No ensimmäinen tyttö pöllähtää paikalle ja katselee hyvin hämmentyneenä, kun Dani ja Katja tanssivat polkka tai mitä lie ja yksi huone on eristetty keltaisella nauhalla. Tyttö näytti mielestäni aivan kauhistuneelta jänikseltä, joka miettii koko ajan miten pääsisi pötkimään pakoon. En usko että hänestä saatiin vuokralaista...
Sitten saapui seuraava tyttö, joka ei näyttänyt edes kauhistuvan pahemmin. Ja juuri sillä sekunnilla muistin uuniin vartti sitten työntämäni patongin ja säntäsin pelastamaan sitä. Uunista nousikin jo mukava ja tuttu musta savu! Meidän uunin vastus on vähän rikki, joten sain taas kerran mustaksi käppyräksi palanutta patonkia. Siinä samalla huutelin uudelle tytölle, että terve vaan, minäkin olen Erasmus-opiskelija ja anteeksi kovasti tästä kärystä. :D
Rehellisesti sanoen en usko, että kumpikaan noista tytöistä on valmis saati halukas muuttamaan tähän kommuuniin. Vaatihaan se tiettyä avomielisyyttä jakaa neljän hengen asunto (ja se yksi ainoa kylppäri) seitsemän ihmisen kesken. Tai sanotaanko ettei voi olla nirso jos tänne muuttaa. Meno on enimmäkseen aika villiä, höystettynä vielä Danin jekuilla, Andrewn hajulla ja Stevenin huumorilla. Aamulla on ihan normaalia että vessavuoroa jonotetaan ja jonossa kähistään, samalla Sole joogaa olkkarissa ja sättii Steveniä minkä kerkeää (voi tuota avioliiton onnea), Andrew aloittelee aamiaistaan joka jatkuu puoleen päivään asti ja niin poispäin.
Minä taidan olla asukkaiden normaaleimmasta päästä Eunjin kanssa. Katja on myös aika helppo, mutta innostuu silloin tällöin Danin metkuihin. Nuo muut - kerrassaan vaikeasti diagnosoitavaa sakkia.
On se muuten jumaliste, että Suomen kaupoissa myydään lavatolkulla espanjalaisia kurkkuja mutta täällä itse kurkkujen lähteellä niitä saa tasan yhdestä kaupasta! Suurin osa kaupoista myy ainoastaan avomaapepinoja, eli niitä inhoja avomaakurkkuja joista täytyy nylkeä kuoret irti. Damn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti