Hola mi amigas, que tal?
Ajattelin ilmoittaa siltä varalta, jos joku satunnainen kulkija vielä tähänkin blogiin eksyy, että asun ja opiskelen tällä hetkellä Kiinassa. Kyllä, kaikkialle se elämä joskus viekin!
Niin, eli siis uuden blogini Kiinan valloituksesta löydät täältä: KLIK!
Bienvenido a Chengdu. :)
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Kiitän ja kumarran
Se on kuulkaas aika hyvästellä tämä reissublogi, sillä seikkailu on ohitse ja minä yritän totutella elämään taas hyvin organisoidussa ja ajallaan toimivassa maassa. :) Spotify ei puhu enää espanjaa ja vihannekset ovat törkeän hintaisia. Sitä taidetaan siis olla kotona. Toisaalta ihanaa olla Suomessa, toisaalta ikävä Eunjia ja meidän kommuunia.
Blogini päättyy kiitoksiin, kuten hyvän kirjallisuuden kuuluukin. ;)
Ihan ensimmäisenä kiitos Juha. Sinä olit se joka sai kaikki "Mua vituttaa, väsyttää, ahdistaa, ei huvita"-viestit. Kiitos taustatuesta ja turvasta sekä vierailusta Madridiin! <3
Seuraavaksi kiitos porukat. Ilman näppärää asianhoitoa Suomessa moni juttu olisi jäänyt retuperälle. Kiitos myös sponsoroinnista ja erityisesti rakkaiden lapsukaisteni hyvästä hoidosta. Olen velkaa monta kissanhoitoa.
Kiitos Marsu ja Nina kaikista Skype-puheluista ja visiitistänne Madridissa! Ehdottomasti hauskin viikonloppuni Espanjassa. :D
Kiitos Liisa taustatuesta ja kirjeestä. :)
Kiitos Marjut, Emmi, Jossu ja Maria lähtiäiskortistani sekä Kouvola-postista. Se piristi päivääni. :D
Kiitos Kyamk, kun laskitte tämän ei-aina-niin-keskittyvän opiskelijan maailmalle.
Kiitos Otsakorpisäätiö apurahasta.
Kiitos Kirsti.
Ja ennen kaikkea: kiitos elämä! Olet ihmeellistä.
Lopuksi toivon ja vaadin, että jokainen joka on kerrankin lukenut tätä blogia ja näkee tämän tekstin, jättää minulle kommentin tähän postaukseen. Ei haittaa vaikka olisit mummoni kaiman kissan serkun hoitaja - jos olet lukenut, ilmoittaudu. Tiedän jo että lukijoita on paljon laajemmalti kuin aluksi kuvittelin. Olisi mukava tietää ketkä elivät kanssani tätä reissua. :)
Ja kommentointi tapahtuu näin:
Klikkaa tekstin alla näkyvää "0 kommenttia kohtaa". Valitse liukuvalikosta henkilöllisyydeksi nimetön, ellei sinulla ole tunnuksia tänne. Kirjoita kommentti ja paina lähetä - ei sen vaikeampaa.
Adios, hasta luego!
Blogini päättyy kiitoksiin, kuten hyvän kirjallisuuden kuuluukin. ;)
Ihan ensimmäisenä kiitos Juha. Sinä olit se joka sai kaikki "Mua vituttaa, väsyttää, ahdistaa, ei huvita"-viestit. Kiitos taustatuesta ja turvasta sekä vierailusta Madridiin! <3
Seuraavaksi kiitos porukat. Ilman näppärää asianhoitoa Suomessa moni juttu olisi jäänyt retuperälle. Kiitos myös sponsoroinnista ja erityisesti rakkaiden lapsukaisteni hyvästä hoidosta. Olen velkaa monta kissanhoitoa.
Kiitos Marsu ja Nina kaikista Skype-puheluista ja visiitistänne Madridissa! Ehdottomasti hauskin viikonloppuni Espanjassa. :D
Kiitos Liisa taustatuesta ja kirjeestä. :)
Kiitos Marjut, Emmi, Jossu ja Maria lähtiäiskortistani sekä Kouvola-postista. Se piristi päivääni. :D
Kiitos Kyamk, kun laskitte tämän ei-aina-niin-keskittyvän opiskelijan maailmalle.
Kiitos Otsakorpisäätiö apurahasta.
Kiitos Kirsti.
Ja ennen kaikkea: kiitos elämä! Olet ihmeellistä.
Lopuksi toivon ja vaadin, että jokainen joka on kerrankin lukenut tätä blogia ja näkee tämän tekstin, jättää minulle kommentin tähän postaukseen. Ei haittaa vaikka olisit mummoni kaiman kissan serkun hoitaja - jos olet lukenut, ilmoittaudu. Tiedän jo että lukijoita on paljon laajemmalti kuin aluksi kuvittelin. Olisi mukava tietää ketkä elivät kanssani tätä reissua. :)
Ja kommentointi tapahtuu näin:
Klikkaa tekstin alla näkyvää "0 kommenttia kohtaa". Valitse liukuvalikosta henkilöllisyydeksi nimetön, ellei sinulla ole tunnuksia tänne. Kirjoita kommentti ja paina lähetä - ei sen vaikeampaa.
Adios, hasta luego!
perjantai 28. toukokuuta 2010
Vaihtoinfoa
Aamuvirkku täällä, en saa enää unta. Yökin meni vähän pyöriessä ja ihmetellessä. Halasin juuri Dania viimeisen kerran. :( Mutta koska mulla on tässä aikaa, ajattelin tehdä pienen vaihtoinfon. Minulta kysellään tasaisin väliajoin vaihtoon lähtemisestä, joten tässä yleisiä vinkkejä sekä erikseen vinkit Espanjaan/Madridiin suuntaaville. Ja nämä ohjeet koskevat siis amk-vaihtoa. :)
- Jos olet kiinnostunut vaihdosta tai olet jo päättänyt lähteä, ota yhteyttä koulusi kv-sihteeriin, -koordinaattoriin tai millä nimellä hän ikinä kulkeekin. Hän tietää mihin, milloin ja miten voit lähteä.
