Se on kuulkaas aika hyvästellä tämä reissublogi, sillä seikkailu on ohitse ja minä yritän totutella elämään taas hyvin organisoidussa ja ajallaan toimivassa maassa. :) Spotify ei puhu enää espanjaa ja vihannekset ovat törkeän hintaisia. Sitä taidetaan siis olla kotona. Toisaalta ihanaa olla Suomessa, toisaalta ikävä Eunjia ja meidän kommuunia.
Blogini päättyy kiitoksiin, kuten hyvän kirjallisuuden kuuluukin. ;)
Ihan ensimmäisenä kiitos Juha. Sinä olit se joka sai kaikki "Mua vituttaa, väsyttää, ahdistaa, ei huvita"-viestit. Kiitos taustatuesta ja turvasta sekä vierailusta Madridiin! <3
Seuraavaksi kiitos porukat. Ilman näppärää asianhoitoa Suomessa moni juttu olisi jäänyt retuperälle. Kiitos myös sponsoroinnista ja erityisesti rakkaiden lapsukaisteni hyvästä hoidosta. Olen velkaa monta kissanhoitoa.
Kiitos Marsu ja Nina kaikista Skype-puheluista ja visiitistänne Madridissa! Ehdottomasti hauskin viikonloppuni Espanjassa. :D
Kiitos Liisa taustatuesta ja kirjeestä. :)
Kiitos Marjut, Emmi, Jossu ja Maria lähtiäiskortistani sekä Kouvola-postista. Se piristi päivääni. :D
Kiitos Kyamk, kun laskitte tämän ei-aina-niin-keskittyvän opiskelijan maailmalle.
Kiitos Otsakorpisäätiö apurahasta.
Kiitos Kirsti.
Ja ennen kaikkea: kiitos elämä! Olet ihmeellistä.
Lopuksi toivon ja vaadin, että jokainen joka on kerrankin lukenut tätä blogia ja näkee tämän tekstin, jättää minulle kommentin tähän postaukseen. Ei haittaa vaikka olisit mummoni kaiman kissan serkun hoitaja - jos olet lukenut, ilmoittaudu. Tiedän jo että lukijoita on paljon laajemmalti kuin aluksi kuvittelin. Olisi mukava tietää ketkä elivät kanssani tätä reissua. :)
Ja kommentointi tapahtuu näin:
Klikkaa tekstin alla näkyvää "0 kommenttia kohtaa". Valitse liukuvalikosta henkilöllisyydeksi nimetön, ellei sinulla ole tunnuksia tänne. Kirjoita kommentti ja paina lähetä - ei sen vaikeampaa.
Adios, hasta luego!
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
perjantai 28. toukokuuta 2010
Vaihtoinfoa
Aamuvirkku täällä, en saa enää unta. Yökin meni vähän pyöriessä ja ihmetellessä. Halasin juuri Dania viimeisen kerran. :( Mutta koska mulla on tässä aikaa, ajattelin tehdä pienen vaihtoinfon. Minulta kysellään tasaisin väliajoin vaihtoon lähtemisestä, joten tässä yleisiä vinkkejä sekä erikseen vinkit Espanjaan/Madridiin suuntaaville. Ja nämä ohjeet koskevat siis amk-vaihtoa. :)
- Jos olet kiinnostunut vaihdosta tai olet jo päättänyt lähteä, ota yhteyttä koulusi kv-sihteeriin, -koordinaattoriin tai millä nimellä hän ikinä kulkeekin. Hän tietää mihin, milloin ja miten voit lähteä.
- Mieti mihin haluat. Mistä kielestä olet kiinnostunut, osaatko jotain kieltä ennestään ja haluat parantaa sitä, millainen kulttuuri sinua kiehtoo ym. Minulla oli tasan yksi vaihtoehto kielen ja kulttuurin vuoksi. En edes kirjoittanut lappuun muita maita.
- Vaihtoonpääsyn vaatimukset riippuvat koulustasi ja alastasi. Minulta vaadittiin ensimmäisen vuoden pisteet eli n. 60 opintopinnaa. Vaihtoon voi yleensä lähteä tokana ja kolmantena vuonna. Itse lähdin toisen vuoden alussa, sillä olen aloittanut kouluni tammikuussa. Yleisempää meidän koulussamme on lähteä vasta toisen vuoden loppupuoliskolla.
- Vaihto kestää usein max. sen 5kk. Nelisen kuukautta on normaalimpi aika.
- Mitä luultavimmin pääset juuri sinne mihin haluat, sillä samaan kouluun huolitaan usein monia vaihtareita samasta maasta. Meitä nyt ei sattunut tänne kuin kaksi.
- Paperisota ei ole vaikeaa. Täytät vain tarvittavat laput (kv-henkilö jeesa) ja odotat. Simppeliä.
- Hae apurahat. Eurooppaan Erasmus-raha (n. 950€) ja muihin paikkoihin omansa, jälleen kerran kv-henkilö tietää mitä tehdä. Selvitä myös mahdollisuutesi koulun ulkopuolisiin apurahoihin. Itse sain yksityiseltä säätiöltä tukea matkaan.
- Hommaa Eurooppalainen sairasvakuutuskortti, mikäli matkailet Euroopassa. Se oikeuttaa sinut ilmaiseen terveydenhoitoon ulkomailla. Esim. täällä Espanjassa en joutunut sen kanssa maksamaan yhtikäs mitään käydessäni lääkärillä. Muista myös matkavakuutus!!
- Asunnon voi hankkia jo etukäteen esim. tulevan koulun kautta, mutta meille se ei ollut mahdollista. Selvitä mitä kautta ja miten saat kämpän. En suosittele host-perhettä hinnan vuoksi.
- Mahdolliset lääkkeet on varminta viedä mukanaan Suomesta. Selvittele sotkut Kelan kanssa.
- Tärkein: varaa mukaan roimasti seikkailumieltä ja yritä elää once in a lifetime-periaatteella. Elämä ulkomailla opiskelijana on monesti kaukana siitä ylellisyydestä, johon olemme Suomessa tottuneet. Siihen ei kuole vaikka huone olisi vain pieni koppi katonrajassa ja vessa jaettaisiin seitsemän hengen kesken. Se on vain kasvattava kokemus. :)
- Koti-ikävä on taattua, mutta siitä selviää. Etenkin jos lähtee yksin maailmalle, tulee kohtaamaan ulkopuolisuutta ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Soita silloin Skypellä Suomeen ystäville, auttaa kummasti.
- Älä myöskään jätä lähtemättä vain siksi, että kotiin jää poika/tyttöystävä. Kyllä se siellä odottaa, jos on odottaakseen. Rakkaus sietää paljon välimatkaa ja poissaoloa pakon edessä.
Sitten pari vinkkiä Espanjaan tai Madridiin tahtoville.
- Älä usko espanjan opettajaa, joka sanoo ettei tänne voi lähteä ilman kielitaitoa. Toki kielitaidosta on paljon hyötyä, mutta minä tulin tänne kehnolla enkulla ja olemattomalla espanjalla. Ensimmäiset viikot menivät ihan ymmärtämättömyydessä, mutta nyt englantini on sujuvaa ja espanjaa ymmärrän sekä puhun hieman.
- Madridissa on paljon vapaita kämppiä. Jos tulet maahan ilman asuntoa, ota hostelli ensimmäiseksi viikoksi. Minun hostelliaikani venyi lopulta kolmeksi viikoksi, kunnes pääsin tähän kämppään. Hyviä nettisaitteja kämpän löytämiseksi ovat www.idealista.com (täältä löysin omani), www.segundamano.es ja www.easypiso.com. Käy katsomassa myös kuvattomia asuntoja. Ja soita vaan kaikille mahdollisille vuokranantajille bongataksesi ne jotka puhuvat enkkua edes välttävästi (ellei sinulla ole kielitaitoa siis).
- ÄLÄ maksa mitään ilman että olet varma että raha menee asunnon vuokraajalle. Jos maksat takuuta, tee AINA kirjallinen sopimus. On valitettavan yleistä joutua huijatuksi.
- Visa Electron toimii täällä joka paikassa, mutta sen käytössä on paljon häiriöitä. Rahaa nostettaessa sinulta veloitetaan tietty palvelumaksu.
- Älä silti kanna rahaa mukanasi ja vahdi muutenkin laukkuasi ja rahojasi kuin hyeena. Ystävältäni varastettiin kaikki yhtenä kauniina päivänä. Madridin taskuvarkaat ovat pirullisen vikkeliä ja huomaamattomia.
- Madridin metro on suuri ja simppeli, jopa tällaiselle tallukalle kuin minä. Joka asemalta saa karttoja ja luultavasti sisäistät koko systeemin parissa päivässä. Yksi matka maksaa euron, mutta esim. minä joudun koulumatkojen takia ostamaan kuukausikortin joka on 70€, mutta sillä saakin sitten reissata niin paljon kuin sielu sietää. Myös bussimatkat kuuluvat matkakorttiin. Matkakortit on jaettu alueittain, eli saatat tarvita esimerkiksi vain keskusta-alueen kortin.
- Jos harrastat kuntoilua, yksi loistava sali on Wellness&Fitness-studio Tirso de Molinassa. Minä olen hikoillut siellä nyt kolmisen kuukautta. Tunnit vedetään espanjaksi, mutta salin henkilökunta puhuu auttavasti englantia.
- Hyviä asuinalueita Madridissa ovat mm. Chueca (siisti ja mukava alue, tykkäsin) ja nykyinen kotialueeni Tirso de Molina, josta on keskustaan 2min. Tässä vieressä sijaitsee kaunis La Latinan alue. Nämä ovat kaupungin "china townia", sillä tänne on kerääntynyt paljon kiinalaisia ja mustia maahanmuuttajia. Vieressä sijaitsee myös Lavapies, josta pidän. Salamanca on upeaa aluetta, mutta vähän kalliimpaa.
Enpäs nyt äkkiseltään saa enempää mieleen....eli kysykää lisää, jos siltä tuntuu. :) Minä alan survoa matkalaukkua kiinni. Se vaatii yhden naisen istumaan laukun päälle ja toisen sulkemaan vetokejut ja lukot.
- Jos olet kiinnostunut vaihdosta tai olet jo päättänyt lähteä, ota yhteyttä koulusi kv-sihteeriin, -koordinaattoriin tai millä nimellä hän ikinä kulkeekin. Hän tietää mihin, milloin ja miten voit lähteä.
- Mieti mihin haluat. Mistä kielestä olet kiinnostunut, osaatko jotain kieltä ennestään ja haluat parantaa sitä, millainen kulttuuri sinua kiehtoo ym. Minulla oli tasan yksi vaihtoehto kielen ja kulttuurin vuoksi. En edes kirjoittanut lappuun muita maita.
- Vaihtoonpääsyn vaatimukset riippuvat koulustasi ja alastasi. Minulta vaadittiin ensimmäisen vuoden pisteet eli n. 60 opintopinnaa. Vaihtoon voi yleensä lähteä tokana ja kolmantena vuonna. Itse lähdin toisen vuoden alussa, sillä olen aloittanut kouluni tammikuussa. Yleisempää meidän koulussamme on lähteä vasta toisen vuoden loppupuoliskolla.
- Vaihto kestää usein max. sen 5kk. Nelisen kuukautta on normaalimpi aika.
- Mitä luultavimmin pääset juuri sinne mihin haluat, sillä samaan kouluun huolitaan usein monia vaihtareita samasta maasta. Meitä nyt ei sattunut tänne kuin kaksi.
- Paperisota ei ole vaikeaa. Täytät vain tarvittavat laput (kv-henkilö jeesa) ja odotat. Simppeliä.
- Hae apurahat. Eurooppaan Erasmus-raha (n. 950€) ja muihin paikkoihin omansa, jälleen kerran kv-henkilö tietää mitä tehdä. Selvitä myös mahdollisuutesi koulun ulkopuolisiin apurahoihin. Itse sain yksityiseltä säätiöltä tukea matkaan.
