Viimeinen päiväni Madridissa on käynnistetty riidalla. Asialla olivat jälleen meidän antirakastavaiset Sole ja Steven... Miesressukka on ihan kipeänä vieläkin leikkauksen jälkeen ja muija vaan huutaa. Ihan uskomatonta. Tuossa tilanteessa minä istuisin suurinpiirtein mieheni vieressä ja kyselisin vähän väliä miten voin auttaa. No näin olen tehnyt välillä Steveninkin kanssa.
En ole tainnut mainita että täällä on aiemminkin riidelty niin että tiesin olevani osa riidan syytä. Minulla ei ole Stevenin kanssa yhtään mitään juttua, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan - mutta Sole on jostain syystä silti mustasukkainen. Hän on jopa tavannut kasvotusten poikaystäväni, mutta sekään ei ilmeisesti todista riittävästi. Ja on jotenkin hassua, kun me kaikki tiedämme etteivät Sole ja Steven menneet naimisiin rakkaudesta, vaan maassaololuvasta, ja silti mimmi on omistushaluinen miehen suhteen. Nooh, minulla ei ole oikeastaan osaa eikä arpaa tuohon riitaan, joten lähdin seikkailemaan viimeisen kerran kaupungille.
Tämän päivän fiilis on todella haikea. Harmittaa ihan kamalasti jättää nämä ihmiset ja kaikki tänne. Toisaalta on ihan mahtavaa palata kotiin kissojen luokse. Kaikille vaihtoa miettiville haluan sanoa, että menkää. Menkää kun vielä voitte. Minä olin ennen ahdistunut ihminen, joka ei voinut kuvitellakaan edes kahdenhengen solussa asumista, joka inhosi ja karttoi yleisiä vessoja, laski vessassa hanasta vettä ja muuta yhtä omituista. Ja kuten tiedättekin täällä sitä asutaan seitsemän hengen kesken ja yhdellä vessalla. Olen muuttunut monella tapaa, tunnen itseni paremmin ja tiedän rajani - sen mihin pystyn.
Ehkä parasta on juuri tämä uusi itseluottamus, joka antaa voimaa tehdä ihan mitä vain. Jos asun tulevaisuudessa Suomessa, tiedän etten voi kohdata ongelmaa johon ei ole ratkaisua. Apuakin on uskomattoman helppo saada omalla kielellä. Tiedän myös että muutan vielä joskus mielelläni ulkomaille. Jokaisen olisi hyvä nähdä pikkuisen enemmän maailmaa, kuin vain ne omat pienet piirit. Tietenkään tällainen irtiotto ei ole kaikille mahdollista, mutta kannattaa tehdä jos on. Ja voin kertoa, että itse sairastan hyvin vakavaa sairautta, mutten antanut sen estää lähtöäni. Järjestelin vain lääke- ja lääkäriasiat kuntoon ennen lähtöä.
Olen voittanut itseni tuhatkertaisesti täällä. Ja ennen tätä; olin nimittäin tammikuun lopulla aivan hajalla tulevan lähdön takia...suorastaan toivoin syytä, etten voisi muuttaa Espanjaan. Silti ylitin sen vuoren ja tulin tänne. Enkä vaihtaisi hetkeäkään pois! :)
Noniin, se siitä paasauksesta. Tänään on vielä edessä valtaisa pakkausurakka...apuaaaa. Kämppiksilleni tein suuren Farewell-julisteen meidän kuvalla ja hauskoilla teksteillä. Syötin näille viimeiseksi ehtoolliseksi fetasalaattia, jota kukaan muu kuin Katja ei ollut aiemmin maistanut. Eunji tarjosi vastapainoksi minulle eilen korealaista pastaa, joka oli niin tulista että sisukaluni paloivat (en tiennyt että korealainen ruoka on tulisempaa kuin meksikolainen :o).
Päätän blogini viikonlopun aikana, pysykää linjoilla. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä palopuhe (Y) Itselle, jolla vähän on vielä epäilyjä vaihtoon lähdöstä, ainakin paljon antoi taas intoa alkaa suunnittelemaan! :D
VastaaPoistaOnko muuten miten vaikea lähteä? Miten järjestelyt hoituu ja miten helppoa/vaikeaa ylipäätään kaikki on? :D
Ja miten hyvin selvisit siellä tuon kielen kans? Oon paljon miettinyt, uskallanko lähteä Espanjaan, kun siellä ei englannin taso kuitenkaan niin hirveän mahtava oo. Selviänkö?
Hyvä blogi kaiken kaikkiaan! Eikä ole kiirettä vastata, voi odottaa että lähtökiireet on ohi :) Turvallista matkaa!
Lämpimästi tervetuloa kotimaahan - vaikkei täällä juuri nyt niin lämmintä olekaan, mutta kesä tulee!
VastaaPoistaKommentoin tähän toiseksi viimeiseen kirjoitukseesi, vaikka käskitkin kommentoida vikaan ;)
VastaaPoistaOon joskus aiemminkin kommentoinut, kun ilmoitin että oon itse lähdössä Itävaltaan syksyllä vaihtoon. Viime aikoina on vaan iskenyt tosi kova ahdistus lähdöstä. Talvella elämä oli melko paskaa ja tylsää Suomessa ja halusin vaan jotain muutosta (ja oon kyllä aina vaihtoon halunnutkin).
Tällä hetkellä elämän elämäni onnellisinta aikaa (ainakin tähän asti) enkä millään haluaisi lähteä. Mutta helpotti tosi paljon, kun luin miltä susta on tuntunut lähtiessä! Oon aina ajatellut, että kaikki menee ulkomaille asenteella "jeeee, huippua, kaikki on kivaa", mutta mulla ei ole ihan sitä fiilistä vielä tullut (tai tuli keväällä, mutta nyt se on kadonnut). Ja koitan keksiä syitä miksi ei tarvitsisi lähteä. Vähän pelottaakin lähteä, kun kielitaito ei ole paras mahdollinen.
Mutta rohkaisi kummasti sun kirjoitus! :) Ja muutenkin oot kirjoitellut tosi kivasti ja on ollut hauska lukea näitä tekstejä. Hyvää jatkoa sulle Suomessa tai missä päin oletkaan! :)