- Mieti mihin haluat. Mistä kielestä olet kiinnostunut, osaatko jotain kieltä ennestään ja haluat parantaa sitä, millainen kulttuuri sinua kiehtoo ym. Minulla oli tasan yksi vaihtoehto kielen ja kulttuurin vuoksi. En edes kirjoittanut lappuun muita maita.
- Vaihtoonpääsyn vaatimukset riippuvat koulustasi ja alastasi. Minulta vaadittiin ensimmäisen vuoden pisteet eli n. 60 opintopinnaa. Vaihtoon voi yleensä lähteä tokana ja kolmantena vuonna. Itse lähdin toisen vuoden alussa, sillä olen aloittanut kouluni tammikuussa. Yleisempää meidän koulussamme on lähteä vasta toisen vuoden loppupuoliskolla.
- Vaihto kestää usein max. sen 5kk. Nelisen kuukautta on normaalimpi aika.
- Mitä luultavimmin pääset juuri sinne mihin haluat, sillä samaan kouluun huolitaan usein monia vaihtareita samasta maasta. Meitä nyt ei sattunut tänne kuin kaksi.
- Paperisota ei ole vaikeaa. Täytät vain tarvittavat laput (kv-henkilö jeesa) ja odotat. Simppeliä.
- Hae apurahat. Eurooppaan Erasmus-raha (n. 950€) ja muihin paikkoihin omansa, jälleen kerran kv-henkilö tietää mitä tehdä. Selvitä myös mahdollisuutesi koulun ulkopuolisiin apurahoihin. Itse sain yksityiseltä säätiöltä tukea matkaan.
- Hommaa Eurooppalainen sairasvakuutuskortti, mikäli matkailet Euroopassa. Se oikeuttaa sinut ilmaiseen terveydenhoitoon ulkomailla. Esim. täällä Espanjassa en joutunut sen kanssa maksamaan yhtikäs mitään käydessäni lääkärillä. Muista myös matkavakuutus!!
- Asunnon voi hankkia jo etukäteen esim. tulevan koulun kautta, mutta meille se ei ollut mahdollista. Selvitä mitä kautta ja miten saat kämpän. En suosittele host-perhettä hinnan vuoksi.
- Mahdolliset lääkkeet on varminta viedä mukanaan Suomesta. Selvittele sotkut Kelan kanssa.
- Tärkein: varaa mukaan roimasti seikkailumieltä ja yritä elää once in a lifetime-periaatteella. Elämä ulkomailla opiskelijana on monesti kaukana siitä ylellisyydestä, johon olemme Suomessa tottuneet. Siihen ei kuole vaikka huone olisi vain pieni koppi katonrajassa ja vessa jaettaisiin seitsemän hengen kesken. Se on vain kasvattava kokemus. :)
- Koti-ikävä on taattua, mutta siitä selviää. Etenkin jos lähtee yksin maailmalle, tulee kohtaamaan ulkopuolisuutta ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Soita silloin Skypellä Suomeen ystäville, auttaa kummasti.
- Älä myöskään jätä lähtemättä vain siksi, että kotiin jää poika/tyttöystävä. Kyllä se siellä odottaa, jos on odottaakseen. Rakkaus sietää paljon välimatkaa ja poissaoloa pakon edessä.
Sitten pari vinkkiä Espanjaan tai Madridiin tahtoville.
- Älä usko espanjan opettajaa, joka sanoo ettei tänne voi lähteä ilman kielitaitoa. Toki kielitaidosta on paljon hyötyä, mutta minä tulin tänne kehnolla enkulla ja olemattomalla espanjalla. Ensimmäiset viikot menivät ihan ymmärtämättömyydessä, mutta nyt englantini on sujuvaa ja espanjaa ymmärrän sekä puhun hieman.
- Madridissa on paljon vapaita kämppiä. Jos tulet maahan ilman asuntoa, ota hostelli ensimmäiseksi viikoksi. Minun hostelliaikani venyi lopulta kolmeksi viikoksi, kunnes pääsin tähän kämppään. Hyviä nettisaitteja kämpän löytämiseksi ovat www.idealista.com (täältä löysin omani), www.segundamano.es ja www.easypiso.com. Käy katsomassa myös kuvattomia asuntoja. Ja soita vaan kaikille mahdollisille vuokranantajille bongataksesi ne jotka puhuvat enkkua edes välttävästi (ellei sinulla ole kielitaitoa siis).
- ÄLÄ maksa mitään ilman että olet varma että raha menee asunnon vuokraajalle. Jos maksat takuuta, tee AINA kirjallinen sopimus. On valitettavan yleistä joutua huijatuksi.
- Visa Electron toimii täällä joka paikassa, mutta sen käytössä on paljon häiriöitä. Rahaa nostettaessa sinulta veloitetaan tietty palvelumaksu.
- Älä silti kanna rahaa mukanasi ja vahdi muutenkin laukkuasi ja rahojasi kuin hyeena. Ystävältäni varastettiin kaikki yhtenä kauniina päivänä. Madridin taskuvarkaat ovat pirullisen vikkeliä ja huomaamattomia.
- Madridin metro on suuri ja simppeli, jopa tällaiselle tallukalle kuin minä. Joka asemalta saa karttoja ja luultavasti sisäistät koko systeemin parissa päivässä. Yksi matka maksaa euron, mutta esim. minä joudun koulumatkojen takia ostamaan kuukausikortin joka on 70€, mutta sillä saakin sitten reissata niin paljon kuin sielu sietää. Myös bussimatkat kuuluvat matkakorttiin. Matkakortit on jaettu alueittain, eli saatat tarvita esimerkiksi vain keskusta-alueen kortin.
- Jos harrastat kuntoilua, yksi loistava sali on Wellness&Fitness-studio Tirso de Molinassa. Minä olen hikoillut siellä nyt kolmisen kuukautta. Tunnit vedetään espanjaksi, mutta salin henkilökunta puhuu auttavasti englantia.
- Hyviä asuinalueita Madridissa ovat mm. Chueca (siisti ja mukava alue, tykkäsin) ja nykyinen kotialueeni Tirso de Molina, josta on keskustaan 2min. Tässä vieressä sijaitsee kaunis La Latinan alue. Nämä ovat kaupungin "china townia", sillä tänne on kerääntynyt paljon kiinalaisia ja mustia maahanmuuttajia. Vieressä sijaitsee myös Lavapies, josta pidän. Salamanca on upeaa aluetta, mutta vähän kalliimpaa.
Enpäs nyt äkkiseltään saa enempää mieleen....eli kysykää lisää, jos siltä tuntuu. :) Minä alan survoa matkalaukkua kiinni. Se vaatii yhden naisen istumaan laukun päälle ja toisen sulkemaan vetokejut ja lukot.
- Jos olet kiinnostunut vaihdosta tai olet jo päättänyt lähteä, ota yhteyttä koulusi kv-sihteeriin, -koordinaattoriin tai millä nimellä hän ikinä kulkeekin. Hän tietää mihin, milloin ja miten voit lähteä.
- Mieti mihin haluat. Mistä kielestä olet kiinnostunut, osaatko jotain kieltä ennestään ja haluat parantaa sitä, millainen kulttuuri sinua kiehtoo ym. Minulla oli tasan yksi vaihtoehto kielen ja kulttuurin vuoksi. En edes kirjoittanut lappuun muita maita.
- Vaihtoonpääsyn vaatimukset riippuvat koulustasi ja alastasi. Minulta vaadittiin ensimmäisen vuoden pisteet eli n. 60 opintopinnaa. Vaihtoon voi yleensä lähteä tokana ja kolmantena vuonna. Itse lähdin toisen vuoden alussa, sillä olen aloittanut kouluni tammikuussa. Yleisempää meidän koulussamme on lähteä vasta toisen vuoden loppupuoliskolla.
- Vaihto kestää usein max. sen 5kk. Nelisen kuukautta on normaalimpi aika.
- Mitä luultavimmin pääset juuri sinne mihin haluat, sillä samaan kouluun huolitaan usein monia vaihtareita samasta maasta. Meitä nyt ei sattunut tänne kuin kaksi.
- Paperisota ei ole vaikeaa. Täytät vain tarvittavat laput (kv-henkilö jeesa) ja odotat. Simppeliä.
- Hae apurahat. Eurooppaan Erasmus-raha (n. 950€) ja muihin paikkoihin omansa, jälleen kerran kv-henkilö tietää mitä tehdä. Selvitä myös mahdollisuutesi koulun ulkopuolisiin apurahoihin. Itse sain yksityiseltä säätiöltä tukea matkaan.
- Hommaa Eurooppalainen sairasvakuutuskortti, mikäli matkailet Euroopassa. Se oikeuttaa sinut ilmaiseen terveydenhoitoon ulkomailla. Esim. täällä Espanjassa en joutunut sen kanssa maksamaan yhtikäs mitään käydessäni lääkärillä. Muista myös matkavakuutus!!
- Asunnon voi hankkia jo etukäteen esim. tulevan koulun kautta, mutta meille se ei ollut mahdollista. Selvitä mitä kautta ja miten saat kämpän. En suosittele host-perhettä hinnan vuoksi.
- Mahdolliset lääkkeet on varminta viedä mukanaan Suomesta. Selvittele sotkut Kelan kanssa.
- Tärkein: varaa mukaan roimasti seikkailumieltä ja yritä elää once in a lifetime-periaatteella. Elämä ulkomailla opiskelijana on monesti kaukana siitä ylellisyydestä, johon olemme Suomessa tottuneet. Siihen ei kuole vaikka huone olisi vain pieni koppi katonrajassa ja vessa jaettaisiin seitsemän hengen kesken. Se on vain kasvattava kokemus. :)
- Koti-ikävä on taattua, mutta siitä selviää. Etenkin jos lähtee yksin maailmalle, tulee kohtaamaan ulkopuolisuutta ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Soita silloin Skypellä Suomeen ystäville, auttaa kummasti.
- Älä myöskään jätä lähtemättä vain siksi, että kotiin jää poika/tyttöystävä. Kyllä se siellä odottaa, jos on odottaakseen. Rakkaus sietää paljon välimatkaa ja poissaoloa pakon edessä.
Sitten pari vinkkiä Espanjaan tai Madridiin tahtoville.
- Älä usko espanjan opettajaa, joka sanoo ettei tänne voi lähteä ilman kielitaitoa. Toki kielitaidosta on paljon hyötyä, mutta minä tulin tänne kehnolla enkulla ja olemattomalla espanjalla. Ensimmäiset viikot menivät ihan ymmärtämättömyydessä, mutta nyt englantini on sujuvaa ja espanjaa ymmärrän sekä puhun hieman.
- Madridissa on paljon vapaita kämppiä. Jos tulet maahan ilman asuntoa, ota hostelli ensimmäiseksi viikoksi. Minun hostelliaikani venyi lopulta kolmeksi viikoksi, kunnes pääsin tähän kämppään. Hyviä nettisaitteja kämpän löytämiseksi ovat www.idealista.com (täältä löysin omani), www.segundamano.es ja www.easypiso.com. Käy katsomassa myös kuvattomia asuntoja. Ja soita vaan kaikille mahdollisille vuokranantajille bongataksesi ne jotka puhuvat enkkua edes välttävästi (ellei sinulla ole kielitaitoa siis).
- ÄLÄ maksa mitään ilman että olet varma että raha menee asunnon vuokraajalle. Jos maksat takuuta, tee AINA kirjallinen sopimus. On valitettavan yleistä joutua huijatuksi.
- Visa Electron toimii täällä joka paikassa, mutta sen käytössä on paljon häiriöitä. Rahaa nostettaessa sinulta veloitetaan tietty palvelumaksu.
- Älä silti kanna rahaa mukanasi ja vahdi muutenkin laukkuasi ja rahojasi kuin hyeena. Ystävältäni varastettiin kaikki yhtenä kauniina päivänä. Madridin taskuvarkaat ovat pirullisen vikkeliä ja huomaamattomia.
- Madridin metro on suuri ja simppeli, jopa tällaiselle tallukalle kuin minä. Joka asemalta saa karttoja ja luultavasti sisäistät koko systeemin parissa päivässä. Yksi matka maksaa euron, mutta esim. minä joudun koulumatkojen takia ostamaan kuukausikortin joka on 70€, mutta sillä saakin sitten reissata niin paljon kuin sielu sietää. Myös bussimatkat kuuluvat matkakorttiin. Matkakortit on jaettu alueittain, eli saatat tarvita esimerkiksi vain keskusta-alueen kortin.
- Jos harrastat kuntoilua, yksi loistava sali on Wellness&Fitness-studio Tirso de Molinassa. Minä olen hikoillut siellä nyt kolmisen kuukautta. Tunnit vedetään espanjaksi, mutta salin henkilökunta puhuu auttavasti englantia.
- Hyviä asuinalueita Madridissa ovat mm. Chueca (siisti ja mukava alue, tykkäsin) ja nykyinen kotialueeni Tirso de Molina, josta on keskustaan 2min. Tässä vieressä sijaitsee kaunis La Latinan alue. Nämä ovat kaupungin "china townia", sillä tänne on kerääntynyt paljon kiinalaisia ja mustia maahanmuuttajia. Vieressä sijaitsee myös Lavapies, josta pidän. Salamanca on upeaa aluetta, mutta vähän kalliimpaa.
Enpäs nyt äkkiseltään saa enempää mieleen....eli kysykää lisää, jos siltä tuntuu. :) Minä alan survoa matkalaukkua kiinni. Se vaatii yhden naisen istumaan laukun päälle ja toisen sulkemaan vetokejut ja lukot.
torstai 27. toukokuuta 2010
Mustia sukkia
Viimeinen päiväni Madridissa on käynnistetty riidalla. Asialla olivat jälleen meidän antirakastavaiset Sole ja Steven... Miesressukka on ihan kipeänä vieläkin leikkauksen jälkeen ja muija vaan huutaa. Ihan uskomatonta. Tuossa tilanteessa minä istuisin suurinpiirtein mieheni vieressä ja kyselisin vähän väliä miten voin auttaa. No näin olen tehnyt välillä Steveninkin kanssa.
En ole tainnut mainita että täällä on aiemminkin riidelty niin että tiesin olevani osa riidan syytä. Minulla ei ole Stevenin kanssa yhtään mitään juttua, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan - mutta Sole on jostain syystä silti mustasukkainen. Hän on jopa tavannut kasvotusten poikaystäväni, mutta sekään ei ilmeisesti todista riittävästi. Ja on jotenkin hassua, kun me kaikki tiedämme etteivät Sole ja Steven menneet naimisiin rakkaudesta, vaan maassaololuvasta, ja silti mimmi on omistushaluinen miehen suhteen. Nooh, minulla ei ole oikeastaan osaa eikä arpaa tuohon riitaan, joten lähdin seikkailemaan viimeisen kerran kaupungille.
Tämän päivän fiilis on todella haikea. Harmittaa ihan kamalasti jättää nämä ihmiset ja kaikki tänne. Toisaalta on ihan mahtavaa palata kotiin kissojen luokse. Kaikille vaihtoa miettiville haluan sanoa, että menkää. Menkää kun vielä voitte. Minä olin ennen ahdistunut ihminen, joka ei voinut kuvitellakaan edes kahdenhengen solussa asumista, joka inhosi ja karttoi yleisiä vessoja, laski vessassa hanasta vettä ja muuta yhtä omituista. Ja kuten tiedättekin täällä sitä asutaan seitsemän hengen kesken ja yhdellä vessalla. Olen muuttunut monella tapaa, tunnen itseni paremmin ja tiedän rajani - sen mihin pystyn.
Ehkä parasta on juuri tämä uusi itseluottamus, joka antaa voimaa tehdä ihan mitä vain. Jos asun tulevaisuudessa Suomessa, tiedän etten voi kohdata ongelmaa johon ei ole ratkaisua. Apuakin on uskomattoman helppo saada omalla kielellä. Tiedän myös että muutan vielä joskus mielelläni ulkomaille. Jokaisen olisi hyvä nähdä pikkuisen enemmän maailmaa, kuin vain ne omat pienet piirit. Tietenkään tällainen irtiotto ei ole kaikille mahdollista, mutta kannattaa tehdä jos on. Ja voin kertoa, että itse sairastan hyvin vakavaa sairautta, mutten antanut sen estää lähtöäni. Järjestelin vain lääke- ja lääkäriasiat kuntoon ennen lähtöä.
Olen voittanut itseni tuhatkertaisesti täällä. Ja ennen tätä; olin nimittäin tammikuun lopulla aivan hajalla tulevan lähdön takia...suorastaan toivoin syytä, etten voisi muuttaa Espanjaan. Silti ylitin sen vuoren ja tulin tänne. Enkä vaihtaisi hetkeäkään pois! :)
Noniin, se siitä paasauksesta. Tänään on vielä edessä valtaisa pakkausurakka...apuaaaa. Kämppiksilleni tein suuren Farewell-julisteen meidän kuvalla ja hauskoilla teksteillä. Syötin näille viimeiseksi ehtoolliseksi fetasalaattia, jota kukaan muu kuin Katja ei ollut aiemmin maistanut. Eunji tarjosi vastapainoksi minulle eilen korealaista pastaa, joka oli niin tulista että sisukaluni paloivat (en tiennyt että korealainen ruoka on tulisempaa kuin meksikolainen :o).
Päätän blogini viikonlopun aikana, pysykää linjoilla. :)
En ole tainnut mainita että täällä on aiemminkin riidelty niin että tiesin olevani osa riidan syytä. Minulla ei ole Stevenin kanssa yhtään mitään juttua, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan - mutta Sole on jostain syystä silti mustasukkainen. Hän on jopa tavannut kasvotusten poikaystäväni, mutta sekään ei ilmeisesti todista riittävästi. Ja on jotenkin hassua, kun me kaikki tiedämme etteivät Sole ja Steven menneet naimisiin rakkaudesta, vaan maassaololuvasta, ja silti mimmi on omistushaluinen miehen suhteen. Nooh, minulla ei ole oikeastaan osaa eikä arpaa tuohon riitaan, joten lähdin seikkailemaan viimeisen kerran kaupungille.
Tämän päivän fiilis on todella haikea. Harmittaa ihan kamalasti jättää nämä ihmiset ja kaikki tänne. Toisaalta on ihan mahtavaa palata kotiin kissojen luokse. Kaikille vaihtoa miettiville haluan sanoa, että menkää. Menkää kun vielä voitte. Minä olin ennen ahdistunut ihminen, joka ei voinut kuvitellakaan edes kahdenhengen solussa asumista, joka inhosi ja karttoi yleisiä vessoja, laski vessassa hanasta vettä ja muuta yhtä omituista. Ja kuten tiedättekin täällä sitä asutaan seitsemän hengen kesken ja yhdellä vessalla. Olen muuttunut monella tapaa, tunnen itseni paremmin ja tiedän rajani - sen mihin pystyn.
Ehkä parasta on juuri tämä uusi itseluottamus, joka antaa voimaa tehdä ihan mitä vain. Jos asun tulevaisuudessa Suomessa, tiedän etten voi kohdata ongelmaa johon ei ole ratkaisua. Apuakin on uskomattoman helppo saada omalla kielellä. Tiedän myös että muutan vielä joskus mielelläni ulkomaille. Jokaisen olisi hyvä nähdä pikkuisen enemmän maailmaa, kuin vain ne omat pienet piirit. Tietenkään tällainen irtiotto ei ole kaikille mahdollista, mutta kannattaa tehdä jos on. Ja voin kertoa, että itse sairastan hyvin vakavaa sairautta, mutten antanut sen estää lähtöäni. Järjestelin vain lääke- ja lääkäriasiat kuntoon ennen lähtöä.
Olen voittanut itseni tuhatkertaisesti täällä. Ja ennen tätä; olin nimittäin tammikuun lopulla aivan hajalla tulevan lähdön takia...suorastaan toivoin syytä, etten voisi muuttaa Espanjaan. Silti ylitin sen vuoren ja tulin tänne. Enkä vaihtaisi hetkeäkään pois! :)
Noniin, se siitä paasauksesta. Tänään on vielä edessä valtaisa pakkausurakka...apuaaaa. Kämppiksilleni tein suuren Farewell-julisteen meidän kuvalla ja hauskoilla teksteillä. Syötin näille viimeiseksi ehtoolliseksi fetasalaattia, jota kukaan muu kuin Katja ei ollut aiemmin maistanut. Eunji tarjosi vastapainoksi minulle eilen korealaista pastaa, joka oli niin tulista että sisukaluni paloivat (en tiennyt että korealainen ruoka on tulisempaa kuin meksikolainen :o).
Päätän blogini viikonlopun aikana, pysykää linjoilla. :)
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Viva la España
Hei taas! Tiedän että ehditte jo varmaan ikävöidä punaisen paholaisen matkaraportteja, joten täältä pesee. :)
Vieraat saapuivat perjantai-iltana ja vietimme mitä hulluimman ja hauskimman viikonlopun. Madrid tarjosi parastaan sillä lämpö suorastaan killui kaupunkimme yllä! Lauantaina päästiin jo +37 asteeseen, huh. Varsinainen ihmisgrilli, kuten ystäväni Marika tätä pätsiä kutsui. Ensimmäisen illan ihmettelimme ja kaverini olivat päät pyörällä rankan reissupäivän päätteeksi, joten vasta lauantaina aloittelimme loman. Minäkin nääs lomailin kun en tehnyt koulujuttuja enkä käynyt salilla tai juurikaan opiskellut. Harvoin tulee enää itse elettyä täällä lomaillen.
Lauantai menikin sitten enimmäkseen sovituskopeissa, kun kaverini pääsivät tutustumaan Madridin lukuisiin vaatekauppoihin. Ja voin kertoa, että shoppailtiin ja shoppailtiin ja shoppailtiin. Illalla meillä oli kunnon fiesta ja jotenkin korkkarimme osoittivat kohti Joy-yökerhoa, jossa juhlittiin elämämme edestä. Sunnuntai meni näin ollen lepäilyyn, mutta senkin toteutimme auringon alla Retiro-puistossa. Mikäs sen parempi darrapäivä kuin nurtsilla makoillen ja välillä torkkuen.
Ja minä koin elämäni hetken, kuin sain puistossa syliini pienen pupun! Jos minulle ojennettaisiin vauvaa en tietäsi yhtään mitä tehdä, mutta kun kyseessä on pienen pieni väpättävänenäinen jänis, suljin sen hellään huomaani kuin oman lapsen. <3 Tuo oli takuulla yksi parhaista hetkistäni täällä.
Maanantaina minä kävin pyöräyttämässä yhden tentin ja luulen että kaverini viettivät sen ajan taas sovituskopeissa. Illemmalla katseltiin vielä kaupunkia ja nautittiin grillistä, kunnes huomattiin että kolme päivää oli sujahtanut ohitsemme aivan liian nopeasti ja saattelin heidät kentälle. :/
Tänään kävin tekemässä viimeiset tentit ja Universidad Nebrija on ohi minun osaltani! Melkoinen suoritus. Tässä on enää todelliset lopun ajan päivät jäljellä, kunnes perjantaina pörhellän kohti kotia....hurjaa. Ja kurjaa. Ja toisaalta ihanaa. En osaa päättää.
Lopuksi viikonlopun sekalaista kuvasaldoa. :)
Näkymä keittiömme ikkunasta. Näin täällä kuivatetaan pyykit.
Muistanette kertoneeni merenelävistä, joita käyn katselemassa kaupoissa?
Tres chicas, keskellä minä ja sivuilla onnelliset (ja valkoiset ;D) vieraani. :)
Jäämurskaa mojitoihin. Näytin kuinka se tehdään meillä.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. <3
Lazy sunday at Retiro.
Uh lala, heppapoliiseja!
Viva la España!
Danin huone on niin matala, ettei sinne mahdu oikeaa tuolia - siispä askarreltiin lastentuolista sopiva valtaistuin! :D
Fiksun näköisenä suihkun jälkeen hyvästelemässä haisukasa-Andrew, joka muutti tänään Kiinaan. I miss him.
Vieraat saapuivat perjantai-iltana ja vietimme mitä hulluimman ja hauskimman viikonlopun. Madrid tarjosi parastaan sillä lämpö suorastaan killui kaupunkimme yllä! Lauantaina päästiin jo +37 asteeseen, huh. Varsinainen ihmisgrilli, kuten ystäväni Marika tätä pätsiä kutsui. Ensimmäisen illan ihmettelimme ja kaverini olivat päät pyörällä rankan reissupäivän päätteeksi, joten vasta lauantaina aloittelimme loman. Minäkin nääs lomailin kun en tehnyt koulujuttuja enkä käynyt salilla tai juurikaan opiskellut. Harvoin tulee enää itse elettyä täällä lomaillen.
Lauantai menikin sitten enimmäkseen sovituskopeissa, kun kaverini pääsivät tutustumaan Madridin lukuisiin vaatekauppoihin. Ja voin kertoa, että shoppailtiin ja shoppailtiin ja shoppailtiin. Illalla meillä oli kunnon fiesta ja jotenkin korkkarimme osoittivat kohti Joy-yökerhoa, jossa juhlittiin elämämme edestä. Sunnuntai meni näin ollen lepäilyyn, mutta senkin toteutimme auringon alla Retiro-puistossa. Mikäs sen parempi darrapäivä kuin nurtsilla makoillen ja välillä torkkuen.
Ja minä koin elämäni hetken, kuin sain puistossa syliini pienen pupun! Jos minulle ojennettaisiin vauvaa en tietäsi yhtään mitä tehdä, mutta kun kyseessä on pienen pieni väpättävänenäinen jänis, suljin sen hellään huomaani kuin oman lapsen. <3 Tuo oli takuulla yksi parhaista hetkistäni täällä.
Maanantaina minä kävin pyöräyttämässä yhden tentin ja luulen että kaverini viettivät sen ajan taas sovituskopeissa. Illemmalla katseltiin vielä kaupunkia ja nautittiin grillistä, kunnes huomattiin että kolme päivää oli sujahtanut ohitsemme aivan liian nopeasti ja saattelin heidät kentälle. :/
Tänään kävin tekemässä viimeiset tentit ja Universidad Nebrija on ohi minun osaltani! Melkoinen suoritus. Tässä on enää todelliset lopun ajan päivät jäljellä, kunnes perjantaina pörhellän kohti kotia....hurjaa. Ja kurjaa. Ja toisaalta ihanaa. En osaa päättää.
Lopuksi viikonlopun sekalaista kuvasaldoa. :)
Näkymä keittiömme ikkunasta. Näin täällä kuivatetaan pyykit.
Muistanette kertoneeni merenelävistä, joita käyn katselemassa kaupoissa?
Tres chicas, keskellä minä ja sivuilla onnelliset (ja valkoiset ;D) vieraani. :)
Jäämurskaa mojitoihin. Näytin kuinka se tehdään meillä.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. <3
Lazy sunday at Retiro.
Uh lala, heppapoliiseja!
Viva la España!
Danin huone on niin matala, ettei sinne mahdu oikeaa tuolia - siispä askarreltiin lastentuolista sopiva valtaistuin! :D
Fiksun näköisenä suihkun jälkeen hyvästelemässä haisukasa-Andrew, joka muutti tänään Kiinaan. I miss him.
torstai 20. toukokuuta 2010
Sisar hento punainen
Sisäinen lähihoitajani on herätetty. Stevenin koipi leikattiinkin jo eilen ja tänä aamuna olkkarissa odotti surkea näky: todella huonovointinen heppu. Yleensä Stevenin kasvoilla on villi hymy ja kaveri suoltaa huumoria taukoamatta, mutta nyt kyllä näkee naamasta että vointi on huono ja polveen sattuu.
Minä olen tänään kotona jumissa kirjoittamassa viiden sivun mittaista esseetä International Relations-kurssille (pohdin Espanjan sisällissotaa realismin kautta, jippii...), joten toimin samalla avustajana. Tosin tuo potilas ei kehtaa kauheasti pyytää mitään, joten kyselen tunnin välein tarviiko tehdä tai tuoda jotain. Miettikääs kun mies ei koskaan juo alkoholia tai käytä lääkkeitä, ja nyt se on särkylääkepilvessä koko ajan. Onneksi tämä sisar hento punainen on paikalla!