- Hommaa Eurooppalainen sairasvakuutuskortti, mikäli matkailet Euroopassa. Se oikeuttaa sinut ilmaiseen terveydenhoitoon ulkomailla. Esim. täällä Espanjassa en joutunut sen kanssa maksamaan yhtikäs mitään käydessäni lääkärillä. Muista myös matkavakuutus!!
- Asunnon voi hankkia jo etukäteen esim. tulevan koulun kautta, mutta meille se ei ollut mahdollista. Selvitä mitä kautta ja miten saat kämpän. En suosittele host-perhettä hinnan vuoksi.
- Mahdolliset lääkkeet on varminta viedä mukanaan Suomesta. Selvittele sotkut Kelan kanssa.
- Tärkein: varaa mukaan roimasti seikkailumieltä ja yritä elää once in a lifetime-periaatteella. Elämä ulkomailla opiskelijana on monesti kaukana siitä ylellisyydestä, johon olemme Suomessa tottuneet. Siihen ei kuole vaikka huone olisi vain pieni koppi katonrajassa ja vessa jaettaisiin seitsemän hengen kesken. Se on vain kasvattava kokemus. :)
- Koti-ikävä on taattua, mutta siitä selviää. Etenkin jos lähtee yksin maailmalle, tulee kohtaamaan ulkopuolisuutta ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Soita silloin Skypellä Suomeen ystäville, auttaa kummasti.
- Älä myöskään jätä lähtemättä vain siksi, että kotiin jää poika/tyttöystävä. Kyllä se siellä odottaa, jos on odottaakseen. Rakkaus sietää paljon välimatkaa ja poissaoloa pakon edessä.
Sitten pari vinkkiä Espanjaan tai Madridiin tahtoville.
- Älä usko espanjan opettajaa, joka sanoo ettei tänne voi lähteä ilman kielitaitoa. Toki kielitaidosta on paljon hyötyä, mutta minä tulin tänne kehnolla enkulla ja olemattomalla espanjalla. Ensimmäiset viikot menivät ihan ymmärtämättömyydessä, mutta nyt englantini on sujuvaa ja espanjaa ymmärrän sekä puhun hieman.
- Madridissa on paljon vapaita kämppiä. Jos tulet maahan ilman asuntoa, ota hostelli ensimmäiseksi viikoksi. Minun hostelliaikani venyi lopulta kolmeksi viikoksi, kunnes pääsin tähän kämppään. Hyviä nettisaitteja kämpän löytämiseksi ovat www.idealista.com (täältä löysin omani), www.segundamano.es ja www.easypiso.com. Käy katsomassa myös kuvattomia asuntoja. Ja soita vaan kaikille mahdollisille vuokranantajille bongataksesi ne jotka puhuvat enkkua edes välttävästi (ellei sinulla ole kielitaitoa siis).
- ÄLÄ maksa mitään ilman että olet varma että raha menee asunnon vuokraajalle. Jos maksat takuuta, tee AINA kirjallinen sopimus. On valitettavan yleistä joutua huijatuksi.
- Visa Electron toimii täällä joka paikassa, mutta sen käytössä on paljon häiriöitä. Rahaa nostettaessa sinulta veloitetaan tietty palvelumaksu.
- Älä silti kanna rahaa mukanasi ja vahdi muutenkin laukkuasi ja rahojasi kuin hyeena. Ystävältäni varastettiin kaikki yhtenä kauniina päivänä. Madridin taskuvarkaat ovat pirullisen vikkeliä ja huomaamattomia.
- Madridin metro on suuri ja simppeli, jopa tällaiselle tallukalle kuin minä. Joka asemalta saa karttoja ja luultavasti sisäistät koko systeemin parissa päivässä. Yksi matka maksaa euron, mutta esim. minä joudun koulumatkojen takia ostamaan kuukausikortin joka on 70€, mutta sillä saakin sitten reissata niin paljon kuin sielu sietää. Myös bussimatkat kuuluvat matkakorttiin. Matkakortit on jaettu alueittain, eli saatat tarvita esimerkiksi vain keskusta-alueen kortin.
- Jos harrastat kuntoilua, yksi loistava sali on Wellness&Fitness-studio Tirso de Molinassa. Minä olen hikoillut siellä nyt kolmisen kuukautta. Tunnit vedetään espanjaksi, mutta salin henkilökunta puhuu auttavasti englantia.
- Hyviä asuinalueita Madridissa ovat mm. Chueca (siisti ja mukava alue, tykkäsin) ja nykyinen kotialueeni Tirso de Molina, josta on keskustaan 2min. Tässä vieressä sijaitsee kaunis La Latinan alue. Nämä ovat kaupungin "china townia", sillä tänne on kerääntynyt paljon kiinalaisia ja mustia maahanmuuttajia. Vieressä sijaitsee myös Lavapies, josta pidän. Salamanca on upeaa aluetta, mutta vähän kalliimpaa.
Enpäs nyt äkkiseltään saa enempää mieleen....eli kysykää lisää, jos siltä tuntuu. :) Minä alan survoa matkalaukkua kiinni. Se vaatii yhden naisen istumaan laukun päälle ja toisen sulkemaan vetokejut ja lukot.
torstai 27. toukokuuta 2010
Mustia sukkia
Viimeinen päiväni Madridissa on käynnistetty riidalla. Asialla olivat jälleen meidän antirakastavaiset Sole ja Steven... Miesressukka on ihan kipeänä vieläkin leikkauksen jälkeen ja muija vaan huutaa. Ihan uskomatonta. Tuossa tilanteessa minä istuisin suurinpiirtein mieheni vieressä ja kyselisin vähän väliä miten voin auttaa. No näin olen tehnyt välillä Steveninkin kanssa.
En ole tainnut mainita että täällä on aiemminkin riidelty niin että tiesin olevani osa riidan syytä. Minulla ei ole Stevenin kanssa yhtään mitään juttua, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan - mutta Sole on jostain syystä silti mustasukkainen. Hän on jopa tavannut kasvotusten poikaystäväni, mutta sekään ei ilmeisesti todista riittävästi. Ja on jotenkin hassua, kun me kaikki tiedämme etteivät Sole ja Steven menneet naimisiin rakkaudesta, vaan maassaololuvasta, ja silti mimmi on omistushaluinen miehen suhteen. Nooh, minulla ei ole oikeastaan osaa eikä arpaa tuohon riitaan, joten lähdin seikkailemaan viimeisen kerran kaupungille.
Tämän päivän fiilis on todella haikea. Harmittaa ihan kamalasti jättää nämä ihmiset ja kaikki tänne. Toisaalta on ihan mahtavaa palata kotiin kissojen luokse. Kaikille vaihtoa miettiville haluan sanoa, että menkää. Menkää kun vielä voitte. Minä olin ennen ahdistunut ihminen, joka ei voinut kuvitellakaan edes kahdenhengen solussa asumista, joka inhosi ja karttoi yleisiä vessoja, laski vessassa hanasta vettä ja muuta yhtä omituista. Ja kuten tiedättekin täällä sitä asutaan seitsemän hengen kesken ja yhdellä vessalla. Olen muuttunut monella tapaa, tunnen itseni paremmin ja tiedän rajani - sen mihin pystyn.
Ehkä parasta on juuri tämä uusi itseluottamus, joka antaa voimaa tehdä ihan mitä vain. Jos asun tulevaisuudessa Suomessa, tiedän etten voi kohdata ongelmaa johon ei ole ratkaisua. Apuakin on uskomattoman helppo saada omalla kielellä. Tiedän myös että muutan vielä joskus mielelläni ulkomaille. Jokaisen olisi hyvä nähdä pikkuisen enemmän maailmaa, kuin vain ne omat pienet piirit. Tietenkään tällainen irtiotto ei ole kaikille mahdollista, mutta kannattaa tehdä jos on. Ja voin kertoa, että itse sairastan hyvin vakavaa sairautta, mutten antanut sen estää lähtöäni. Järjestelin vain lääke- ja lääkäriasiat kuntoon ennen lähtöä.
Olen voittanut itseni tuhatkertaisesti täällä. Ja ennen tätä; olin nimittäin tammikuun lopulla aivan hajalla tulevan lähdön takia...suorastaan toivoin syytä, etten voisi muuttaa Espanjaan. Silti ylitin sen vuoren ja tulin tänne. Enkä vaihtaisi hetkeäkään pois! :)
Noniin, se siitä paasauksesta. Tänään on vielä edessä valtaisa pakkausurakka...apuaaaa. Kämppiksilleni tein suuren Farewell-julisteen meidän kuvalla ja hauskoilla teksteillä. Syötin näille viimeiseksi ehtoolliseksi fetasalaattia, jota kukaan muu kuin Katja ei ollut aiemmin maistanut. Eunji tarjosi vastapainoksi minulle eilen korealaista pastaa, joka oli niin tulista että sisukaluni paloivat (en tiennyt että korealainen ruoka on tulisempaa kuin meksikolainen :o).
Päätän blogini viikonlopun aikana, pysykää linjoilla. :)
En ole tainnut mainita että täällä on aiemminkin riidelty niin että tiesin olevani osa riidan syytä. Minulla ei ole Stevenin kanssa yhtään mitään juttua, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan - mutta Sole on jostain syystä silti mustasukkainen. Hän on jopa tavannut kasvotusten poikaystäväni, mutta sekään ei ilmeisesti todista riittävästi. Ja on jotenkin hassua, kun me kaikki tiedämme etteivät Sole ja Steven menneet naimisiin rakkaudesta, vaan maassaololuvasta, ja silti mimmi on omistushaluinen miehen suhteen. Nooh, minulla ei ole oikeastaan osaa eikä arpaa tuohon riitaan, joten lähdin seikkailemaan viimeisen kerran kaupungille.
Tämän päivän fiilis on todella haikea. Harmittaa ihan kamalasti jättää nämä ihmiset ja kaikki tänne. Toisaalta on ihan mahtavaa palata kotiin kissojen luokse. Kaikille vaihtoa miettiville haluan sanoa, että menkää. Menkää kun vielä voitte. Minä olin ennen ahdistunut ihminen, joka ei voinut kuvitellakaan edes kahdenhengen solussa asumista, joka inhosi ja karttoi yleisiä vessoja, laski vessassa hanasta vettä ja muuta yhtä omituista. Ja kuten tiedättekin täällä sitä asutaan seitsemän hengen kesken ja yhdellä vessalla. Olen muuttunut monella tapaa, tunnen itseni paremmin ja tiedän rajani - sen mihin pystyn.
Ehkä parasta on juuri tämä uusi itseluottamus, joka antaa voimaa tehdä ihan mitä vain. Jos asun tulevaisuudessa Suomessa, tiedän etten voi kohdata ongelmaa johon ei ole ratkaisua. Apuakin on uskomattoman helppo saada omalla kielellä. Tiedän myös että muutan vielä joskus mielelläni ulkomaille. Jokaisen olisi hyvä nähdä pikkuisen enemmän maailmaa, kuin vain ne omat pienet piirit. Tietenkään tällainen irtiotto ei ole kaikille mahdollista, mutta kannattaa tehdä jos on. Ja voin kertoa, että itse sairastan hyvin vakavaa sairautta, mutten antanut sen estää lähtöäni. Järjestelin vain lääke- ja lääkäriasiat kuntoon ennen lähtöä.
Olen voittanut itseni tuhatkertaisesti täällä. Ja ennen tätä; olin nimittäin tammikuun lopulla aivan hajalla tulevan lähdön takia...suorastaan toivoin syytä, etten voisi muuttaa Espanjaan. Silti ylitin sen vuoren ja tulin tänne. Enkä vaihtaisi hetkeäkään pois! :)
Noniin, se siitä paasauksesta. Tänään on vielä edessä valtaisa pakkausurakka...apuaaaa. Kämppiksilleni tein suuren Farewell-julisteen meidän kuvalla ja hauskoilla teksteillä. Syötin näille viimeiseksi ehtoolliseksi fetasalaattia, jota kukaan muu kuin Katja ei ollut aiemmin maistanut. Eunji tarjosi vastapainoksi minulle eilen korealaista pastaa, joka oli niin tulista että sisukaluni paloivat (en tiennyt että korealainen ruoka on tulisempaa kuin meksikolainen :o).
Päätän blogini viikonlopun aikana, pysykää linjoilla. :)
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Viva la España
Hei taas! Tiedän että ehditte jo varmaan ikävöidä punaisen paholaisen matkaraportteja, joten täältä pesee. :)
Vieraat saapuivat perjantai-iltana ja vietimme mitä hulluimman ja hauskimman viikonlopun. Madrid tarjosi parastaan sillä lämpö suorastaan killui kaupunkimme yllä! Lauantaina päästiin jo +37 asteeseen, huh. Varsinainen ihmisgrilli, kuten ystäväni Marika tätä pätsiä kutsui. Ensimmäisen illan ihmettelimme ja kaverini olivat päät pyörällä rankan reissupäivän päätteeksi, joten vasta lauantaina aloittelimme loman. Minäkin nääs lomailin kun en tehnyt koulujuttuja enkä käynyt salilla tai juurikaan opiskellut. Harvoin tulee enää itse elettyä täällä lomaillen.
Lauantai menikin sitten enimmäkseen sovituskopeissa, kun kaverini pääsivät tutustumaan Madridin lukuisiin vaatekauppoihin. Ja voin kertoa, että shoppailtiin ja shoppailtiin ja shoppailtiin. Illalla meillä oli kunnon fiesta ja jotenkin korkkarimme osoittivat kohti Joy-yökerhoa, jossa juhlittiin elämämme edestä. Sunnuntai meni näin ollen lepäilyyn, mutta senkin toteutimme auringon alla Retiro-puistossa. Mikäs sen parempi darrapäivä kuin nurtsilla makoillen ja välillä torkkuen.
Ja minä koin elämäni hetken, kuin sain puistossa syliini pienen pupun! Jos minulle ojennettaisiin vauvaa en tietäsi yhtään mitä tehdä, mutta kun kyseessä on pienen pieni väpättävänenäinen jänis, suljin sen hellään huomaani kuin oman lapsen. <3 Tuo oli takuulla yksi parhaista hetkistäni täällä.
Maanantaina minä kävin pyöräyttämässä yhden tentin ja luulen että kaverini viettivät sen ajan taas sovituskopeissa. Illemmalla katseltiin vielä kaupunkia ja nautittiin grillistä, kunnes huomattiin että kolme päivää oli sujahtanut ohitsemme aivan liian nopeasti ja saattelin heidät kentälle. :/
Tänään kävin tekemässä viimeiset tentit ja Universidad Nebrija on ohi minun osaltani! Melkoinen suoritus. Tässä on enää todelliset lopun ajan päivät jäljellä, kunnes perjantaina pörhellän kohti kotia....hurjaa. Ja kurjaa. Ja toisaalta ihanaa. En osaa päättää.
Lopuksi viikonlopun sekalaista kuvasaldoa. :)
Näkymä keittiömme ikkunasta. Näin täällä kuivatetaan pyykit.
Muistanette kertoneeni merenelävistä, joita käyn katselemassa kaupoissa?
Tres chicas, keskellä minä ja sivuilla onnelliset (ja valkoiset ;D) vieraani. :)
Jäämurskaa mojitoihin. Näytin kuinka se tehdään meillä.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. <3
Lazy sunday at Retiro.
Uh lala, heppapoliiseja!
Viva la España!
Danin huone on niin matala, ettei sinne mahdu oikeaa tuolia - siispä askarreltiin lastentuolista sopiva valtaistuin! :D
Fiksun näköisenä suihkun jälkeen hyvästelemässä haisukasa-Andrew, joka muutti tänään Kiinaan. I miss him.
Vieraat saapuivat perjantai-iltana ja vietimme mitä hulluimman ja hauskimman viikonlopun. Madrid tarjosi parastaan sillä lämpö suorastaan killui kaupunkimme yllä! Lauantaina päästiin jo +37 asteeseen, huh. Varsinainen ihmisgrilli, kuten ystäväni Marika tätä pätsiä kutsui. Ensimmäisen illan ihmettelimme ja kaverini olivat päät pyörällä rankan reissupäivän päätteeksi, joten vasta lauantaina aloittelimme loman. Minäkin nääs lomailin kun en tehnyt koulujuttuja enkä käynyt salilla tai juurikaan opiskellut. Harvoin tulee enää itse elettyä täällä lomaillen.
Lauantai menikin sitten enimmäkseen sovituskopeissa, kun kaverini pääsivät tutustumaan Madridin lukuisiin vaatekauppoihin. Ja voin kertoa, että shoppailtiin ja shoppailtiin ja shoppailtiin. Illalla meillä oli kunnon fiesta ja jotenkin korkkarimme osoittivat kohti Joy-yökerhoa, jossa juhlittiin elämämme edestä. Sunnuntai meni näin ollen lepäilyyn, mutta senkin toteutimme auringon alla Retiro-puistossa. Mikäs sen parempi darrapäivä kuin nurtsilla makoillen ja välillä torkkuen.
Ja minä koin elämäni hetken, kuin sain puistossa syliini pienen pupun! Jos minulle ojennettaisiin vauvaa en tietäsi yhtään mitä tehdä, mutta kun kyseessä on pienen pieni väpättävänenäinen jänis, suljin sen hellään huomaani kuin oman lapsen. <3 Tuo oli takuulla yksi parhaista hetkistäni täällä.
Maanantaina minä kävin pyöräyttämässä yhden tentin ja luulen että kaverini viettivät sen ajan taas sovituskopeissa. Illemmalla katseltiin vielä kaupunkia ja nautittiin grillistä, kunnes huomattiin että kolme päivää oli sujahtanut ohitsemme aivan liian nopeasti ja saattelin heidät kentälle. :/
Tänään kävin tekemässä viimeiset tentit ja Universidad Nebrija on ohi minun osaltani! Melkoinen suoritus. Tässä on enää todelliset lopun ajan päivät jäljellä, kunnes perjantaina pörhellän kohti kotia....hurjaa. Ja kurjaa. Ja toisaalta ihanaa. En osaa päättää.
Lopuksi viikonlopun sekalaista kuvasaldoa. :)
Näkymä keittiömme ikkunasta. Näin täällä kuivatetaan pyykit.
Muistanette kertoneeni merenelävistä, joita käyn katselemassa kaupoissa?
Tres chicas, keskellä minä ja sivuilla onnelliset (ja valkoiset ;D) vieraani. :)
Jäämurskaa mojitoihin. Näytin kuinka se tehdään meillä.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. <3
Lazy sunday at Retiro.
Uh lala, heppapoliiseja!
Viva la España!
Danin huone on niin matala, ettei sinne mahdu oikeaa tuolia - siispä askarreltiin lastentuolista sopiva valtaistuin! :D
Fiksun näköisenä suihkun jälkeen hyvästelemässä haisukasa-Andrew, joka muutti tänään Kiinaan. I miss him.
torstai 20. toukokuuta 2010
Sisar hento punainen
Sisäinen lähihoitajani on herätetty. Stevenin koipi leikattiinkin jo eilen ja tänä aamuna olkkarissa odotti surkea näky: todella huonovointinen heppu. Yleensä Stevenin kasvoilla on villi hymy ja kaveri suoltaa huumoria taukoamatta, mutta nyt kyllä näkee naamasta että vointi on huono ja polveen sattuu.
Minä olen tänään kotona jumissa kirjoittamassa viiden sivun mittaista esseetä International Relations-kurssille (pohdin Espanjan sisällissotaa realismin kautta, jippii...), joten toimin samalla avustajana. Tosin tuo potilas ei kehtaa kauheasti pyytää mitään, joten kyselen tunnin välein tarviiko tehdä tai tuoda jotain. Miettikääs kun mies ei koskaan juo alkoholia tai käytä lääkkeitä, ja nyt se on särkylääkepilvessä koko ajan. Onneksi tämä sisar hento punainen on paikalla!
Tapahtui tässä männä päivinä: Eunji osti Mp3-soittimen ja marssi luokseni. Hän kysyi löytyisikö minulta jotain musiikkia hänen soittimeensa, hänellä itsellään kun ei kuulemma hirveästi ole. No tietty mulla on! Ei muuta kun kuuntelemaan ja siirtämään. Hassua oli se, ettei neiti tiennyt mitään nykyajan musiikista. Siis ei ketään Oasiksesta Madonnaan tai Black eyed peasiin tai Coldplayhin....ei mitään ns. hittikamaa. Olin ihan äimänä, sillä vaikken itsekään noista yhtäkään fanita niin eihän niihin voi olla törmäämättä jos yhtään avaa silmiään. :o Musiikkirupeaman jälkeen kysäisin muina miehinä Eunjilta millaisesta musiikista tämä pitää eniten. No klassisesta. Sen jälkeen minua taas hävetti oman poppikokoelmani kanssa...!
Höhööhö, sain koululta kuvia meidän Dia del libro-juhlasta. Ne kekkerit, jossa kävin lausumassa Eino Leinoa synkkääkin synkempänä suomalaisena. Voin kertoa että kuvatkin ovat sen mukaisia - olen ihan haudanvakavan siellä pöntössä! Ja kyllä minusta on näkynyt punaisen tukan lisäksi myös silmälasit. :D Epäilin silloin että korkeintaan päälaki näkyisi yleisöön korkean pöntön takaa.
Huomenna saan mieluisia vieraita Suomesta, jei!! :) Tiedossa mukava viimeinen viikonloppu Madridissa, joten en välttis kerkeä postailemaan.
Minä olen tänään kotona jumissa kirjoittamassa viiden sivun mittaista esseetä International Relations-kurssille (pohdin Espanjan sisällissotaa realismin kautta, jippii...), joten toimin samalla avustajana. Tosin tuo potilas ei kehtaa kauheasti pyytää mitään, joten kyselen tunnin välein tarviiko tehdä tai tuoda jotain. Miettikääs kun mies ei koskaan juo alkoholia tai käytä lääkkeitä, ja nyt se on särkylääkepilvessä koko ajan. Onneksi tämä sisar hento punainen on paikalla!
Tapahtui tässä männä päivinä: Eunji osti Mp3-soittimen ja marssi luokseni. Hän kysyi löytyisikö minulta jotain musiikkia hänen soittimeensa, hänellä itsellään kun ei kuulemma hirveästi ole. No tietty mulla on! Ei muuta kun kuuntelemaan ja siirtämään. Hassua oli se, ettei neiti tiennyt mitään nykyajan musiikista. Siis ei ketään Oasiksesta Madonnaan tai Black eyed peasiin tai Coldplayhin....ei mitään ns. hittikamaa. Olin ihan äimänä, sillä vaikken itsekään noista yhtäkään fanita niin eihän niihin voi olla törmäämättä jos yhtään avaa silmiään. :o Musiikkirupeaman jälkeen kysäisin muina miehinä Eunjilta millaisesta musiikista tämä pitää eniten. No klassisesta. Sen jälkeen minua taas hävetti oman poppikokoelmani kanssa...!
Höhööhö, sain koululta kuvia meidän Dia del libro-juhlasta. Ne kekkerit, jossa kävin lausumassa Eino Leinoa synkkääkin synkempänä suomalaisena. Voin kertoa että kuvatkin ovat sen mukaisia - olen ihan haudanvakavan siellä pöntössä! Ja kyllä minusta on näkynyt punaisen tukan lisäksi myös silmälasit. :D Epäilin silloin että korkeintaan päälaki näkyisi yleisöön korkean pöntön takaa.
