umpimähkään purkin, jonka etiketissä näytti olevan jotain kanantapaista...en uskaltautunut lukemaan tarkemmin, sillä ties mitä kissan tai pupun lihaa purkki oikeasti sisälsikään. :o Makuelämys oli pastan kera yllättävän hyvä ja kastike sisälsi jopa herneitä ja porkkanaa. Muy bueno ainakin krapulanälkään

Tänään on taas mansikka- ja sarjamurhaajapäivä. Ah! :)

Tässä vielä iloinen juhlija, joka naamioitiin hollantilaiseksi lipun avulla.

Tipu

2010-04-30T09:55:00.003+02:00

Tänään koittaa se mainitsemani Queensday aka Vappu. Luulin alunperin, että kyseessä on koko kansan juhla mutta ehei, ihan vaan meidän hollantilaisten vaihtarien idea järkätä kansalliskekkerinsä täällä. Loistava ajatus! Opiskelijoita värvättiin messiin nassukirjassa ja nyt Retiro-puistoon on jo tulossa suunnilleen 50 henkilöä. Plus lisäksi ne, jotka eivät naamakirjassa tuloaan ilmoita. Great! Päivän pukukoodi on niin Hollannissa kuin meilläkin tänään oranssi, koska heidän kuningattarensa pitää kyseisestä väristä. Tosin mulla ei oo yhtään mitään oranssia, damn. Toivottavasti me ei onnistuta saamaan poliisia paikalle...

Eilen minulla ei ollut tunteja, joten suuntasin samaiseen puistoon suomalaisen lehtipinon kanssa hankkimaan rusketusta. En tiedä parempaa paikkaa istuskella 25 asteen paisteessa, kuin Retiron kivirappuset tekojärven äärellä. Ah. Samalla voi seurailla ihmisiä soutamassa järvellä (vuokraavat miniveneen ja pyörivät sen kanssa ympyrää pikkuruisessa lätäkössä), turisteja hiipimässä ympäriinsä kameran kanssa ja syödä sen puoli kiloa mansikoita. Retiro on ehdottomasti paras paikka Madridissa - suosittelen. :) Sain myös uuden kamun sieltä, tekstin lopussa kuva. ;)

Eilen illalla salilla säikähdin kun joku tarttui selkääni kesken kaiken. Käännyin katsomaan ja joku mies siinä selitti kovasti espanjaksi. En tiedä oliko hän salin henkilökuntaa vai ihan vaan itsekin treenaamassa, mutta hän ryhtyi neuvomaan ja tsemppaamaan minua. Kokeilin uusia laitteita käsieni rääkkäämiseen ja kaveri opasti koko ajan. Siitä keksinkin että personal trainer olisi aika kova sana - tulisi treenattua vaikka väkisin. :D Joka tapauksessa ystävällisiä nämä espanjalaiset.

Tässä minun hoikka ystäväni puistosta. Minut tuntevat tietävätkin että pelkään kaikkea mikä surisee, pörisee, lepattaa tai lentää. Aivan sama mikä se on, mutta jos se lähestyy ilmasta lentäen - se on pelottava. Suorastaan kammottava ja kamalan spurtin arvoinen. Tämä vekkulipa lähestyikin maata pitkin tepsutellen pienillä koivillaan, joten en säikkynyt sitä! Tämä heppu oli myös harvinaisen värinen, yleensä pulut ovat tummia täälläkin.

Kwaak.

Urheileva kinkku

2010-04-28T22:03:00.002+02:00

Eilen illalla Eunji harjoitteli tämän päiväistä synttäripäivällistään (hän kutsui opettajansa meille syömään...) varten sushin tekoa ja minä sain kunnian toimia maistajana. Eunji työnsi eteeni valtavan lautasellisen korealaista sushia joka sisälsi riisiä, tonnikalaa, rapua, porkkanaa munakkaan sisällä ja jotain kirpeää kasvista, joka on kuulemma ihan vain sushia varten. En ole ikinä maistanut sushia, koska kavahdan ajatusta raa´asta kalasta - mutta tämä korealainen versio oli muy delicioso! Ham. Aamulla annoin Eunjille lahjaksi viiden euron arvoisen nilkkakorun, jonka ostin Suomesta...ja tyttö pillahti itkuun. :o

Puolattaret pyysivät minua tänään messiin kaupungille. Se oli nimittäin shoppailua isolla ässällä! En ole ikinä joutunut odottamaan ketään niin kauan vaatekaupassa. Esteralla kesti jokaikisen topin sovituksessa ikuisuus ja sillä aikaa Patrycja ehti jo kerätä kammottavan vuoren uutta sovitettavaa. Minun oli pakko muutaman tunnin jälkeen poistua ruokakaupan kautta kotiin. Nyt alan ymmärtää miehiä, jotka joutuvat esiliinaksi shoppailukierrokselle...

Painelin tänään parin viikon tauon jälkeen spinniin ja meinasin kirjaimellisesti kuolla kupsahtaa. Täällä oli tänäänkin kolmenkympin hellepäivä (nyt jo laskenut jopa 22 asteeseen) ja pelkkä oleminen saa minut tuottamaan hikeä kuutiokaupalla. Kesken spinnin vilkaisin salin peiliin ja kauhistuin: kuka on tuo kirkuvan punainen ja uitetun näköinen kinkku? No minähän se! Ja kotiin palatessani huomaan että Sole on tuonut töistä säkillisen croissanteja. Siis varmaan monta kymmentä rapeaa, makeaa ja tahmeaa herkkua. Yritä siinä sitten pysytellä vain salaatissa.

Huomenna vielä koulua ja perjantaina juhlimaan vappua! :D Eli Retiro-puistossa on hollantilaisten Queensday ja isot kekkerit. Suomalainen ottaa sen vapun kannalta ja varautuu ottamaan julmetusti aurinkoa ja juomaan julmetusti Tinto de Veranoa.

Back in business

2010-04-27T19:29:00.003+02:00

Lyhyt mutta mukava Suomen reissu heitetty. Lentelin tännekinpäin Lufthansalla ja luojan kiitos reissu kesti alle kymmenen tuntia. Tuntui jotenkin tosi tutulta palata taas metroon ja alkaa kuulla jokapuolelta kiihkeää espanjankielistä keskustelua. Yöllä törmäsin taas heti ekaksi poliisiin, joka juoksi tuossa minun metroaukiolla jotain vikkeläliikkeistä kaveria kiinni. Lämpötila yhden aikaan yöllä oli +22 astetta. Kävin kotona mutta tiesin myös palanneeni kotiin. :)

Jos eilen yöllä vähän hiosti, niin nyt hiostaa enemmän: tänään on pidellyt koko päivän yli kolmeakymmentä astetta. :o Härregyd miten kuuma! Ja tämä on vasta kevät. Mun piti mennä salille, mutta en yksinkertaisesti voinut kun jo pelkkä sisällä istuminen saa hikoilemaan. Toivon ennemmin vaikka sadetta. Tosin sitten ilma saattaisi olla vielä hiostavampaa. Huuh.

Tuliaisiksi toin meille tänne kommuuniimme uuden käsipyyhkeen vessaan (inhoan sitä repaleista ja aina likaista räsyä, jota yleensä käytämme). Aamulla Eunji innostui uudesta pinkistä pyyhkeestä ja meni äkkiä kiikuttamaan vanhaa riepua roskiin (ihme!). Yhtäkkiä Steven syöksyi olohuoneesta pelastamaan riepuparan - se on kuulemma lahja hänen viiden päivän mittaisesta suhteestaan japanilaiseen mimmiin. :D Ei sitä saa hävittää. Ehdotettiin sitten että tehdään siitä siivousliina...se ei kuulosta ihan niin pahalta. Toin myös suomalaista teetä ja jokaisen piti vuorollaan lipittää sitä ja pohtia onko se erilaista. Ei niin kovin.

Koulu jatkuu taas tuttuun tyyliin, sillä huomenna pukkaa koetta. Ja minä vaan hikoilen. Tällä kertaa ei siis mitään ihmeellistä.

Mistä tunnet sä suomalaisen?

2010-04-24T17:54:00.004+02:00

Täytyy sanoa, että nyt on onnellinen tyttö! :) Pääsin sittenkin käymään kotona, vaikkakin vain kahdeksi ja puoleksi päiväksi. Ei se mitään. Mulla oli sitkeät tukijoukot kotimaassa ja puhelinlangat lauloivat paljon ennekuin yllättäen sain eilen päivällä tiedon että muutaman tunnin päästä lennetään Frankfurtin kautta Suomeen. Monen päivän jännityksen ja torstaisen pettymyksen jälkeen tämä oli mitä parhain uutinen! Tosin vielä Madridin kentällä jännättiin pääsenkö ilmaan, sillä lipunvaihdoissani oli tietysti mennyt jotain pieleen…no tuntia ennen lentoa minut viimein hyväksyttiin messiin. Muuten olisin kyllä juossut koneen perässä ja roikkunut siivessä vaikka hampaillani. Minuahan ette kyydistä jätä! Eivätkä jättäneet, matkustin ja odottelin yhteensä yksitoista tuntia...

Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että lennot Lufthansalla sujuivat kuin tanssi verrattuna ensimmäiseen matkaani tänne Easyjetillä… Tuosta jälkimmäisestä kun ei ole mitään hyvää sanottavaa. Veivät pirulaiset silloin läppärilaukkunikin. Kannan ikuisesti kaunaa siitä. Lufthansa tarjosi jopa syötävää. Ilmaiseksi. Kuten myös niin monta kokislasia kuin kerkesin pyytää. Mikä hämmennys! Easyjetin henkilökunta oli töykeää ja joka ikisestä murusesta ja vesitilkasta vedettiin suolainen hinta. Myöskin laukku ja lähtöselvitys piti hoitaa välipysähdyksellä uudelleen. Nyt vain lentelin mukavasti Saksaan ja siirryin portille venttaamaan seuraavaa lentoa. Ah. Ja huomasin heti Frankfurtin kentän vessassa, että nyt ollaan saavuttu käsipaperin vyöhykkeelle. Espanjalaisissa vessoista kun ei sellaista ylellisyyttä löydy.

Toiseksi – kyllä suomalainen vaan tunnistaa toisen suomalaisen kuulematta sanaakaan. Tämä ei ole mitenkään loukkaavaa meidän pohjoista kansaamme kohtaan ja ei, mulla ei oo noussu pissi päähän parin kuukauden ulkomaanreissun takia. Mutta. Jotenkin niin surkuhupaisaa alkaa nähdä lajitovereitaan lähestyttäessä kotimaata. En voinut erehtyä, kun näin Frankfurtin kentällä lauman naamansa polttaneita, kaljamahaisia, mustat t-paidat päällä ja stetsonit päässä olevia miehiä – suomalaisia. Siinä ne tutisivat ja krapulan saattoi nähdä monen penkkirivin päähän. Jotenkin nuo muut eurooppalaiset tuntuvat vain pukeutuvan siistimmin ja käyttäytyvän kaljoittelusta huolimatta paremmin. Suomalaiset ovat ihan oma lajinsa. :D

Kissaressukat olivat aivan ihmeissään, pikkumimmi pelkäsi niin että nenä vapisi kuin jäniksellä. Tänään sauna. <3

Espanjalaisetkin siis pierevät

2010-04-22T18:59:00.004+02:00

Jaaha. Kirjoitin aiemmin pitkän blogitekstin ja mietin että kylläpäs olin taas näpsäkkä tyttö, kunnes kadotin sen kaiken yhdellä napin painalluksella. Sen jälkeen mua alkoi vatuttaa, joten menin kauppaan ja ostin puoli kiloa mansikoita. Tosin sen teen muinakin päivinä, mutta nyt mulla oli sentään syy. Nämä kysyivät kerran miksi syön niin paljon mansikoita ja kerroin, että Suomessa ihmisiä neuvotaan syömään kasviksia ja marjoja puoli kiloa päivässä. Senhän siis teen! Mansikat maksaa täällä n. euron loota. Eikä puoli kiloa ole vielä mitään siihen verrattuna, kun kesäisin asetun Suomessa viiden kilon mansikkalaatikon ääreen ja alan nassuttaa. Niih.

Joskus aikoinani sain pontevan idean haluta Madridiin ja täällähän nyt sitten olen jumissa, kun lentoyhtiöni päätti perua lennot vaikka Suomen ilmatila onkin avattu. Nice. En edes jaksa enää käydä valittamaan. Sanon vain että vähän kyrsii.

Tänään meillä oli koulussa Dia del libro-juhla, jonne oli kutsuttu oikein eri maiden pukusakkia. En tiedä mistä suurlähetystöistä ne on käyneet ne repimässä, mutta juhlasali oli aivan täpösen täynnä ja jopa minua alkoi vähän jännittää, kun tuli vuoroni lukea yleisölle suomalainen runo. Koko homman jujuna siis oli, että proffat puhuvat ja kiinalainen laulaa ja me tavalliset kuolevaiset luetaan runoja omalla kielellämme.

Yleensä puhun yleisölle mielelläni (kun kerrankin saa paljon ihmisiä kuuntelemaan), mutta nyt kun opettaja kajautti mikkiin "Finlandia" ja marssin puhujanpönttöön, minua ihan tosissaan vähän kauhistutti. Ensinnäkin en usko että minusta näkyi muuta kuin punainen tukka, sillä pönttö oli todella korkea. Toiseksi, en tullut runoa valitessani ajatelleeksi, että jotkut kuulijat saattavat olla suomalaista pukusakkia ja ymmärtää mistä puhun... Sain sanottua "Mi nombre es Josefina y voy a leer un poema de..." ja sitten täräytin koko salille Eino Leinoa ja hyytävän synkkää suomalaista taidetta. Tapu tapu. Olipahan pirskeet.

Kotiin tallustaessani podin Suomi-ikävää, kunnes eteeni asteli täälläpäin harvinaisempi laji "spurgu". Se huojui ja voimisteli hetken siinä, möllötti minua, örisikin - kunnes turautti kamalan pierun. Hävisi kuulkaa Suomi-ikävät samantien. Kotoa löysin Stevenin eteisestä hiippailemassa epäilyttävän näköisenä puukapusta selkänsä takana. Por que?? No tietysti koska "hysss, I´m going to kill my brother". Kaksoset ovat siis edelleen irti. Ja minä joudun viettämään niiden ja Danin kanssa hela viikonlopun, kun edes Eunji ei ole niitä komentamassa. Ne lähtivät Katjan kanssa Portugaliin ja Sole on koko ajan töissä...huuh, toivottavasti kaksoset tyytyvät vain toistensa vaanimiseen. Nyt ne laulavat tuolla olkkarissa yhteen ääneen "everybody was kung fu-fighting, lalalalalalla!". Nice.

Mulla on tiedossa pitkä viikonloppu, jonka ajattelin viettää sarjamurhaajien parissa. Minulla on joku ihme fiksaatio kaikkiin leffoihin, joissa on "sarja" ja "murhaaja"...latasin muutaman koneelleni ja meinaan mussuttaa lisää mansikoita. Adios.

Ja niin kanasta tehtiin jauhelihaa

2010-04-21T12:40:00.003+02:00

Kaksoset ovat täysin sekaisin. Tai ainakin hullumpia kuin normaalisti. Ennen meillä oli vain yksi Andrew joka sai hepuleita - nyt niitä on kaksi ja hepulit sen mukaisia! Tänän aamuna Steven yllätti minut pahoinpitelemällä jäisen kanan. Kyllä. Se tuli innoissaan keittiöön, heitti pari kendo-liikettä ja poimi pakkasesta kokonaisen kanan. Ja sitten se alkoi mukiloida sitä. :D Ei pitäisi nauraa, sillä se saa heidät vain lisäämään pökköä pesään, mutta yritä siinä sitten olla hekottamatta kun yksi roikuttaa broileriparkaa koivesta ja pieksee sitä samalla. :'D

Sen jälkeen paikalle tallustaa toinen kaksonen ja osallistuu kanaressukan pahoinpitelyyn...mitä isoveli edellä sitä minuutin nuorempi perässä. Steven on syntynyt muuten ensimmäisenä, kysyin sitä kerran kun mietin heidän valtasuhteitaan. Hän on hiukan normaalimpi kuin Andrew, mutta vain hiukan. Ja hän on siis se "isoveli", joka on vastuullisempi. Tosin Andrewhan väittää olleensa syntymässä ensimmäisenä, mutta että Steven vain vahingossa muljahti ulos ensin...huhhuh.

En edelleenkään aina erota heitä toisistaan, mutten edes jaksa yrittää jos sillä ei ole suurta merkitystä. Jos juttelen yleisiä, kuten tänä aamuna, sillä ei ole niin väliä kumman kanssa höpisen. :D Tänään erotin lopulta, että puhunkin Stevenin kanssa kun näin hänen syövän pikkuista juustokakkua, joita täällä myydään jugurtin tapaan purkeissa. Andrew ei koskaan pistäisi suuhunsa maitotuotteita. Never.

No, se noista. Ei varmaan tarvitse edes kertoa, että hermoilen edelleen kun en tiedä lennänkö huomenna vai en. Tosi inhottavaa kun ei edes tiedä pitäisikö pakata laukku vai ei...olen silti optimistinen. Ehkä. Ehkä lennän.

Me mennään tänään vihdoinkin Eunjin kanssa katsomaan se "Alicia en el país de las maravillas" eli Alice in Wonderland. :) Minun eka 3D-leffa! Sen pitäisi olla alkuperäisversio eli puhe enkuksi ja tekstit espanjaki...mutta tiedä näistä sitten.

Tukin sen tulivuoren kohta omin käsin

2010-04-19T18:52:00.003+02:00

Huoh. Odotan vain ja ainoastaan jännityksellä pääsenkö lentämään torstaina Suomeen kuten olin suunnitellut. Kyllä, minä itse halusin tänne. Kyllä, tämä on lyhyt aika. MUTTA. Kun on odottanut jotain kuin hullu puuroa, on erittäin harmillista joutua perumaan se...nyt näyttää siltä että kolmen päivän Suomi-loma lykkääntyy tai jää tekemättä.

Olin jo ostanut kissoille espanjalaisia herkkuja. :´(

No sain sentään ruokittua Eunjin ja se kyselee nyt innoissaan tonnikalasalaatin reseptiä ja muita kokkailemiani ruokia.

Pitäkää kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että täältä lennetään loppuviikosta. Muuten täällä on yksi perkeleen äkäinen suomalainen tyttö!

Kolme paholaisen keksintöä

2010-04-17T15:57:00.002+02:00

Kuulin eilen illalla, että Steven ja Sole menevät tänään naimisiin. Ja sitten tämä häähullu nukkuu pommiin! Heräsin aamulla ja huomasin että kaikki ovat jo menneet. En vain tiennyt minne, joten missasin koko häät. Eivät ne mitkään sellaiset sadan vieraan kirkkohäät ole, vaan ihan vaan nopea vihkiminen jotta Sole saa oleskella luvallisesti Espanjassa. Toivon silti että ne tykkäävät toisistaan edes vähän.

Tänään olin tunnin kaupungilla ja taas ehti tapahtua vaikka ja mitä. Ensin tupaten täynnä olevassa risteyksessä meinasi syntyä kaaos, kun ruuhkien takaa alkoi kuulua ambulanssin ääni. No eihän se sieltä pääse mihinkään kun kymmenet autot tukkivat kaikki tiet! Kuskit alkoivat väistellä joka suuntaan välittämättä valoista ja olin varma että joku törmää johonkin - kunnes yhtäkkiä ambulanssille saatiin väylä ja tilanne oli ohi. Hämmentävän organisoitua toimintaa ottaen huomioon etteivät espanjalaiset tunnu edes tuntevan koko sanaa.

Täällä on myös pieni lauma mustia miehiä, jotka myyvät piraattikamaa kuten Espanjan rannikoilla ja Kanarian-saarilla. He kulkevat porukassa, levittävät lakanat kadulle ja järjestelevät salamannopeasti melkein aidot Ray banit myyntiin. Sitten kuin toisesta salamaniskusta (luulevat näkevänsä tai näkevät ihan oikeasti poliisin) he vetäisevät yhdestä narusta ja koko lakana muuttuu säkiksi, jonka he kiikuttavat nopeasti pois virkavallan silmistä. Sangen vikkelää. Kai ne ehtivät joskus myydäkin jotain, kun jaksavat tuota hommaa tehdä.

Espanja on mukava maa ja rakastan tätä kieltä ja nautin myös kulttuurista. Mutta. On kolme tapaa joita inhoan ja jotka ärrrsyttävät minua ihan mahdottomasti.

1. Siesta. Se on edelleen paholaisen keksintö. En näe mitään pointtia siinä, että lähes kaikki suljetaan klo 14-18! Arg. Jos et pääse asioille aamupäivällä, joudut odottamaan iltaan asti. Turha haaveillakaan että kaiken voisi hoitaa koulusta tullessaan.

2. Tuijotus ja naureskelu. Olen maininnut aiemminkin, että tässä maassa tuijotetaan ja töllötetään aivan häpeilemättä. Mutta sen lisäksi nämä myös hymähtelevät ja naureskelevat itsekseen kunhan ovat ensin tuijottaneet! Siitä tulee pohjoismaalaiselle väkisinkin sellainen tunne, että sinulle nauretaan. En tiedä mitä ne oikeasti myhäilevät ja onko niillä kaikilla vain vilkas ja hauska mielikuvitus. Joka tapauksessa inhoan tuota tapaa, etenkin ahtaassa metrossa jossa et pääse edes piiloon.

3. Kassaneidit. Ne pirulaiset antavat aina vaihtorahan takaisin niin, että tunkevat samaan kasaan setelit, kolikot ja kuitin. Sitten yrität siinä seuraavan asiakkaan tunkiessa jo päällesi saada rahoja rahapussiin. Ärrrsyttävää. Miksi ne eivät voisi tehdä niin kuin Suomessa ja antaa ensin vaikka setelit ja kuitin ja sitten kolikot??

Yarr.

My personal Madrid-coke cup

2010-04-16T16:28:00.010+02:00

Eilen tuntui ihan kuin olisin viettänyt synttäripäivän uudelleen. :) Illalla tänne saapuivat puolalaiset mimmit Estera, Patryzja ja suomalainen Ari. Tytöt toivat minulle lahjaksi erittäin kauniin mustahopean rannekorun, johon ihastuin heti. Awwww. Yllättävää kyllä kaikille maistui minun suomalaiset ruokani, vaikka makutottumukset ovat hyvin erilaisia etenkin Etelä-Amerikassa, josta puolet kämppiksistäni tulevat. Tosin tuskin maailmassa onkaan tonnaripastasalaatin voittanutta sapuskaa. ;) Myös kana-persikkasalaatti teki tosi hyvin kauppansa. Andrew ja Steven eivät tosin vain voi kuulemma yhdistää lihaa ja hedelmää ruokavaliossaan, joten he jakoivat salaatin eri osiin ja söivät ne eri aikaan... Weird.

Kun kaikki kuusi kämppäkaveriani saatiin paikalle, Steven yllättäen "vahingossa" sammutti valot. Sieltä ne marssivat sitten keittiöstä olkkariin "kakun" kanssa, joka oli iso croissantti tuikku päällään. :D Jotenkin osasin etukäteen epäilläkin, että jos nämä hommaavat minulle lahjan - se tulee liittymään kokikseen, sillä se on ehdottomasti tavaramerkkini täällä. Sainkin siis jättipullon limpparia ja "personal Mardid-coke cupin"! Ihana punainen muki, jossa on sydämiä ja Madrid-teksti. Aion juoda kokikseni tästä lähtien vain ja ainoastaan siitä. Ovat nämä kyllä hassuja!

Kun kaikki yksitoista henkeä oli saatu syötettyä (sattui muuten kreivin aikaan nämä kinkerit ja syömätarjoilut, muutamalla kämppiksellä ei ole tällä hetkellä rahaa ruokaan...) ja vieraani juotettua, lähdettiin Estin ja Patin kanssa keskustan Joy Eslava-yökerhoon. Ennen yhtä sisään pääsee ilmaiseksi opiskelijakortilla, mutta siihen ei sisälly drinkkejä. Jos et omista opiskelijakorttia, maksat sisään 15-20€ ja saat kaupan päälle juoman. Joy oli kyllä ihan tyylikäs paikka ja bileet ja DJ olivat mahtavat, mutta hintataso - aivan järkyttävä! Tilasin drinkin ja kaveri pyysi siitä 11€. :o En huolinut. Halvin mitä sait oli kympin kalja...joten ei sinne ainakaan juomaan kannata lähteä!

Yöllä seikkailin kotiin ja jälleen kerran joku onnenonkija tälläytyi mukaani. Näillä miehillä on ärsyttävän limainen tapa kiinnittyä kylkeen kuin takiainen ja hokea "I will make u happy. I will make u more happy than your boyfriend". Arg. Tänään olen siivoillut eilisen jälkiä ja Eunji ruokki minut jälleen kerran. Hän teki lounaaksi ruokaa ja herätti minutkin syömään. Aivan tautisen hyvää korealaista riisi-peruna-kasvispaistosta. :)

Tässä pari synttärikuvaa...

...ja uskomaton kykyni innostua lahjoista. :D

Ja lopuksi meidän jengi kaikki yhes koos - mi compañeros de piso. :) Vasemmalta oikealle: Eunji, Steven, Sole, Katja, Dani, minä ja Andrew.

Bailando

2010-04-15T21:00:00.002+02:00

Tämä neiti väsäsi iltapäivällä kaksi tuntia salaatteja iltaa varten ja viisi nälkäistä kämppistä ehti jo vetää puolet tonnikala-makaronisalaatista. Suomi-ruoka rocks!

Andrew ja Steven jännittävät ihan kauheasti kun kylään on tulossa puolalaista naiskauneutta. :D He lähtivät treenaamaan mutta palaavat kyllä paikalle. Molemmat ihailevat nääs kaikkea skandinaavista ja naisiin liittyvää.

Bileet pystyyn siis! Katsotaan huomenna päästiinkö baariin asti tällä kertaa.

"Josefiiin, it´s not correct!"

2010-04-14T18:07:00.004+02:00

Minä olin ennen ihminen, joka ahdistui vieraista. Minä olin ihminen, joka vannoi yksinasumisen nimeen eikä pahimmissa painajaisissaankaan nähnyt itseään asumassa solussa. Madridiin saapuessani asustelin kahden hengen hostellihuoneessa parin eri tytön kanssa ja toisessa hostellissa kokkasin ja jaoin olohuoneen kymmenien ihmisten kanssa. Yhteensä kolmen viikon ajan. Nyt asun seitsemän hengen kämpässä. And I love it! Kämppikseni ovat mitä ihanimpia ihmisiä ja tulen kotiin palattuani kaipaamaan heitä kaikkia ihan mielettömästi. Vaihto voi tehdä ja monesti tekeekin ihmeitä. Eikä tuossa ole murto-osaakaan siitä kuinka tämä vaihto on jo tähän mennessä muuttanut minua. Pohdin joskus aihetta lisää.

Andrew on keksinyt huippuhauskan jutun: Minä olen maito, hän on kahvi ja yhdessä me ollaan maitokahvi! Tadaa! Naurakaa nyt, tuo yksi nauraa tälle aina jutun muistaessaan. :D Juttu lähti ihomme väreistä eräänä päivänä, kun esittelin "ruskettuneita" käsivarsiani. Kaveri tälläsi viereen oman argentiinalaiskätensä, joka on jo ilman rusketustakin paljon tummempi kuin omani. "You are like milk, ehehehhe!".

Olen tainnutkin mainita monta kertaa kuinka viihdymme Eunjin kanssa kahden. Hassua meidän yhteiselossa on vain se, että tämä toinen huokailee jatkuvasti kun teen jotain "epäkorrektia". Kun kävelemme kadulla ja minä loikin äkkiä autojen välistä tien yli, Eunji kiljuu tien toisella puolella "Josefiiiin, it´s not correct!!". Tai kun ostan kaupassa vihanneksia ja hedelmiä laittamatta niitä pusseihin, Eunji kävelee perässäni ja kerää ostokseni pikkuisiin pusseihin - "Josefin, they are not clean". Tai kun syön omenan pesemättä tai kuorimatta sitä - "Josefin, please don´t!". Tai kun hukkaan avaimeni ja sateenvarjoni ja kaiken irtaimen jonka vain saatan kadottaa "Josefin, how can you loose everything??".

Täten Eunji julisti eräänä päivänä, että jonkun pitäisi katsoa aina perääni. Minä totesin ettei suinkaan, olen tottunut elämään näin ja pärjään ihan hyvin. :) Yritin opettaa häntäkin rentoutumaan pikkuisen, mutta en onnistunut. Niimpä me edelleen matkalla puistoon väitellään siitä riittääkö aurinkorasva suojakertoimella 10 minulle tai voinko luikkia kadun yli juuri ennenkuin vihreä vaihtuu. Olen sanonut Eunjille monesti, ettei turhaan stressaa minun huithapeliudestani - kunhan tulee toimeen sen kanssa. Ja tottakai minä yritän opetella ihmisten tavoille parhaani mukaan.

Tässähän tuli jo niin mahdottomasti asiaa. Kävin tänään kaupasta valtaisan kasan salaattitarpeita ja juomaa huomisia synttärijuhlia varten ja koko komeus maksoi 19€. Siinä on viinat mukana. Miettikääs mikä hintataso täällä on...ei paljon innosta palata Suomen ruokakauppojen hyllyjen väliin laskemaan olisiko tänään varaa syödä makaronia vaiko tonnikalaa!

¡Feliz cumpleaños!.....

2010-04-13T18:20:00.004+02:00

Mulla on varmasti maailman parhaat kämppikset! :) Tämä syntymäpäivä on ollut jo tähän mennessä yksi elämäni hauskimmista ja parhaista. Heti aamulla törmäsin eteiseen ripustettuun valtavaan banderolliin, joka julisti "¡Feliz cumpleaños Josefina!". Tämän jälkeen minulle laulettiin niin espanjaksi, englanniksi, koreaksi, saksaksi, venäjäksi kuin mandariini- ja kantoninkiinaksi (kiina by Steven&Andrew). :D Näiden lyhyiden aamukekkereiden jälkeen jouduin poistumaan kouluun, mutta sielläkin odotti iloinen ja takuulla paras synttäriyllätys: iltapäivän tunti oli peruttu. ;)

Seikkailin iltapäivän kaupungilla ja törmäsin mm. Carrefourin kassaneitiin, joka lausui tyylikkäästi "olka hyva" nähdessään suomalaisen ajokorttini! Täällä siis joutuu näyttämään aina henkkarit maksaessaan kortilla. Mutta tämä oli tosiaan vasta toinen paikallinen täällä, joka puhui edes hitusen suomea. Kävin myös ihan vain kirjakaipuussani katselemassa espanjalaista kirjakauppaa ja kaikkia satoja opuksia...jotka olivat kaikki espanjaksi. Mikä pettymys! Mutta ei sekään mitään.

Illan suussa palasin kotiin ja täällä minua odotti Eunji ja korealainen synttäriruoka! Voi ihanuus :) Jatkoin syömäpuikkotreenejäni (alan olla jo aika pro!) riisin, erittäin tulisen korealaisen kanakastikkeen ja merilevän parissa. Kyllä, merilevän. Koreassa syödään syntymäpäivänä merileväkeittoa, joten Eunji tarjoili myös minulle tätä herkkua. Täytyy sanoa, että ei se ole pahaa mutta saisi jonkun aikaa maistella että se alkaisi maistua hyvälle. Mutta tulipahan kokeiltua. Kysyin voimmeko tehdä joku päivä korealaista sushia, koska siinä käytetään raa´an kalan sijaan kasviksia. Kiitos nam.

Nyt minun pitäisi oikeastaan lukea huomiseen espanjan kielioppikokeeseen, mutta kuulen noiden hössöttävän jotain tuolla...ne eivät vieläkään muista, että ymmärrän jo suurimman osan siitä mitä he juttelevat. Steven kyselee Eunjilta tykkäisikö Josefina enemmän juusto- vai suklaakakusta. Tekisi mieli käydä sanomassa, että suklaata kiitos, mutta taidan antaa heille yllättämisen ilon jos tässä on vielä kakkuakin tiedossa. :)

Eli todellakin aivan huippuja kämppiksiä! Yleensä jos synttäri sattuu arkipäiväksi tulee vain oltua itsekseen eikä sen kummemmin mietittyä koko hommaa. Nyt sitä ei voi olla miettimättä, kun kuusi ihmistä on innoissaan siitä että seitsemäs vanhenee. Olen muuten toiseksi nuorin täällä, vain Dani on minua pari kuukautta nuorempi.

Huomenna täytynee palata siihen, miksi Eunji kokee että jonkun pitäisi aina katsoa perääni. :D

Lemmikkikauppaa á la España

2010-04-12T17:34:00.006+02:00

Huh hellettä, täällä paistuu! Ja kaupunki alkaa täyttyä turisteista...se on ihan jees, mutta ei silloin kun itse elät ihan tavallista arkea ja joka paikka alkaa olla täynnä turisteja. Sunnuntaisin minä käyn normaalisti keskustan isossa ruokakaupassa, mutta nyt minun täytynee vaihtaa päivää sillä tuhat turistia on myös silloin ostoksilla ja parveilee kaduilla.

Tänään oli aika tavallinen koulupäivä, keskustelua huumeista ja lisää tappouhkauksia. Ruben on kai siis toipunut jo menetyksestään. Huomautin hänelle ettei opettajan liene normaalisti sopivaa uhkailla jatkuvasti oppilastaan, johon Ruben vastasi "Do I look like normal teacher?" No eihän hän näytä eikä ole. Tylsää sillä olisi ilman minua. :D

Tänään kävin eläinkaupassa hakemassa rakkaille kissavintiöilleni pienet tuliaiset Suomi-lomaa varten ja muistin taas miksi en käy Espanjassa lemmikkiliikkeissä...täällä myydään koiran- ja kissanpentuja terraarioista. :( Niin pieniä kissanpentuja terraariossa, etteivät ne osanneet vielä edes oikein kävellä. Minun sydäntäni raastaa tuollainen! Teki mieli soittaa heti johonkin ja tehdä ilmoitus, mutta se on kai ihan laillista ja normaalia eläinkauppaa täällä. Terraarioissa on myös niin pieniä koiranpentuja, että ne vain huojuvat ja yrittävät järsiä sanomalehtipaperia, joka onkin niiden ainoa sisustuselementti. Voi itku. Ja tuskin tarvitsee edes kertoa, ettei siisteys ole numero uno näissä liikkeissä.

Mutta on tässä päivässä hyvääkin - synttäribilesuunnitelmani kehittyy ja saan lisää vieraita koulustani. :) Harmi ettei tänne kovin paljon voi porukkaa kutsua, eikä Andrew tykkää yhtään bileistä. Lauantaina hän ei ollut kotona, eikä voinut niin ollen valittaa, mutta torstaina hän on paikalla. Onneksi Steven on pomo ja sanoi, että tottakai voin pitää synttärit kotona. Ainiin, myös Katjan äiti on tulossa torstaina meille. :D Hups.

Minulla on myös uusi harrastus: treenaan Eunjin ohjeilla puikoilla syömistä. Se on ihan huippuhauska tapa syödä! Kannattaa testata, tulee takuulla syötyä hitaammin ja maltillisemmin kuin haarukalla lappamalla.

Reilun tunnin päästä pääsen vihdoin salille ja spinniin! Tätä on odotettu kuin hullu puuroa. Polveni on saanut pari sotavammaa, muttei onneksi ole enää kovin kipeä. Minä nimittäin putosin sängystä, tai pikemminkin ehkä patjaltani ja kolhin itseni puiseen säleikköön joka on patjani alla! Tämä on niitä äksidenttejä joita voi kai sattua vaan minulle... :D Tässä kuva toisen puolen ruhjeista, toinen puoli on niin musta etten viitsi edes näyttää.

Fiesta

2010-04-11T16:00:00.003+02:00

Hyvät kekkerithän niistä saatiinkiin lopulta. Vieraita oli Katjan saksalainen, mutta tällä hetkellä Madridissa asuva työkaveri ja hänen puolalainen tyttöystävänsä; latvialainen tyttö, joka oli aikanaan Katjan kanssa täällä au pairina ja joka sitten lopulta löysi täältä perulaisen miehekkeen itselleen. Tuo perulainen poikaystävä oli myös siis eilen täällä ja innostuin heti kun kuulin hänen oleva plastiikkakirurgi! Kelpaisi pari muokkausoperaatiota. ;) Tosin naamaani hän ei kuulema suostuisi koskemaan, käski pitää tämän nenän, suun ja silmät. :D

Syötävää oli vähän jokaisesta maasta, kun puoliksi venäläinen ja puoliksi saksalainen Katja tarjoili ensin Borsch-keittoa (joka oli muuten tosi eksoottista näille muille) ja sitten saksalaista rucola/parmesan/mansikka-salaattia. Tämä oli taas sangen eksoottista minulle! Lisäksi Daniel teki kolumbialaisia juttuja, joiden nimeä en tietenkään muista...idea oli muussata iso kasa banaaneja ja tehdä niistä litteä "taikina", josta muotoillaan lettuja jotka uppopaistetaan rasvassa. Tällöin banaanista häviää sen makeus, ja rapen letun päälle laitetaan tomaatti/sipulisalsaa ja suolaa. Ihan mielettömän buenoa. Kuulema tosi yleinen sapuska Etelä-Amerikassa.

Viiniä, olutta ja ties mitä oli tarjolla vaikka kuinka mutta ihme kyllä suomalainen ei näyttänyt miten meillä juodaan. Huomasin jopa muiden päihtyvän ja katselin vain sivusta. Hah! Stevenin kanssa pidettiin selvää lippua korkealla - vellokset kun eivät arvatenkaan koske alkoholiin. Tosin nukkumaan oli hieman hankala päästä, kun olohuoneessa soitettiin kitaraa ja laulettiin aamukuuteen asti...

Ensi viikolla sitten minun synttäribileeni! Helppoa kun ei tarvi kutsua kuin pari ulkopuolista vierasta ja kämppikset, niin meillä on jo kymmenenhengen kinkerit pystyssä. :) Ja tietysti maailman parhaat salaatit á la Josca. ;)

Ja btw, mulla on viimein Spotify. <3 Siitä saa vuosisadan naurut aina kun espanjankieliset mainokset pyörähtävät käyntiin.

Ei ihan suomalaiset bileet

2010-04-10T20:33:00.002+02:00

Odottelen tässä illan bileitä alkavaksi. Perisuomalaiseen tyyliin minulla oli aikeissa vetää kunnon lärvit, kunnes tulin kysäisseeksi mikäs on muuten illan alkoholisuunnitelma. Onneksi kysyin. Idea olikin syödä...ja juoda vähän vaan siinä ohella. Damn. Melko tylsää mutta kovin eurooppalaista. Järin parin litran siideripullon kauppaan ja aloin suunnitella huomiselle salikeikkaa. Tatska sietänee jo hikoilua.

Tänään olin taas hela dagenin puistossa ottamassa aurinkoa. En uskonut kerralla, joten olen nyt entistä punaisempi! Uskon sitkeästi että tämä jatkuva polte ihollani kääntyy vielä voitoksi ja muuttuu lopulta upeaksi rusketukseksi. Tänään mukanani oli Eunji ja oli kyllä taas tosi kivaa sen tytön kanssa. Minulle selvisi että hän onkin itse asiassa minua vuoden vanhempi ja ollut nuoruudessaan hyvin samanlainen kuin minäkin. Ja kuten minä olen osittain vieläkin. :D Me ollaan hyvin erilaisia, sillä hän on mm. aiemmin opiskellut insinööreilyä yliopistossa ja on todella tarkka ja järjestyksellinen ihminen. Minä sen sijaan olen huithapeli unohtelija ja en tosiaan niin kovin tarkka....mutta nämä erot lähinnä huvittavat.

Päivän Veljes-tarina olkoon tänään se, kun Andrew selitti eilen minulle keittiössä ihan tosissaan että hän varoo aina jos jollakin on haarukka tai veitsi kädessä. Por que?? No tietysti siksi että ne ovat "weapons" ja "u can hurt me with those". Really, ettäkö minä onnistuisin satuttamaan kung fu-mestaria haarukalla? Kaikkea sitä kuulee. Itse kiinalainen lähti tänään rannikolle opettamaan kung fua, mutta toinen vellos jäi hauskuuttamaan meitä.

Ja ainiin, korjattakoon eräs virhe: täällä todellakin kierrätetään. En vain tiennyt sitä tähän mennessä, koska minulla oli eteisessä oma pieni jätteenkäsittelylaitos nimeltä Eunji. Löysin hänet eräänä päivänä penkomassa roskapussiani ja hän kuiskasi varovaisesti, että toki jos vaan mitenkään viitsin, voin myös itse lajitella jätteeni... No enhän minä tiennyt!! Vähänkö nolotti.

Okke, bileet pystyyn. Meitä ei ihan mielettömästi nappaa Eunjin kanssa ja aiotaan livistää siinä vaiheessa kun viini loppuu. Hysssss.

Pieni punainen auringonottaja

2010-04-09T18:36:00.003+02:00

Mikähän kumma siinä on, että aina pitää polttaa ihonsa ennen kuin uskoo että kyllä se aurinko tarttuu ja ruskettaa vähemmälläkin? Tänään pakkasin lehdet, kirjan ja kokista messiin ja hipsin ihanaan Retiro-puistoon nauttimaan auringosta. Istuskelin nelisen tuntia puistossa veden äärellä ja lopputuloksena on hyvin laikukas iho. Minun pitää suojella tuoretta tatuointia paisteelta, joten hölväsin siihen vähän väliä lasten aurinkorasvaa suojakertoimella 50... Ei vaan tullut mieleen, että rasvan alla oleva iho jää vitivalkoiseksi ja iho ympärillä palaa kirkkaanpunaiseksi! Nice. Pitää huomenna lähteä korjailemaan rusketusta. Onneksi käsivarret ja etumus sai sentään ihan kivan värin.

Tutustuin myös espanjalaiseen pappaan, kun tämä lyöttäytyi seuraani. Opin taas kummasti lisää kieltä kun juttelin hänen kanssaan. Yhtäkkiä pappa alkoi vilkuilla ympärilleen ja kuiskasi korvaani, että hän vie minut Pariisiin ja vihille, jos suostun kosintaan. Väitti olevansa myös varakas ja suhisi päälle, ettei saa kertoa kenellekään. Jotenkin mua ei nyt vaan kuitenkaan napannut joko mahdollisesti vanhuudenhöpsö tai oikeasti iäkäs ja miljonääri rakastaja. :D

Ja mitäpä olisi enää blogiteksti ilman meidän identtisiä hermanoksia?? No ei mitään, sitähän minäkin. Ennen meillä oli vain yksi omituinen Andrew - nyt meillä on kaksi omituista Andrewta. Vellokset tekevät lähes kaiken yhdessä: juoksevat peräkkäin lenkin, saapuvat peräkkäin kotiin, tulevat yhdessä keittiöön, kaivavat terveystonkat ja lappavat kippoihin erikoisia jauhojaan (ei kuulemma proteiinia vaan luonnonmukaista ja itsetehtyä). Sitten he menevät olohuoneeseen, puhuvat samalla äänellä ja kuuntelevat samaa musiikkia. Pian he alkavat treenata miekkojen kanssa ja huitovat joka suuntaan. Se on kyllä tyylikkään näköistä kuin kaksoisolennot seisovat vierekkäin ja tuijottavat peiliin!

Olen löytänyt lisää eroavaisuuksia, joiden avulla erotan heidät. Stevenillä on hieman vaaleampi tukka ja hän on veljeään pari senttiä lyhyempi. Steven ei myöskään haise läheskään yhtä pahalle kuin tämä toinen ruusukaali-vellos!

Huomenna meillä on täällä kämpillä International fiesta, kun Katja järjestää työkavereilleen kekkerit ja meidät kämppikset on tietty kutsuttu messiin. Vaikea se olisikin olla osallistumatta näin pienessä asunnossa. Ei, odotan ihan mielenkiinnolla. :)

Tänään voisin ostaa yhden lentolipun

2010-04-08T16:21:00.003+02:00

Kaikki uudet lukijat ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta olen huomannut että mitä enemmän saan palautetta ja kuulen uusien ja uusien ihmisten sukulaisista tuntemattomiin lukevan blogiani - sitä enemmän alan kaunistella ja kirjoittaa tarinaa muita varten. Joten tänään puhun hetken totuuden nimissä.

Mulla on usein täällä ihkuihanassa Madridissa huonoja päiviä, vähintään yhtä usein kuin kotona Suomessa. Minua vituttaa silloin tällöin, raha tekee tiukkaa, koulu on rankkaa ja ikävöin kotia ja kissojani. Monesti ahdistaa eikä ole ketään kelle kertoa siitä. Olen toisinaan kovin yksinäinen ja toisinaan en taas tahdo seuraa, vaikka sitä tyrkytetään liikaa. Niih, että ei se vaihto aina oo niin herkkua. Tänään esimerkiksi on paha päivä. Olen puhunut.

Sitten muihin aiheisiin, alan nimittäin hiljalleen erottaa vellokset toisistaan. Tai pikemminkin ehkä tunnistan Andrewn hänet nähdessäni, sillä hänen vaatetukseensa ja ääneensä olen tutustunut paremmin näiden kuukausien aikana. Joten kun en tunnista kumpi veljes on kyseessä, on se useimmiten Steven jota en vielä tunne niin hyvin. Konsti se on tämäkin. Kyllä minä edelleen aina varmistan kumpi on kumpi, etten höpsi ihan väärälle hepulle.

Enkä olisi enää ollenkaan niin varma, että Steven olisi jotenkin tavallisempi kuin meidän kiinalainen...eilen keittiöön ilmestyi valtava tehosekoitin ja sen perässä Steven. Katselin hetken kun kaveri hääri laitteen kimpussa ja kysäisin sitten mistäs me sellainen vekotin saatiin. Vastaus kuului, että joskus hänestä vain tuntuu että on hyvä aikaa ostaa jotain tiettyä. "And now I felt it´s a perfect time to buy a blender." :D Selvähän se. Pitääkin muistaa tämä Suomessa kun mieleni alkaa tehdä taulutelkkaria tai uutta pesukonetta.

Ja koska näistä kaksosista ei ilmeisesti saa koskaan tarpeekseen, aion katsoa vielä yhden heidän leffansa tässä.

Öööh, which one u are??

2010-04-07T15:58:00.003+02:00

Linjoilla jälleen! Semana Santa hujahti ohitse ja nyt poden loman jälkeistä lorvikatarria. :( Viikonlopun aikana ehti taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan siis jostain.

Vieras saapui perjantai-iltana ja lauantaina oli vuorossa perinteistä shoppailua Madridin tsiljoonissa liikkeissä. Sunnuntaina Plaza Mayor täyttyi ihmisistä, sillä pääsiäiskulkue starttasi sieltä. Harmikseni en nähnyt Ku Klux Klaanilaisen näköisiä tötteröpäitä, vaan pelkkiä valkoisiin pukeutuneita ihmisiä marssimassa ja paukuttamassa isoja rumpuja. Meteli oli kyllä mahtava! Ja tosin minähän en nähnyt oikeastaan mitään näillä kaikilla 160 senttimetrilläni ihmismassojen yli...todistin vain kuvista ja äänistä, että siellä se kulkue menee. Ketään ei ristiinnaulittu eikä ruoskittu. Damn. Ehdin myös polttaa ihoni auringossa, alkaa olla sen verran lämmintä.

Maanantaina pääsin jo toista kertaa Madrid Zoohon katsomaan pieniä pinguja, apinoita ja mangusteja. :) Ihana sää ja eläintarha - en keksi parempaa! Todistimme myös kuinka Espanjassa lehden voi huoletta lukea kaupassa ilman että myyjä sanoo mitään. Mitäs sitä turhaan kirjastoon saati sitten ostamaan lehteä, jos se kerran voi lukea ilmaiseksi kaupassa! Eikä edes mitenkään vähäeleisesti, vaan ihan pokkana selaamalla lehteä tunnin hyllyjen vieressä...

Tiistaina sain maailman ihanimman etukäteissynttärilahjan - kauan odotetun kissatatuoinnin selkääni. :) Siitä tuli vielä parempi kuin osasin toivoakaan! Ja myönnän - se todella sattui. Aivan kuin olisi vedetty ihoa rikki veitsellä. Onneksi kuvan tekemiseen meni vain alle tunti, huh. Lataisin mieluusti kuvan tännekin, mutta en halua uniikkia designtatskaani ihan kaikkien netinkäyttäjien saataville. ;)

Eilen meidän yksi asukki, Steven, palasi Kiinasta kotiin. Andrew on ollut jo pari päivää Barcelonassa tekemässä kuvauksia ja eilen kun tismalleen samannäköinen kaveri asteli ovesta, en tiennyt onko kyseessä Steven vai Andrew. Minun oli pakko kysyä! He näyttävät täysin samalta, en löydä silmämääräisesti mitään tuntomerkkiä jonka avulla heidät voisi erottaa toisistaan. He kuulostavat aivan samalta, äänen tai puhetavan perusteella heitä ei pysty erottamaan. He käyttäytyvät, hymyilevät ja jopa hassuttelevat ihan prikulleen samoin. :o Tänä aamuna oli edelleen pakko kysyä kumman kanssa puhun. En ole koskaan tuntenut identtisiä kaksosia. :D Luulen että tästä saadaan vielä paljon väärinkäsityksiä ja hauskuutta. Tosin olen kuullut, että Steven ei ole ihan yhtä höpsö kuin veljensä.

Nyt pitäisi taas asennoitua kouluun. Ihan kuin tekisi mielikin...Salille pääsen vasta muutaman päivä päästä, kunhan tuo kuva rauhoittuu ja kestää hikoilua. Säät ovat uskomattoman kauniit onneksi! Hyvää kevättä Suomeenkin. :)

Uutiskatsaus

2010-04-02T12:34:00.002+02:00

Hyviä uutisia: olen tehnyt jo seitsemän esseestä ja enää tarvitsee viimeistellä niistä muutama. Jumaliste miten napakka opiskelija minusta on leivottu täällä. Kyllä sujuu amk Suomessa helposti tämän jälkeen!

Huonoja uutisia: Andrew ihastui uuniin. Hän aikoo tästä lähtien käyttää sitä ruokansa valmistamiseen. Tämä tarkoittaa päivittäistä palovaaraa ja likaista peltiä. Hänhän ei tunnetusti pese astioitaan ikinä. No joskus sunnuntaisin. Mutta meidän on siis turha tästä lähtien edes haaveilla uunin käytöstä, sillä se on täynnä kalaa ja ruusukaaleja ja jotain omituisia lieroja...voih.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. :) Olen kyllä niin kiitollinen, että pääsin jo helmikuussa kauas Suomen talvesta. Rakastan kotimaatani, mutta todellakin vihaan jäätävää pakkasta ja metrien kinoksia. Voisin asua Suomessa kesän ja syksyn ja karata sitten aina lämpöiseen. :D Pitänee ensin vähän opiskella, että on joskus sitten varaa näihin suunnitelmiin.

Pääsiäismuna on jo syöty. Ham. Voitti muuten tavan yllätysmunat, sillä tämän sisällä oli rihkamarojun sijasta vielä toinen pikkuinen suklaamuna! Samalla kärsin vieroitusoireita, kun sali on kiinni jo toista päivää. Arg.

Mustekalan jos söisin

2010-04-01T16:16:00.003+02:00

Jaahas, ei ehditty edes varsinaisiin pääsiäispyhiin asti kun nämä päättivät mielivaltaisesti sulkea suurimman osan kaupoista. Jo pelkästään siesta saa minut usein kiehumaan (mitä järkeä lyödä joka paikka seis parhaaseen aikaan 14-18??), mutta nämä näiden "omat vapaapäivät" ovat rrrrraivostuttavia. Yarrr.

No en minä oikeasti ihan kovasti kiehu, sillä maassa maan tavalla. Sitä muistuttelen itselleni aina, kun unohdan siestan ja yritän kauppaan koulusta tullessani. Mutta en tosiaan tiennyt että jo tänään aloitetaan pyhät. Onneksi keskustan iso El Corte Ingles on aina auki (tosin siitäkään ei ole varmuutta oikeina pyhinä :D).

Tänään etsin ensimmäistä kertaa kaupasta juuri tiettyjä tarvikkeita. Tähän mennessä olen syönyt oikeastaan sitä mitä olen kaupan hyllyiltä sattunut löytämään. Huomasinkin että operaatio suolakurkkujen ja sitruunapippurin metsästys osoittautui erittäin vaativaksi ja osin mahdottomaksi, sillä jälkimmäistä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla kaupungin parhaassa ruokakaupassa. Suolakurkut löytyivät lopulta tuoretiskiltä vaellettuani ensin koko kaupan ympäri. En tiedä eikö täällä sitten ole tapana vetää suolakurkkuja niinkuin meillä Suomessa, mutta ainakin tarjonta oli kovin pieni. Itse kurkutkin ovat pikkiriikkisiä, mutta toivottavasti hyviä.