Tapahtui tässä männä päivinä: Eunji osti Mp3-soittimen ja marssi luokseni. Hän kysyi löytyisikö minulta jotain musiikkia hänen soittimeensa, hänellä itsellään kun ei kuulemma hirveästi ole. No tietty mulla on! Ei muuta kun kuuntelemaan ja siirtämään. Hassua oli se, ettei neiti tiennyt mitään nykyajan musiikista. Siis ei ketään Oasiksesta Madonnaan tai Black eyed peasiin tai Coldplayhin....ei mitään ns. hittikamaa. Olin ihan äimänä, sillä vaikken itsekään noista yhtäkään fanita niin eihän niihin voi olla törmäämättä jos yhtään avaa silmiään. :o Musiikkirupeaman jälkeen kysäisin muina miehinä Eunjilta millaisesta musiikista tämä pitää eniten. No klassisesta. Sen jälkeen minua taas hävetti oman poppikokoelmani kanssa...!
Höhööhö, sain koululta kuvia meidän Dia del libro-juhlasta. Ne kekkerit, jossa kävin lausumassa Eino Leinoa synkkääkin synkempänä suomalaisena. Voin kertoa että kuvatkin ovat sen mukaisia - olen ihan haudanvakavan siellä pöntössä! Ja kyllä minusta on näkynyt punaisen tukan lisäksi myös silmälasit. :D Epäilin silloin että korkeintaan päälaki näkyisi yleisöön korkean pöntön takaa.
Huomenna saan mieluisia vieraita Suomesta, jei!! :) Tiedossa mukava viimeinen viikonloppu Madridissa, joten en välttis kerkeä postailemaan.
Minä olen tänään kotona jumissa kirjoittamassa viiden sivun mittaista esseetä International Relations-kurssille (pohdin Espanjan sisällissotaa realismin kautta, jippii...), joten toimin samalla avustajana. Tosin tuo potilas ei kehtaa kauheasti pyytää mitään, joten kyselen tunnin välein tarviiko tehdä tai tuoda jotain. Miettikääs kun mies ei koskaan juo alkoholia tai käytä lääkkeitä, ja nyt se on särkylääkepilvessä koko ajan. Onneksi tämä sisar hento punainen on paikalla!
Tapahtui tässä männä päivinä: Eunji osti Mp3-soittimen ja marssi luokseni. Hän kysyi löytyisikö minulta jotain musiikkia hänen soittimeensa, hänellä itsellään kun ei kuulemma hirveästi ole. No tietty mulla on! Ei muuta kun kuuntelemaan ja siirtämään. Hassua oli se, ettei neiti tiennyt mitään nykyajan musiikista. Siis ei ketään Oasiksesta Madonnaan tai Black eyed peasiin tai Coldplayhin....ei mitään ns. hittikamaa. Olin ihan äimänä, sillä vaikken itsekään noista yhtäkään fanita niin eihän niihin voi olla törmäämättä jos yhtään avaa silmiään. :o Musiikkirupeaman jälkeen kysäisin muina miehinä Eunjilta millaisesta musiikista tämä pitää eniten. No klassisesta. Sen jälkeen minua taas hävetti oman poppikokoelmani kanssa...!
Höhööhö, sain koululta kuvia meidän Dia del libro-juhlasta. Ne kekkerit, jossa kävin lausumassa Eino Leinoa synkkääkin synkempänä suomalaisena. Voin kertoa että kuvatkin ovat sen mukaisia - olen ihan haudanvakavan siellä pöntössä! Ja kyllä minusta on näkynyt punaisen tukan lisäksi myös silmälasit. :D Epäilin silloin että korkeintaan päälaki näkyisi yleisöön korkean pöntön takaa.
Huomenna saan mieluisia vieraita Suomesta, jei!! :) Tiedossa mukava viimeinen viikonloppu Madridissa, joten en välttis kerkeä postailemaan.
tiistai 18. toukokuuta 2010
Hulluja nuo kämppikset
Olen erittäin järkyttynyt. Todistin tänään pahoinpitelyn ja pelkäsin itsekin kuollakseni. Olen aina tiennyt, että maailmassa on tämänkaltaista pahuutta ja etenkin tietyissä yksilöissä, mutta kyllä se on kauheaa katseltavaa kun silmien eteen tullaan tappelemaan. Kaikki sai alkunsa riidasta, joka taas alkoi leivänmurusesta. Ja minä taisin vieläpä olla koko hässäkän alullepanija!
Kyseessähän oli siis klassinen tilanne, jossa minä istun Retirossa lukemassa ja paistattelemassa ihoani jokiravun punaiseksi. Viereeni tepastaa hyvin uhkaava yksilö, enkä näe enää pakokeinoa - voi ei, se haluaa murusen evässämpylästäni!! Pulu. Tuo kammottava otus siipineen ja nokkineen. Peloissani nakkasin sille sämpylänpalasen ja mitä sainkaan aikaan? Paikalle lehahtaa toinen hullu pulu, joka alkaa läimiä tätä isoa kammotusta siivillään! Härregyd, lintutappelu! Ne sinkoilivat joka suuntaan yhtenä harmaana möykkynä, josta kuului kamalaa rääkymistä. Ja yhden leivänmurun takia! Arg miten tyhmiä otuksia. Livahdin äkkiä karkuun ettei tirppa tule kostamaan minulle. Karmivaa. Linnut ovat todella epäilyttäviä tapauksia.