Huomenna saan mieluisia vieraita Suomesta, jei!! :) Tiedossa mukava viimeinen viikonloppu Madridissa, joten en välttis kerkeä postailemaan.
tiistai 18. toukokuuta 2010
Hulluja nuo kämppikset
Olen erittäin järkyttynyt. Todistin tänään pahoinpitelyn ja pelkäsin itsekin kuollakseni. Olen aina tiennyt, että maailmassa on tämänkaltaista pahuutta ja etenkin tietyissä yksilöissä, mutta kyllä se on kauheaa katseltavaa kun silmien eteen tullaan tappelemaan. Kaikki sai alkunsa riidasta, joka taas alkoi leivänmurusesta. Ja minä taisin vieläpä olla koko hässäkän alullepanija!
Kyseessähän oli siis klassinen tilanne, jossa minä istun Retirossa lukemassa ja paistattelemassa ihoani jokiravun punaiseksi. Viereeni tepastaa hyvin uhkaava yksilö, enkä näe enää pakokeinoa - voi ei, se haluaa murusen evässämpylästäni!! Pulu. Tuo kammottava otus siipineen ja nokkineen. Peloissani nakkasin sille sämpylänpalasen ja mitä sainkaan aikaan? Paikalle lehahtaa toinen hullu pulu, joka alkaa läimiä tätä isoa kammotusta siivillään! Härregyd, lintutappelu! Ne sinkoilivat joka suuntaan yhtenä harmaana möykkynä, josta kuului kamalaa rääkymistä. Ja yhden leivänmurun takia! Arg miten tyhmiä otuksia. Livahdin äkkiä karkuun ettei tirppa tule kostamaan minulle. Karmivaa. Linnut ovat todella epäilyttäviä tapauksia.
Päivän toinenkin eläinkokemus oli jännä: istuin nimittäin metrossa poliisikoiran vieressä! Metrotunnelit ja -asemat ovat täynnä vartijoita ja heidän vahtikoiriaan sekä kadut täynnä poliiseja ja poliisikoiria. No nyt yksi konstaapeli matkusti hauvansa kanssa metrossa ja minä taapersin paikalle. Koira oli saksanpaimenkoira ja voin kertoa, että se voisi syödä tällaisia 160 senttisiä tyttöjä aamiaiseksi. Sen pää oli suurempi kuin omani! Olisin halunnut kamalasti silittää koiraa, mutten muistanut saako poliisikoiraa häiritä työssään...tietty olisin kysynyt ensin siltä pollarilta, mutta maltoin kerrankin jättää yhden eläimen taputtamatta. Koiran valtava metallinen kuonokoppakin saattoi vaikuttaa asiaan, vaikken ikinä vielä ole koiria pelännytkään. :D
Kämppikseni ovat niin villejä, että ne tunkevat jo uniinikin...eilen yöllä seikkailtiin koko konkkaronkalla entisen kotikuntani kirjastossa! Ollaan eilisestä lähtien naurettu vedet silmissä täällä, kun Dani ja Steven pitivät "musiikkivideonsa" ensi-illan. Olin niiden kanssa kolmestaan kotona yhtenä päivänä, kunnes lähdin tupakanostoon. Mitäs siitä saadaan, kun jättää kaksi kahjua keskenään? No hillitön video nähtävästi!
Videossa on oikein juoni ja kaikkea. Musiikkina toimii Bon Jovin "Raise your hands" ja kaikki alkaa siitä kun Dani seisoskelee kuvassa tylsistyneenä. Pian paikalle linkkaa Steven kainalosauvojen kanssa (se sai ne jo lainaksi leikkausta varten) ja musiikki alkaa soida. Sauvat lentävät nurkkaan ja pojat vääntävät peruukit päähän, Dani soittaa ilmakitaraa Katjan viululla (voi viuluressukka...) ja mellastus on taattua. Henkilökohtainen suosikkini on kohtaus, jossa Steven ensin häviää kuvasta ja ilmaantuu pian takaisin polkien pyörällä taustalla Danin esiintyessä etualalla. Musiikin loputtua Dani palaa takaisin tylsistyneeksi ja Steven ottaa sauvansa ja linkkaa pois. Nerokasta pojat! :D Harmillista etteivät he vielä julkistaneet videotaan Youtubessa muille.
Miten täältä voi sittenkään palata Suomeen??
Kyseessähän oli siis klassinen tilanne, jossa minä istun Retirossa lukemassa ja paistattelemassa ihoani jokiravun punaiseksi. Viereeni tepastaa hyvin uhkaava yksilö, enkä näe enää pakokeinoa - voi ei, se haluaa murusen evässämpylästäni!! Pulu. Tuo kammottava otus siipineen ja nokkineen. Peloissani nakkasin sille sämpylänpalasen ja mitä sainkaan aikaan? Paikalle lehahtaa toinen hullu pulu, joka alkaa läimiä tätä isoa kammotusta siivillään! Härregyd, lintutappelu! Ne sinkoilivat joka suuntaan yhtenä harmaana möykkynä, josta kuului kamalaa rääkymistä. Ja yhden leivänmurun takia! Arg miten tyhmiä otuksia. Livahdin äkkiä karkuun ettei tirppa tule kostamaan minulle. Karmivaa. Linnut ovat todella epäilyttäviä tapauksia.
Päivän toinenkin eläinkokemus oli jännä: istuin nimittäin metrossa poliisikoiran vieressä! Metrotunnelit ja -asemat ovat täynnä vartijoita ja heidän vahtikoiriaan sekä kadut täynnä poliiseja ja poliisikoiria. No nyt yksi konstaapeli matkusti hauvansa kanssa metrossa ja minä taapersin paikalle. Koira oli saksanpaimenkoira ja voin kertoa, että se voisi syödä tällaisia 160 senttisiä tyttöjä aamiaiseksi. Sen pää oli suurempi kuin omani! Olisin halunnut kamalasti silittää koiraa, mutten muistanut saako poliisikoiraa häiritä työssään...tietty olisin kysynyt ensin siltä pollarilta, mutta maltoin kerrankin jättää yhden eläimen taputtamatta. Koiran valtava metallinen kuonokoppakin saattoi vaikuttaa asiaan, vaikken ikinä vielä ole koiria pelännytkään. :D
Kämppikseni ovat niin villejä, että ne tunkevat jo uniinikin...eilen yöllä seikkailtiin koko konkkaronkalla entisen kotikuntani kirjastossa! Ollaan eilisestä lähtien naurettu vedet silmissä täällä, kun Dani ja Steven pitivät "musiikkivideonsa" ensi-illan. Olin niiden kanssa kolmestaan kotona yhtenä päivänä, kunnes lähdin tupakanostoon. Mitäs siitä saadaan, kun jättää kaksi kahjua keskenään? No hillitön video nähtävästi!
Videossa on oikein juoni ja kaikkea. Musiikkina toimii Bon Jovin "Raise your hands" ja kaikki alkaa siitä kun Dani seisoskelee kuvassa tylsistyneenä. Pian paikalle linkkaa Steven kainalosauvojen kanssa (se sai ne jo lainaksi leikkausta varten) ja musiikki alkaa soida. Sauvat lentävät nurkkaan ja pojat vääntävät peruukit päähän, Dani soittaa ilmakitaraa Katjan viululla (voi viuluressukka...) ja mellastus on taattua. Henkilökohtainen suosikkini on kohtaus, jossa Steven ensin häviää kuvasta ja ilmaantuu pian takaisin polkien pyörällä taustalla Danin esiintyessä etualalla. Musiikin loputtua Dani palaa takaisin tylsistyneeksi ja Steven ottaa sauvansa ja linkkaa pois. Nerokasta pojat! :D Harmillista etteivät he vielä julkistaneet videotaan Youtubessa muille.
Miten täältä voi sittenkään palata Suomeen??
maanantai 17. toukokuuta 2010
Hämähäkkimiehen tyttöystävä
Jaahas, blogilaiskamato se täällä. Iloksenne voin kertoa, että kesä ja lämpö ovat palanneet Madridiin ja peittoamme Suomen jälleen. Täällä paiste on nimittäin hieman kuumempaa kuin meidän Pohjolassa, huuuh! Sehän tarkoittaa vain sitä, että tämä neiti on kuluttanut Retiro-puiston rappusia ja hankkinut lisää väriä. Tosin tenttikirjat messissä...pukkaa pirukseen kouluhässäkkää, kun kurssit loppuvat ja loppukokeet vaanivat. Mutta miksi ihmeessä nyhjöttämään kirjojen kanssa sisällä kun puisto kutsuu.
Steven oli koko viikonlopun ihan kierroksilla, saimme nauttia niin erinäisistä Hulk-imitaatioista (lähinnä se juoksenteli ympäriinsä sortseissa ja mölisi) kuin siivousesityksistä (mulla on ihan uskomaton video kaverin vessanpesuprojektista, mutta sitä en sentään kehtaa tänne ladata) ja monista montuisista jekuista. Luojan kiitos siltä leikataan tällä viikolla polvi ja se joutuu rauhoittumaaan. Tosin Eunji ennusti, että sittenhän Steven vasta riehaantuu kun se joutuu kökkimään koipensa kanssa sisällä... Mene ja tiedä. Andrew on ollut kovin rauhallinen, mitä nyt raahasi taas jonkun tuntemattoman tänne. Se aina törmää kadulla ihmisiin ja kutsuu niitä meille kylään - emmekä todellakaan tiedä miksi.
Ainiin ja minulla on taas uusi nimi. Tällä kertaa olen Mary Jane, tietenkin Spidermanin tyttöystävän mukaan. Syynä punainen tukkani, jonka viikonloppuna taas värjäsin entistä punaisemmaksi. Ylläriylläri Steven kekkasi tämän ja hihkui innoissaan "you´re like Spiderman´s girlfriend!!!" Jepa, miten en itse saa revittyä tuosta niin paljon huumoria? :D
Näillä säillä noin ziljoona muutakin ihmistä viettää aikaansa Retirossa. Katsokaas tuonne veden toiselle puolelle - se jono on pelkkää ihmismassaa.
Steven oli koko viikonlopun ihan kierroksilla, saimme nauttia niin erinäisistä Hulk-imitaatioista (lähinnä se juoksenteli ympäriinsä sortseissa ja mölisi) kuin siivousesityksistä (mulla on ihan uskomaton video kaverin vessanpesuprojektista, mutta sitä en sentään kehtaa tänne ladata) ja monista montuisista jekuista. Luojan kiitos siltä leikataan tällä viikolla polvi ja se joutuu rauhoittumaaan. Tosin Eunji ennusti, että sittenhän Steven vasta riehaantuu kun se joutuu kökkimään koipensa kanssa sisällä... Mene ja tiedä. Andrew on ollut kovin rauhallinen, mitä nyt raahasi taas jonkun tuntemattoman tänne. Se aina törmää kadulla ihmisiin ja kutsuu niitä meille kylään - emmekä todellakaan tiedä miksi.
Ainiin ja minulla on taas uusi nimi. Tällä kertaa olen Mary Jane, tietenkin Spidermanin tyttöystävän mukaan. Syynä punainen tukkani, jonka viikonloppuna taas värjäsin entistä punaisemmaksi. Ylläriylläri Steven kekkasi tämän ja hihkui innoissaan "you´re like Spiderman´s girlfriend!!!" Jepa, miten en itse saa revittyä tuosta niin paljon huumoria? :D
Näillä säillä noin ziljoona muutakin ihmistä viettää aikaansa Retirossa. Katsokaas tuonne veden toiselle puolelle - se jono on pelkkää ihmismassaa.
torstai 13. toukokuuta 2010
Jätäthän pommisi tähän, kiitos
Tapahtui tänään:
Josca: Öh, Andrew? Why there is a balloon in our shower stall?
Andrew: Because sometimes my balloon likes to take a shower!
Andrewlla on siis oma ilmapallo, jonka kanssa se jaksaa väsymättä leikkiä. Pari päivää sitten ihmettelin olohuoneesta kuuluvaa ääntä ja menin kurkkaamaan...no Andrewhan se siellä vaan pompotteli palloaan. Sittemmin tämä sininen pallo on alkanut elää ihan omaa elämäänsä: välillä se on keittiössä ("because it´s hungry") ja välillä vessanpöntöllä. Tänään pallolla oli siis aikomus mennä suihkuun. Jotenkin mulla tulee mieleen ihan se Winston niminen lentopallo, jota haaksirikkoutunut mies piti ystävänään Cast away-leffassa. :D
Tänään meillä oli viimeinen tunti pancake-kurssilla (eli sillä kirjallisuuskurssilla, jossa opettajan sanoma "paintings" kuuluu joka kerta korvaani "pancakes") ja se tarkoittaa samalla eroa hullusta kuskista. Kirjallisuuskurssi on siis Berzosan kampuksella, jonne matkustan bussilla aamuisin. Olen varmaankin maininnut jo joskus uudesta kuskita, jonka lääkitys ei taida olla ihan kohdillaan...meno on kerrassaan mieletöntä!
Joka kerta kun astun elävänä ulos bussista tämän kuskin kyydin jälkeen, huokaisen helpotuksesta ja iloitsen siitä että selvisin taas kerran hengissä. Kuski ajaa vailla mitään nopeusrajoituksia niin että mäissä ottaa vatsanpohjasta ja mutkissa alkaa oksettaa. Lisäksi hän tuntuu erikoistuneen tööttäilyyn ja viestii tällä tavoin hyvin usein ajellessaan. Meillä on tapana bussijonossa miettiä voisiko tänään kenties nukkua koulumatkan, kunnes linkkari sitten tulee ja joku toteaa että "ei, hullu kuskihan se siellä taas".
Ainiin, otsikko totta tosiaan. Joka kerta Moncloan metroasemalla kiinnitän huomiota erääseen luukkuun ja tekstiin, joka siinä lukee. Tähän mennessä en ole halunnut pilata hauskaa vaikutelmaa, jonka siitä saa. Luukussa lukee "uso exclusivo bomberos". Koska olen tiennyt että "uso" on käyttää, teksti on aina muuntunut päässäni tarkoittamaan pommiluukkua! Terroristien viimeinen tsäänssi jättää pommi pois ennen metroon astumista. :D Tänään vaivauduin selvittämään totuuden: teksti sanookin että luukku on vain palomiesten käytössä...kuinka tylsää.
Ja voi kuulkaas, onni on saksalainen maitonäkkileipä ja omatekemä keitto! Nyt sen tiedän. Jokunen viikko sitten bongasin Lidlistä saksalaista näkkileipää, jota olenkin siitä lähtien rouskuttanut ahkerasti, mutta tänään löysin vielä jotain tutumpaa! Täällä myydään kuin myydäänkin kanajauhelihaa! Suomessa käytän sitä usein keittoon tai pastakastikkeeseen, kun en tavallista jauhelihaa syö. Ja nyt olen neljä kuukautta etsittyäni löytänyt sen, ah! Se otti aikaa, mutta ehdinpäs. Löytämistä ei ainakaan paljon helpottanut se, että jauhis on värjätty kirkuvan punaiseksi (yök...) ja se kulkee nimellä "burger meat". Mutta 100% polloa se vaan on. Jihuuu!
Ja tiesittekö muuten, ettei täältä voi ostaa keittojuureksia valmiina pakastealtaasta? Sen sijaan ne myydään tuoreena omissa pakkauksissaan. Paketista löytyy viitisen porkkanaa, yksi sellerinvarsi, purjo ja jokin kasvis, jota epäilen wokvihanneksista tutuksi vesikastanjaksi. Nerokasta ja paljon terveellisempää! Vähän vain kuorimista ja pilkkomista ja enemmän keittämistä, mutta soppa on sitäkin parempaa ja takuulla freesiä. :) Nyt tiedän, millä elän loppuaikani täällä. Ah.
Ja btw, vesikastanja on oikea terveyspakkaus: "Kasvi on myös ravintokuidun, riboflaviinin, B6-vitamiinin, kaliumin, kuparin ja mangaanin lähde." says Wikipedia.
Josca: Öh, Andrew? Why there is a balloon in our shower stall?
Andrew: Because sometimes my balloon likes to take a shower!
Andrewlla on siis oma ilmapallo, jonka kanssa se jaksaa väsymättä leikkiä. Pari päivää sitten ihmettelin olohuoneesta kuuluvaa ääntä ja menin kurkkaamaan...no Andrewhan se siellä vaan pompotteli palloaan. Sittemmin tämä sininen pallo on alkanut elää ihan omaa elämäänsä: välillä se on keittiössä ("because it´s hungry") ja välillä vessanpöntöllä. Tänään pallolla oli siis aikomus mennä suihkuun. Jotenkin mulla tulee mieleen ihan se Winston niminen lentopallo, jota haaksirikkoutunut mies piti ystävänään Cast away-leffassa. :D
Tänään meillä oli viimeinen tunti pancake-kurssilla (eli sillä kirjallisuuskurssilla, jossa opettajan sanoma "paintings" kuuluu joka kerta korvaani "pancakes") ja se tarkoittaa samalla eroa hullusta kuskista. Kirjallisuuskurssi on siis Berzosan kampuksella, jonne matkustan bussilla aamuisin. Olen varmaankin maininnut jo joskus uudesta kuskita, jonka lääkitys ei taida olla ihan kohdillaan...meno on kerrassaan mieletöntä!
Joka kerta kun astun elävänä ulos bussista tämän kuskin kyydin jälkeen, huokaisen helpotuksesta ja iloitsen siitä että selvisin taas kerran hengissä. Kuski ajaa vailla mitään nopeusrajoituksia niin että mäissä ottaa vatsanpohjasta ja mutkissa alkaa oksettaa. Lisäksi hän tuntuu erikoistuneen tööttäilyyn ja viestii tällä tavoin hyvin usein ajellessaan. Meillä on tapana bussijonossa miettiä voisiko tänään kenties nukkua koulumatkan, kunnes linkkari sitten tulee ja joku toteaa että "ei, hullu kuskihan se siellä taas".
Ainiin, otsikko totta tosiaan. Joka kerta Moncloan metroasemalla kiinnitän huomiota erääseen luukkuun ja tekstiin, joka siinä lukee. Tähän mennessä en ole halunnut pilata hauskaa vaikutelmaa, jonka siitä saa. Luukussa lukee "uso exclusivo bomberos". Koska olen tiennyt että "uso" on käyttää, teksti on aina muuntunut päässäni tarkoittamaan pommiluukkua! Terroristien viimeinen tsäänssi jättää pommi pois ennen metroon astumista. :D Tänään vaivauduin selvittämään totuuden: teksti sanookin että luukku on vain palomiesten käytössä...kuinka tylsää.
Ja voi kuulkaas, onni on saksalainen maitonäkkileipä ja omatekemä keitto! Nyt sen tiedän. Jokunen viikko sitten bongasin Lidlistä saksalaista näkkileipää, jota olenkin siitä lähtien rouskuttanut ahkerasti, mutta tänään löysin vielä jotain tutumpaa! Täällä myydään kuin myydäänkin kanajauhelihaa! Suomessa käytän sitä usein keittoon tai pastakastikkeeseen, kun en tavallista jauhelihaa syö. Ja nyt olen neljä kuukautta etsittyäni löytänyt sen, ah! Se otti aikaa, mutta ehdinpäs. Löytämistä ei ainakaan paljon helpottanut se, että jauhis on värjätty kirkuvan punaiseksi (yök...) ja se kulkee nimellä "burger meat". Mutta 100% polloa se vaan on. Jihuuu!
Ja tiesittekö muuten, ettei täältä voi ostaa keittojuureksia valmiina pakastealtaasta? Sen sijaan ne myydään tuoreena omissa pakkauksissaan. Paketista löytyy viitisen porkkanaa, yksi sellerinvarsi, purjo ja jokin kasvis, jota epäilen wokvihanneksista tutuksi vesikastanjaksi. Nerokasta ja paljon terveellisempää! Vähän vain kuorimista ja pilkkomista ja enemmän keittämistä, mutta soppa on sitäkin parempaa ja takuulla freesiä. :) Nyt tiedän, millä elän loppuaikani täällä. Ah.
Ja btw, vesikastanja on oikea terveyspakkaus: "Kasvi on myös ravintokuidun, riboflaviinin, B6-vitamiinin, kaliumin, kuparin ja mangaanin lähde." says Wikipedia.
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
"You are so annoying, that I could marry you"
Hmm, huomaan että nykyään kirjotan kaikesta muusta paitsi itse elämästä täällä Espanjassa. Johtunee varmaan siitä, että elämä on muuttunut niin kovin arkiseksi eikä kaikkea jaksa enää ihmetellä. Käyn koulussa, teen aina ison kasan kotitehtäviä, treenaan iltaisin ja siinähän se paketti onkin jo valmis. Lopun aikaa hulluttelen kämppiksieni kanssa ja viikonloppuisin näen puolalaisia jos menojalka vipsuttaa. Tosin nytkin meillä on niin hurja kasa kaikkea tehtävää ennen kokeita, ettei tässä oikein edes voi dokailla kaiken aikaa. Tai sitten minä olen vain tullut vanhaksi.
Tänään Ruben - muistattehan tuon tappouhkauksia jakelevan liituraitamiehen? - totesi, että olen niin ärsyttävä tapaus että hän voisi mennä kanssani naimisiin. Well thanks dude, mutta ehkei kuitenkaan! Erehdyin sanomaan, että luokassa on niin kuuma että grillaannun kohta kanankoiveksi. Tästäkös kaveri innostui ja sai silmiinsä taas sen hullunpilkkeen: "That means u r finally going to die!". Kuinka hulluja opettajat voivat olla? Huuuh. :D
Kotiin palatessani kaksoset kokkailivat keittiössä ja kinastelivat samalla jostain. Sitten Steven teki armottoman virheen - hän jätti ison läjän mansikoita vartioimatta. Jäh jäh, sehän tarkoittaa vain ryöstöä! Leikiksihän se taas meni, kun alettiin Andrewn kanssa popsia Stevenin mansikoita. Andrew keksi imitoida "kouraa". Tiedättehän sellaisia leluautomaatteja/pelejä, jossa ohjaillaan kouraa ja poimitaan jokin esine? No kouraa voi leikkiä myös omalla kädellä ja rosvota mansikoita. Totally crazy, mutta hemmetin paljon me siitä saatiin hupia. Ja huudot päälle, kun asianomainen huomasi tapahtuneen. Ups.
Eipä muuta. Paitsi että osat ovat nyt aivan väärinpäin - teillä on Suomessa lämpimämpää kuin täällä. Ja minä olen sentään Espanjassa, huutava vääryys! Toivon pikaista muutosta säähän.
Tänään Ruben - muistattehan tuon tappouhkauksia jakelevan liituraitamiehen? - totesi, että olen niin ärsyttävä tapaus että hän voisi mennä kanssani naimisiin. Well thanks dude, mutta ehkei kuitenkaan! Erehdyin sanomaan, että luokassa on niin kuuma että grillaannun kohta kanankoiveksi. Tästäkös kaveri innostui ja sai silmiinsä taas sen hullunpilkkeen: "That means u r finally going to die!". Kuinka hulluja opettajat voivat olla? Huuuh. :D
Kotiin palatessani kaksoset kokkailivat keittiössä ja kinastelivat samalla jostain. Sitten Steven teki armottoman virheen - hän jätti ison läjän mansikoita vartioimatta. Jäh jäh, sehän tarkoittaa vain ryöstöä! Leikiksihän se taas meni, kun alettiin Andrewn kanssa popsia Stevenin mansikoita. Andrew keksi imitoida "kouraa". Tiedättehän sellaisia leluautomaatteja/pelejä, jossa ohjaillaan kouraa ja poimitaan jokin esine? No kouraa voi leikkiä myös omalla kädellä ja rosvota mansikoita. Totally crazy, mutta hemmetin paljon me siitä saatiin hupia. Ja huudot päälle, kun asianomainen huomasi tapahtuneen. Ups.