Tulin myös ajatelleeksi kuinka ruokailutottumukset muuttuvat vieraassa kulttuurissa ihan huomaamatta. Et voi yksinkertaisesti syödä täysin samoin kuin kotona, sillä kaikkea ei löydy uuden maan kaupoista. Täällä ihmiset ovat esimerkiksi tottuneet kokkaamaan tuoretta mustekalaa lonkeroineen päivineen ihan arkiruoaksi, kun meillä se taas kuuluu lähinnä huoltsikan uppopaistettuihin renkaisiin tai sitten hienoon ravintolaan fileeksi. Suomessa opiskelijan on edullista mussuttaa tonnikalaa, mutta Espanjassa tonnikala on melko kallista ja sanalla sanoen erilaista. Minä syön täällä useimmiten pastaa con paprika tai salaattia con kananmuna. Ja jugurttia ja saksalaista tummaa leipää.

Ja tietenkin Pepsi Lightia. Myönnän - olen repsahtanut taas juomaan. Enkä edes pienesti vaan aivan kamalasti! Espanjassa kahden litran pullo Pepsi lightia maksaa euron ja paikallisia kevyt kokiksia saa saman verran 44 sentillä. Eihän tällaisesta yhtälöstä voi seurata muuta kuin että imen pullon päivässä. Kuin sieni. Ja kämppikset ovat ymmällään kahjusta suomalaisesta, joka tuntuu elävän limsalla. Tänään Andrew ehdotti että Dani voisi ottaa minusta kuvia pulloni kanssa. :D Dani muuten kerran kysyi minulta, että juovatko suomalaiset niin paljon kokista koska meillä ei ole hedelmiä. Sain selittää että a) minä en ole kaikki suomalaiset, eikä suurin osa ihmisistä takuulla juo näin paljon b) meillä todellakin ON hedelmiä! Niitä tuodaan mm. Espanjasta. Kaikkea meidän pohjoisesta maasta ja luulaankin...

Tällä viikolla (eli muka-lomalla) olen paahtanut jo 6 esseetä, vielä pari kesken ja sitten pääsen vihdoinkin oikeasti lomailemaan! Huomenna tulee myös odotettu vieras Suomesta, joten olen blogitauolla muutaman päivän.

Feliz Semana Santa! :)

Are we allowed to...?

2010-03-31T15:16:00.003+02:00

On tullut taas aika pureutua syvemmmälle espanjalaiseen elämäntyyliin!

1. Meillä on nyt toista päivää lämmin vesi ja kaasu poikki. Kellään ei ole aavistustakaan milloin pääsemme jälleen suihkuun tai tekemään ruokaa. Tosin tänä aamuna heräsin siihen kun joku kirjaimellisesti kirkui ja kiljahteli kylppärissä...no Andrewhan se sinne oli mennyt jääkylmään suihkuun ja elämöi samalla. "It was a great feeling!"

2. Meillä oli eilen uuni tulessa kun palasin kotiin. Ketään ei näkynyt missään, mutta keittiöstä tuprusi mustaa savua. Käänsin kylmän rauhallisesti uunin pois päältä ja avasin ovet ja ikkunat. Suomessa olisin varmaan jo soittanut hätänumeroon ja hälyttänyt koko kaupungin palomiehet paikalle - täällä vain odottelin hetken ja nostin uunissa palavan lautasen (arvatkaas kenen...) ikkunalaudalle. Myöhemmin selvisi, ettei Andrew tiennyt kuinka uunia käytetään ("I never use it") ja aikoi hauduttaa siellä vähän ruokaa poistuessaan kotoa. Ei suurempia vahinkoja onneksi.

Olen myös kiinnittänyt huomiota espanjalaisten lastenkasvatukseen. Täällä tuntuu olevan tapana komentaa lapsia paljon fyysisemmin kuin Suomessa. Olen monesti järkyttynyt kun kadulla isä tai äiti ojentaa kuritonta muksuaan. Kerran kaupassa lapsi kiukutteli ja yritti läpsiä äitiään. Mitä tekee äiti? No läpsii täysillä takaisin! Huh. Lapsi on myös terve kun se leikkii, mutta entäs kun se rankaisee nallejaan kumipampulla? Seuraan iltaisin kattoikkunasta tätä mielenkiintoista näytelmää kun tupakoin. Vastapäisen talon ikkunasta voin todistaa kun n. 10-vuotias poika kuristaa ja mukiloi pehmolelujaan. Outoa. Hyvin outoa.

Yksi parhaista jutuista, jonka olen espanjalaisesta elämänkatsomuksesta oppinut on sääntöjen kierto. Kaikki säännöt ovat täällä kierrettävissä. Missä tahansa sisällä voi tupakoida prohibido fumar-kyltin alla, jos ulkona sataa. Pysäköintikieltoalueelle voi pysäköidä, jos muualla ei ole tilaa. Itse asiassa mihin tahansa voi pysäköidä. Salilla voi käyttää ulkokenkiä, jos ei satu omistamaan sisäpelikenkiä. Ynnä muuta ynnä muuta, lista on loputon.

Aluksi Madridiin saapuessani kyselin aina kaikesta "are we allowed to...?". Nyt tiedän että kyllä me voidaan ja esim. turistien kysyessä saako tästä kävellä vastaan aina "si si!". Hostellissakin eräs poika kysyi "are we allowed to drink alcohol here?" ja vastasin vain, etten tiedä mutta minä ainakin juon. :D

Hostellista puheen ollen - törmäsin tänään kahteen ihmiseen, joihin tutustuin hostelleissa. Uskomatonta! Miljoonakaupunki, jossa et useimmiten näe samaa ihmistä kahdesti kadulla ja tänään minua vastaan astelee ensin Daniela, jonka kanssa jaoin huoneen ekassa hostellissa ja seuraavaksi poika, jonka oli mukanamme viimeisen illan bileissä vikassa hostellissani. Hassu sattuma ja vieläpä samana päivänä!

Houston, we have a problem

2010-03-29T15:42:00.003+02:00

Musta on tullut laiska bloggaaja, sillä elämä täälläpäin maailmaa sujuu arkisesti ja mukavasti. Käyn salilla ja opiskelen, siinähän ne tärkeimmät. :)

Tosin on meillä yksi ongelma - kiinalaisen haju. Arvatkaa millainen löyhkä saadaan aikaiseksi, kun Andrew popsii ensin aamiaiseksi kahdeksan kiiviä, lounaaksi pari kokonaista kalaa päineen ja iltapalaksi ruusukaaleja ja kaksitoista kananmunaa? Kaveri haisee kuin rankkitynnyri. :o Minä olen sinänsä jo pienestä pitäen tottunut kaikenlaisiin hajuhaittoihin (kiitos perheeni miehille), mutta muutamalle kämppikselleni Andrewn lemu alkaa olla liikaa.

Eräänä iltana vessan ovella otettiin taas matsia löyhkästä. Pian haistoin palaneen käryä ja säntäsin katsomaan onko koko kämppä tulessa. No ei, äkäinen Andrewhan se siellä vaan polttaa sanomalehtiä vessassa ja eteinen on täynnä savua! Hän päätti hävittää hajuhaittansa järein keinoin. Mistään palovaroittimestahan täällä ei ole tietoakaan, joten sitten vain haisteltiin pari päivää palaneen paperin käryä...huhhuh. Minä neuvoin, että jos sitten ensi kerralla raapaisisit vain yhden tulitikun. :D Ja mainittakoon että Andrew vieläpä tarjoutui neuvomaan minua ravitsemusasioissa...kiitin kohteliaasti, mutta kieltäydyin avusta.

Säät ovat hellineet Madridia viime päivinä. Lämmintä alkaa olla usein parikymmentä astetta, mutta paikalliset kulkevat edelleen villakangastakeissa. Eilen näin ensimmäisen turistin sortsit jalassa. Ei tulisi kyllä itsellenikään ihan vielä mieleen heittää vaatteita niin vähiksi. Hameessa ja legginseissä voi kyllä jo kulkea huoletta. Tässä Tirso de Molinan vieressä on mukava alue nimeltä Lavapies. Tykkään kävellä sinne, sillä katu on täynnä pikkuisia ravintoloita ja aurinkoisella säällä ihmiset syövät ulkona. Otin kuvan todisteeksi meidän keväästä. Nykyään tulee kuvattua aivan liian harvoin!

Lupaan lukea Raamattua ja raitistun...

2010-03-26T19:20:00.003+01:00

...Lauloi Jenni Vartiainen eilen, kun juhlistimme puolalaisten mimmien kanssa rankan tenttiputken loppua ja loman alkua. Meillä on aina kolmestaan ihan älyttömän hauskaa ja fiksuja juttuja muutaman gintonicin jälkeen. Ei edes ehditty yökerhoon asti, kun eksyimme metrolla väärään suuntaan. :D Kiva ilta.

Andrew on ollut viime päivinä tavallistakin hassumpi ja levottomampi. Se hiihtelee ympäri kämppää ja höpöttää taukoamatta, leikkii viidakkoveitsillään ja tekee kung fu hyökkäyksiä nurkan takaa. Tänään se innostui Ikean-paperikassista, maalasi siihen logon tilalle oman kung fu-logonsa ja kulki kassin kanssa ympyrää poseeraten peileille. Lopulta kaveri saapui keittiöön paperikassi päässään ja alkoi puhua kiinaa. Olen varma että Andrew on unohtanut lääkityksen tai jotain vastaavaa. :D Hänellä on muuten tyttökaveri hakusessa. Että jos jotakuta vaikka kiinnostaa tuollainen persoona niin antaa palaa! Andrew on 32-vuotias, mutta kaverin fysiikka on kuin parikymppisellä - psyykkinen puoli on sen sijaan tuntematon. ;)

Tässä meidän kodin kulmilla on ihana pieni kahvila-konditoria, jossa myydään taivaallisia leipomuksia. Kuola alkoi monesti valua jo ennen kahvilan ikkunoita, kun haaveilin kaikista herkuista. No nyt meillä maistellaan näitä jumalaisia herkkuja joka päivä, sillä Soley pääsi töihin kyseiseen putiikkiin! Mikä taivas, kun hän tuo iltaisin kassillisen leivonnaisia ja leipiä...on sipulileipää, soijaleipää, croisanteja, viinereitä. Ah!

Tänään mulle myös selvisi, mikä ihme pistää niskaani öisin...mukava tyynyni paljastui jonkun ankka- tai hanhiressukan maanpäällisiksi jäänteiksi. :( Tuskin siellä sisälmyksiä on, mutta untuvatyynyn olen mennyt ostamaan ja yksi vihainen untuva tuikkii minua nyt selkään tyynyn läpi. Ilmankos olikin niin pehmeä päänalunen!

Krapulakasa jatkaa nyt lepoa ja lukee englannin kielistä kirjaa esitelmää varten. Mikä kosto loman kunniaksi.

Tappi kieleen = naula jalkaan?

2010-03-24T17:33:00.005+01:00

Minä alan ilmeisesti olla jo niin tottunut kaikkeen kummalliseen mitä täällä tapahtuu, että vallan unohdan raportoida asioista. Korjattakoon tilanne kertomalla eilinen sattumus. Olin Berzosan kampuksella tupakoimassa kaikessa rauhassa yhden koulurakennuksen edessä, kun muuan mies säntäsi nurkan takaa luokseni ja alkoi huutaa jotain espanjaksi. En ymmärtänyt yhtään mitään ja tuijotin vain, kunnes paikalle alettiin raahata kameroita ja kuvausporukkaa.

Hämmentyneenä siirryin pihan toiselle puolelle ja jäin katselemaan kun koulun pihalle kasattin hetkessä kuvauspaikka ja näyttelijät marssitettiin paikalle. Onneksi eräs tyttö infosi minua, että meidän koululla kuvataan silloin tällöin vain yhtä Espanjan suosituinta saippuasarjaa - ei sen kummempaa. Harmi että minut häädettiin paikalta, olisin mielelläni ottanut parin minuutin julkisuuteni Espanjan televisiossa! :D

Tänään Internatinal Relations-kurssilla katsottiin taas vaihteeksi pätkiä You Tubesta. Olen tässä viikkojen kuluessa huomannut mielenkiintoisen tavan, joka jenkeillä tuntuu olevan: kun opettaja laittaa videon pyörimään, he käyvät nukkumaan. Eivätkä edes mitenkään kovin huomaamattomasti, vaan ihan niin että nuokahtelevat tuon tuosta. Tosin tänään kaikki heräilivät siinä vaiheessa, kun katsoimme pätkiä espanjalaisten pääsiäismenosta...porukka marssi kaduilla ja ruoski itseään selkään, veri lensi ja miehiä naulittiin ristille. Siis ihan oikeasti naulittiin. :o Hyi kamala. Esitettyäni vastalauseen videon näyttämiselle opettaja vertasi ristiinnaulitsemista lävistämiseen. Jotenkin en vain näe yhteyttä esim. kielilävistykselläni ja miehillä jotka antavat lyödä naulat läpi käsistään ja jaloistaan...No kukin tyylillään.

Nyt vuorossa ahkeraa kokeisiin pänttäystä ja illalla spinning. Tänään piti olla urheiluvapaa päivä, mutta sain aamulla paketin Suomesta ja taisin syödä vähän (lue: valtavasti) suklaata. Hups.

Kaksi tenttiä takana, enää one more to go! Huomisen jälkeen tämä neiti alkaa lomailla. :) Kouluhommien parissa mutta kuitenkin. Ja huomenna taitaa kutsua yökerho Joy näin rankan viikon päätteeksi. ;) Monilla yökerhoilla Madridissa on free entry torstaisin ja me köyhät opiskelijat tykätään hyödyntää sitä.

Ainiin, jugurttipettymykseni. Löysin kaupasta maustamatonta jugurttia ja ostin heti tohkeissani neljä purkkia mielessäni ihana hapan nautinto kun pääsen kotiin. Mikä pettymys kun huomasin jugurtin olevan makeutettua. :( Kaipaan niiiiin maustamatonta ja nimenomaan hapanta jugurttia tai viiliä....

Just training and training

2010-03-23T20:40:00.004+01:00

Huh, tässä on nyt hikoiltu pari iltaa tenttimatskujen ja kuntosalin parissa. On se mukavaa kun ei ainakaan tekemisen puute pääse iskemään, sillä aina on jokin kouluhomma jonka voi tehdä ja pari jotka olisi pitänyt tehdä jo.

Eilen huitaisin siis ensimmäisen kerran salille ja fiksuna mimminä ajattelin kokeilla spinninkiä. Ei tullut mieleen, että tunnin polkeminen saattaa olla hitusen vaativaa ekakertalaiselle...tehokasta se ainakin oli, en ole vielä millään tunnilla hikoillut niin paljon! Onneksi en ollut ainoa pisaroita lattialle valuva ja kauttaaltaan punainen otus, sillä kovan luokan konkaritkin näyttivät tippuvan hikeä. Kaikki tunnit vedetään espanjaksi, joten kieltäkin oppii samalla.

Erikoista tällä salilla on miehet, joihin en ole Lady Linella sattuneesta syystä tottunut. Siellä ne karvakoivet polkivat meidän naisten seassa ja tänään vatsalihastunnilla olin ainoa tyttö. Mikäs siinä. Tältä salilta näyttää myöskin puuttuvan sellaiset silikonimimmit kokonaan, koska kaikki näyttävät suht tavallisilta. Tosin kaikki tähän mennessä näkemäni ihmiset ovat myös olleet hyvin treenattuja. Minä edustan tätä noviisiluokkaa. Vielä. :D

Muuten luen kokeisiin ja luen kokeisiin, sillä rintamalla ei mitään uutta. Kaksi päivää lomaan ja kaksi tenttiä vielä...kuulin tänään, että torstainakin on tentti. Ja lomankin käytän osittain opiskeluun, sillä breikin jälkeen odottaa taas tenttiä ja esitelmää ja esseetä. Koulu täällä on todella paljon vaativampaa kuin amk Suomessa. Ainakin verrattuna meidän piskuiseen Kyamkiin. Jotain hyvää siinäkin opinahjossa siis!

Merimakkaroita ja mustekaloja

2010-03-22T17:08:00.003+01:00

Aamulla minä luulin olevani myöhässä kun heräsin varttia ennen hetkeä, jolloin minun pitäisi jo juosta metroon ehtiäkseni kouluun. Ehei, kerrankin olin ensimmäinen sillä olin ainut oppilas espanjan tunnilla! Minulla on kummallinen tapa myöhästyä maanantaiaamuisin tunnilta ja olenkin opetellut lauseen "Perdon, llego tarde..." erittäin hyvin. Oli huippua olla yksin tunnilla, sillä kerrankin sain ihan rauhassa harjoitella espanjan puhumista. Olin iloisesti yllättänyt kun huomasin osaavani jo muodostaa oikeita lauseita. :) Sanavarastoni kasvaa edelleen huikeaa vauhtia, mutta puhumisen kanssa on pieniä vaikeuksia.

Tänään oli myös hyvä päivä, sillä Rubén oli palannut! Hän kertoi jo ehtineensä ikävöidä minun komentamistani. Tänään kärähdin vaikka kuinka yritin esittää että seuraan hänen power point-esitystään muinaisista espanjalaisita. Hymyni kuulemma paljasti, että teen koneella jotain ei-sallittua. Espanjan kulttuurihistoria ei tiettävästi ole vielä hymyilyttänyt ketään. :D Tällä kertaa ei kuitenkaan tullut tappouhkausta, sillä nyt ei liene sopivaa vitsailla kuolemasta Rubénin menetettyä läheisensä viime viikolla...sain viimeinkin myös sanottua että olen pahoillani.

Iltapäivällä kaupassa tein taas perinteisen ällötyskierroksen. Täällä myydään marketeissa jos jonkinmoista merenelävää merimakkaroista mustekaloihin. Ne näyttävät limaisine imukuppilonkeroineen niin kuvottavilta nuljaskoilta, etten tiedä kamalampaa. Ravut makaavat ketarat ojossaan selällään ja jotkin valkoiset pötikät tuntuvat mönkivän vielä...hyi kamala. Mutta pitkät tiskit täynnä meriotuksia ovat niin mielenkiintoisia ja erilaisia suomalaisen silmään, että niitä on ihan pakko mennä katselemaan. Vähän kuin eläintarhassa kävisi. Paitsi että nämä ovat suht hengettömiä kavereita. Hämmästytin tänään Dania kertomalla ettei Suomessa ole tuollaista tarjontaa.

Iltapäivällä valitsin myös itselleni mieluisan salin muutamasta vaihtoehdosta tässä huudeillani. Tämä sali oli hitusen kalliimpi kuin toinen hyvä vaihtoehto, mutta voitti loistavan tuntitarjontansa ja upeiden tilojensa vuoksi. Plus että sain heti hymyiltyä hinnasta 50€ pois. ;) Ja ohjaajaheput puhuvat hyvää englantia ja lupasivat laatia minulle saliohjelman ja jeesata alkuun vempeleitten kanssa jos tarvii. Great! Menen illalla testaamaan vatsalihastunnin ja lyhyen spinningin. Ihanaa päästä urheilemaan pitkästä aikaa.

Huomenna kirjallisuuden tentti. Huoh.

Ps. Tein muuten aivan töykeän hyvää ja perisuomalaista perunamuussia! Aivan itse haarukalla liffaamalla, kun muuta survinta ei löytynyt. :D Kiitos Eunjille vaan potuista, onpahan nekin käytetty. Koko keittiö on nyt tosin perunassa kattoa ja seiniä myöten. En tiedä miten onnistun aina kokatessa sotkemaan kuin pieni marsupilami...

Mistä näitä ihmisiä oikein tulee

2010-03-21T17:05:00.004+01:00

Haudi hau. Menin tänään tohkeissani hakemaan turistipisteestä uutta karttaa, sillä olen käyttänyt jo kolme Madridin karttaa täysin riekaleiksi. Karttoja jaetaan täällä ilmaiseksi, mutta aiemmat olin saanut koulusta ja yhden Madrid-oppaan mukana, joten en tiennyt tarkalleen mihin olen menossa. Kävikin sitten niin että koko kartta unohtui, sillä keskusta oli totaalisen täynnä. Näytti vähän siltä kuin pari miljoonaa espanjalaista ja turistia olisi kansoittanut kadut. Ei siellä mahtunut edes liikkumaan!

Ja tietenkään minulla ei ollut kameraa messissä...Suomessa ei voi nähdä tuollaista väenpaljoutta, koska ei meillä edes riitä ihmisiä niin paljon. Helsingissä ehkä, mutta senkin kaupunkin väestö on vain viides- tai kuudesosa Madridin ihmisistä. Huh. Selvisin kuitenkin hengissä litistymättä ihmismassojen alle.

Samalla myös tajusin että minähän en ole yksi turisteista, vaan ihka oikea asukas! En enää tarvitse karttaa kaupungilla liikkumiseen, ainoastaan joitakin kaukaisempia kolkkia varten. Osaan neuvoa turisteja oikeisiin suuntiin ja kertoa missäpäin mikin nähtävyys on. Metrossa suunnistan jo kuin kotonani. Tämä oli päivän ahaa-elämys. :)

Tänään minulle selvisi, että joudun odottamaan täydellistä leffakokemustani vielä neljä viikkoa. Madrid on nyt jostain syystä kammottavan myöhässä Alice in Wonderlandin kanssa. Eunji kirjoitti jo kalenteriinsa päivän, jolloin menemme katsomaan elokuvan. Samalla huomasin että hän on merkinnyt synttärini kalenteriinsa...hassu mimmi. Mukava kun on yksi uusi tosi hyvä kaveri ja asutaan vieläpä saman katon alla.

Alkuviikosta minulla on heti napakasti pari koetta ja loppuviikoksi taas tsiljoona esseetä. Enää tämä viikko ja sen jälkeen täällä vietetään lomaa! Kokonaiset 10 päivää pois koulusta pääsiäisen takia. :) Melkein kaikki Hello Kitty-pääsiäissuklaat on jo ostettu kaupasta...voi siis olla että jään ilman. Toivotaan että jostain tipahtaisi vaikkapa sydänsuklaarasia pääsiäisenä, kun saan vieraan Suomesta. Vinkvink. :D

Olen viimeinkin päässyt flunssasta ja voin vihdoin aloittaa treenauksen. Menen huomenna tutustumaan saliin ja tunteihin. Ah! Löysin alesta aivan kamalat, mutta erittäin edulliset jumppakengätkin. Kaikki on siis valmista paitsi kunto...jaiks.

Lovely day with E

2010-03-20T20:29:00.003+01:00

Eipä ihmeitä, ollaan tänään hengailtu koko päivä Eunjin kanssa. Tykkään siitä tytöstä ja yllättävää kyllä häneltä paljastui ihan hyvä englannin taito, kunhan hän vain kehtaa puhua sillä kielellä. Huomenna yritän ihan tosissani tehdä jotain ruokaa hänen lahjoittamistaan perunoista...

Äsken heitettiin vielä lauantai-illan hupireissu kaupungille ihan vain katselemaan sitä ihmispaljoutta ja kaupungin tyylikkäitä valoja. Käytiin samalla kovistelemassa minun tulevaa tatuoijaa, joka ei ollu "ehtinyt" suunnitella kuvaani vielä. Kävikin mäihä, sillä joku ihan muu random heppu samasta liikkeestä alkoi piirtää kuvaani niin että seisoin vieressä neuvomassa. Tuli muuten hieno! ;) Nyt vaan venttaillaan pari viikkoa, kunnes menen ottamaan sen.

Kotimatkalla bongasin myös jotain upeaa! Täälläkin menee leffoissa tällä hetkellä Tim Burtonin Alice in Wonderland feat. Johnny Depp. Siinä kaksi heppua joiden molempien tyyli on jotain sellaista, josta pidän hyvin paljon. Ja vielä Liisa Ihmemaassa?? Tämän täytyy olla taivas. Olen lukenut kirjan varmaan tuhat ja yksi kertaa. No minähän houkuttelin Eunjin lähtemään leffaseurakseni joku ilta. Pisteeksi iin päälle ihan talomme lähellä olevassa leffateatterissa menee original version tuosta leffasta, joten luulen että se on englanniksi espanjankielisillä teksteillä. Ja tietty 3D! Täydellinen leffakokemus saattaa nyt olla hyvin lähellä.

Ainiin, palasin vanhaan tuttuun taustaan. Japani-tausta oli cool mutta turhan cool minulle. Tällä aloitin ja tällä siis menen. Paitsi että blogini sai siivet.

Nimeni on melkein julkkis

2010-03-19T18:47:00.004+01:00

As you can see, pistin taustan uusiksi perjantain kunniaksi. Tänään olen taapertanut ympäri kaupunkia hämmästelemässä miksi kaikki kaupat ovat kiinni, kunnes minua infottiin että tänään Espanjassa vietetään vanhempien päivää. Tänään on myös varmasti kansakunnalle erittäin tärkeä päivä, sillä on minun nimipäiväni. Mainitsen sen koska se aiheutti täällä suurta ihmetystä ja ihailua. "Onko sinun nimesi todella kalenterissa?? Voivatko kaikki lukea nimesi kalenterista?? Onko nimesi kuuluisa?" Yritin kyllä kertoa, että Suomessa joka päivä on jonkun nimipäivä...ja sekös vasta erikoista olikin. :D

Leikin myös jo toistamiseen parturia, kun A halusi uudistaa hiusmalliaan. Aiemmin tällä viikolla leikkasin hänen tukkaansa mallinani Rambo-Syltty ja tänään hän halusi vielä lisää pois. No, mikäs siinä - ei muuta kun keittiösakset käteen ja hiukset poikki. A on kunnostautunut viime päivinä laulu-urallaan ja harjoittelee olohuoneessa kovaan ääneen uusia englanninkielisiä sanoja. Kun hänelle opettaa uuden lauseen, hän kokeilee missä kaikissa tilanteissa voi sitä käyttää toistelemalla lausetta kaikille. Tulee jotenkin kummallisesti mieleen pieni lapsi...

Me ollaan Eunjin kanssa vahvistettu liittoamme seikkailemalla kaupungilla asioilla. Hänen kanssaan on vain vähän vaikea mennä kauppaan, kun tytöllä on mukanaan tasan kaksi euroa ja hän miettii kuumeisesti mihin sijoittaisi sen...osta siinä sitten omat ruoat. Ja kun pääsemme kotiin, hän vielä tarjoaa minulle omista ruoistaan! Ihmeellinen tyttö.