Päivän toinenkin eläinkokemus oli jännä: istuin nimittäin metrossa poliisikoiran vieressä! Metrotunnelit ja -asemat ovat täynnä vartijoita ja heidän vahtikoiriaan sekä kadut täynnä poliiseja ja poliisikoiria. No nyt yksi konstaapeli matkusti hauvansa kanssa metrossa ja minä taapersin paikalle. Koira oli saksanpaimenkoira ja voin kertoa, että se voisi syödä tällaisia 160 senttisiä tyttöjä aamiaiseksi. Sen pää oli suurempi kuin omani! Olisin halunnut kamalasti silittää koiraa, mutten muistanut saako poliisikoiraa häiritä työssään...tietty olisin kysynyt ensin siltä pollarilta, mutta maltoin kerrankin jättää yhden eläimen taputtamatta. Koiran valtava metallinen kuonokoppakin saattoi vaikuttaa asiaan, vaikken ikinä vielä ole koiria pelännytkään. :D
Kämppikseni ovat niin villejä, että ne tunkevat jo uniinikin...eilen yöllä seikkailtiin koko konkkaronkalla entisen kotikuntani kirjastossa! Ollaan eilisestä lähtien naurettu vedet silmissä täällä, kun Dani ja Steven pitivät "musiikkivideonsa" ensi-illan. Olin niiden kanssa kolmestaan kotona yhtenä päivänä, kunnes lähdin tupakanostoon. Mitäs siitä saadaan, kun jättää kaksi kahjua keskenään? No hillitön video nähtävästi!
Videossa on oikein juoni ja kaikkea. Musiikkina toimii Bon Jovin "Raise your hands" ja kaikki alkaa siitä kun Dani seisoskelee kuvassa tylsistyneenä. Pian paikalle linkkaa Steven kainalosauvojen kanssa (se sai ne jo lainaksi leikkausta varten) ja musiikki alkaa soida. Sauvat lentävät nurkkaan ja pojat vääntävät peruukit päähän, Dani soittaa ilmakitaraa Katjan viululla (voi viuluressukka...) ja mellastus on taattua. Henkilökohtainen suosikkini on kohtaus, jossa Steven ensin häviää kuvasta ja ilmaantuu pian takaisin polkien pyörällä taustalla Danin esiintyessä etualalla. Musiikin loputtua Dani palaa takaisin tylsistyneeksi ja Steven ottaa sauvansa ja linkkaa pois. Nerokasta pojat! :D Harmillista etteivät he vielä julkistaneet videotaan Youtubessa muille.
Miten täältä voi sittenkään palata Suomeen??
Kyseessähän oli siis klassinen tilanne, jossa minä istun Retirossa lukemassa ja paistattelemassa ihoani jokiravun punaiseksi. Viereeni tepastaa hyvin uhkaava yksilö, enkä näe enää pakokeinoa - voi ei, se haluaa murusen evässämpylästäni!! Pulu. Tuo kammottava otus siipineen ja nokkineen. Peloissani nakkasin sille sämpylänpalasen ja mitä sainkaan aikaan? Paikalle lehahtaa toinen hullu pulu, joka alkaa läimiä tätä isoa kammotusta siivillään! Härregyd, lintutappelu! Ne sinkoilivat joka suuntaan yhtenä harmaana möykkynä, josta kuului kamalaa rääkymistä. Ja yhden leivänmurun takia! Arg miten tyhmiä otuksia. Livahdin äkkiä karkuun ettei tirppa tule kostamaan minulle. Karmivaa. Linnut ovat todella epäilyttäviä tapauksia.
Päivän toinenkin eläinkokemus oli jännä: istuin nimittäin metrossa poliisikoiran vieressä! Metrotunnelit ja -asemat ovat täynnä vartijoita ja heidän vahtikoiriaan sekä kadut täynnä poliiseja ja poliisikoiria. No nyt yksi konstaapeli matkusti hauvansa kanssa metrossa ja minä taapersin paikalle. Koira oli saksanpaimenkoira ja voin kertoa, että se voisi syödä tällaisia 160 senttisiä tyttöjä aamiaiseksi. Sen pää oli suurempi kuin omani! Olisin halunnut kamalasti silittää koiraa, mutten muistanut saako poliisikoiraa häiritä työssään...tietty olisin kysynyt ensin siltä pollarilta, mutta maltoin kerrankin jättää yhden eläimen taputtamatta. Koiran valtava metallinen kuonokoppakin saattoi vaikuttaa asiaan, vaikken ikinä vielä ole koiria pelännytkään. :D
Kämppikseni ovat niin villejä, että ne tunkevat jo uniinikin...eilen yöllä seikkailtiin koko konkkaronkalla entisen kotikuntani kirjastossa! Ollaan eilisestä lähtien naurettu vedet silmissä täällä, kun Dani ja Steven pitivät "musiikkivideonsa" ensi-illan. Olin niiden kanssa kolmestaan kotona yhtenä päivänä, kunnes lähdin tupakanostoon. Mitäs siitä saadaan, kun jättää kaksi kahjua keskenään? No hillitön video nähtävästi!
Videossa on oikein juoni ja kaikkea. Musiikkina toimii Bon Jovin "Raise your hands" ja kaikki alkaa siitä kun Dani seisoskelee kuvassa tylsistyneenä. Pian paikalle linkkaa Steven kainalosauvojen kanssa (se sai ne jo lainaksi leikkausta varten) ja musiikki alkaa soida. Sauvat lentävät nurkkaan ja pojat vääntävät peruukit päähän, Dani soittaa ilmakitaraa Katjan viululla (voi viuluressukka...) ja mellastus on taattua. Henkilökohtainen suosikkini on kohtaus, jossa Steven ensin häviää kuvasta ja ilmaantuu pian takaisin polkien pyörällä taustalla Danin esiintyessä etualalla. Musiikin loputtua Dani palaa takaisin tylsistyneeksi ja Steven ottaa sauvansa ja linkkaa pois. Nerokasta pojat! :D Harmillista etteivät he vielä julkistaneet videotaan Youtubessa muille.
Miten täältä voi sittenkään palata Suomeen??
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