Eipä muuta. Paitsi että osat ovat nyt aivan väärinpäin - teillä on Suomessa lämpimämpää kuin täällä. Ja minä olen sentään Espanjassa, huutava vääryys! Toivon pikaista muutosta säähän.
tiistai 11. toukokuuta 2010
Mi paraquas, paraquas, paraquas (sisältää salaisuuksia miehistä)
Sain päivän parhaat naurut tänään kun Andrew tulkkasi Rihannan "Umbrellan" espanjaksi! "Mi paraquas..." Voi tsiiiisus noitten kanssa. Olen myös tehnyt johtopäätöksen, joka juontaa juurensa moniin monituisiin täsmähavaintoihin: miehet ajattelevat naisia varmaankin 80% ajasta. Aluksi näiden kanssa asuessa ajattelin, että se vain korostuu. Sitten tapasin muita poikia, joihin tutustuin kaverina ja huomasin että niin ne vaan nekin puhuvat enimmäkseen naisista.
Tänään meillä kävi uusia huoneenkatsojia ja ensimmäisen kandidaatin (mies) mentyä vessaan Steven säntäsi olohuoneeseen näyttämään että "no no no!". Okke. Seuraavaksi tänne saapui italialainen tyttö hameessa ja tytön kurkistaessa keittiötä Steven hölkkäsi näyttämään meille peukkuja, "si!". Sen jälkeen tästä hametypystä on keskusteltu lakkaamatta... Voin kertoa, että me naiset ei jakseta uhrata noin paljoa mielenkiintoa miehille, ei vaikka niillä olisi millaiset lihakset tai kuinka tummat silmät tahansa. Meillä on muutakin elämää. :)
Olen myös huomannut että salilla naiset treenaavat ihan itsekseen ja miehet treenaavat peilikuvansa kanssa. Yksikään mimmi ei voisi tuijottaa omia lihaksiaan niin haltioituneena peilistä, kuin nämä hauiksenpumppaajat. Tänään meinasin jo hihittää ääneen, kun yksi alfauros treenasi vieressäni crosstrainerilla ja loihti samalla peilikuvalleen toinen toistaan testosteronia pursuavampia ilmeitä. Hyyyi. :D
Teillä on kuulemma siellä Suomessa joku vapaapäivä torstaina. No meillä ei ole. Sen sijaan meillä valmistaudutaan ahkerasti lopputentteihin, jotka alkavat jo ensi viikolla toisella kampuksella.
Tänään meillä kävi uusia huoneenkatsojia ja ensimmäisen kandidaatin (mies) mentyä vessaan Steven säntäsi olohuoneeseen näyttämään että "no no no!". Okke. Seuraavaksi tänne saapui italialainen tyttö hameessa ja tytön kurkistaessa keittiötä Steven hölkkäsi näyttämään meille peukkuja, "si!". Sen jälkeen tästä hametypystä on keskusteltu lakkaamatta... Voin kertoa, että me naiset ei jakseta uhrata noin paljoa mielenkiintoa miehille, ei vaikka niillä olisi millaiset lihakset tai kuinka tummat silmät tahansa. Meillä on muutakin elämää. :)
Olen myös huomannut että salilla naiset treenaavat ihan itsekseen ja miehet treenaavat peilikuvansa kanssa. Yksikään mimmi ei voisi tuijottaa omia lihaksiaan niin haltioituneena peilistä, kuin nämä hauiksenpumppaajat. Tänään meinasin jo hihittää ääneen, kun yksi alfauros treenasi vieressäni crosstrainerilla ja loihti samalla peilikuvalleen toinen toistaan testosteronia pursuavampia ilmeitä. Hyyyi. :D
Teillä on kuulemma siellä Suomessa joku vapaapäivä torstaina. No meillä ei ole. Sen sijaan meillä valmistaudutaan ahkerasti lopputentteihin, jotka alkavat jo ensi viikolla toisella kampuksella.
lauantai 8. toukokuuta 2010
Näin meillä
Espanjaan on kuulemma iskenyt takatalvi. Näille se tarkoittaa tässä vaiheessa toukokuuta vain viidentoista asteen lämpöä, tuulta ja pientä sadetta. Hei haloo, minä oon Suomesta! Takatalvi tarkoittaa sitä kun toukokuun puolessa välissä mättää metrin kinoksen lunta ja pakkanen paukkuu. Täähän on ihan normaali kevätsää. :D
Eilen meillä kävi uusia ihmisiä vilkuilemassa minun ja Katjan huoneita, kun me molemmat ollaan pian muuttamassa veke. Epäilen ettei Steven ole ihan perehtynyt markkinoinnin saloihin, sillä juuri ennen uusien mahdollisten vuokralaisten saapumista ne keksivät Danin kanssa hauskan jekun...jostain kätköstä ne kaivoivat pitkän muovinauhan, jossa varoitettiin isoin mustin kirjaimin "caution" ja virittivät sen Andrewn huoneen oven (tai siis sen verhon, joka esittää ovea) eteen. Tosin luulen että varoitus on ihan paikallaan ottaen huomioon kaverin huoneen ja radioaktiivisen säteilyn, jota sieltä varmasti tulee.
No ensimmäinen tyttö pöllähtää paikalle ja katselee hyvin hämmentyneenä, kun Dani ja Katja tanssivat polkka tai mitä lie ja yksi huone on eristetty keltaisella nauhalla. Tyttö näytti mielestäni aivan kauhistuneelta jänikseltä, joka miettii koko ajan miten pääsisi pötkimään pakoon. En usko että hänestä saatiin vuokralaista...
Sitten saapui seuraava tyttö, joka ei näyttänyt edes kauhistuvan pahemmin. Ja juuri sillä sekunnilla muistin uuniin vartti sitten työntämäni patongin ja säntäsin pelastamaan sitä. Uunista nousikin jo mukava ja tuttu musta savu! Meidän uunin vastus on vähän rikki, joten sain taas kerran mustaksi käppyräksi palanutta patonkia. Siinä samalla huutelin uudelle tytölle, että terve vaan, minäkin olen Erasmus-opiskelija ja anteeksi kovasti tästä kärystä. :D
Rehellisesti sanoen en usko, että kumpikaan noista tytöistä on valmis saati halukas muuttamaan tähän kommuuniin. Vaatihaan se tiettyä avomielisyyttä jakaa neljän hengen asunto (ja se yksi ainoa kylppäri) seitsemän ihmisen kesken. Tai sanotaanko ettei voi olla nirso jos tänne muuttaa. Meno on enimmäkseen aika villiä, höystettynä vielä Danin jekuilla, Andrewn hajulla ja Stevenin huumorilla. Aamulla on ihan normaalia että vessavuoroa jonotetaan ja jonossa kähistään, samalla Sole joogaa olkkarissa ja sättii Steveniä minkä kerkeää (voi tuota avioliiton onnea), Andrew aloittelee aamiaistaan joka jatkuu puoleen päivään asti ja niin poispäin.
Minä taidan olla asukkaiden normaaleimmasta päästä Eunjin kanssa. Katja on myös aika helppo, mutta innostuu silloin tällöin Danin metkuihin. Nuo muut - kerrassaan vaikeasti diagnosoitavaa sakkia.
On se muuten jumaliste, että Suomen kaupoissa myydään lavatolkulla espanjalaisia kurkkuja mutta täällä itse kurkkujen lähteellä niitä saa tasan yhdestä kaupasta! Suurin osa kaupoista myy ainoastaan avomaapepinoja, eli niitä inhoja avomaakurkkuja joista täytyy nylkeä kuoret irti. Damn.
Eilen meillä kävi uusia ihmisiä vilkuilemassa minun ja Katjan huoneita, kun me molemmat ollaan pian muuttamassa veke. Epäilen ettei Steven ole ihan perehtynyt markkinoinnin saloihin, sillä juuri ennen uusien mahdollisten vuokralaisten saapumista ne keksivät Danin kanssa hauskan jekun...jostain kätköstä ne kaivoivat pitkän muovinauhan, jossa varoitettiin isoin mustin kirjaimin "caution" ja virittivät sen Andrewn huoneen oven (tai siis sen verhon, joka esittää ovea) eteen. Tosin luulen että varoitus on ihan paikallaan ottaen huomioon kaverin huoneen ja radioaktiivisen säteilyn, jota sieltä varmasti tulee.No ensimmäinen tyttö pöllähtää paikalle ja katselee hyvin hämmentyneenä, kun Dani ja Katja tanssivat polkka tai mitä lie ja yksi huone on eristetty keltaisella nauhalla. Tyttö näytti mielestäni aivan kauhistuneelta jänikseltä, joka miettii koko ajan miten pääsisi pötkimään pakoon. En usko että hänestä saatiin vuokralaista...
Sitten saapui seuraava tyttö, joka ei näyttänyt edes kauhistuvan pahemmin. Ja juuri sillä sekunnilla muistin uuniin vartti sitten työntämäni patongin ja säntäsin pelastamaan sitä. Uunista nousikin jo mukava ja tuttu musta savu! Meidän uunin vastus on vähän rikki, joten sain taas kerran mustaksi käppyräksi palanutta patonkia. Siinä samalla huutelin uudelle tytölle, että terve vaan, minäkin olen Erasmus-opiskelija ja anteeksi kovasti tästä kärystä. :D
Rehellisesti sanoen en usko, että kumpikaan noista tytöistä on valmis saati halukas muuttamaan tähän kommuuniin. Vaatihaan se tiettyä avomielisyyttä jakaa neljän hengen asunto (ja se yksi ainoa kylppäri) seitsemän ihmisen kesken. Tai sanotaanko ettei voi olla nirso jos tänne muuttaa. Meno on enimmäkseen aika villiä, höystettynä vielä Danin jekuilla, Andrewn hajulla ja Stevenin huumorilla. Aamulla on ihan normaalia että vessavuoroa jonotetaan ja jonossa kähistään, samalla Sole joogaa olkkarissa ja sättii Steveniä minkä kerkeää (voi tuota avioliiton onnea), Andrew aloittelee aamiaistaan joka jatkuu puoleen päivään asti ja niin poispäin.
Minä taidan olla asukkaiden normaaleimmasta päästä Eunjin kanssa. Katja on myös aika helppo, mutta innostuu silloin tällöin Danin metkuihin. Nuo muut - kerrassaan vaikeasti diagnosoitavaa sakkia.
On se muuten jumaliste, että Suomen kaupoissa myydään lavatolkulla espanjalaisia kurkkuja mutta täällä itse kurkkujen lähteellä niitä saa tasan yhdestä kaupasta! Suurin osa kaupoista myy ainoastaan avomaapepinoja, eli niitä inhoja avomaakurkkuja joista täytyy nylkeä kuoret irti. Damn.
perjantai 7. toukokuuta 2010
100 faktaa
Me ollaan kaikki maanpaossa omissa huoneissamme jo toista tuntia, kun aviopari selvittelee välejään. Voin kertoa kaikille poikaystäväparoille, että te ette ole vielä joutuneet edes pahaan ryöpytykseen - kuulisittepa kuinka Obiolin Soledad höykyttää miestään. Tuntuu noilla Argentiinalaisilla olevan temperamenttia vaikka minullekin jakaa. :o
Sen vuoksi saan kuitenkin hyvän tekosyyn paneutua seuraavaan haasteeseen, jonka poimin toisista blogeista. Monet ovat kertoneet itsestään sata faktaa, joten minä myös! Ja lukija, sulla on helpompaa kun mulla sillä minä joudun miettimään ne kaikki faktat.
Aloitetaan siis jostakin.