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa kanssanne muutamia kummallisuuksia uudesta väliaikaisesta kotimaastani. Vuorossa siis Spain Fact File!

- Täällä tuoksuu joka puolella uimahalli, sillä espanjalaiset tuntuvat vannovan siivouksessa kloorin nimeen. Pidän kyllä uimahallin tuoksusta, mutta välillä se tuntuu nenässä ihan huumaavan voimakkaana esim. koulun käytävillä.,

- Kaupassa et löydä maitoa kylmähyllystä. Kaikki maidot myydään lämpimästä, sillä ne on UHT-käsitelty. Tämä oli aluksi suuri hämmästys minulle, mutta nyt olen jo tottunut iskukuumennettuun laktoosittomaan maitoon.

- Espanjassa on ilmeisestikin sallittua tuijottaa, töllöttää ja kyylätä kaikkia. Ihmiset tuijottavat kadulla toisiaan ihan häpeilemättä. Tämä alkaa todella käydä hermoilleni... varsinkin kun tupakoin alhaalla, olen armottoman mulkkauksen kohde. Tämän vuoksi aloin tupakoida kattoikkunastani, en jaksa enää olla maalitauluna.

- Espanjalaisten aksentti englantia puhuttaessa on välillä sangen korostunut ja hassu. Pahinta siinä on se, että kun tarpeeksi kauan kuuntelet - alat itsekin korostaa ihan kummallisesti. Minulle kävi kerran näin tunnilla. Kyllä nolotti.

- Äiti on espanjalaiselle miehelle erittäin tärkeä henkilö. Niin tärkeä, että kaupungilla näkee monesti yhdistelmiä, joissa liikenteessä on nuori pariskunta ja pojan äiti. Istuin kerran tällaista kolmikkoa vastapäätä metrossa. Tyttö yritti ja yritti olla mieliksi, mutta anoppi vaan tuhahteli ja piti poikaansa kädestä. Isoa poikaa. Järkyttävintä oli se, että poika tuhahteli äidin mukana. Voi tyttöparkaa...

Madrid kärsii hetkellisestä sateesta kauniiden ja kuumien hellepäivien jälkeen. Minä istun kattohuoneessani opiskelemassa. Ensi viikolla on parit midtermit ja esseitä riittää tehtäväksi. Nice.

Haudi hau (perunoita ja kuvia)

2010-03-17T17:10:00.007+01:00

Täällä taas. En haluaisi mainita jokaisessa postauksessa, että olen kipeä, mutta tauti tuntuu jatkuvan ikuisuuksiin asti. Olo on tosi voimaton, rappusissa tuntuu ettei jalka yksinkertaisesti nouse enää. Ja kamala päänsärky. Yök.

Eilen koulumatkalla kohti Berzosan kampusta meitä kyydisti aivan uusi bussikuski ja meno oli kuin parhaassa romurallissa tai huvipuistossa. Mainittakoon etten pidä kummastakaan...minua pelotti ihan oikeasti, kun kuski painoi tallan pohjaan ja antoi palaa mutkaisella ja mäkisellä osuudella. Siinä teki jo hartaan ateistinkin mieli heittää muutama rukous yläilmoihin kun keikuimme kapeilla rampeilla 130km tuntivauhdissa. No, tällä kertaa bussillinen opiskelijoita selvisi hengissä.

Tiistaisin ja torstaisin opiskelen mm. Pohjois-Amerikan kirjallisuutta, joka on yhtä kiinnostavaa kuin pitsinnypläys. Kirjallisuus sinänsä on yksi lempialueitani, mutta siinä vaiheessa kun analysoimme toista tuntia jotain viiden sivun mittaista englanninkielistä runoa, jopa minua haukotuttaa. Hauskaa tunneilla on ainoastaan se, että joka kerta kun opettaja sanoo "paintings" (puhumme tunneilla myös taiteesta) - minä kuulen "pancakes".

Meistä on nyt tullut korealaisen kämppikseni Eunjin kanssa liittolaisia. Liitto sinetöitiin eilen perunoilla. Eunji on tosi hiljainen ja varovainen, kun minä taas mölyän aina kuin pieni apina ja saisin todellakin opetella varovaisuutta, joten sovimme hienosti yhteen. Tykkään Eunjista, hän on varmaankin asiallisin meistä kaikista. Viime viikon tuo tyttö söi pelkkää merilevää (kyllä, keitti sitä...) ja sipulia, sillä hänellä ei ollut varaa muuhun. Minä tein monesti ruokaa ja tarjosin hänelle, mutta eihän se mitään huolinut. Eilen Eunji kävi kaupassa, marssi tyytyväisenä takaisin ja toi minulle kassillisen perunoita. Höm. Hän halusi lahjoittaa omista vähistään minulle ruokaa, jolloin en edes kehdannut sanoa etten itse asiassa syö perunoita! Damn. Hän on innokas kysymään josko tahdon lähteä kirjastoon tai muualle, sillä hänellä ei taida olla vielä kavereita täällä. Huomenna meillä on yhteinen postireissu tiedossa. :)

Minä olen edelleen ostolakossa, joka meinaa rakoilla koko ajan. Olen silti pitänyt pintani kaikki nämä kolme päivää. En voinut kuitenkaan tänään vastustaa kiusausta, vaan menin keskustaan katselemaan kaikkea. Huom. vain katselemaan. Semana Santa eli pääsiäinen on parin viikon päästä ja joka puolella myydään valtavan suloisia ja ihania pääsiäismunia! On pientä ja kiiltävää ja suurta ja käsintehtyä ja kullattua ja sitä ja tätä. Eniten minua tietysti viehättää Hello Kitty-pääsiäissuklaapakkaukset, suuret Te quiero-suklaamunat ja sydämenmuotoiset suklaarasiat (Siirappi kun on toinen nimeni). Harmi etten saa ostaa mitään. :(

Tämä postaus on jo pitkä kuin ikuisuus, mutta minulla on vielä äärimmäisen salaista kuvamateriaalia. Nyt täytyy vain toivoa, ettei asianomainen eksy blogiini ja näe näitä kuvia. No niin, asiaan. Olen kertonu A:n erikoisista ruokailutottumuksista ja nyt minulla on kuvia tarinoiden tueksi! ;)

Ensin: The lautanen. Jätetty taas kerran olkkariin. Lautasella nähtävissä ylijäämä päivittäisestä kasvismötikästä. Ei selvästikään The lautasen tiskauspäivä.

Todistusaineisto 2. Omituiset ruoka-aineet. A syö oikeastaan kaikkea, mitä normaalit ihmiset eivät syö. Tässä ensin epäilyttävät pienet munat, jotka ilmeistyivät jääkaappiin eräänä iltana ja katosivat sitten...onneksi ehdin ikuistaa ne.

Viimeisenä todisteena pullo kananmunan keltuaista (kyllä). Laskin pullot tänään ja niitä on n. 15 jääkaapissa...

Muista repiä ruokasi

2010-03-15T16:30:00.003+01:00

Haluatteko kuulla päivän opetuksen? Tänään koulusta tullessani löysin meidän kiinalaisen keittiöstä repimässä ruokaa. Kyllä, nimenomaan repimässä. Vaikka olenkin jo oppinut että A:lta on lähes turha kysyä miksi hän tekee jotakin, sillä vastaus on aina joko "for his health" tai "chinese do it like this", en malttanut olla kysymättä eikö veitsi olisi helpompi vaihtoehto. Ei. Jos ruokaa leikkaa veitsellä, siihen siirtyy huonoa energiaa metallista. Jos lihan, sipulin ja paprikan sen sijaan raastaa kappaleiksi käsin, ruokaan siirtyy oikein hyvää energiaa sinusta itsestäsi. "I always cook with my hands". Minä en kuitenkaan ajatellut jatkossakaan repiä ruokaani. :D

Tänään opin myös paljon uutta meidän kommuunimme asukeista. Jäimme Eunjin kanssa kahdestaan kotiin ja pistimme kunnon juorukerhon pystyyn! Ah, pidän juoruista. Tosin se on hieman erilaista kun toinen ei puhu englantia kunnolla ja toinen taas ei ymmärrä espanjaa tarpeeksi. Mutta. Steven palaa kotiin huhtikuussa JA hän on yhdessä Soleyn kanssa. Jäin kyllä ihan monttu auki...mielenkiintoista. Ei siis ihme että he puhuvat koko ajan Skypessä, luulin aiemmin että he ovat vain hyviä kamuja. Siitä kukastakin Soley muuten soitti heti Stevenille. Ilmankos. He aikovat naimisiin pian, sillä tämä yksi neitokainen on laittomasti maassa. Olin järkyttynyt tästäkin, mutta ilmeisesti se ei kovin ihmeellistä täällä ole.

Eunji sen sijaan tunnusti ettei pidä A:sta lukuisista syistä, jotka minun on mahdollista ymmärtää, jos kuvittelen että joutuisin asumaan sen terveyshuligaanin kanssa pitkään...näin lyhyellä aikavälillä se on enimmäkseen vain hauskaa. Tätä Eunji ei kertonut, mutta minulla on oma epäilykseni että hän on ihastunut meidän Daniin. Voin olla hyvin väärässä, mutta siltä se vähän näyttää. Dani on tosi mukava, hassu ja kivannäköinen, joten mikäs siinä. Minusta vaan tuntuu, että sillä taitaa olla jo joku tyttö jossain päin maailmaa.

No mutta siinä siis meidän kommuunin Kauniit ja rohkeat, olkaas hyvät. Teitä ei tietenkään samalla voluumilla kiinnosta meidän keskinäiset suhteet kuin minua, mutta onhan teidän hyvä pysyä kärryillä missä täällä mennään. Musta alkaa tuntua että näillä kämppiksillä on oma salainen elämä täällä blogissa. :D

Tänään porhalsin tyytyväisenä kouluun, vaikka yskin edelleen ektoplasmaa ja nenästäni voi lingota noin kymmenen kertaa tunnissa pari litraa vihreää avaruuslimaa. Lääkärin määräämä antibioottikuuri oli vain kolmen tabletin mittainen, enkä ihan luota parantuneeni sillä mutta tiirailen nyt tilannetta. Tänään sattui yksi ikävä seikkakin, kun lempiopettajani Rubén kiiruhti koulun pihalla ohitsemme ja pysähtyi sanomaan meille että koko viikon tunnit on peruttu. Minä tietysti kysymään, että miksi ja milloin voin tehdä kokeen, jonka missasin viime viikolla. Rubén vastasi itku kurkussa ettei tiedä ja että hänen täytyy mennä kotiin, sillä hänen sukulaisensa oli juuri kuollut.

Auts. Olisin halunnut sanoa jotain, mutta juuri sillä hetkellä päässäni löi aivan tyhjää niin englannin kuin espanjan kohdalla. Ja mikä pahinta, puolalaiset ystäväni ymmärsivät puheesta ainoastaan sen osan ettei meillä ole tunteja, ja pistivät bileet pystyyn...tupla auts! Rubén on suosikkini vaikka meillä on aina pieniä erimielisyyksiä sun muuta. Tai ehkä juuri siksi pidän hänestä.

Tänään tein myös kaksi tärkeää päätöstä. Eka: minun täytyy ryhtyä shoppailulakkoon, sillä olen käyttänyt liikaa rahaa turhaan ostosteluun. Pitäisi muistaa etten ole täällä lomalla vaan asumassa, ja ettei minulla ole varaa ostella koko ajan jotain. Täten tällä viikolla en ole oikeutettu ostamaan mitään muuta kuin ruokaa ja tupakkaa. Ja huomenna yhden pakollisen koulukirjan. Ensi viikolla urakka jatkuu, mutta itseäni lohduttaakseni puhun aluksi vain tästä viikosta.

Toinen päätökseni on jatkaa taas kuntoilua siitä mihin Suomessa jäin. En ole vielä tsekannut paikallisia uimahalleja, mutta nyt aion tehdä sen. Sitä ennen alan käydä Soleyn kanssa salilla! Tämä on se paras seikka, sillä olen aina halunnut käydä salilla mutten kehdannut mennä tai tiennyt mitä siellä tehdään. Nyt mulla on oma coach mukana. :) Great. Musta nimittäin alkoi näyttää siltä, että valokuvissa on joku ryhävalas tai vastaava giganttinen olio minun tilalla. Hyi.

Home sweet home

2010-03-14T17:19:00.007+01:00

Tänään täällä on testattu A:n erinäisiä miekkoja ja sapeleita sekä harjoiteltu itsepuolustusta. Täytyy sanoa että nyt minulla on aika pro opettaja! Kämppikseni ovat myös järjestäneet valokuvaussession maskeineen kaikkineen. Sen siitä saa kun saman katon alle laitetaan yksi valokuvaaja, yksi kung fu-mies ja pari muuta kahelia. Nyt kun meitä asuu näissä hyvin hyvin ahtaissa tiloissa kuusi ihmistä, meininki alkaa olla ajoittain aika villiä...

Onneksi ostin Soleylle sen euron kukan, siitä on nyt saatu iloa tähänkin hetkeen asti. Noin pienellä teolla voi tehdä jonkun erittäin iloiseksi. :) Meinasin nimittäin jättää sen kukkasen ostamatta laiskuuttani. Koska täällä ei tapahdu mitään tavallisesta poikkeavaa, ajattelin laittaa näytille pari kuvaa asunnostamme. Kaikkia varmaan jo ihan syyhyttää päästä näkemään meidän minimaalinen luukkumme. No älkää huoliko, odotuksenne palkitaan nyt!

Tässä näkymä ulko-ovelta. Ensimmäisenä vasemmalla minun huoneeni, jonka ovea ette näe. Oikealla keittiön ovi. Kaapin jälkeen vasemmalla järjestyksessä ensin Katjan, sitten Andrewn ja viimeisenä Eunjin huoneet. Oikealla kylppärin ovi ja siivu olkkaria.

Pieni ja kompakti keittiömme. Tänne mahtuu kerrallaan max. 2 henkilöä. Oikealla ei-näkyvissä ihana kaasuhellamme. Kuvassa voit havaita myös yhden tervystonkista...

Kylppärimme, jonka jaamme todellakin kuuden ihmisen kesken. Homma kuitenkin toimii, sillä jokaisella tytöllä on oma hylly tuossa oikealla ja siivous- ja vessapaperinostovuorot on jaettu. Voin kertoa että sitä paperia muuten kuluu kuuden hengen taloudessa. Nykyään vessa- tai suihkuvuoroa saattaa joutua hieman odottelemaan ja se on kyllä melko ketkua esim. aamuisin kun tietää jo olevansa myöhässä koulusta.

Ja tässä alapuolella viimeisimpänä meidän viihdekeskusemme, olohuone. Täällä tapahtuu kaikki äksöni, tämän pöydän ääressä syömme, juomme, istumme, juttelemme, opiskelemme - elämme. Et ole koskaan yksin, jos istut tämän pöydän luokse. Rappusissa ja sohvan takana poikien fillarit säilöissään. Rappuset vievät parvelle, jossa asustavat Dani ja Soley. Heidän ikkunoistaan voi muuten kiivetä katolle, näkymät ovat aika huikeat! Tänään koko konkkaronkka römysi katolle ja huuteli innoissaan kattoikkunasta minua hereille...voi herranjestas näiden lapsukaisten kanssa.

Shoe!!

2010-03-13T17:33:00.005+01:00

Vau, tänään oli taas ihan huippupäivä pitkästä aikaa. Heti kun pistää nenänsä ulos alkaa sattua ja tapahtua!

Nakkasin aamulla pari lääkärin määräämää 650mg:sta (nää tohtorit ei suotta mitään mietoja troppeja käytä) särkylääkettä kitaan, jotta saan kuumeen ja köhinän alas ja loikin kaupungille. Ensimmäinen homma oli etsiä liike, jossa saan printattua. Aivan loistava idis pistää joka puolelle pikkuisia liikkeitä, joissa voi tulostaa ja kopioida! Kolme sivua maksoi hurjan puoli euroa. Tottakai minun ollessa kyseessä muistitikulta paljastui liikkeen tietokoneen näytölle uskomattoman noloa matskua, jonka olin unohtanut tikulle...en ole koskaan hävennyt niin kovin kun tänään poistuessani sieltä. Huh.

Sitten aloin metsästää tatuointimestoja, hyvää tatuoijaa ja vieläpä englanninkielen taitoista. Minua peloteltiin etukäteen, että se on ihan mahdoton tehtävä, mutta jo kolmannessa liikkeessä tärppäsi! Juttelin tatuoijan kanssa ja jätin hänelle pari sivua kuvia, jotka ovat lähellä tyyliä jota haen. Hän luonnostelee minulle nyt muutaman kuvan ja soittaa sitten, kun voin mennä antamaan tuomioni. Tsekkasin tatskaajan portfolion ja ihan pätevältä hän uskomattoman nuoresta iästään huolimatta vaikutti. Sitten vaan venttaillaan, khih! Kuvasta tulee hyvin minunoloinen, "creepy but cute". :)

Tämän jälkeen lähdin paikkaamaan vakavanlaatuista Subi-vajettani Madridin ainoaan Subway-raflaan. Jotenkin käsittämätöntä että tässä satojen Mäkkärien ja muiden pikaruokaketjuravintoloiden kaupungissa on vain yksi ainokainen Subway. Ilmeisesti se ei ole täällä vielä kovin suosittu juttu, sillä tämä ainoa paikka oli jumalan selän takana ja todella pieni. Minä olin ainoa asiakas eikä Subikaan ollut Suomalaisen serkkunsa veroinen. :( Pettymys. Hinta oli silti Suomen luokkaa.

Sitten hengailin keskustassa ihan vain siitä ilosta, että mulla oli päällä mun uusi lyhyt nahkarotsi. :D Tunnen itseni ihan metropoliitiksi siinä takissa! Johtunee ehkä siitä että joka toisella naisella täällä on lyhyt nahkarotsi...mutta se on cool ja oli muuten myös todella halpa. Tänään oli eka melko kuuma päivä ja ihmiset olivat kerääntyneet Solille istuskelemaan ja ravintolat avasivat tänään katuterassinsa. Kevät alkaa tulla tännekin. :)

Sen jälkeen kohtasin kenkäkaupassa (joita on muuten keskustassa miljoona ja yksi!) niin huvittavan ja tuohtuneen mamman että hyvä kun sain pidäteltyä naurua. Täällä kenkäkaupoissa pieni osa jalkineista on näytillä ja loput lasien takana vitriineissä. Tämä on täysin turha ja absurdi tapa myydä kenkiä, kun asiakas ei voi hipelöidä niitä, mutta niin ne vaan kauppaavat niitä. Noooh, tämä tuikea mamma seisoi siinä vitriinin edessä ja minä astelen hänen viereensä. Mamma kysyy minulta jotain espanjaksi ja pyydän toistamaan kun en ymmärrä ekalla kerralla. Mamma tuimistuu ja toistaa, jonka jälkeen joudun toteamaan etten valitettavasti ymmärrä sillä en puhu espanjaa. Siitähän se liekki sitten leimahti... :D

Tämä pyylevä, seitsemänkympin ja kuoleman välissä oleva nainen alkoi tiukata minulta mitä kieltä oikein puhun. Vastasin hämmentyneenä että englantiahan minä. No! Äsken puhuin kuulemma espanjaa. Niin, sen muutaman sanan juu. Mamma ähisi ja puhisi ja totesi nokka pystyssä et puhuu itsekin englantia. Really?? Heureka, siinäpä taito. Todistaakseen erikoistaitonsa hän osoitti yhtäkkiä kenkää vitriinissä, kivahti "shoe!!" ja lähti painelemaan. Minä sain päivän naurut. :D:D En tiedä pystyykö sitä tilannekomiikkaa välittämään edes näin, mutta pakko yrittää. Oli se sen verran hupaisa naikkonen.

Kotimatkalla ostin kukkakioskista pienen punaisen gerberan Soleylle kiitokseksi siitä kun hän vei minut lääkäriin ja toimi tulkkina. Tämä pieni ele sai yllättävän suuren vastaanoton kun neiti pomppi ensin kukkasen kanssa alakerrasta yläkertaan kuin ylikiihtynyt superpallo ja soitti sitten Stevenille Hong kongiin, että Josefina toi hänelle kukan. Vau mikä spontaani innostumisen taito, omani jää melkein kakkoseksi!

Madrid kuittaa ja tekee kotitehtäviä.

Tai ei, ensin se näyttää yhden kuvan. Löysin tänään ihanan pienen liikkeen, jossa suunnittelija myy omatekemiään uniikkeja vaatteita ja asusteita. Ostin vain tämän söpön rintaneulan, vaikka olisin halunnut ostaa koko liikkeen.

Hola a todos

2010-03-12T17:02:00.003+01:00

Nyt minun täytyykin vähän sensuroida nimiä teksteistäni, sillä tuo yksi kiinalainen pääsee naamakirjan kautta tänne. Eihän se mitään tästä kielestä ymmärrä, mutta oman nimensä nyt ainakin.

Tämä aamu alkoi mukavasti kun bongasin pari valtavaa pistoolia olohuoneen pöydältä. Menin kuitenkin nassuttamaan salaattiani niiden viereen ja ihmettelin mistä kummasta aseet ovat ilmestyneet. Kauaa minun ei tarvinut pohtia, kun kiinalainen harppoi olkkariin ja otti toisen pistooleista käteensä. Niin, olisin tietty myös voinut helposti arvata kenen ne ovat... :D Painostaan ja erittäin oikeasta näöstään huolimatta pistoolit ovat ihan lelukappaleita, joita meidän kung fu-mies käyttää kuvauksissa. Kerran hän oli kuulemma kadulla heilumassa aseidensa kanssa ja joku oli soittanut poliisin. A joutui sitten poliisin matkaan lelupistooliensa vuoksi...

Tänään minulle myös selvisi, että nämä asunnon omistavat identtiset veljekset ovat ihan oikeasti kuuluisia. Molemmista löytyy fanisivut Facebookista ja videoita Youtubesta ja kuvia Googlella. Toinen vellos, S, joka on nyt kiinassa on se kuuluisampi versio. Hän tekee stuntteja, näyttelee ja toimii mallina. Tämä paikalla oleva vellos, A the kiinalainen, työskentelee veljensä firmassa ja heistä löytyykin paljon yhteistä stunttimatskua. Cool.

Minä olen edelleen kamalan kipeä, vaikka olen ottanut jo muutaman antibiootin. Tänään päätin kuitenkin ulkoiluttaa itseäni, sillä olen muhinut jo nejä päivää sisällä. Matkustin metrolla seuraavalle pysäkille keskustaan, kävin kaupassa ja matkustin takaisin. Oli ihan oikeasti tosi rankka reissu. Mutta nyt mulla on mansikoita! Ähäkutti.

Ainiin, pieni sananen Madridin vartijoista. Niitä on täällä joka puolella: kaduilla, kaupoissa, kassoilla, kauppojen ovilla, ravintoloissa, teattereissa, baareissa - ihan missä tahansa liikut, näet vartijan. Ja ne vahtivat ihan oikeasti! Kerran olin Mäkkärissä ja laskin kännykän hetkeksi pöydälle. Saman tien tuikea vartija säntäsi luokseni ja alkoi posmittaa espanjaa kauheaa kyytiä. En ymmärtänyt sanaakaan ja ehdin jo hätääntyä, kunnes vartija vaihtoi englanniksi. Hän oli tullut vain kertomaan minulle, etten saa pitää puhelinta pöydällä sillä se varastetaan aivan takuulla hyvin nopeasti. Ahah, okei.

Tänään yksi vartija rynnisti H&M:ssä tekemään pistotarkastuksia teinilaumojen laukkuihin ja tarttui samalla minunkin kassiini. Valahdin ihan kalpeaksi kun ensimmäinen laukussa näkyvä tavara oli kyseisen liikkeen huulikiilto. :o Siinä sitten availtiin huulikiiltoa ja todettiin se käytetyksi. Huuh, ehdin jo miettiä miten selitän sen olevan ostettu ajat sitten Suomesta!

Tänään olisi ensimmäiset Erasmus-opiskelijoiden omajärjestämät yhteiset bileet. Täydellinen tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja pitää kivaa. Minä en pääse. Itku. :(

Ruoka ja A. Osa1.

2010-03-11T20:32:00.006+01:00

Koska minulla on uskomaton tilaisuus jakaa hetki elämästäni yhden hyvin huvittavan ja erikoisen persoonan kanssa, koen melkein velvollisuudekseni kertoa teille hieman lisää hänestä. Kyseessä on kukapa muukaan kuin meidän oma "kiinalainen"! Tämän kaverin kanssa ei päivistä puutu hupia. :D

Olenkin maininnut että Andrew elää todella omalaatuisella ruokavaliolla, joka koostuu vain ja ainoastaan terveellisistä ja toinen toistaan omituisimmista raaka-aineista. Hänellä on oma pata, jossa hän hauduttaa kaiken ruokansa. Usein padassa on yksi mötikkä jotain kummallista kasvista ja toinen mötikkä jotain proteiinia. Lihaa tämä heppunen ei tunnu syövän, vaan sen sijasta hän syö valtavan köntin tofua kerrallaan. Monesti iltaisin Andrewn padassa kiehuu 12 kananmunaa, jotka ovat ilmeisesti riittävän kevyt iltapala. Muistaakseni suositus kananmunien päiväannokselle oli lähellä kahta tai kolmea...

Tänään Andrew hiippaili keittiöön ja alkoi kaivella kaapista jotain. Sieltä paljastui valtava tonkka, josta hän alkoi mättää lusikalla kippoon jotain harmaata epämääräistä ainetta. En vain voinut olla kysymättä "What are u going to eat today?"...no kyseessähän oli tietysti Andrewn oma terveystonkka, joka sisältää kaikkea siemenistä pähkinöihin,kuivattuihin hedelmiin ja jauhoon, jonka alkuperä ei minulle selvinnyt. "For his health". Sen lisäksi hän nappasi uunista lautasensa, jolla oli valmiina nahistuneen oloinen valtava paprika. En tiedä miksi, mutta olen huomannut hänen säilyttävän lautastaan ja ruokia uunissa...

Äsken menin keittiöön tekemään teetä ja haistoin heti uunissa olevan pizzan. Jo se itsessään on ihme, että joku kämppiksistäni aikoo syödä jotain epäterveellistä - mutta että kohta paikalle saapuu terveysterroristimme ja kurkistaa uuniin hyvän tuoksun perässä. Kysyin häneltä "Do u ever eat junk food?" ja en yllättynyt kieltävästä vastauksesta. "Pizza is not good for your health, u know". No pian Soley tulee kaverinsa kanssa hakemaan pizzaa ja minä poistun huoneeseeni. Mutta kappas vaan ei mene aikaakaan kun kuulen kysymyksen "Can Andrew taste your pizza?" :DD (Miehen itsensä esittämä kysymys, hän vain käyttää itsestään kolmatta persoonaa) Lopulta hän ei sitten halunnutkaan maistaa, ettei terveys mene pilalle.

Uskomaton tyyppi. Syödessään puikoilla hän muuten usein myös ryystää ruokaa lautaseltaan, koska "in China they eat like this". Nyt Andrewlla on luultavasti murtunut varvas, mutta hän aikoo parantaa sen itse. Tämän seikan vuoksi mulla on nyt viime päivinä jopa mennyt ajoittain hermo tähän kaveriin, koska ihan kaikkea ei voi itse parantaa...kokiksen juomisen olen jo joutunut miltei lopettamaan saatuani siitä liian monta luentoa.

Mutta silti, ei siitä vain voi olla pitämättä. :)

Köhköhköh

2010-03-11T14:57:00.004+01:00

Jaahas. Oon ollu tässä maassa vasta n. kuukauden ja oon jo toisella antibioottikuurilla täällä. Mikä huutava vääryys! Mentiin Soleyn kanssa lähimpään "sairaalaan" (meidän terkkarin vastine, vähän isommassa koossa vaan) ja jonotettiin sitkeästi niin kauan että pääsin lääkärille. Juuri tämän vuoksi otin mukaan Soleyn enkä Dania, sillä ekaksi mainittu osaa olla paaaljon kiukkuisempi tarvittaessa. No ei mikään ylläri että mulla on niin keuhkoputkentulehdus kuin korvatulehduskin. Ja kova kuume. Nice. Netistä poimittua: "Keuhkoputkentulehduksen aiheuttajana on useimmiten jokin virus tai kylmän ilman hengittäminen liian pitkään" Luulen että tämä jälkimmäinen tulee kyseeseen tässä tapauksessa.

Ketuttaa niin vimmatusti olla koko aja sisällä, mutta meinasin läkähtyä äsken kun menin ostamaan teeaineksia. Opin meidän saksalaisvahvistukselta Katjalta parhaimman teen reseptin: mautonta pussiteetä, viipale sitruunaa ja lusikallinen mansikkamarmeladia. Ihan himohyvää. Ja auttaa mua saamaan happea.

Tiesittekö muuten ettei espanjalainen tohtori kirjoita mitään virallista reseptiä, vaan huitaisee ruutupaperille lääkemääräyksensä. Sitten vaan marssitaan vihkosta repäistyn paperin kera apteekkiin. Veikkaan että täällä väärennetään reseptejä ihan vuorotyössä, koska se on luvattoman helppoa...

Ainiin, tässä minun kotikadulla on pelottava stalkkeri. Semmoinen heppu josta en tiiä onko se huumediileri (niitä on näillä kulmilla aika paljon passissa) vai muuten vaan kahju. Se vaanii ja kyttää tossa tiellä ja hivuttautuu lähemmäs kun menen tupakalle. Onneksi kadulla kävelee aina porukkaa, etten jää kaksin sen kanssa. En uskalla enää edes katsoa siihen päin kun inhottaa...jos kadulla olisi vain minä ja se, en jäisi viivyttelemään hetkeksikään. Kung fu-maikkamme Andrew lupasi pelotella sitä vielä tänään.

Sick and tired

2010-03-10T13:11:00.004+01:00

Todella kipeänä. En jaksanut edes kuvitella nousevani tänään sängystä ja matkustavani kolmella metrolla tunnin koululle tehdäkseni sen kokeen.

Soley olisi vienyt minut tänään lääkäriin hengitysvaikeuksien vuoksi, mutta en vielä mennyt. Huomenna sitten jos tämä happi ei rupea kulkemaan. Kuume on tällä hetkellä maissa, mutta korvia ja rintaa pistää.

Kurjaa sairastaa yksin kattohuoneessa. :( Kämppikset koputtavat vähän väliä oveen ja tarjoavat teetä ja hunajaa tai appelsiinimehua. Ihania, mutta en ole tottunut ottamaan sellaista apua vastaan ja lähinnä nolottaa maata raatona täällä.

Tupakalle en onneksi pääse, sillä en jaksa kiivetä rappusia.

Voihan jehna minkä teki.

Sniif, tuh ja köh

2010-03-09T17:31:00.003+01:00

Espanjalainen flunssapöpö on viimein onnistunut hyppäämään myös minuun. Se varmaankin vaani jossain metrotunnelin kaiteessa tai ovenkahvassa ja loikkasi heti tilaisuuden tullen kimppuuni. Nuhainen olen ollut jo viikon, mutta nyt on ihan kunnolla kuumeinen olo kuussatasesta särkylääkkeestä huolimatta. Nappasin sen jotta selviytyisin tämän päiväisestä midterm-kokeesta, mutta ei se hirveästi sumeita aivojani kirkastanut. Vastasin viiteenkymmeneen monivalintakysymykseen ihan arviolta...auts. Täytyy toivoa parasta mutta enimmäkseen pelätä pahinta.

Huomenna odottaa seuraava koe ja aion mennä sisukkaasti tekemään sen oli kunto mikä tahansa. Nyt on sen verran heikko olo, etten jaksa kiivetä edes rappusia... mutta jos tämä lepäämällä alkaisi helpottaa. Kotitehtävätkin on pakko vääntää vaikka olisinkin kuinka sairas, joten ei tässä lomailemaan voi alkaa. Hemmetin kylmyys. Ja hemmetin miljoona flunssaista madridilaista joilta tämän taudin sain. On tässä tosin se hyvä puoli, että voin tarpeen tullen lämmitellä jäisiä sormiani vain siirtämällä kämmenen kuumeiselle otsalleni! Tuh.

Kuukaudessa sitä huomaa omaksuneensa maan tavat. Olen oppinut kokkaamaan kaasulla, kuivattamaan pyykkini keittiön ikkunasta kulkevalla narulla tuolla kattojen välissä, antamaan kättelyn sijasta poskisuudelmia, kysymään aina yhtä ärsyttävän que tal- tai how are u-kysymyksen tavattaessa, juoksemaan katujen yli autojonojen välistä ja päin punaisia valoja sekä monet muut hyvin arkiset Espanjan tavat. MUTTA. On myös asioita joita ei vain meinaa hyväksyä todellisiksi. Tässä pari esimerkkiä.

A) Täällä ei kierrätetä. Kaikki roskat lasipulloista metallitölkkeihin, paperiin ja omenan kuoriin tungetaan samaan roskapussiin. Espanjassa ei ole palautuspulloja - kaikki pullot ja juomatölkit menevät roskiin. Tämä on mielestäni aivan järkyttävää ja tunnen piston mielessäni kuin vain mietinkin sitä jätekasaa minkä tämäkin maa tuottaa...ja sitten me pienet suomalaiset yritämme kierrättää. Pelkästään Madridissa on enemmän ihmisiä kuin Suomessa jos huomioidaan kaikki alueet. Niih.

B) Täällä asiakaspalvelija ei ole asiakasta varten. Suomessa olemme tottuneet ystävälliseen asiakaspalveluun ja se on perusoletus. Espanjalainen myyjä ei katso silmiin, ei tervehdi, ei mitään. Hän pakkaa ostamasi kengät kassiin ja viskaa sen tiskin yli sinulle. Ensin luulin että myyjillä on vain pahoja päiviä. Sitten opin että paha päivä on ihan samanlainen kuin hyvä päivä. Et voi myöskään kysyä neuvoa myyjältä, sillä tämä käskee sinun etsiä itse oikean koon tai tuotteen.

Totta kai täällä on sitten myös sellaista ihanuutta, mitä meillä Suomessa ei. Varsin viehättävää on esimerkiksi paikallisten miesten osoittama huomio naisilleen. Espanjalainen mies ostaa töistä kotiin mennessään kukkakioskista kauniin kimpun kotiinvietäväksi ja viikonloppuisin pariskunnat valitsevat kukat monesti yhdessä. Kauppojen kassoilla myydään isoja punaisia sydämenmuotoisia Te quiero-tikkareita ja miehet eivät ujostele ostaa niitäkään! :)

Puuh. Nyt pitää levätä. Leikin äsken Danielin kanssa ja se kävi voimilleni.

Kyllä, jokaisella suomalaisella on roskakori laukussaan

2010-03-08T16:58:00.004+01:00

Tosi mukava kun anonyymilukijat ovat alkaneet ilmoittautua! Hyvä tietää, että näitä minun juttuja lukee muutkin kuin kaverit ja tutut. :)

Tänään oli hauska päivä. Ensin heti aamusta olin myöhästyä tunnilta, mutta kiitos pikaspurttini metrotunneleissa ja Madridin kaduilla ehdin kuin ehdinkin paikalle. Treenaan maanantaisin ja keskiviikkoisin espanjan taitojani kielikurssilla. Tänään rohkaisin itseäni ja vedin muutaman ässäkortin hihasta muistellessani lukiossa oppimiani espanjan lauseita. Opettajan kehujen jälkeen olin niin innoissani, etten ajatellut kovin pitkälle kun meidän piti esitellä espanjaksi laukkujemme sisältöä. Lausuin tyytyväisenä "Hay un papelera en mi bolsa!" Opettaja hihitti omituisesti. Mietin mikä meni pieleen... Opettaja meni pöytänsä luo, nosti laukkuaan ja roskakoria ja sanoi "I think your bag is too small for trash can" Ups. Multa meni tohkeissani sekaisin papel ja papelera. Ensimmäinen tarkoittaa paperia, jota minulla oli laukussani, ja jälkimmäinen taas roskakoria. No, tekevälle sattuu. :D

Iltapäivällä opiskeltiin taas Espanjan historiaa ja Rubén, joka yleensä jakaa minulle tappouhkauksia oikein kiitti minua tällä kertaa tunnin jälkeen. Kyllä! Tosin syy oli se, että tämä oli ensimmäinen tunti kun en kysynyt kertaakaan joko saa mennä kotiin. Saavutus sekin! Nyt mulla on tiukka alkuviikko, sillä huomenna ja keskiviikkona on kokeet, minun pitää kirjoittaa taas neljä tiivistelmää ennen keskiviikkoa ja torstaiksi on kirjallisuusessee ja esitelmä. Vau. Plus espanjanläksyt. Huoh.

Ilouutinen oli se, että meidän pitää valita yksi oma suosikki kotimaidemme kuuluisista runoilijoista ja lausua joku tämän runo huhtikuussa pidettävässä tilaisuudessa. Valinta oli kovin helppo, sillä pidän kahdesta runoilijasta ja vain toinen on suomalainen - Eino Leino. Pääsen lausumaan Leinoa koko koulullemme! Eikä kukaan ymmärrä sanaakaan, mutta tilaisuuden tarkoitus onkin kuulla runoja eri kielillä. Odotan innolla! :)

Buenos dias

2010-03-07T18:40:00.002+01:00

Tämä mönkiäinen kaivautui juuri peittokasan alta ja heräsi eloon. Pakon edessä ihminen muuten keksii vaikka mitä konsteja. Olen palellut ja ollut tosi nuhainen viime päivinä ja syyksi epäilen tätä hyytävää kylmyyttä ja jatkuvaa sadetta. Keksin konstin pitää itseni edes vähän lämpimänä: nukun läppäri peiton alla! Sehän käy tosi kuumana kun se on päällä ja lämmittää niin hyvin että jalkaani jäi iso punainen jälki. Great!

Espanjan suuri yökerho Kapital oli ehdottomasti hieno paikka, painii raskaassa sarjassa siihen nähden minkä kokoisiin baareihin olen tottunut. Go go tytöt tanssivat korokkeilla ja ihmisiä oli ihan kammottavan paljon, niin paljon että pelkkään narikkaan sai jonottaa puolisen tuntia. Sisäänpääsy on clubien tyyliin kallis, mutta lippua vastaan saa yhden drinkin joten tilanne ei ole niin paha. Tykkäsin kyllä, mutta tällaista ahdasmielistä suomalaisneitoa ei miellyttänyt se että tanssilattialla tunnuit olevan julkista riistaa. Viisi karvaista käpälää kokeilee heti röyhkeästi anatomiaasi ja jos pakenet, tulee tilalle kuusi karvaista kämmentä plus yksi hinkuttaja kaupan päälle. Jaiks.

Mutta kivaa oli! Niin kivaa että tämä päivä menikin nukkuessa ja syödessä. Siitä puheen ollen eilen sattui hauska juttu metrossa. Minä ihme kyllä sain kerrankin istumapaikan ja länttäsin tämän leveän takamukseni penkille. Pian metroon hyppää nainen, joka aikoo istua viereeni. Vaan eipäs istukaan, sillä tällä tädillä on niin mahtava takamus ettei se mahdu kahdenistuttavaan penkkiin viereeni! Ja miten reagoi nainen, häpeääkö hän kuollakseen? Ehei, hän purskahtaa ihanaan nauruun ja alkaa selittää minulle innoissaan jotain josta en ymmärrä sanaakaan. Minä olisin totta puhuakseni kuollut häpeään, koska en pysty suhtautumaan itseeni samalla huumorilla kuin tämä täti. Pisteet hänelle!

Midtermit ovat varmasti siestan ohella paholaisen keksintö. Meillä alkaa nämä välikokeet ensi viikolla...ainoa ilo on se, ettei loppukokeeseen tarvi sitten lukea niin paljon, mutta ei se tieto nyt vielä paljon lämmitä.

Että mulla tulee ikävä omia possujani kun naapurin kissa naukuu yhtä kiukkuisesti kuin Elvis tuolla oman ovensa takana. :(

Mielenosoitus & Buen provecho!

2010-03-06T14:08:00.008+01:00

Täältä voi ostaa näin suloisia valmiita drinkkejä kaupasta, ihania! Hintaa tuollaisella vajaan kolmen desin pullolla on kaksi euroa. Täksi illaksi valikoitui Love on the beach ja tietty Cosmo. Plus mojito-pullo.

Olin menossa aamupäivällä kiltisti keskustan kauppaan, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kamalaa älämölöä ja sireenien ulvontaa. Mietin hetken ovatko terroristit hyökänneet Sol-aukiolle vai näytetäänkö jossain jalkapalloa screeniltä?? No ei sinne päinkään! Muutama tuhat espanjalaistahan siellä vain pitikin mielenosoitusta ja mekastus oli korvia huumaavaa. Koko Sol oli tukkeessa kun poliisit piirittivät mielenosoittajia ja turistit kuvasivat tätä sirkusta. Minä mukaan lukien! Luulen kuitenkin että tämä oli vielä melko pieni mellakka täällä. Eikä minulle selvinnyt minkä puolesta nämä ihmiset metuavat. En saanut ladattua videota blogiin, joten joudutte nyt kuvittelemaan tuon kaiken melun ja hässäkän tästä kuvasta:

Tämän lisäksi olen tänään ehtinyt kokkaamaan maailman näppärintä ja parasta ruokaa. Kun saavuin Espanjaan, en päässyt ensimmäiseen kahteen viikkoon laittamaan ruokaa. Seuraavalla viikolla lähinnä ihmettelin mitä kokkaisin, kun en löytänyt kaupasta kaikkea sitä, mitä olen Suomessa tottunut laittamaan. Nyt osaan jo kehitellä läheisen Lidlin valikoimista ties mitä herkkuja, kuten tätä risottoa. Tarvitset 300g maustamatonta kanaa, maissia, paprikaa, herkkusieniä, tomaattimurskaa ja sellaista ruokakerman tapaista mutta kiinteää sekoitetta ja riisiä. Nämä kaikki sekaisin ja voilá! On muuten melko buenoa safkaa ja siitä syö nelisen päivää yksi tirppana.

Ja tältä se näyttää valmiina.

Jep, innostuin tänään vähän kuvailemaan. Noissa miljoonan rappusen portaissa on muuten kaksi ältsin hyvää puolta. Mulla on tippunu housukoko varmaan yhdellä tai kahdella numerolla ja kaikki turha tupakointi on karsiutunut pois. :) Meidän musta lammas oli kantanut viime yönä kamansa ulos ja tänään tulee kuulemma joku saksalainen mimmi katsomaan tuota naapurihuonettani. Minulla on nykyään myös tärkeä tehtävä täällä - autan Soleyta englanninopiskelussa. Daniel on virallinen ope ja minä olen kotiläksy. :D Eli Dani siis keksii aina uuden keskustelunaiheen, josta Soleyn pitää yrittää puhua kanssani englanniksi kymmenisen minuuttia. Olen mielelläni avuksi, sillä nämä kaikki opettavat minulle lisää espanjaa koko ajan.

Tänään on ne kauan odotetut bileet, jos vain saan electronini toimimaan... Mekko, kynnet, kengät ja juomat on joten kortin on parasta alkaa pelata!

Vp

2010-03-05T17:31:00.002+01:00

Vapaapäivän kunniaksi siemaisin viime yönä perinteiset kahdentoista tunnin unet ja lähdin sitten taas kerran kohti Ikeaa ja La Gavian ostoskeskusta. Kävin ostamassa petauspatjan näiden jousien päälle, mutta ei siitä hirveästi tunnu nyt olevan apua kun asensin sen paikalleen. Onpahan kuitenkin olemassa.

Sain reissulla kuitenkin impulsiivisen idean leikkauttaa hiukseni! La Gavia on tuhottoman iso paikka ja täynnä kaikkea kynsistudiosta lelu-, eläin- ja vaatekauppoihin, sekä kampaamoihin. Ei muuta kun jonoon vaan ja kaapu ylle. Pian pyylevä täti tuli hakemaan minua pesupaikalle ja möyhi ihanasti päätäni, kunnes ohjasi minut kampaajan eteen. Siinähän se ongelma sitten paljastuikin heti: kukaan ei puhu englantia. Olin kuvitellut että joku ymmärtäisi minua, mutta ehei. Ei auttanut muu kuin alkaa viittoa kovasti ja esittää sormilla saksia...voi hyvä luoja. Ylläri olikin iloinen kun kampaaja onnistui loihtimaan minulle uuden melko lyhyen mallin. Tähän alkaa tottua jo. :)

Tämän jälkeen palasin kotiin ja aloitin siivousurakan. Toisin sanoen keräsin matostani roskat ja pesin lattian. :D Luvattoman helppoa siivousta! Illan ohjelmassa on hiustenvärjäys ja kouluhommien viimeistelyä. Huomenna mennään nimittäin puolalaisten ystävieni kanssa Espanjan suurimpaan yökerhoon koluamaan kaikki seitsemän kerrosta. Mojito-pullo on jo valmiina (maksaa muuten alle viisi euroa!) sekä tekokynnet ja korkkarit ja hame! Miljoonakaupungissa asumisessa on se hyvä puoli, että saa pukeutua ja laittautua ihan huolella eikä kukaan ihmettele.

Päivän erikoisuus: Täällä ihmiset säilyttävät fillarit yleensä sisällä. Meidänkin pojat kantavat maastopyöränsä tänne viidenteen kerrokseen asti ja tuolla ne pyörät ovat olkkarissa kaiken seassa.

How to make money in Madrid

2010-03-04T18:01:00.003+01:00

Tulin tänään siihen tulokseen, että jokaisella pitäisi olla kämppiksenä yksi Andrew. Hän on ihan mielettömän hyvä tyyppi! En ole tavannut toista yhtä hyväntuulista ja rentoa ihmistä. Andrew on myös suloisen liikuttava symppis. Esimerkiksi tänään kun maksoin vuokrani, hän otti setelit käteensä ja esitti kiinalaisen niiauksen ja kummarruksen tapaisen kiitoksen. En edes kiinnittänyt tähän sen kummemmin huomiota, kunnes Andrew sanoi tohkeissaan "Oh sorry, I did it again! I just feel so chinese that sometimes I forget that I´m not". ...melkein nauratti. Eihän kukaan voi haluta noin kovasti olla kiinalainen!

Seuraavaksi olin tiskaamassa kun tämä meidän "kiinalainen" saapui keittiöön puhumaan englantia - Andrewn lempijuttu heti kiinalaisuuden jälkeen. Opetin häntä sanomaan "I´m washing my dishes", jonka jälkeen hän paineli innokkaasti olohuoneeseen kysymään jokaiselta englanniksi josko näiden tarvitsisi tiskata. :D Uskomaton kaveri.

Tänään ajattelin esitellä teille hieman Madridin vaihtoehtoista elinkeinoelämää, sillä olen huomannut että ihmiset ovat keksineet täällä hyviä vaihtoehtoja työnteolle. Toimeentulon voi selkeästikin tienata monella tapaa. Espanjan tyyliin tietty. Tässä top 5.

1. Varasta

Suosituin ja nopein keino ansaita rahaa. Madrid pitää neljättä sijaa listalla maailman lomakohteista, joissa taskuvarkaat iskevät useimmiten. (Ensimmäinen sija on muuten Barcelonalla, hyvä espanjalaiset!) Madridilainen taskuvaras on ääntä nopeampi ja huomaat hänen vierailunsa vasta reilusti sen jälkeen kun rosvo on pötkinyt pakoon. Etenkin metrossa ja metropysäkeillä kannattaa pitää laukkua aina etupuolella. Minulta ei ole vielä viety mitään. Onneksi.

2. Soita tai laula

Madrid on aina tulvillaan jos jonkinmoista trubaduuria. Metrotunnelit täyttyvät jo aamusta musikanteista, jotka esittelevät mitä erinäisempiä musiikillisia taitojaan ja toivovat näin tienaavansa rahaa. On viulustia, kitaristia, triangelinsoittajaa, huilunsoittajaa, harpunsoittajaa ja ties mitä soittajaa. Joskus ne tunkevat metroonkin mölyämään. Et tarvitse kummoista musiikinlahjaa kun kelpaat jo katusoittajaksi, tämän olen huomannut ja kuullut totisesti. Joskus taustanauha äläköi kovempaa kuin itse trubaduuri. Ja ihmiset (turistit) todella antavat näille rahaa.

3. Friikkisirkus

Jos sinulla on vamma, laita se näytille ja kerää katsojilta rahaa. Tämä on mielestäni lähes kurjin konsti, mutta melko käytetty. Eri tavoin vammaiset ihmiset menevät keskustaan ja asettuvat johonkin kulmaan esittelemään vääntynyttä jalkaansa, puuttuvaa kättänsä, leuassa kasvavaa korvaansa tai kasvaimen peittämiä kasvojaan. Tämä on todella todella kurjaa, mutta ihmiset maksavat...

4. Muutu patsaaksi

Madridin keskustassa jokaisella elävällä patsaalla on oma paikkansa ja siitä heidät voi löytää töröttämästä aamusta iltaan. Jutun ideana on siis se, että ihminen tekeytyy paikalleen patsaaksi ja pysyy ihan käsittämättömällä tavalla tismalleen liikkumatta. Puerta del Solilta löytää Toy Story-hahmon ja Starwars-karvaolion sekä kultaisen vartijapatsaan ja hiekkaukon. En jaksanut käydä kuvaamassa niitä, sillä minun olisi pitänyt luopua vähintään yhdestä sentistä.

5. Kerjää

Aina voi tietysti valita tämän konstin. Esimerkiksi tässä minun kotikadulla liikkuu joka päivä mies joka pukeutuu mahdollisimman huonosti ja kulkee ympyrää mutisten kaikille "en ole syönyt viikkoon, annan euro leipään". Jos muutama ihminen antaa, kaveri painelee läheiseen pubiin oluelle. Näppärää ja helppoa. Luulen että tämä mies asuu jossain tässä ihan naapurustossani ja on vain keksinyt hyvän konstin tienata kaljarahat turistien hyväuskoisuudella.

Mulla on jo viikonloppu, jes! :)

Kämppikset

2010-03-03T18:17:00.004+01:00

Olen soluttautunut oikein hyvin uuteen kotiini. Huoneeseeni tullessa tunnen olevani kotona ja erityisesti tykkään kämppiksistäni. Haluan ehdottomasti kertoa teille heistä hieman lisäinfoa nyt kun alan tuntea nämä ihmiset paremmin! :)

Aloitetaan siitä poissaolevasta, asunnon omistavan veljesparin toisesta osapuolesta. Steven ja hänen veljensä ovat kotoisin Argentiinasta, näyttävät tismalleen samalta pitkine kiharine hiuksineen ja iloisine kasvoineen. Molemmat käyttävät taiteilijanimeä ja Steven onkin itse asiassa tällä hetkellä Kiinassa tekemässä roolin lyhyeen elokuvaan jonkun Kill Bill-näyttelijän kanssa (tämän kuulen usein, lienee tärkein yksityiskohta). Luulen kyseessä olevan joku taistelupätkä. Hän palaa luoksemme huhtikuussa.

Andrew, toinen vellos. Ehdottomasti yksi maailman hassuimmista ja ihanimmista ihmisistä! Hänen ruokavalionsa koostuu mitä erikoisemmista yhdistelmistä ja hänen hyllystään voikin löytää kaikkea inkivääristä auringonkukansiemeniin ja munakoisoihin. Hän syö viikon samalta lautaselta ja tiskaa sen sunnuntaisin. Käyttää haarukan sijasta syömäpuikkoja, koska tuntee olevansa sisäisesti kiinalainen. Puhuu myös kiinaa mielellään. Auttaa innokkaasti minua espanjan läksyissä, vaikka ei itsekään osaa espanjan kielioppia. Minä opetan hänelle lisää englantia koko ajan. Hän on meidän kung fu-maikka ja opettaa täällä töikseen viikonloppuisin. Sanoin eilen että sepä hyvä, me ollaan turvassa täällä vaikka mikä mörkö tulisi ovesta! Andrew vastasi "no, I don´t fight". Mutta kun kysyin entäs jos mörkö uhkaisi meidän henkeä, vastaus kuului "then I will kill". :D

Daniel, meidän isähahmomme. Nuori kaveri kolumbiasta, mutta selkeästi edellä mainittua aikuismaisempi. Matkustellut vuosia euroopassa ja puhuu täydellistä brittienkkua sekä espanjaa. Auttaa minua espanjan läksyissä ja osaa luojan kiitos myös kieliopin... Danielin saattaa löytää olohuoneesta kuvaamassa esimerkiksi paprikoita lasipurkissa, sillä hän opiskelee valokuvausta ja kuvaa töikseen muotilehtiin ynnä muihin. Laulaa mielellään kovaan ääneen. Jos minun tarvitsee ikinä tietää jokin seikka liittyen Espanjaan, Madridiin tai tähän asuntoon - käännyn vain Danielin puoleen. Loistotyyppi, hyviä ja luovia keskusteluja.