1. Joko minä olen kasvanut kiinni punaiseen tukkaan tai se minuun, mutta hiusväri on ja pysyy vuodesta toiseen samana.
2. Pidän palomiehistä.
3. Rakastan punaisia paprikoita, voisin syödä niitä kuution.
4. Kaipaan edelleen Sikke-koiraamme.
5. Kuten myös omaa Omppuani, sniif.
6. Minulla on vain yhdet farkut. Tiedän, järkyttävää.
7. Perhonen EI ole kaunis eläin, se on kammottava torakka naamioituneena.
8. Tahtoisin pupun ja antaisin sille nimeksi Tyyne.
9. Tämä on jo kolmas blogini.
10. Lukijakuntani on huomattavasti laajempi kuin olen tajunnutkaan.
11. Voisin elää light kokiksella.
12. Ja mentholsavukkeilla.
13. En aina ymmärrä miksi ihmiset haluavat kuulua kirkkoon.
14. Minusta on tehty useampikin lehtijuttu erinäisistä syistä.
15. Luen kuin pieni toukka, rakastan kirjoja.
16. Blogini on vain viihdyttävää hömppää, oikea kirjoitustyylini on paljon synkempi.
17. Olen opiskellut kirjoittamista.
18. Minulla on ihka-aito kirjekaveri!
19. Minulle voi myydä mitä vain, jos siinä on Hello Kitty.
20. Olen erittäin altis mainonnalle.
21. Tämä on pisin ulkomaanreissuni tähän mennessä, mutta ei toivottavasti jää pisimmäksi.
22. Osaan jo kiroilla espanjaksi. Sekä puolaksi.
23. Rakennekynsieni koristelu on peräisin hääsivuilta...
24. Osasin joskus soittaa bassoa, nyt vain suutani.
25. Olen liekehtivää sorttia, hiillyn sekunnissa.
26. Tykkään pastasta kaikissa sen muodoissaan ja ihan paljaaltaankin ilman mitään.
27. Osaan tehdä korealaista sushia, se on nammmmm.
28. Minulla on tämän vaihdon ja hostelliviikkojen ansiosta kavereita lähes joka puolelta maailmaa.
29. Rakastan kuntosalia, mitä ei varmasti ulkomuodostani uskoisi.
30. Pelkään edelleen vähän poliisia, vaikken ole tehnyt edes pahoja.
31. Minulla on lempinimi, joka on lähes syrjäyttänyt oikean nimeni.
32. Saan hyvin usein kuulla kommenttia nimistäni, useimmiten kiitosta jonka ohjaan suoraan vanhemmilleni. En minä ristinyt itseäni.
33. Himoitsen kuumeisesi erästä mekkoa tällä hetkellä ja saatan joutua turvautumaan ompelijaan sen vuoksi.
34. Tahtoisin harrastaa jotain itsepuolustuslajia tai vastaavaa, jossa oppisin kehonhallintaa.
35. Minua pyydettiin salilla mukaan tällaiseen ryhmään, mutten uskalla mennä kun se ohjaajakin näytti jo niin pelottavalta.
36. Söin ennen hyvällä ruokahalulla ryynimakkaroita ja maksalaatikkoa, mutta nykyisin kartan kaikkea muuta lihaa kuin kanaa ja kalaa.
37. Kammoan sitä hetkeä, kun joku nukahtaa ennen minua ja jään yksin hereille.
38. Tämän vuoksi joudun silloin tällöin tekemään raivostuttavia "nukutko jo?"-kysymyksiä.
39. Pidän rutiineista ja olen ahkera luomaan niitä.
40. Osaan neuloa ja virkata, mutten ommella. Tai sitten olen vain liian laiska.
41. Nuorena halusin lävistysten olevan näkyviä, nyt suosin piilossa olevaa kielikorua.
42. Hankin täällä Madridissa kauan miettimäni tatuoinnin, jonka saa myös helposti piiloon.
43. Toinen tyylikoodini on nääs musta kauluspaita ja sihteerilookki, siihen ei tatskat sovi.
44. Minulla on ollut tuikea tyttögerbiili nimeltä Räppis ja myöhemmin vellokset Hakån ja Hamlet.
45. Sanon kissojani possuiksi.
46. Olen kummallisen kiinnostunut rikollisista ja etenkin sarjamurhaajista.
47. Kirjoitan edelleen joka päivä päiväkirjaa.
48. Minulla on tallessa kaikki vanhat päiväkirjat yhdentoista vuoden ajalta.
49. En koskaan lue niitä uudestaan, muistan kannen perusteella mitä missäkin kirjassa on.
50. Minua on testailtu tavallista enemmän ja ihme kyllä numeromuistini on keskivertoa parempi.
51. Mutta olen surkea laskemaan.
52. En myöskään ymmärrä Exceliä.
53. Ehkä sen vuoksi seurustelen insinöörin kanssa.
54. Olen aina pitänyt erityisesti eläinten korvista.
55. Sen vuoksi nuuhkin usein omien kissojeni korvia.
56. Minulla on liian vilkas mielikuvitus, saatan saada ihan omia mielijohteita asioista.
57. Tietokoneeni taustakuvana on suloinen pingviini, jonka näin uiskentelemassa eläintarhassa. <3
58. Syön vain herkkusieniä, sillä muut sienet ovat "epäilyttäviä".
59. Myöskin kynttilät ovat epäilyttäviä, pidän niitä vain koristeena.
60. Uskon harvoin ensimmäisellä sanomisella.
61. Olen sen vuoksi tämän tästä vaikeuksissa tunneilla.
62. Puhun paljon. Siis paljon.
63. Tykkään tehdä asioista listoja ja tutkiskella listaa jälkeenpäin.
64. Kirjoittelen kalenteriin huvin vuoksi, jos oikeaa merkintää ei ole.
65. Osaan syödä puikoilla.
66. Pienenä en arvannut päätyväni sihteeriopistoon.
67. En myöskään vähän vanhempana.
68. Ja tässä sitä ollaan, sihteeriopistossa!
69. Oikeasti haluaisin kirjoittaa.
70. En vain tunne sanaa pitkäjännitteinen.
71. Yläasteella tunnuin saavan jälki-istuntoa pelkän naamavärkin perusteella.
72. Sanon veljeäni apinaksi.
73. Tämän apinan vuoksi opettajat kyyläsivät myös minua...
74. Saan usein yhtäkkisiä päähänpistoja, jotka päätän toteuttaa.
75. Viimeisin niistä oli hiusten kasvattaminen!
76. Minulla on ollut lyhyt tukka aina, siis aina. Mutta nyt asiaan saattaa tulla muutos. ;)
77. Vaatteeni ovat poikkeuksetta mustia.
78. Vaikka oikeasti lempivärejäni on punainen, pinkki ja valkoinen.
79. En jaksa sisustaa, lyön vain aina kamat paikoilleen.
80. Kotini on aina mietitty kissojen kannalta turvalliseksi. Se on prioriteetti.
81. Rakastan kukkia ja kaikkea romanttista ja siirappista.
82. Tämän vuoksi ystäväni alkoivat kutsua minua siirapiksi.
83. Olen tosi laiska käymään enää baarissa, harrastan mieluummin sitä mitä me kutsumme täällä nimeltä "homedrink".
84. Nautin useasti enemmin ajasta kavereiden kanssa ennen baaria, joten miksi lopettaa sitä mennäkseen baariin?
85. Osaan olla kamala kiukkupussi.
86. Mutta lepyn sekunnissa.
87. En voi pitää mykkäkoulua suuren puhetarpeeni kanssa.
88. Olen aina ollut vesipeto ja rakastan uimista edelleen.
89. Minusta olisi siistiä ryhtyä taistelusukeltajaksi tai palomieheksi!
90. Fysiikkaani ei vain ole luotu sellaisiin hommiin.
91. Olen aika haka painonpudottaja, teen sitä tasaisin väliajoin.
92. Tämä kertonee että olen myös aika haka syömään tasaisin väliajoin...
93. Olen taas laihdutusvauhdissa.
94. Minulla on kauhea ikävä eläimen lämpöä ja turkin pehmeyttä.
95. Seikkailuani on enää kolme viikkoa jäljellä.
96. Kasvoin huomattavasti ihmisenä tämän vaihdon aikana. Tai ainakin muutuin vähäsen.
97. En oikein tiedä miten eletään laimeasti ja tavallisesti.
98. Olen ääripäisyyksien ihmisiä.
99. Ja ihan oikeasti vähän hullu. Ei leikisti.
100. Ja liian avoin, olen monesti kuullut siitä.
Sen vuoksi saan kuitenkin hyvän tekosyyn paneutua seuraavaan haasteeseen, jonka poimin toisista blogeista. Monet ovat kertoneet itsestään sata faktaa, joten minä myös! Ja lukija, sulla on helpompaa kun mulla sillä minä joudun miettimään ne kaikki faktat.
Aloitetaan siis jostakin.
1. Joko minä olen kasvanut kiinni punaiseen tukkaan tai se minuun, mutta hiusväri on ja pysyy vuodesta toiseen samana.
2. Pidän palomiehistä.
3. Rakastan punaisia paprikoita, voisin syödä niitä kuution.
4. Kaipaan edelleen Sikke-koiraamme.
5. Kuten myös omaa Omppuani, sniif.
6. Minulla on vain yhdet farkut. Tiedän, järkyttävää.
7. Perhonen EI ole kaunis eläin, se on kammottava torakka naamioituneena.
8. Tahtoisin pupun ja antaisin sille nimeksi Tyyne.
9. Tämä on jo kolmas blogini.
10. Lukijakuntani on huomattavasti laajempi kuin olen tajunnutkaan.
11. Voisin elää light kokiksella.
12. Ja mentholsavukkeilla.
13. En aina ymmärrä miksi ihmiset haluavat kuulua kirkkoon.
14. Minusta on tehty useampikin lehtijuttu erinäisistä syistä.
15. Luen kuin pieni toukka, rakastan kirjoja.
16. Blogini on vain viihdyttävää hömppää, oikea kirjoitustyylini on paljon synkempi.
17. Olen opiskellut kirjoittamista.
18. Minulla on ihka-aito kirjekaveri!
19. Minulle voi myydä mitä vain, jos siinä on Hello Kitty.
20. Olen erittäin altis mainonnalle.
21. Tämä on pisin ulkomaanreissuni tähän mennessä, mutta ei toivottavasti jää pisimmäksi.
22. Osaan jo kiroilla espanjaksi. Sekä puolaksi.
23. Rakennekynsieni koristelu on peräisin hääsivuilta...
24. Osasin joskus soittaa bassoa, nyt vain suutani.
25. Olen liekehtivää sorttia, hiillyn sekunnissa.
26. Tykkään pastasta kaikissa sen muodoissaan ja ihan paljaaltaankin ilman mitään.
27. Osaan tehdä korealaista sushia, se on nammmmm.
28. Minulla on tämän vaihdon ja hostelliviikkojen ansiosta kavereita lähes joka puolelta maailmaa.
29. Rakastan kuntosalia, mitä ei varmasti ulkomuodostani uskoisi.
30. Pelkään edelleen vähän poliisia, vaikken ole tehnyt edes pahoja.
31. Minulla on lempinimi, joka on lähes syrjäyttänyt oikean nimeni.
32. Saan hyvin usein kuulla kommenttia nimistäni, useimmiten kiitosta jonka ohjaan suoraan vanhemmilleni. En minä ristinyt itseäni.
33. Himoitsen kuumeisesi erästä mekkoa tällä hetkellä ja saatan joutua turvautumaan ompelijaan sen vuoksi.
34. Tahtoisin harrastaa jotain itsepuolustuslajia tai vastaavaa, jossa oppisin kehonhallintaa.
35. Minua pyydettiin salilla mukaan tällaiseen ryhmään, mutten uskalla mennä kun se ohjaajakin näytti jo niin pelottavalta.
36. Söin ennen hyvällä ruokahalulla ryynimakkaroita ja maksalaatikkoa, mutta nykyisin kartan kaikkea muuta lihaa kuin kanaa ja kalaa.