Soleyla, nuori nainen myöskin Argentiinasta. Täysin kahju tapaus hyvällä tapaa, hän ärisee ja pomppii ja sinkoilee sinne tänne. En enää edes ylläty kun koulusta tullessani nään Soleyn leikkimässä koiraa Danielin kanssa. He kokevat muuten olevansa sisaruksia. Meidän ekologiavastaava, huolehtii ettei vettä käytetä liikaa eikä valot pala turhaan. Lupaan päivittäin ryhdistäytyä näiden molempien asioiden suhteen... Minulla ja Soleylla ei valitettavasti ole kunnolla yhteistä kieltä, sillä hän puhuu englantia vain pari sanaa ja minä espanjaa vain pari sanaa. Voimme kommunikoida kaiken tarpeellisen mutta kunnon juttelua emme saa aikaiseksi ilman tulkkia. Ehkä tilanne vielä muuttuu tässä kevään mittaan.

Tyttö koreasta, nimeä en muista vaikka kirjoittaisin sen käteeni. Hän on ikäiseni, todella kiltti ja mukava. Meidän talousvastaava, opetti minulle kaikki kotiaskareet kaasulieden käytöstä vessan pesuun. Tiskaa ja puunaa mielellään. Opiskelee kuumeisesti kaikki illat valmistautuessaan yliopiston pääsykokeisiin. Hän puhuu espanjaa ja auttavasti englantia. Hän oli se, joka ekana päivänä lähti mukaani Ikeaan. Antoi huoneensa minulle kun alkuperäinen ei vapautunutkaan ja muutti itse pelkällä verholla eristettyyn koloon, joten poden pieniä tunnon tuskia hänen suhteensa...mutta en silti halua muuttaa verhon taakse.

Viimeisenä on tietysti vielä tämä meidän pössyttelijämme, Alicia, mutta hänestä en oikein pidä. Varmaan sen negatiivisen kuvan perusteella minkä sain hänestä etukäteen ja jonka hän on parissa päivässä todistanut aivan oikeaksi. Toivottavasti hän löytää pian uuden asunnon.

Tällaisten kamujen kanssa minä täällä yöni vietän ja hauskaa on ollut. :) Varsinkin nyt kun olen oppinut tuntemaan heitä paremmin. Suurempia ongelmia ei asunnon jakamisessa viiden ihmisen kesken ole, kun asiat on organisoitu hyvin. Minimaalinen kylpyhuonekaan ei useimmiten ole varattu kun sitä haluaa käyttää ja esim. ruuhka-aikaan aamuisin porrastamme kylppärin käyttöä heräämällä hieman eri aikoihin. Toimii. Monesti kun olen jo nukkumassa ovelta kuuluu Danin kysymys "Josefiiiin, what time u are waking up tomorrow?" Se mikä tällaisessa jaetussa kämpässä joskus tympii on se ettet koskaan ole yksin. Aina joku on kotona ja monesti useampikin henkilö. Et voi edes syödä tai juoda mitään niin että toiset eivät tietäisi siitä.

Kuulin että Suomessa mättää räntää. Täytyy sanoa että meillä taas paistaa aurinko ja kaupungilla pärjää edelleen ilman takkia ja sateenvarjoa. Huomenna viimeinen rutistus ja sitten alkaa viikonloppu!

Black sheep came home

2010-03-02T18:45:00.005+01:00

Perheen musta lammas on palannut yöllä kotiin ja köhii nyt huoneessaan viimeisiä pilven jämiä ulos keuhkoistaan. Minut otettiin asumaan tänne tämän tytön tilalle, vuokrasin alunperin hänen huoneensa joka muistutti erehdyttävästi pilveltä haisevaa kaatopaikkaa. Jotenkin kummallisesti tyttö oli sitten eksynyt Amsterdamiin "lomareissulle" ja aivan vahingossa jumittunut sinne kahdeksi viikoksi. Selitys oli "my flight was canseled and then I just had to wait new one". Niin. Eihän Madridiin varmasti lennetä Hollannista kuin kerran viikossa.

Asia on sinänsä aivan sama minulle, sillä sain paremman ja raittiin huoneen sen kaasukammion sijasta, mutta tyttö on ongelma näille asunnon vanhoille asukeille. Tiettävästi tästä neitokaisesta on yritetty päästä jo pitemmän aikaa eroon ja nyt hänellä on häätöukaasi päällä - kuukauden sisään hänet savustetaan ulos (ellei hän tietty ehdi savustaa meitä hengiltä ennen sitä). Tunnelma on pikkuisen kireä ja tiukkaa keskustelua käydään vähän väliä olohuoneessa. Minä opiskelen kiltisti omassa huoneessani ja pysyn erossa tästä välien selvittelystä.

Täällä sisällä on kyllä uskomattoman kylmä! Ulkona tuntuu miltei lämpimämmältä usein. Aamuisin herään tutisevana ja jääpuikot nenästä roikkuen. Nyt olen pukeutunut kaikkiin mahdollisiin vaatteisiin ja kietonut itseni kääröksi huovan sisään, mutta palelen vieläkin. Hyvä esimerkki on myös se, kun huomasin nestemäisen suihkuvaahdon muuttuneen (=jäätyneen) lähes kiinteäksi kylpyhuoneen lattianrajassa... Kivilattiat, seinät ja katot ja tiivistämättömät ikkunat ovat jotain aivan uutta minulle. Jos kehtaisin, ostaisin sellaisen sähkölämmittimen mitä täällä yleensä talvisin käytetään sisällä. Sellaista virallista lämmitystä kuin meillä Suomessa ei Espanjassa ole. Tulisi äkkiä jo kesä! Nämä nauravat minulle kun nenäni muuttuu punaiseksi sisätiloissakin. Pirulaiset.

Olen edelleen niiden samojen esseiden kimpuissa. Puuh. Ainakin tässä preppaantuu englanti kovaa tahtia. Olen kauhukseni huomannut pahoja vaikutteita kielessäni, kun puhun 95% ajasta englantia, 2% espanjaa ja vain kolmisen prosenttia suomea. Joissakin suomenkielisissä sähköposteissani on ihan ihmeellisiä sanoja tai sanajärjestyksiä. Tätä blogia kirjoittaessani keskityn paremmin enkä tee samanlaisia mokia. Olen aina ollut altis esimerkiksi murrevaikutuksille ja nyt nähtävästi muiden kielien vaikutuksille.

Nykyään en myöskään enää tietoisesti "käännä kieltä" päässäni. Alkuun kouluun lähtiessäni huokaisin syvään ja mietin että nyt sitten mennään englannilla. Sittemmin olen sisäistänyt ajatuksen että tässähän mennään koko ajan englannilla! Ahaa! Monesti huomaan myös ajattelevani päässäni englanniksi, koska sillä kielellä minun täytyy ilmaista mahdollinen asiani. Hienoa kehitystä, ennen nääs pelkäsin kamalasti puhua vieraalla kielellä, se oli kammottavan noloa.

Tässä näkymä kattoikkunastani. Itse en siis näe tätä, sillä ikkuna sojottaa suoraan kohti taivasta, mutta kun kameran työntää ulos näyttää tältä. Ollaan näköjään muiden kattojen yläpuolella.

Kill Josefina vol2.

2010-03-01T19:53:00.004+01:00

Nyt se on sitten saatu, viimeinen tappouhkaus. Tottakai minun piti mennä kokeilemaan onneani ja vilkaista mitä uutisia Maikkarin etusivulla on. Kesken tunnin. Yhtäkkiä takaani kuului tyynen rauhallinen toteamus "Josefina, I will kill you". Ups. Tämä oli siis se samainen opettaja, joka uhkasi jo aiemmin tappaa minut jos menen Facebookiin tunnilla. Näköjään se ukaasi koski myös muita nettisivuja. Seuraavalla tunnilla istunkin sitten opettajan valvovan silmän alla. Tulee jotenkin kummallisesti yläaste mieleen...

Tänään kävin koulun jälkeen siellä La Gavian ostosparatiisissa. Voi härregyd miten iso ja ihana paikka! Kulutin puolitoista tuntia ihan vain katselemalla, en edes ostanut mitään (ihme). Siitä puheen ollen: raha on täällä vähän sellainen puheenaihe, jota ei kannata ottaa esille. Olen oppinut pitämään pääni kiinni siitä kuinka paljon meille suomalaisille maksetaan apurahoja ja Kelan tukia.

Monet ulkomaalaiset opiskelijat tulevat tänne 500€ taskussaan ja aikovat elää sillä koko kevään. He eivät saa puoliakaan siitä mitä meille poroporvareille suomalaisille annetaan. Monien mielestä olen rikas, kun pystyn käyttämään viisikymppiä Ikeaan tai maksamaan itseni sisään clubille joka maksaa 15€. Sitä he eivät ymmärrä, että Suomessa opiskelija on ravintoketjun pohjalla, elää makaronilla ja ketsupilla. Espanjan hintataso esim. ruoan suhteen tuntuu minusta todella edulliselta, kun voin ostaa vaikkapa kilon kanaa vain kolmella eurolla. Sillä saa Suomessa korkeintaan 300g! Olen kertonut kyllä vuolaasti kaikille että Suomi on tosi kallis maa elää ja sen vuoksi saamme enemmän rahaa. En halua olla minkään pohatan maineessa.

Kokkasin tänään muuten ensimmäisen kerran kaasulla! Se oli jännittävää, pelkäsin räjäyttäväni koko kämpän ilmaan. Eka kerta oli vähän hakemista kaasun tarpeen suhteen ja sain spagetit vuorotellen lämpiämään vedessä ja vuorotellen kiehumaan. Jes, opin taas uutta! Nyt olisi ohjelmassa neljä esseetä Espanjan kulttuurihistoriasta. Nam. Voin kertoa että Kyamkiin palatessani kirjoitan mieluusti esseitä - suomen kielellä se on NIIN paljon helpompaa. Yllättävän paljon meillä teetetään kotitehtäviä verrattuna siihen mihin olen Suomessa tottunut. Johtuuko se siitä että olen täällä yliopistossa? En tiedä.

Iso osa ihmisistä ei muuten tajua mikä meidän amk on, koska sellaisia ei juuri maailmalla ole. Moni vaihtari on myös minua nuorempi, koska he aloittavat yliopistot aiemmin kuin me Suomessa. Tämä taas johtuu siitä että he menevät kouluun jo 6-vuotiaina. Sitä ennen esim. espanjalaiset lapset käyvät 3-vuotiaasta asti eskaria, mikä on mielestäni vähän surullista. Harmittaa nähdä metrossa yksin matkustavia taaperoita tekemässä läksyjä pienellä pureskellulla lyijykynällä. :( Tosin täällä siihen on totuttu, se on heille aivan yhtä normaalia kuin esim. päiväkoti meille.

Lopuksi vuorossa päivän lyhyt Spain Fact File!

- Espanjalaiset kuivattavat pyykit ikkunasta ulos kulkevalla narulla. Vaatteet ripustetaan narulle roikkumalla puoliksi ulos ikkunasta ja narua liikutetaan vetämällä toisesta narusta. Tästä syystä minä ostin tänne asuntoon pienen kuivaustelineen...Se maksoi huikeat neljä euroa ja nämä rupesivat jakamaan kustannuksia. Öhöm, en ottanut euroja vastaan.

- Espanjalainen koiranulkoilutus tapahtuu näin: lähde kävelemään kaduille ja anna koiran juosta vapaana missä tahtoo. Ihme kyllä koirat eivät karkaa muutamaa kadun kulmaa kauemmas tai jää auton alle.

- Yleisistä vessoista Espanjassa et löydä käsipaperia. Etkä puhallinta. En tiedä mihin kädet on tarkotus kuivata, joten olen siirtynyt ravistelutekniikkaan.

Turisti sydän Madrid (kuveja)

2010-02-28T20:13:00.007+01:00

Tällainen turha sunnuntai-illan postaus vielä.
Espanjan läksyni ovat tästä lähtien aina oikein. Tappelin niiden kanssa tunnin ennen kuin hitaat aivosoluni tavoittivat ajatuksen: minähän asun kolumbialaisen pojan kanssa jolla on sekä täydellinen englanti että espanja! Ei muuta kun tarkistuttamaan! Loistavaa, opin myös koko ajan lisää kun kuuntelen mitä nuo höpisevät (ja laulavat..) tuolla olohuoneessa. Espanjan sanavarastoni alkaa olla kattava, mutta keskustelua sillä on vielä vaikea rakentaa.

Tuossa yläpuolella on kuva ruotsalaissyntyisestä Ikeastamme, joka on onnistuneesti levittäytynyt ympäri maailmaa. Helsingin Ikeat ovat suuria, mutta Madridin oli vielä suurempi. Sinne voisi kadota loppuiäkseen jos erehtyy pois kulkuviivalta. Tuon pytingin vieressä on iso ja ihana ostoskeskus La Gavia, johon en eilen päässyt kunnolla penkomaan mukanani olleen tytön vuoksi. Tai siis en kehdannut mennä enää hypelöimään mitään ostettavaa sen jälkeen kun tyttö kauhistui 47 euron loppusummaa Ikeassa...Kävin tänään heittämässä tunnin turhan reissun vain huomatakseni ettei ostosparatiisi ole sunnuntaisin auki. Nice. Yritän uudestaan huomenna.

Olin tänään myös ihka oikea turisti ja menin turistikauppaan! Ne ovat pieniä ja söpöjä, niitä on joka puolella ja useimmiten niissä myydään kaikkea Madrid-roinaa tuhkakupeista esiliinoihin. Tänään metrotunnelissa löysin yhdestä sellaisesta oikein suloisen jääkaappimagneetin ja ostin sen vaikka se olikin ihan liian turistimainen. Keräilen kotona tärkeitä ja merkityksellisiä magneetteja jääkaappini oveen ja se pääsee kunniapaikalle. Lisäksi mukaani tarttui todella kätevä ja minun näköinen avaimenperä, jonka sisään avaimet voi tunkea ja jota en pysty hukkaamaan niin helposti.

Minulle muuten selvisi miksi meillä ei ole mikroa. Tämän asunnon omistaa kaksi veljestä, toinen heistä on tällä hetkellä Kiinassa teillä tuntemattomilla (häneltä tämän huoneen alunperin vuokrasin) ja toinen täällä. En tiedä heistä oikeastaan mitään, mutta he näyttävät brasilialaisilta ja puhuvat vähän englantia. Tämä täällä asuva vellos on hieman erikoinen... Syö ruoaksi neljä soijajugurttia eikä halua mikroa, sillä "mircowave are not natural, it destroys the food". Ookei. Mutta aamupäivällä nautittu olut ei ole luonnon tasapainolle pahaksi? :D Tämä kaveri ei myöskään työskentele eikä opiskele, mutta on käsittääkseni kung fu-opettaja. Että tervetuloa vaan kaikki murtovarkaat meille!

Ei mulla mitään asiaa ollut. Kuhan välttelen englanninkielisen esseen tekoa...äh.

Aurinkoa ja asumista

2010-02-28T17:35:00.004+01:00

Tänään on ensimmäinen päivä kun heräsin auringonpaisteeseen ja ulkona saattoi liikkua ilman takkia ja melkein jo käteeni kiinnikasvanutta sateenvarjoa! Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kipusi yli viidentoista. Heti huomenna tänne varmaan saapuu yllättävä lumimyrksky tai uusi jääkausi, mutta tänään sain nauttia hetken ja tuntea ihan oikeasti olevani Espanjassa. Paikalliset ovat sanoneet että tämä on ollut täällä epänormaalin kylmä talvi...niinpä tietysti, sen ainoan kerran kun minä täällä asun.

Voisin kertoa muutaman yksityiskohdan uudesta kodistani, jotta saatte jonkinlaisen käsityksen siitä miten täällä asutaan ja eletään. Ensimmäinen seikka on tietenkin se, ettei yhdessäkään ovessa ole lukkoa. Et voi lukita omaa huonettasi etkä myöskään vessan ovea. Vessa on vapaa silloin kun ovi on auki ja varattu kun ovi on kiinni. Simppeliä. Mikroa ei ole, joten ruokaa ei kannata tehdä paljon tai joudut lämmittämään sitä myöhemmin hellalla. Ja hellahan toimii ihkuihanalla kaasulla, jota pelkään henkeni edestä! Kaasuhana väännetään auki, sytkärillä vain "fum" ja pääset kokkaamaan. Jaiks.

Suomessa ensimmäisenä ennen muuttoa tehdään vuokrasopimus, täällä sitä ei usein tehdä koskaan. Minä esimerkiksi en tehnyt kirjallista sopimusta, koska en maksanut mitään takuita. Jos takuut maksaa, kannattaa siitä ehdottomasti olla mustaa valkoisella tai rahoja ei näe enää koskaan. Ja sitten on ne portaat, ne kuuluisat rappuset tänne yläilmoihin...ne ovat järkyttävät.

Ensimmäisessä kerroksessa olet vielä täydessä vedossa ja tartut haasteeseen. Toisessa vauhti pysyy edelleen, kunnes se alkaa pikkuhiljaa hidastua matkalla kolmanteen kerrokseen. Takareisiä nipistelee mutta tiedät olevasi jo puolessa välissä, joten yrität sisukkaasti neljännelle tasanteelle. Siellä olet jo aivan poikki, yrität vetää ilmaa keuhkoihin läähätyksen lomassa ja katsot epätoivoisena viidenteen kerrokseen kohti kattoa. Tässä vaiheessa jäljellä ovat enää ns. hirviöportaat, tuplakorkeat askelmat kohti kattohuoneita. Ne harpottuasi tunnet itsesi kuitenkin voittajaksi - selvisit taas kerran kotiin asti!

Tässä näkymä viidenneltä tasanteelta alas.

Ja tässä pahin vihollisesi - hirviöportaat.

Buena suerte a un nuevo hogar!

2010-02-27T21:42:00.008+01:00

Eilinen ilta oli sanalla sanoen värikäs, kun meitä kokoontui yksi ruokasalillinen hostellivieraita maailman joka kolkasta nautiskelemaan alkoholia sangen sivistymättömästi. Yksi suomalainen, yksi intialainen, yksi new yorkilainen, pari portugalilaista, ranskalaista ja kolumbialainen ja ties mikä mandariinikiinalainen. Ja vielä iso joukko espanjalaisia kaupan päälle. Jostain kumman syystä kaikilla on muuten sellainen käsitys että me pohjoismaalaiset vedämme vodkaa kuin pienet sienet. Emmää ainakaan. Juotiin, syötiin, tutustuttiin ja kivaa oli! Niin kivaa, että meidät heitettiin yöllä yhden aikaa ulos kadulle ja paikalle kutsuttiin ihan poliisikin turvaamaan tätä vaarallista tilannetta. :D

Aamulla siivoojan moppi antoi kipakan herätyksen ja minut viskattiin ulos hostellihuoneestanikin. Ei muuta kuin toisen kerroksen olohuoneeseen nukkumaan kodittomana, sillä en aikonut maksaa enää tästä yöstä. Hostellin henkilökunnalle kyllä kiitoksia, kun sain maata lahnana olohuoneessa vaikka olin jo kirjautunut ulos. Yhden aikaan olin sopinut treffit tänne asunnolleni, mutta hämmästyksekseni täällä olikin minua vastassa kaksi tyttöä jotka eivät kummatkaan tienneet tulostani saati sitten puhuneet kahta sanaa enempää englantia. Kun paikalle saatiin tulkki, minulle selvisi etten muutakaan huoneeseen jonka alunperin vuokrasin, mutta ei se mitään sillä tämä toinen on paaaaljon siistimpi.

Olin suunnitellut tälle kauan odotetulle muuttopäivälle rentouttavaa Ikean reissua. Yksin. Tämän asunnon asukkaat olivat kuitenkin sitä mieltä, että olisi vallan kamalaa laittaa minut ypöyksin shoppausreissulle ja toinen tytöistä lähti mukaani. Se siitä rentouttavasta reissusta, kun mukana on joku jonka kanssa sinulla ei ole yhteistä kieltä...ja joku jonka mielestä viiden euron roskakorikin on liian kallis. Huoh. Löysin kuitenkin kaiken tarvitsemani ja vähän ylimääräistäkin. :) Minun piti ostaa omat petivaatteet, mutta päätin omaksi ilokseni ostaa myös omat pinkit lakanat ja valkean maton jotta huone tuntuisi kodikkaammalta. Tämä oli korealaisen tytön mielestä kamalaa tuhlausta, mutta sain kaiken lakanoista petivaatteisiin astioihin ja peiliin alle viidelläkympillä.

Nyt yritän kuumeisesti kotiutua. Rappuset meinaavat tehdä reisistäni muussia ja tervaiset keuhkoni hinkuvat läkähtymäisillään kun kipitän portaikossa, käytävillä haisee märkä koira, asunto on kylmä kuin iglu (kirjoitan sormikkaat kädessä) ja viiden ihmisen melu on kohtuullisen kova yhteen kämppään - mutta tämä on koti. Nyt loppui kiertolaiselämä. Voin pestä jopa pyykkiäkin viimein! Nämä ihmiset ovat siistejä, siivousvuorot on jaettu ja jokaisella on oma pieni hylly jääkaapissa ja kuivaruokakaapissa. Ainoa vaikeus on heidän tapansa säästää sähköä ja sammuttaa valo aina jos he poistuvat pariksikin minuutiksi huoneesta. Lupasin tietenkin opetella tämän tavan, vaikken näe siinä juurikaan säästöä jos valoja sytytellään ja sammutellaan minuutin välein...

Tältä huone näytti tänne tullessani.

Ja nyt se näyttää ihan Joscalta jo. :) Ja kyllä, sänky on vain paksu patja lattialla.

Tässä huoneeni korkein kohta ja muutama hassu kalusteeni. Tuo pikkuinen mattoni oli näistä tosi hupsu, he kun eivät käytä mattoja lattioilla. Minä kuitenkin halusin siihen jotain.

Maassa maan tavalla

2010-02-26T18:52:00.003+01:00

Tutustuin tanaan toiseen erakkoon. Tiemme kohtasivat koulun bussipysakilla, kun me molemmat seisoimme yksin ja venttailimme bussia jonka aikataulut vain luoja tietaa. Meksikolainen Cristofer on melko samanlainen kuin minakin, viihtyy paljon yksin ja joutuu sitten olemaankin paljon yksin. Harrastamme molemmat myos uintia. Ehka se on joku erakoitten juttu? Tieda hanta. Mukava heppu.

Olen huomannut taas yhden seikan, johon kiinnitin itse asiassa huomiota heti alkuun kun tulin Madridiin. Joka puolella on sokeita. Paljon valkoisia keppeja jotka kokeilevat jalkaasi ja siirtyvat sitten sivummalle. Aluksi ajattelin etta eiko kukaan tassa kaupungissa nae, kunnes tajusin etta miljoonakaupunkiin kylla mahtuu seka nakemattomia etta nakevia. Mutta hassua on se, ettei kukaan taalla kayta silmalaseja. Mina olen aina lahes sadanprosentin varmuudella ainoa lasipainen. Mietinkin onko Espanjassa vaihtoehtona lasittomuus tai sokeus, vai kayttavatko kaikki sitten piilareita. En tieda.

Tanaan alkaa viikonloppu ja sen kunniaksi hain kaupasta vahan reilun euron maksavia Bacardi Breezereita. Nama kun eivat tosiaan tieda mita siideri saati sitten lonkero on ja kaljaa mina en juo. Nekin maksavat vain 50 senttia purkki. Suunnitelmana on istuskella hostellilla ja kerailla sopiva porukka baariin. Sita nama ovat tehneet koko taman viikon kun mina yritin opiskella. Eilenkin aamulla kuuden aikaan joku poika heilui kaamessa rannissa kaytavalla eika loytanyt omaan huoneeseensa.

Tama kaupunki ei todellakaan koskaan nuku, on aivan sama mihin aikaan menen ulos tupakalle (en aina jaksa karyttaa sisalla vaikka voisin) - siella on aina ihmisia matkalla kotiin, baariin tai vahintaan siivojamiehet lakaisemassa katuja. Taalla ihan tosiaan miehet siivoavat kadut oisin.

En viela tieda paasenko muuttamaan milloin...toivon kovasti etta huomenna, silla muuten joudun kymmenen hengen huoneeseen yoksi. :o

Ruokavaras

2010-02-25T19:28:00.003+01:00

Verikosto ja kunniamurha! Siina ensimmainen reaktioni kun tanaan koulun jalkeen tepastelin tyytyvaisena ja nalkaisena ruokakassilleni. Joku julmettu ihmiskunnan roska oli jarsinyt puolet minun patongistani! Mika hapeallinen varkaus! Tuohtuneena menin keittioon mussuttamaan tummaa leipaa ja jouduin jo selittamaan kahdelle kyselijalle kuinka ihmeessa voin syoda sita.

Seuraavaksi huomasin kuitenkin jotain, josta Amerikassa nostettaisiin varmasti jo syyte: joku tai paremminkin ehka jotkut olivat kaivertaneet kamalan kolon suklaalevitepurkkiini. Kylla! Varkaita kaikki tyynni! Lupasin isaani lainaten ettei syyllisen tai syyllisten henki ole minkaan arvoinen, jos saan heidat kiinni. Ja sitten pistin tyynesti vahingon kiertamaan ottamalla palan jonkun toisen patongista. Niin taalla oppii tekemaan. Jos saat vaarennetyn setelin - maksa vain silla ensimmaiseen paikkaan joka ei huomaa sita vaarennokseksi.

Koulussa ei ihme kylla tanaan tapahtunut mitaan sen kummempaa. Sain viimeinkin vaihdettua viimeisenkin kurssin ja nyt tiedan mika lopullinen lukujarjestykseni on. Pidan kovasti yhdesta meidan opettajasta, Josésta. Tanaankin han poikkesi ihan muuten vain kysymaan onko minulla kaikki hyvin ja tarvitsenko apua tai haluanko kysya jotain yleista kouluun liittyen. No en, mutta mukava ele. Olen huomannut etta espanjalaiset ovat todella kohteliaita, ystavallisia ja auttavaisia. Samaa en sanoisi esim. itsestani.

Koulun jalkeen (ja ruokavarkauden huomattuani) paatin lahtea tsekkaamaan paikallisen Ikean tulevaa muuttoani varten. Jos ja kun sitten tarvitsen jotain pienta. Matkattuani puoli tuntia metrolla kuitenkin kyllastyin ja hyppasin takaisinpain menevaan metroon. Ei minulla ole tanaan aikaa matkustaa ensin pienta ikuisuutta ja etsia sitten sita kauppaa puolta tuntia ja seikkailla siella miljoonan madridilaisen seassa ja matkustaa viela takaisinkin. Saastetaan se reissu myohemmaksi, sitten kun oikeasti tiedan mita tarvitsen ja tarvitsenko ylipaataan mitaan.

Tanaan pitaisi tehda yksi tehtava huomiseksi. En vain edelleenkaan paase omalta koneelta nettiin, enka nain ollen kayttamaan sanakirjaa... Ja nama yleiset ovat liian kysyttyja jotta voisin istua tassa tuntiakaan. Taidan siis luistaa, senhan mina osaan hyvin! Hassua muuten kun viela joku aika sitten pahin painajaiseni Suomessa oli joutua pitamaan esitelma englanniksi. En edes koskaan joutunut, mutta siita puhuttiin aina ja sita pelattiin. Nyt meilla kuuluu joka kurssiin suullinen esitelma, yhden pienen olen jo pitanytkin ja tunneilla puhutaan tietenkin englantia. Enka jannita ollenkaan! Great. Ehka englannin puhuminen Suomessakin helpottuu taman reissun myota. Luulen ainakin.

Madrid hiljenee. Gracias.

At school

2010-02-25T11:50:00.003+01:00

Haa! Olin ovela kettu ja hyvin kansainvälinen tänään kun toin läppiksen mukanani kouluun (jenkeillä on aina miniläppärit mukanan muistiinpanojen tekoa ja Facebookkausta varten). Täällä langaton nettini toimii, joten pikapostaus jotta saan näitä kuvia esille. Tässä siis tämänhetkinen huoneeni. Ihan kiva, eiks jeh?

Kittimilli!!!

2010-02-24T19:45:00.005+01:00

Ooo, nyt on aivan pakko tehda toinen postaus talle paivalle. Olen nimittain tavannut ihastuttavan kissanpennun! Madridissa joka kadun kulma on yleensa taynna kerjalaisia, jotka kayttavat mita erilaisempia keinoja saadakseen edes yhden sentin. No nyt tormasin vastustamattomaan konstiin, pikku kissimirriin!

Olin matkalla hienoon Museo del Pradoon, kun elaintutkani alkoi yhtakkia halyttaa "lahistolla kissa kissa kissa". Pyoritin katsettani vauhkona ja siina se makasi, pikku kaaryle huovan sisassa. Kerjalaisukko oli likainen ja haiseva, mutta pieni punainen kissanpentu oli hyvassa kunnossa. Rispektia heti talle miehelle! Kissimirri turnutti huovan sisalla kunnes kumarruin silittamaan sita. Sitten se venytti pikkuiset kapalansa kimppuuni ja kynsi taysilla farkkujani. Yhta tupakkaa vastaan sain ottaa pikkuisen syliini ja yritin kovasti olla rutistamatta sita hengilta. Ihana pikku pallero!

Museo, se nyt ei ollut sen sijaan kummoinen. Ilmaisen lipun vuoksi menin sisaan, kiertelin vartin ja kulttuurikatsaus oli tehty. En kai ole mikaan suurin taiteenymmartaja...

Mutta kissa, se kruunasi taman paivan. :) Ikavoin niin omiani....

Ainiin, italialainen Giovanni yritti opettaa minulle tanaan kaytostapoja. Olen kuulema aika raaka tytto kun tervehdin kadesta pitaen. En vain edelleenkaan koe poskisuudelmia kovin mukavaksi tavaksi. Noh, lupasin harjoitella jotta tama raakuuteeni vahenisi.

Elamaa Espanjassa

2010-02-24T17:07:00.003+01:00

Jaahas, eilen vahan hajotti. Se siita.

Tanaan takana on taas yksi sangen hullu koulupaiva, opettaja poti kaameaa kapulaa ja katsotutti meilla videota sen vuoksi ja toinen taas keksi oikein napakan kieltolauseen minulle.

- Josefina, where are you from?

- From Finland.

- Okay, I swear you'll never see Finland again if I see you one more time in Facebook on a lesson.

Miksei Kyamkin opettajat tata keksineet?? Toimii nimittain!

Hostellini on kylla todella mukava, mutta erittain hostellimainen edelliseen verrattuna. Ihmiset taalla ovat lomailemassa, juovat viinia ja olutta aamuun asti ja metuavat kaytavilla. Mina yritan opiskella. Eilen minulla poltti vahan kiinni, kun keittiossa koettiin taas kulttuurieroja. Ulkomaalaisilla on ihastuttava ja vihastuttava tapa jakaa asioita, kuten ruokaa. He kokkailevat ja tarjoavat sitten maistiaisia, ota ota. No pakkohan se on kohteliaasti ottaa, vaikka ruoka saattaa nayttaa ties milta.

Taman jalkeen nama tietenkin sitten odottavat etta saavat maistaa minun ruokaani. EI. Se on todellakin minun ruokaani. Suurin osa eurooppalaisista tuntuu myos syovan illallisen iltayhdeksan maissa, jolloin mina syon iltapalaa ja saan selittaa toistuvasti kuinka me suomalaiset vedetaan paivallinen iltapaivalla tai alkuillasta. No, oppiivatpahan meidan kulttuuria.

Odotan kuumeisesti viikonloppua, jolloin minun pitaisi viimein paasta muuttamaan kattohuoneeseeni. Kolmen viikon kiertolaiselama alkaa kyllastyttaa... Tosin taman hostellin aamiaiseksi tarjoamia toasteja ja mansikkahilloa jaa ikava. Ham.

Sitten aivan uusi osio blogiini - Spain Fackt File! N. kolmen viikon, kahden hostellin, kahden kampuksen ja monen kokemuksen myota voin kertoa teille pienia asioita Espanjasta, joita ette ehka tienneet. :)

1. Madridin metro on maailman kuudenneksi suurin

2. Taalla ovet aukeavat sisaanpain

3. Valokatkaisijat toimivat painvastoin kuin Suomessa

4. Tiskiharjan sijaan kaytetaan pienta sienta

5. Monet espanjalaiset tytot pukeutuvat kouluun minihameisiin tai pelkkaan pitkaan villapaitaan ja legginseihin

6. Tytot ovat kauniita, mutta sormenpaista korviin taynna mustaa pitkaa karvaa!

7. Myyja tarkistaa henkkarit jo euron korttiostoksesta

8. Postimaksu on kalliimpi jos kuori on varillinen (kylla, todellakin)

Enempaa ei nyt juolahda mieleen. Jatketaan toiste. Tanaan taidan lahta tsekkaamaan parit nahtavyydet kun ei tassa hostellilla kauheasti puuhaa ole.

Adios, hasta luego!

%&/(?!%/($%

2010-02-23T19:50:00.004+01:00

En tahdo maistaa taiwanilaista kasviskeittoasi, enka italialaista pastaasi, en myoskaan ranskalaista alkusalaattiasi ja ei kiitos australialaiselle voileivalle kuten myos turkkilaiselle muhennokselle.

Olen suomalainen. Syon oman ruokani. ITSE.

Vittu.

Happy happy happy!

2010-02-22T20:09:00.002+01:00

Tanaan on hyva paiva! Ja olen pahoillani, joudun kirjoittamaan espanjalaisella nappiksella.

Aamulla bongattua: ensimmainen espanjalainen spurgu. Kylla. Sen haju leijui sakeana seinamana metron ovella, mutta hyppasin silti rohkeasti sisaan. Ja siina se sitten makasi - The spurgu. Melkein samantien se kuitenkin kiskottiin ulos kun vartijatkin huomasivat sen. Spurgu ei edes herannyt tahan operaatioon. Taman jalkeen nain kuitenkin jotain viela harvinaisempaa: ensimmainen punatukkainen espanjalainen. Nainen oli varmaan viisissakymmenissa, mutta tukka oli viela punaisempi kuin minun jos mahdollista. Vau mika aamu, paljon uusia havaintoja.

Taman jalkeen aika normaali koulupaiva, uusia ihmisia ja tunteja. En edelleenkaan ymmarra mita me opiskellaan International relations - kurssilla, silla ensimmaisen puoli tuntia opettaja kuunteluttaa meilla mielimusiikkiaan ja loppuaika keskustellaan mita erikoisimmista asioista ja jaetaan vain mielipiteita. Ehka kurssin tarkoitus viela selviaa minulle.

Iltapaivalla menin ensimmaista kertaa Spanish civilization and culture - kurssille. Missasin viime viikon tunnit, hups vaan.... ;) Opettaja tiedusteli missa olen ollut (mehan ei siis saada olla pois kuin kaksi tuntia ja sen jalkeen kurssi on done) ja selitin etten ollenkaan viela viime viikolla tiennyt milla kursseilla minun pitaisi olla, mutta nyt tiedan. Sitten hymyilin kauniisti ja kysyin en kai ole pulassa ja kuulemma taman kerran en ole. Hah, joskus on hyva olla vaihtari ja "pihalla kaikesta" - saa vahan helpotuksia.

Iltapaivalla hain kimpsuni ja kampsuni vanhasta hostellista ja muutin kaatosateessa kahden painavan matkalaukun ja kolmen muovikassin kanssa. Muutto oli mita raskain ja ketuttavin, metrotunneleissa kun riittaa rappusia. Paastyani perille tanne uuteen hostelliin mieli kuitenkin muuttui: tamahan on kuin paratiisi. Huoneeni on valtava, siisti, minulla on tuplasanky yksin kaytossa. Laittaisin teille kuvan jos olisin omalla koneella! Mutta parasta on kuitenkin kauan odotettu keittio. Kipitin pikimmiten laheiseen Lidliin, ostin kassillisen ruokaa ja juoksin kamalaa kyytia takaisin hostelliin ja suoraan keittioon. Voitte kuvitella kuinka hyvalta maistui pelkka spagetti ja kana sienien kera....kunnon lamminta ruokaa ensimmaisen kerran kahteen viikkoon! Ainiin, kaupassa oli myos ruisleipaa. :) Ah. Ja tassa hostellissa hintaan kuuluu aamiainen, minun taytyy varmaankin olla taivaassa.

Ainoa huono puoli on etten saa omaa nettiani toimimaan. Joudun jonottamaan naille kovin kysytyille koneille. Tassa hostellissa on myos muuten kaksi mukavaa oleskelutilaa, jossa tapaa paljon erimaalaisia ihmisia. Pidan siita. Ja tama alue, tuleva kotialueeni, on ihanan varikasta. Suurin osa asukkaista on ulkomaalaisia ja sen huomaa kadulla. Tasta syysta jotkut eivat pida La Latinasta, mutta minusta tama on kivaa seutua.

Se talta paivaa. Yritan tapella oman koneeni kanssa, etten joudu koko viikkoa kirjoittamaan talla nappiksella...

Luumäen pieni ja pyöreä

2010-02-20T19:38:00.000+01:00

Olen viimeinkin tajunnut että holan jälkeen heitettyyn que tal? -kysymykseen ei ole tarkoitus vastata. Tähän asti vastasin aina kiltisti bien tai jotain vastaavaa, kunnes huomasin etteivät espanjalaiset tee niin. Tervehdyksen jälkeen esitetty kysymys on samanlainen kuin englannin Hi, how are you? - ei oikeastaan kysymys vaan ennemminkin kohteliaisuus. Me suomalaiset ei käytetä tällaisia "turhia" kysymyksiä. Jos suomalainen kysyy mitä kuuluu, hän ihan tosissaan tahtoo tietää mitä kuuluu. Ilmankos meitä pidetään toisinaan hieman epäkohteliaina.

Tänään vietin taas pitkän tovin keskustassa, sillä tarvitsin yhtä ja toista pikku tavaraa. Lauantaisin tuntuu että kaikki Madridin kolme miljoonaa ihmistä (plus turistit päälle) ovat päättäneet lähtä Puerta del Solille. Se on iso aukio keskellä kaikkea, täynnä kauppoja ja kahviloita. Tungos on hirvittävä, laukkua ei voi laskea sekunniksikaan silmistään (madridilainen taskuvaras on pirun nopea) ja henkeä kannattaa vetää ennen kapeimpia katuja. Ei se mitään, aurinko paistoi ja löysin kaiken tarvitsemani meikinpoistoaineesta punaisiin korkkareihin.

Sen jälkeen suunnistin kohti eläintarhaa! Mitäs muutakaan minä haluaisin ehdottomasti tehdä joka paikassa, kuin mennä katsomaan eläimiä. :) Kukaan muu vaihtari ei ollut innostunut maksamaan tästä "huvista", joten menin yksin. Madrid Zoo oli suurempi kuin meidän Korkeasaari ja monet eläimistä huomattavasti eksoottisempia. Tosin oli siellä ihan ihka aito hirvi ja ilves aitauksissaan. Vaaau, enpä ole ennen nähnytkään!

Espanjalaisten eläintarhakäytös poikkeaa huomattavasti siitä mihin olen Suomessa tottunut. Täällä eläimille syötetään kädestä kaikkea popkorneista purkkaan, jopa sellaisille hirviöille joita minä pidän hengenvaarallisena (kuten sarvikuono). Eläimet ovat kyllä aitauksissa, mutta turvallisuuskysymykset voikin jättää sikseen. Espanjalainen isä mm. nosti poikaansa ylemmäs ja lähemmäs että tämä näkisi karhun hiukan paremmin... No anyways minä viihdyin! Ja sain paljon ihania kuvia.

Sitten päivän huomio: poikkean täällä ulkonäölläni muista kuin punainen huutomerkki. Espanjalaisilla naisilla on useimmiten pitkä, tumma ja kihara tukka. Voisi kuvitella että kaikki arvaisivat näin punaisen tukan olevan todellakin värjätty, mutta me suomalaiset olemme niin eksoottista kansaa, että minulta kysytään onko tämä oikea hiustenvärini. Ei, ei ole. Minun lyhyt, suora ja punainen tukkani on aiheuttanut paljon keskustelua täällä. Kuten myös vaaleat ripseni ja kulmani, paikalliset kun eivät hirveästi käytä esim. meikkiä tummien kulmiensa, ripsiensä ja silmiensä ansiosta. Kylmällä punoittava nenäni on erinomaisen hauska juttu monista, heillä kun on sen verran tummempi iho ettei se muuta väriä kuten omani. Lisäksi nuoret naiset täällä ovat pitkiä ja usein äärimmäisen hoikkia. Minä olen pieni ja pyöreä. Espanjalaiset naiset myös pukeutuvat todella tyylikkäästi ja muodikkaasti ihan arkisinkin. No, minä en.

Buenas noticias!

2010-02-19T15:15:00.000+01:00

Hyviä uutisia ja onni onnettomuudessa! Hetken ehti jo näyttää siltä että olen asunnoton ensi viikolla, sillä nämä todellakin antoivat hostellihuoneeni pois sopimuksesta huolimatta (vink: älä koskaan ikinä luotan sanallisiin sopimuksiin täällä...) ja tästä miljoonakaupungista ei tuntunut löytyvän yhtäkään vapaata hostellia ensi viikolle. Jotenkin ihmeen kaupalla yksi, yksi ainoa huone yhdessä ainoassa hostellissa oli vapaa koko ensi viikon - yhden hengen huone aivan tulevan asuntoni vieressä! Voisiko parempaa toivoakaan?

Tietenkään nettivaraus ei toiminut ja netissä annettu puhelinnumero oli väärä Espanjan tapaan, joten hyppäsin metroon ja hurautin heti paikan päälle että varmasti kerkeän ennen muita varaajia. Tämä kaupunki on todella kysytty tähän aikaan. Kun näin hostellin, juttelin ihka oikeassa respassa henkilön kanssa joka puhui englantia, kuulin että voin käyttää siellä keittiötä, pestä pyykkiä, nukkua yksin ja vetää vieläpä aamiaisen samaan hintaan - olin aivan ihastunut. Tässä hostellissa en ole voinut tehdä mitään edellä mainituista. Tiedättekö millaista on ollut elää kaksi viikkoa ilman keittötä? Kurjaa ja epäterveellistä. Ei lämpimiä ruokia, ei mitään. Pelkkää lightkolaa aamusta iltaan sämpylöillä höystettynä. Ja sitten kun koittaa muuttoni aika, minun tarvitsee vain siirtää laukkuni kadun toiseen päähän. Great! :)

Espanjalaisilla on yksi tapa, josta pidän erityisesti: he lukevat kaikkialla. Huomasin tämän jo lentäessäni tänne Lontoon kautta. Kone oli täynnä espanjalaisia ja ensin he pitivät mieletöntä älämölöä keskenään, kunnes koneen noustessa kaikki hiljenivät yhtäkkiä kuin volyyminappia painamalla ja tarttuivat kirjoihin tai lehtiin. Sen jälkeen olen huomannut että he lukevat kävellessään kadulla, matkustaessaan metrolla tai bussilla, jonottaessaan virastoissa....joka paikassa. Aluksi ajattelin että kirja tai sanomalehti on keino pysytellä omassa rauhassa niin etteivät kaikki yritä puhua toisilleen (muutoin nämä höpöttävät lähimmälle ohikulkijalle), mutta nyt olen havainnut sen olevan myös viihdykettä tässä manana-kulttuurissa. Täällä voi näet joutua milloin tahansa odottamaan kuinka kauan tahansa, bussi voin hyvinkin hajota keskelle tietä ja sitten vain odotellaan seuraavaa. Ajattelin itsekin alkaa kantaa kirjaa mukanani, sillä odottelu on maailman tylsintä puuhaa.

Ja vielä sananen metrosta, johon olen hyvin ihastunut täällä. Se on simppelein ja kävelyn jälkeen edullisin keino matkustaa koko Madridin alueella. Aamuisin ja muihin ruuhka-aikohin metro on niin täynnä, ettei sinne voi kuin sujahtaa seisomaan. Ihmiset ovat niin tiiviissä sardiinipurkissa, että kaatumaan ei mahdu (which is nice, koska muuten metron sisällä heiluu yleensä kuin heinämies). Kaiken kukkuraksi usein iltaisin täyteen vaunuun tunkee vielä joku trubaduuri kammottavan levysoittimensa kanssa ja soittaa musiikkia niin kovaa että tärykalvoni soivat hoosiannaa vielä pitkään matkan jälkeen. Istumapaikkojahan näissä metroissa ei juurikaan ole, vaan käytävillä on tarkoitus seistä ja yrittää etuilla tarttumaan johonkin mistä saisi tukea.

Etuilu onkin yksi espanjalaisten olympialajeista. En taida ikinä oppia rynnimään vauhkona vapautuvalle istumapaikalle ikivanhan papparaisen ohi, kuten paikalliset nuoret aikuiset tekevät. Lisäksi rullaportaissa on syytä painua tiukasti oikeaan reunaan mikäli ei halua osua rynnivän espanjalaislauman jalkoihin vasemmassa reunassa. Nämä ovat aivan liian kiireisiä ihmisiä matkustamaan portaiden omaa tahtia. Sitten tönitään metrotunneleissa jotka johtavat laitureille ja kilpaillaan siellä parhoista paikoista odotellessa metroa. Onneksi minun nykyinen kotiasemani Chueca on useimmiten melko tyhjä ja olen siellä joskus jopa ihan yksinäni.

Nukuimme viime yönä Tyynen kanssa vähän levottomasti ja kämppis sanoi minun puhuneen unissani outoja kieliä (luulen että ihan vain meidän omaa suomea). Tänään on sateista, mutta jos sää myöhemmin sallii, lähden tsekkaamaan parit uudet mestat. Huomenna voisi harkita uusia bileitä, sillä eiliset eivät olleet kummoiset. Moni on varmasti kuullut sanonnan "espanjalainen baarimikko ei tunne viinamittoja" ja tässä todiste siitä: korkea lasillinen jotain makeaa mustaa viinaa plus mixeripullo perään. Oli hyvää!

Tyyne

2010-02-18T17:34:00.000+01:00

Jos haluaa vaihtoon esimerkiksi Madridiin ja valitsee saman koulun kuin minä, kannattaa varautua siihen ettei mikään toimi niin kuin meillä Suomessa. Kaikki on selvitettävä itse eikä kukaan tule neuvomaan, mitä sinun pitää ja tulee tehdä - mutta silti sinun odotetaan tekevän kaiken pakollisen. Tänään sain yllättäen tietää että me olemme osa jotain uutta koulutussysteemiä, joka mm. muuttaa perjantaiset vapaat koulupäiviksi, tekee tunneilla istumisesta pakollista (muuten et pääse kokeeseen) ja esimerkiksi tunnilla juominen on kielletty. Siis vedenkin. Joten kuole vaikka janoon.

Saatan myös joutua vaihtamaan hostellia, sillä kämppikseni oli katsonut netistä että tämä nykyinen olisi ensi viikolla täynnä. Great. Kaikki on enemmän ja vähemmän v*tuillaan. Tiesihän sen jo etukäteen että niin varmasti jossain vaiheessa on, mutta ottaa päähän silti enemmän kuin aikoihin. Electronini ei suostu jostain syystä toimimaan kuin silloin tällöin ja täällä ei voi myöskään olettaa automaattien toimivan. Saatat joutua juoksemaan korttelitolkulla löytääksesi toimivan yksilön.

Äsken ollessani tupakalla chileläinen mimmi kysyi heti "What´s wrong, you´re not showing happy face?". En tiennyt olevani jo niin kypsä, että sen näkee naamasta. Täytyy yrittää piristyä.

Aamulla sain onneksi kuitenkin postia Suomesta: lehden ja mm. vaaleanpunaiset sormikkaat. Nyt ei tarvitse sentään enää palella. Myös H&M:n miesmyyjä yllätti minut iloisesti (kenties naamani oli niin rutussa että hänkin huomasi sen?) kun ostin lohdutusvaatteen koulun jälkeen (musta kauluspaita btw, niitä kun ei ennestään montaa olekaan) - hän antoi minulle pehmopupun! Nimesin sen Tyyneksi, koska olen haaveillut ihan oikeasta pupusta jolle antaisin saman nimen.

Ainoa lajissaan

2010-02-17T14:50:00.001+01:00

Puhuin eilen kulttuurieroista, mutta silloin minulla ei ollut vielä tosiasiassa aavistustakaan mitä ne parhaimmillaan (tai pahimmillaan) voivat olla. Tänään aloitin International relations -kurssin. Opettaja vaikutti oikein hauskalta, kuuntelutti meillä ensin Bob Dylania ja joitakin espanjalaisia suosikkejaan ja jutteli samalla sujuvalla englannilla kanssamme. Puolet kurssin opiskelijoista on jenkkejä ja he ovat ehtineet jo käydä muutaman tunnin, joten oli meidän uusien aika esittäytyä. Melkein kaikki meistä uusista on vaihtareita Euroopasta.

Nimi, kotimaa, ala, tulevaisuuden haaveet.....ja sitten lempitelkkariohjelma, -musiikki, -ruoka ja viimeisenä: lempihuume. Kyllä. Olin suoraan sanottuna vähän järkyttynyt. Ensin aiheutin hämmennystä kertomalla etten juurikaan kuuntele musiikkia tai katso telkkaria, koska pidän enemmän hiljaisuudesta. Silloin voin keskittyä kirjoittamaan ja lukemaan. Perusjenkki sen sijaan viettää aikansa nimenomaan kaiken mahdollisen melun keskellä. Jos amerikkalainen sanoo ettei katso televisiota, se tarkoittaa kuulemma että hän katsoo sitä vain puolitoista tuntia päivässä. Lisäksi en pidä lihasta - se kuuluu jenkkien top-listalle.

Mutta huumeet? Sanoin etten ole koskaan kokeillut enkä kokeile ja että Suomessa ne ovat laittomia. Vaaau, kaikki henkäisivät. Olin ainoa lajissani. Nämä Atlantin takaa tulleet opiskelijat sen sijaan kertoivat innokkaasti mitkä piristeet toimivat parhaiten opiskelussa ja mitä lääkettä kannattaa ottaa, että pystyy keskittymään tuntikausia oppikirjoihin. Huumeiden (tai piristeiden, miten sen nyt ottaa) käyttö tuntuu olevan aivan normaalia heille. Kilpailu Jenkkiläisessä koulumaailmassa on kovempaa ja he vain tekevät parhaansa pysyäkseen pinnalla. Kerrottakoon myös, että espanjalaiset opiskelijat polttavat pilveä koulun pihalla heti aamusta. Se on laillista täällä.

Ja kyllä, tänään kyllästyin ensimmäisen kerran olemaan niin erilainen. Monet vaihtarit tuntuvat muutenkin pitävän minua hieman outona, kun tulin yksin Madridiin. Suurimmalla osalla on kaveri messissä. Kun olen koulussa ja puhun tuntikausia englantia ja yritän kuumeisesti ymmärtää joka puolelta kuuluvaa espanjaa, menen koulun jälkeen mieluiten kotiin (eli siis hostelliin) ja olen yksin. Totta kai esim. viikonloppuisin voin liittyä seuraan ja olla porukassa, mutta tarvitsen oman tilani. Suurin osa ulkomaalaisista pitää varmasti minua suomalaisena erakkona tai yksinäisenä sutena.

Noh, se siitä. Kaikki hyvin. :) Alkuviikosta saimme taivaalta niin paljon vettä että matalalla kulkevia teitä jouduttiin sulkemaan, eivätkä kaikki bussit päässeet liikkeelle. Espanjassa sataa keväisin kaatamalla silloin kun sataa ja kaikki viemärit tulvivat yli. Jopa metrotunnelliin tippuu niin paljon vettä katosta, että sinne kerätään kaiken maailman ämpäreitä pelastamaan tilanne. Kaduilla kannattaa varoa "kelluvia laattoja". Jotkut katukivet ovat osittain ns. tyhjän päällä ja sateella vesi pesiytyy laatan alle. Sitten yksi onneton punapää astuu laatan toiseen reunaan ja onnistuu humauttamaan kuution vettä kenkäänsä. Not nice.

Tänään sää kuitenkin kirkastui ja aurinko paistaa vihdoinkin! Nyt vedän pienen siestan ja mietin sitten mitä tämä susi tekee illalla. Btw, italialainen kämppikseni on ihan mahtava tyyppi, ymmärtää ja puhuu jotenkuten englantia. Hän on vain aivan liian kiltti, sillä eilen heräsin varmaankin puoli tuntia hänen jälkeensä ja löysin hänet pimeästä haparoimasta. Tyttöparka ei ollut halunnut laittaa valoa etten minä vain herää turhaan....voi apua!

Sofia, are you married?

2010-02-16T17:39:00.000+01:00

Täällä taas tuhansien ihmeellisyyksien maa ja yksi suomalainen! Toinen päivä koulua takana ja kurssit alkavat viimein hahmottua ja asettua paikoilleen. Kaikki ne kurssit jotka Suomessa valitsin, ovat menneet vaihtoon. Tämä on ihan tavallista, ei siinä mitään. Mutta myös kaikki ne kurssit jotka valitsin perjantaina täällä, ovat menneet vaihtoon. Tänään vaihdoin viimeisenkin, kun huomasin tunnin jälkeen ettei International financial management luonnistu minulta englanniksi...hyvä kun pääsin sitä läpi Suomessakaan.

Nyt opiskelen kursseilla Lengua espanola (espanjan kielikurssi), International relations (en vielä tiedä mitä tämä pitää sisällään), Spanish civilization and culture (tämä on mielenkiintoinen), Literature and culture for English speaking countries (niin, minun piti opiskella liiketaloutta mutta mutta...) ja La empresa y su entorno (in English something like "The firm and its environment"). Maanantaisin ja keskiviikkoisin on aina samat aineet ja tiistaisin ja torstaisin samat. Perjantaisin täällä ei opiskella, sääli! ;) Parina päivänä viikossa menen Campus Dehesa de la Villaan ja kahtena päivänä Campus de La Berzosaan. Ensimmäinen on tavoitettavissa helposti metrolla ja toinen sitten siellä jumalan selän takana vuorilla.

Tunnit kestävät täällä 1h20min, joka on mielestäni pieni ikuisuus. Suomessa olen kuuluisa tauonkysyjä, mutta täällä se ei yksinkertaisesti toimi. Tunti kestää minkä kestää ja minäkin istun sen ajan paikallani. En tunne kursseiltani vielä ketään, koska kukaan ei ole samasta Erasmus-poppoosta kanssani, mutta varmasti melko pian nassut käyvät tutuiksi. Tunnit ovat mielenkiintoisia kulttuurien yhteentörmäyksiä, sillä porukkaa on vähän joka puolelta maailmaa. Esimerkiksi kanadalaisten mielestä on ihan jees käyttää pinkkiä miniläppäriä Facebookkaamiseen tunnin aikana... Opettajamme taas ovat erittäin mukavia kaikki, tämänpäiväinen mies (Jóse muuten nimeltään) puhui loistavaa englantia sekä espanjaa. Hänellä on hauska tapa puhua niin kovasti käsillään, että tussi lentää vähän väliä pöydän alle tai jonkun pulpetille.

Asiasta kymmenenteen: nimeni tuottaa täällä pieniä vaikeuksia. Paikalliset eivät osaa lausua sitä oikein, sillä jii äännetään täällä hoona. Joten useimmiten olen "Hosefina" tai sitten "Josephine" kuten jenkit ja canadalaiset sen vääntävät. Espanjalainen Starbucks Coffeen myyjä keksi kuitenkin loistavan kompromissin: Sofia. He kirjoittavat asiakkaan nimen kuppiin, eikä hän saanut selvää nimestäni joten hän taivutti sen Sofiaksi. Sopii espanjalaisten suuhun ja menettelee minulle. :)

Eilen illalla hämmennyin kuitenkin pahanpäiväisesti, kun olimme hostellin tyttöjen kanssa tupakalla tv-huoneessa. Yksi heistä puhuu englantia ja pitkään tuijoteltuaan tyttö kysyi "Sofia, are you married...?" Siis mitä. Häh. Täääh? Olin aivan pihalla! Pidän lahjaksi saatua sormusta oikean käden nimettömässä, mutta eihän se mitään sellaista tarkoita. Vai? Täällä se kuulemma voi tarkoittaa, sillä kihlasormusta pidetään monesti vasemmassa nimettömässä ja vihkisormusta oikeassa tai molempia oikealla puolella. Damn, onkohan moni jo luullut väärin? Vaihdoin varmuudeksi sormuksen keskisormeen.

Mi color favorito es el rojo

2010-02-15T16:57:00.000+01:00

Tänään se alkoi, opiskelu nimittäin! Heti puoli yhdeksästä alkaen tehokasta espanjan opiskelua. Meillä ei ole oikeastaan vaihtoehtoja - kieltä on vain opittava. Opettaja puhuu pelkkää hispanjoolia ja minä yritän tuskissani ymmärtää edes jokusen sanan. Tänään opin mm. sanomaan "lempivärini on punainen". Mahtavaa. Kurssien kanssa on jatkuvasti hässäkkää, sillä pakollinen espanjankurssi on samaan aikaa kuin toinen valitsemani kurssi ja täytän joka toinen sekunti jonkun lippulappusen kursseihin liittyen. En tosin itse vielä tiedä, mille kaikille kursseille olen ilmoittautunut. Ehkä se selviää.

Tänään myös tapahtui juuri se, josta eilen mainitsin: taivaalta tipahteli lumihiutaleita. Märkiä isoja kylmiä valkoisia ällöttäviä hiutaleita. Olen Espanjassa. En halua nähdä en tuntea en edes kuulla lunta. Hyi. Tosin täällä lumisateestakin osataan tehdä bisnestä - ostin nimittäin viiden euron sateenvarjon kauppiaalta, joka oli pystyttänyt sateenvarjokauppansa metroaseman oviaukolle. Pointsit sille miehelle.

Koulun jälkeen menin kaupungille, sillä tarvitsin isomman laukun koulukirjoille (jotka saimme ilmaiseksi koululta, outoa!) ja kaikelle rojulle jota raahaan mukanani. Laukku kyllä löytyi, mutta kipeästi kaipaamiani sormikkaita ei. Eikä kylpytakkia. Olen etsinyt molempia viikon ajan kaikista mahdollisista kaupoista, mutta ei, Espanjan suurimmassa kaupungissa ei ilmeisesti myydä sormikkaita eikä kylpytakkeja. Räyh. Jos joku innokas haluaa lähettää Suomesta, otan mielihyvin vastaan. ;)

Sitten päivän huomio espanjalaisten kulttuurista. He ovat ystävällisiä, puheliaita ja erittäin kiinnostuneita meistä ulkomaalaisista. Ihmiset tuijottavat ja koskettelevat hiuksiani, kuten jo joskus aiemmin mainitsin. Sen lisäksi he yrittävät puhua sen kaksi sanaa suomea jonka maksimissaan osaavat (kitos ja moi) ja antavat mielellään poskisuudelmia. Kyllä, juuri niin, he moiskauttavat tuntematonta poskille ja säestävät samalla espanjaksi. En tiennyt että täälläkin on sellainen tapa, en tosiaan. Paikalliset miehet lähestyvät naisia hyvin helposti ja menevät suoraan asiaan. Tänäänkin yksi liittoutui kylkeeni keskustassa ja roikkui siinä niin kauan kunnes kerroin, että minulla on mies Suomessa. Erakoituneen suomalaisen mielestä jatkuva lähestyminen on ahdistavaa. Ehkä espanjalaiset naiset ovat tottuneet tähän, mene ja tiedä.

Tänään koulussa tosin koin iloisen yllätyksen, kun poika jonka kanssa tupakoin osasi suomea! Puhuimme englantia, kunnes aloin kertoa Suomesta ja silloin hän yhtäkkiä vaihtoi kielen kotimaiseemme. Hän on syntynyt kylmässä pohjolassamme, mutta muuttanut jo pienenä Espanjaan. Siitä huolimatta suomi luisti hyvin ja tunsin oloni kotoisaksi. :)

Olen myös saanut tänään uuden kämppiksen...ehdinkin viettää jo viikon yksin hostellihuoneessani. Tyttö on italialainen ja puhuu vähän englantia, vaikuttaa oikein kiltiltä. Joten en nuku leipäveitsen kanssa tästäkään lähtien.

Luminen Madrid kuittaa.

Es muy frío!

2010-02-14T15:29:00.000+01:00

Kuten otsikko kertoo, tänäänkin on hyytävän kylmä päivä: +3 ja pilvistä. Näinä kylminä päivinä hetkittäin paistava aurinko kuitenkin lämmintää yllättävän paljon. Kiitän myös onneani, etten ollut täällä tammikuussa kun satoi lunta... Kiitos ei kaikelle edes hitusen Suomen talvea muistuttavalle! Eräänä päivänä istuin bussissa Dominikaanisesta tasavallasta tulleen naisen kanssa. Hän kyseli tohkeissaan Suomesta, mutta kauhistui perinpohjaisesti kun kerroin meidän ilmastosta. Silmät suurina nainen onnistui järkytykseltään kysymään "don´t you die in there when it´s -20 degrees??". Niin. Igluissahan me suomalaiset asustellaan ja pukeudutaan vieläkin sapelihammastiikerien nahkoihin.

Tänään meinasin lähteä katselemaan nähtävyyksiä, kun en muutakaan tekemistä keksinyt. Huomasin kuitenkin näheeni jo monet Madridin kuuluisista paikosta ihan ohimennen - en vain ole kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Esimerkiksi kuuluisa Sol-aukio on koluttu moneen kertaan ja tuleva huoneeni sijaitsee ihan tunnetun Plaza Mayorin vieressä. Nähtävää riittää kyllä silti. Minua kiinnostaa eniten lähellä sijaitseva Parque del Retiro, kauniiksi kehuttu puisto jonka keskellä on suuri tekojärvi. Puiston pitäisi olla ihan kävelymatkan päässä hostelliltani. Jos vielä muistaisin kerrankin ottaa kameran mukaan, niin voisin jakaa Espanjan luonnonkauneutta muidenkin nähtäväksi.

Muihin aiheisiin. Siesta tuntuu olevan paholaisen keksintö. Koskaan ei voi tietää mikä kauppa pitää milloinkin siestaa, joten aukioloajat ovat täysi mysteeri. Täällä niitä ei kirjoiteta kaupan seinään tai oveen. Tämän vuoksi matkakorttini on seisonut jo pari päivää tupakkakaupan suljettujen ovien takana... Kenties tämä estanco avaisi ovensa huomenna ja saisin korttini viimein. Sen kanssa matkustaminen metroissa ja busseissa muuttuu paljon edullisemmaksi.

Päivän ihmetyksen aihe on espanjan hengenvaarallinen liikenne. Lähes jokainen on varmasti ainakin kuullu eurooppalaisten liikennekulttuurista, joka poikkeaa huomattavasti esim. suomalaisesta trafiikista. Täällä liikenteen tärkein sääntö lienee ajaa kovinta vauhtia ja väistellä kaikkea mitä tielle osuu. Valoja noudatetaan jotenkuten, mutta autoja tungetaan vieretysten kadulle johon ne eivät mahdu edes hyvällä mielikuvituksella ja parkeerata saa ilmeisesti siihen missä on tilaa. Ja jos tilaa ei ole, aina voi lyödä auton keskelle tietä kunhan muistaa laittaa hätävilkut päälle. Jos joku onneton sattuu peruuttelemaan keskellä risteystä (tätä sattuu koko ajan), pitää muistaa tööttäillä mahdollisimman äkäisesti. Tööttäyksellä voi yhtä hyvin myös tervehtiä tuttuja.

Yritin selittää yhdelle chileläiselle, että meillä Suomessa liikenne on suht rauhallista ja sääntöjä noudatetaan useimmiten. Seuraava kysymys kuuluikin "miksi ihmeessä?". No, niin. Miten näille sitten selittäisi meidän yhteiskuntamme lakia ja järjestystä.

Toivottavasti löydän puistoon! Ja hei rakkaat, tätä blogia saa myös kommentoida :) Se on helppoa myös ilman mitään tunnuksia.

Vuorossa kovaa elämistä

2010-02-13T21:23:00.000+01:00

Haa, mulla on asunto! Tai siis huone. Joko minä tulen kevään mittaan huippukuntoon tai vaihtoehtoisesti läkähdyn ja putoan rappusia alas, sillä asunto sijaitsee hyvin hyvin korkealla viidennessä kerroksessa. Rappusia tuntuu riittävän taivaaseen asti ja kuin kiusaksi tämä huone todella sijaitsee lähes katolla, jonne kiivetään vielä yhdet hurjan kokoiset portaat. No, hyvää harjoitusta reisille.

Tuleva huoneeni on keskikokoinen Espanjan mittapuulla (olen nähnyt huomattavasti isompia sekä huomattavasti pienempiä) ja koska asustellaan korkealla, kattoni on vino ja siinä on pieni ja suloinen kattoikkuna. Huoneessa on vain sänky, lipasto ja kaappi mutta mitäs muuta sitä ihminen tarvitsisikaan ollakseen onnellinen. Yhteisiä tiloja asunnosta löytyy olohuone ja keittiö, mutta tilaa ei ole hirveästi. Kämppiksinäni siellä asustelee kolumbialainen poika, korealainen tyttö ja joku elämäntapataiteilija (oikeasti kai judo-opettaja tai vastaava...). Odotan innolla! Joudun viettämään vielä pari viikkoa hostellissa ennenkuin pääsen muuttamaan. Sen jälkeen ei muuta kuin kovaa elämistä lainatakseni erästä insinööriä. :)

Vaikkakin olen sopeutunut melko hyvin näiden kiihkeiden eurooppalaisten tapoihin, on muutama asia joita en vaan suomalaisena voi ymmärtää. A) Sisällä kävellään kengät jalassa. Lattiat ovat useimmiten kivisiä ja todella kylmiä & erittäin likaisia kun kaikki tassuttelevat ulkojalkineissa. Mutta silti, kengät jalassa sohvalle katsomaan telkkaria?? No way. Ostin tohvelit ja sain hämmästyneitä katseita osakseni. B) Lähelläni kulkee muutama suuri katu. Toisella kadulla, Gran Vialla, seisoo aamusta iltaan vierekkäin poliiseja ja prostituoituja. Näistä ensimmäisillä on univormut ja moottoripyörät, toisilla minihameet ja verkkosukkahousut. Suomalaisen silmään tämä näyttää todella räikeältä ja erikoiselta...mutta Espanjassa espanjalaisten tavalla, I guess.

Tänään piti olla viini-ilta, mutta sen sijaan olen torkkunut hostellihuoneessani. Kipeä ja väsynyt olo. :/

Lifestyle á la Madrid

2010-02-12T22:04:00.000+01:00

Jaahas, aika se vaan kuluu kauheaa kyytiä ja minä yritän pysyä perässä. Tänään kello soi puoli kahdeksan, jotta ehtisin kouluun kymmeneksi. Kampuksemme sijaitsee jossain jumalan selän takana keskellä vuoristokylää (no ei nyt ehkä ihan) ja sinne päästäkseni ajelen kahdella eri metrolla ja hyppään bussiin, joka laskettelee 130km/h motarilla. Kyyti on vähän kuin joka päiväinen huvipuistoreissu - ottaa takuulla vatsanpohjasta ja saa pelätä henkensä puolesta.

Olen edelleen kampuksemme uskomattoman kauneuden pauloissa, vaikkakin koulupäivämme käsitti neljä tuntia espanjankielistä esitelmöintiä. Tänne tullessani olin vielä lapsellisessa luulossa, että meille todella puhuttaisiin englantia. Nyt tiedän paremmin. Meitä vaihtareita on ainakin kahdestatoista eri maasta, mutta iso osa puhuu espanjaa ja osa ei ollenkaan englantia. Joten espanjaksi mennään....kuulin myös oikean jymyuutisen: meidän täytyy lukea vähintään yksi kurssi en espanol! Vau. Siitä tulee varmasti mielenkiintoista täysin kielitaidottomana.

Jo näissä neljässä päivässä täällä olen oppinut hyvin madridilaisia tapoja. Kävelen sujuvasti tien yli punaisilla, sillä tie kannattaa ylittää silloin kun siitä vain yli pääsee. Tupakoin sisällä, koska kaikki muutkin tekevät niin. Syön välipalaksi (ja tähän mennessä oikeastaan kaikeksi ruoakseni) pelkkiä sämpylöitä tai sämpylöitä, joiden sisällä on suklaata. Kävelen kadulla mahdollisimman kiireisesti joka paikkaan ja suunnistan sujuvasti kaupungin alla metrotunneleissa. Muistan jopa ulkoa tärkeimmät reitit. Bueno!

Olen myös etsiskellyt hikikarpalot otsalla asuntoa. Tai pikemminkin huonetta, täällä kun asutaan useimmiten jaetussa kämpässä. Tänään kävin vilkaisemassa varsin potentiaalista ehdokasta ja otan sen, jos vain suinkin saan. Se selviää huomenna. Sitä ennen nautiskelen ensimmäisen hiukan monipuolisemman ateriani täällä, ostin nimittäin perjantain kunniaksi mansikoita, jugurttia ja jopa juustoa sämpylän päälle! Delicioso :)

Ainiin, kävin myös viisikerroksisessa H&M:ssä. Enkä ostanut mitään, voitteko uskoa?? Kaupat täällä ovat uskomattoman suuria ja useissa kerroksissa. Lempparini on keskustan seitsemänkerroksinen tavaratalo - oikea tilpehöörin multihuipentuma. Siellä riittää hypelöitävää niin paljon, että jopa minä väsyn. Ja se on jo jotain.

Nyt hyvää yötä, huomenna lienee vuorossa viiniä med puolalaiset mimmit.

Mutkia matkassa

2010-02-10T20:55:00.000+01:00

Tämä päivä on ollut silkkaa hulluutta. Ihan oikeasti, huhhuh. En edes tiedä mistä aloittaisin!

Ehkä siitä, kun lähdimme tänään tutustumaan tulevaan kouluumme. Ensin minun oli selviydyttävä lähes mahdottomalta tuntuvasta haasteesta: metrosta. (Kerrottakoon, että opin käyttämään Suomen junia vasta kolmisen kuukautta sitten...) Kävelin keskustaan, sukelsin metrotunneliin ja olin samantien pulassa: en saanut lippuautomaattia toimimaan. Turha varmaan edes kertoa, ettei kukaan puhunut englantia, mutta onnekseni espanjalainen tyttö neuvoi minua käsimerkein. Ja lippu saatiin kuin saatiinkin ulos masiinasta! Sen jälkeen vain päättäväisesti metroon.

Matkustaminen osoittautui todella helpoksi. Metro on täällä halpa, siisti ja selkeä. Linjat on värikoodattu, joten tarvitsee vain tietää mitä väriä seurata eikä enää voi eksyä. Sitten bussilla kohti kampustamme, joka sijaitsee reilun puolen tunnin päässä keskustasta. Alkuun pientä harhailua, kunnes tapasimme paikallisen kv-henkilömme. Koulu itse on pieni mutta upea. Kampusalue näyttää kauniilta puistolta puineen ja ruohokenttineen. Laitan kuvia siitä myöhemmin. Koulun kahvilassa törmäsin taas yhteen hassuun espanjalaiseen käytäntöön: menin kassalle seisomaan tilatakseni kokista. No! Ensin pitää hakea lipuke koneesta ja mennä vasta sen kanssa kassalle tilaamaan. Selvä, en tiedä tämän käytännön pointtia mutta ei se mitään.

Ikävä mutka matkassa oli se, että voin päivän edetessä aina vain huonommin. Kv-henkilö auttoi minua saamaan ajan yksityislääkärille, sillä julkisella puolella kukaan ei tietenkään pysty kommunikoimaan kanssani....hemmetin kielimuuri. Kaikki olisi voinut mennä ihan hyvin, mutta sitten bussi jätti meidät seisomaan pysäkille. Se vain huristeli ohi ja kuski heilutteli sormeaan "no no!" Tiedä sitten syytä, mutta siihen me jäimme ja minä tiesin myöhästyväni tohtorilta. Kaiken huipuksi seuraamme liittyi isoin koskaan näkemäni koira. Se oli valtava, takajaloissa parit ylimääräiset varpaatkin. Siinä se löntysteli ja yritti vielä nousta seuraavan bussin kyytiinkiin. Kerrassaan hullua.

No lyhennettynä stoorina minä seikkailin metrolla tuntemattomaan kaupunginosaan, otin taksin, taksi eksyi, olin myöhässä, väsynyt ja huonovointinen. Lopulta päästessäni oikeaan osoitteeseen lääkäri osoittautui loistavaksi ja saimme asian hoidettua. Sen jälkeen vielä metrolla takaisin hostellille ja apteekkiin. Jossa kukaan ei yllätys yllätys ymmärtänyt minua! Apteekkari meni päättäväisesti ovelle, astui kadulle ja huusi espanjaksi täyttä kurkkua "puhuuko kukaan englantia?". Yhtäkkiä sisään asteli mies koiran kanssa ja ryhtyi tulkkaamaan. Aivan hullua, mutta toimi.

Täällä tapahtuu omituisia, uusia ja huvittavia juttuja koko ajan. Meno tuntuu jotenkin todella kiivaalta ja hullulta jopa minusta, joka yleensä itse olen hyperaktiivinen ja aina Suomessakin pulassa. Harmillista että olen kipeä, tämä ilta menee peiton alla ja varmaan huominenkin levätessä. Toisaalta rauhoittuminen ei tee pahaa, minun täytyy keskittyä etsimään netistä asuntoa ellen halua viipyä tässä hostellissa ikuisuutta. Onnekseni olen ollut eilisaamusta lähtien ilman kämppistä, joten saan koko huoneen itselleni! :)

Tässä kuva huoneestani, joka on tarkemmin ajateltuna ja koettuna ihan mukava. Ei ole vaikeaa arvata kummmalla puolella asustelen :D

Kolme iitä ja no entiendo

2010-02-09T19:21:00.000+01:00

Madrid on pikaisen vilkaisun jälkeen iso, ihana ja ihmeellinen. Ja minä olen nähnyt siitä vasta pikkuriikkisen osan. Vau.

Heti aamulla ensimmäinen tehtäväni oli metsästää ruokaa, sillä hostellimajoitukseeni ei kuulu aamiaista. Enkä myöskään saanut mennä keittiöön, koska vihainen siivooja pisti mopin poikittain eteeni ja sähisi jotain espanjaksi. Ilman kielitaitoakin ymmärsin, että siitä ovesta en kulkisi. Edellinen ruokahippunen oli uponnut kitaani yli puoli vuorokautta sitten, joten menin lähimpään löytämääni kioskiin ja ostin sämpylöitä. Onnistuin salakuljettamaan ne huoneeseeni ("you are not allowed to eat in rooms"), löin oven lukkoon ja mussutin tyytyväisenä. Pitää olla onnellinen pienistä asioista kun ei vielä suuria ole.

Gourmet-aamiaiseni jälkeen sovin treffit suomalaisen Arin kanssa, joka on ollut Madridissa jo kuukauden. Kartta kädessä ja uhoa puhkuen astuin kaupungin vilkkaille kaduille. Joku huusi jossain "good morning Madriiiiid!" ja tiesin että päivästä tulisi takuulla hyvä. Ihme kyllä löysin kohtaamispaikalle, vaikka useimmiten olin kartta nurinkurin kysymässä jokaiselta jonka kiinni sain "do you speak english?". Ei, eivät he puhu. Kiertelin kaupoilla ja huomaisin että lähes joka paikassa on menossa "rebaja" eli alennusmyynti. Vietteleviä korkkareita kahdellakympillä... Tämä on kyllä shoppailijan paratiisi, mutta ei rahattoman opiskelijan. Harmi.

Arin kanssa haimme parin euron punkkupullon ja kassillisen ruokaa (molemmat ovat täällä naurettavan halpoja) ja menimme hänen kämpilleen laittamaan sapuskaa ja nautiskelemaan viiniä eurooppalaisten tyyliin keskellä päivää. Ehkä minustakin kuoriutuu pian hienostunut viininmaistelija. En vain arvannut sen tapahtuvan näin pian. Ilta sujui rattoisasti ja osasin jopa takaisin hostellille viinipäissäni uutta reittiä. Vaikuttaa siltä että saatan todellakin oppia lukemaan karttaa. Se on suuri kehitysaskel.

Mainitsinkin jo alussa kolme iitä. Päivän kuuma lausahdus on sen sijaan "no entiendo" - en ymmärrä. Espanjalaiset juttelevat minulle edelleen kovasti ja osaan jo sujuvasti livauttaa tämän fraasin suustani. Ehkä jonain päivänä ymmärrän heitä paremmin. Nyt vain turhaudun, kun kukaan hostellissani eikä juuri muuallakaan puhu englantia. Juttelemisen lisäksi nämä lipeväliikkeiset mustatukat uskaltavat myös koskettaa ventovierasta: punainen tukkani tuntuu vetävän käsiä puoleensa kuin mesi pörriäisiä. Näissä tilanteissa suomalaisen on aivan hämillään, mutta kaikkeen kai tottuu. Kun on pakko.

Se tältä päivältä, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Sitten susta tuli tähti, tyttö maailmalle lähti!

2010-02-08T22:46:00.000+01:00

Hei vaan! Minä olen pieni, punahiuksinen ja innokas tyttö Suomesta, opiskelen liiketaloutta (vaikken edes pidä siitä) ja syön joskus suklaata aamiaiseksi. Pidän kissoista ja lukemisesta. Ja nyt olen saapunut Espanjaan valloittaakseni Madridin! Tarkoituksenani on opiskella täällä neljä kuukautta vaihtarina. Ajattelin jakaa parhaimmat kokemukseni kanssanne. Myös huonoimmat. Ja varmaankin myös ihan tavalliset elämykset.

Niin, täällä olemme siis me: minä ja kolme miljoonaa madridilaista. Olen matkustanut tänään aamusta iltaan ja päässyt vaanimaan hyvin läheltä näiden eurooppalaisten elintapoja. Ensimmäinen huomioni: espanjalaiset kommunikoivat jatkuvasti. Kovaäänisesti, kiihkeästi ja taukoamatta. Ja jos toinen ei satu kuuntelemaan, ei se suinkaan hillitse tahtia - espanjalainen kääntyy kohti jotakuta muuta ja jatkaa tarinaa. Siinä ei voi suomalainen muuta kuin hämmästellä!

Mikä erikoisinta, nämä innokkaat ihmiset juttelevat myös minulle koko ajan vaikka en ymmärrä sanaakaan. Iloinen taksikuski höpötteli koko matkan kentältä hostellille ja kun muuta yhteistä kieltä ei tuntunut löytyvän, hän laittoi tohkeissaan soimaan 90-luvun kulta-ajan poppia ja osoitteli tyytyväisenä minua. "Si si!". Ystävällisiä he ainakin ovat.

Sen miksi tulin juuri Espanjaan ja kaiken muun tärkeän ehdin kertoa myöhemmin. Nyt minua kutsuu hostellin kammottava sänky ja liettualainen huonetoverini.