37. Kammoan sitä hetkeä, kun joku nukahtaa ennen minua ja jään yksin hereille.
38. Tämän vuoksi joudun silloin tällöin tekemään raivostuttavia "nukutko jo?"-kysymyksiä.
39. Pidän rutiineista ja olen ahkera luomaan niitä.
40. Osaan neuloa ja virkata, mutten ommella. Tai sitten olen vain liian laiska.
41. Nuorena halusin lävistysten olevan näkyviä, nyt suosin piilossa olevaa kielikorua.
42. Hankin täällä Madridissa kauan miettimäni tatuoinnin, jonka saa myös helposti piiloon.
43. Toinen tyylikoodini on nääs musta kauluspaita ja sihteerilookki, siihen ei tatskat sovi.
44. Minulla on ollut tuikea tyttögerbiili nimeltä Räppis ja myöhemmin vellokset Hakån ja Hamlet.
45. Sanon kissojani possuiksi.
46. Olen kummallisen kiinnostunut rikollisista ja etenkin sarjamurhaajista.
47. Kirjoitan edelleen joka päivä päiväkirjaa.
48. Minulla on tallessa kaikki vanhat päiväkirjat yhdentoista vuoden ajalta.
49. En koskaan lue niitä uudestaan, muistan kannen perusteella mitä missäkin kirjassa on.
50. Minua on testailtu tavallista enemmän ja ihme kyllä numeromuistini on keskivertoa parempi.
51. Mutta olen surkea laskemaan.
52. En myöskään ymmärrä Exceliä.
53. Ehkä sen vuoksi seurustelen insinöörin kanssa.
54. Olen aina pitänyt erityisesti eläinten korvista.
55. Sen vuoksi nuuhkin usein omien kissojeni korvia.
56. Minulla on liian vilkas mielikuvitus, saatan saada ihan omia mielijohteita asioista.
57. Tietokoneeni taustakuvana on suloinen pingviini, jonka näin uiskentelemassa eläintarhassa. <3
58. Syön vain herkkusieniä, sillä muut sienet ovat "epäilyttäviä".
59. Myöskin kynttilät ovat epäilyttäviä, pidän niitä vain koristeena.
60. Uskon harvoin ensimmäisellä sanomisella.
61. Olen sen vuoksi tämän tästä vaikeuksissa tunneilla.
62. Puhun paljon. Siis paljon.
63. Tykkään tehdä asioista listoja ja tutkiskella listaa jälkeenpäin.
64. Kirjoittelen kalenteriin huvin vuoksi, jos oikeaa merkintää ei ole.
65. Osaan syödä puikoilla.
66. Pienenä en arvannut päätyväni sihteeriopistoon.
67. En myöskään vähän vanhempana.
68. Ja tässä sitä ollaan, sihteeriopistossa!
69. Oikeasti haluaisin kirjoittaa.
70. En vain tunne sanaa pitkäjännitteinen.
71. Yläasteella tunnuin saavan jälki-istuntoa pelkän naamavärkin perusteella.
72. Sanon veljeäni apinaksi.
73. Tämän apinan vuoksi opettajat kyyläsivät myös minua...
74. Saan usein yhtäkkisiä päähänpistoja, jotka päätän toteuttaa.
75. Viimeisin niistä oli hiusten kasvattaminen!
76. Minulla on ollut lyhyt tukka aina, siis aina. Mutta nyt asiaan saattaa tulla muutos. ;)
77. Vaatteeni ovat poikkeuksetta mustia.
78. Vaikka oikeasti lempivärejäni on punainen, pinkki ja valkoinen.
79. En jaksa sisustaa, lyön vain aina kamat paikoilleen.
80. Kotini on aina mietitty kissojen kannalta turvalliseksi. Se on prioriteetti.
81. Rakastan kukkia ja kaikkea romanttista ja siirappista.
82. Tämän vuoksi ystäväni alkoivat kutsua minua siirapiksi.
83. Olen tosi laiska käymään enää baarissa, harrastan mieluummin sitä mitä me kutsumme täällä nimeltä "homedrink".
84. Nautin useasti enemmin ajasta kavereiden kanssa ennen baaria, joten miksi lopettaa sitä mennäkseen baariin?
85. Osaan olla kamala kiukkupussi.
86. Mutta lepyn sekunnissa.
87. En voi pitää mykkäkoulua suuren puhetarpeeni kanssa.
88. Olen aina ollut vesipeto ja rakastan uimista edelleen.
89. Minusta olisi siistiä ryhtyä taistelusukeltajaksi tai palomieheksi!
90. Fysiikkaani ei vain ole luotu sellaisiin hommiin.
91. Olen aika haka painonpudottaja, teen sitä tasaisin väliajoin.
92. Tämä kertonee että olen myös aika haka syömään tasaisin väliajoin...
93. Olen taas laihdutusvauhdissa.
94. Minulla on kauhea ikävä eläimen lämpöä ja turkin pehmeyttä.
95. Seikkailuani on enää kolme viikkoa jäljellä.
96. Kasvoin huomattavasti ihmisenä tämän vaihdon aikana. Tai ainakin muutuin vähäsen.
97. En oikein tiedä miten eletään laimeasti ja tavallisesti.
98. Olen ääripäisyyksien ihmisiä.
99. Ja ihan oikeasti vähän hullu. Ei leikisti.
100. Ja liian avoin, olen monesti kuullut siitä.
torstai 6. toukokuuta 2010
Tiskisieniä ja muumion varpaita
Hellurei. Mikä lieneekään varmin lopun merkki? Varasin tänään lentolipun (thanks dad) takaisin kylmään Pohjolaan. Kolme viikkoa ja tämä neiti pöristelee koti-Suomeen! Hui. Miten voin luopua tästä patjastani lattialla ja siirtyä sänkyyn nukkumaan? Entäs kun vessaan ei tarvitse jonottaa? Missä on suuri puisto tekojärven kera, jonne voi mennä treffaamaan puluja ja ottamaan aurinkoa? Kotiinpaluu on täynnä hämmennystä.
Olen oppinut täällä muutaman asian, joita aion ehdottomasti jatkaa Suomessa. Ensiksikin olen tajunnut että astiat on oikeasti näppärämpi tiskata sienellä kuin pitkävartisella tiskiharjalla. Paljon siistimpää. Aion jatkaa puikoilla syömistä, koska silloin et voi olla ahmatti vaikka olisi kuinka nälkä. Lisäksi se on hauskempaa. Elokuvat kuten kirjatkin menevät tästä lähtien myös enkuksi, toivottavasti saan pidettyä kielitaitoa yllä. Kana on hyvää myös keitettynä. (Täällä tehdään muuten ihan päinvastoin kuin meillä: kana ja kala keitetään monesti.) Ja lukemattomia muita pieniä tapoja, jotka kenties kitkeytyvät tai jäävät.
On myös asioita, joita en tule missään nimessä kaipaamaan. Jatkuva ryöväyksen pelko - ystävältäni varastettiin juuri rahapussi kaikkineen sekä kamera ja jopa sateenvarjo. Mahtoi tulla tarpeeseen tuo jälkimmäinen... Aamuinen syöksyminen ruuhkametroon ihmismassan sekaan. Joskus joutuu melkein ottamaan vauhtia ja hyppäämään toivoen sujahtavansa jostain välistä sisään ja vieläpä pysymään siellä. Ei ole ollenkaan epätavanomaista että jotkut tippuvat kyydistä metron ollessa liian täysi. Espanjalaisten epäkohteliaisuus. Luojan kiitos meillä Suomessa on mahtava asiakaspalvelun taso! Stevenin syömät omituiset mykylät, joita se ujuttaa tuon tuosta lautaselleseni. Repelente!! Ne näyttävät muumion varpailta ja maistuvat makeilta ja limaisilta, yööök. Älkää kysykö miksi se tekee noin, vain luoja tietää.
Ainiin, nyt kaikki naimaikäiset tytöt kuulolle! ;) Itse kung fu-mestari Andrew saapuu Suomeen! Yhtenä päivänä olohuoneesta kuului mahdoton kailotus "I´m going to Finlaaaaaaand!" ja minä tietysti kysymään että mitä ihmettä. Kaveri lentää siis loppukuusta Kiinaan Suomen kautta ja viettää maassamme viisi tuntia. Harmi vain minä en ehdi oppaaksi, mutta lupasin usuttaa kaikki kauniit naiset Helsinki-Vantaalle tuolloin. Eli jos omistat huonon hajuaistin ja kenties näönkin, sinne vain. ;D
Btw meillä tuntuu Suomessa olevan myös huomattavasti laajempi yleistieto kuin monilla muilla. Joskus nämä kyselevät ihan ihme asioista, että mistä tiedän. Tekisi mieli sanoa ihan hyvällä että kaikki sen meillä tietävät. Mm. tänään juttelin Stevenin kanssa ruokavaliosta ja ravitsemuksesta ja hän kummasteli olenko jutellut trainerin kanssa vai miten tiedän mikä on terveellistä...Suomessa sikiää siis pieniä neroja meidän sitä kenties tajuamattamme.
Buenos noches.
Olen oppinut täällä muutaman asian, joita aion ehdottomasti jatkaa Suomessa. Ensiksikin olen tajunnut että astiat on oikeasti näppärämpi tiskata sienellä kuin pitkävartisella tiskiharjalla. Paljon siistimpää. Aion jatkaa puikoilla syömistä, koska silloin et voi olla ahmatti vaikka olisi kuinka nälkä. Lisäksi se on hauskempaa. Elokuvat kuten kirjatkin menevät tästä lähtien myös enkuksi, toivottavasti saan pidettyä kielitaitoa yllä. Kana on hyvää myös keitettynä. (Täällä tehdään muuten ihan päinvastoin kuin meillä: kana ja kala keitetään monesti.) Ja lukemattomia muita pieniä tapoja, jotka kenties kitkeytyvät tai jäävät.
On myös asioita, joita en tule missään nimessä kaipaamaan. Jatkuva ryöväyksen pelko - ystävältäni varastettiin juuri rahapussi kaikkineen sekä kamera ja jopa sateenvarjo. Mahtoi tulla tarpeeseen tuo jälkimmäinen... Aamuinen syöksyminen ruuhkametroon ihmismassan sekaan. Joskus joutuu melkein ottamaan vauhtia ja hyppäämään toivoen sujahtavansa jostain välistä sisään ja vieläpä pysymään siellä. Ei ole ollenkaan epätavanomaista että jotkut tippuvat kyydistä metron ollessa liian täysi. Espanjalaisten epäkohteliaisuus. Luojan kiitos meillä Suomessa on mahtava asiakaspalvelun taso! Stevenin syömät omituiset mykylät, joita se ujuttaa tuon tuosta lautaselleseni. Repelente!! Ne näyttävät muumion varpailta ja maistuvat makeilta ja limaisilta, yööök. Älkää kysykö miksi se tekee noin, vain luoja tietää.
Ainiin, nyt kaikki naimaikäiset tytöt kuulolle! ;) Itse kung fu-mestari Andrew saapuu Suomeen! Yhtenä päivänä olohuoneesta kuului mahdoton kailotus "I´m going to Finlaaaaaaand!" ja minä tietysti kysymään että mitä ihmettä. Kaveri lentää siis loppukuusta Kiinaan Suomen kautta ja viettää maassamme viisi tuntia. Harmi vain minä en ehdi oppaaksi, mutta lupasin usuttaa kaikki kauniit naiset Helsinki-Vantaalle tuolloin. Eli jos omistat huonon hajuaistin ja kenties näönkin, sinne vain. ;D
Btw meillä tuntuu Suomessa olevan myös huomattavasti laajempi yleistieto kuin monilla muilla. Joskus nämä kyselevät ihan ihme asioista, että mistä tiedän. Tekisi mieli sanoa ihan hyvällä että kaikki sen meillä tietävät. Mm. tänään juttelin Stevenin kanssa ruokavaliosta ja ravitsemuksesta ja hän kummasteli olenko jutellut trainerin kanssa vai miten tiedän mikä on terveellistä...Suomessa sikiää siis pieniä neroja meidän sitä kenties tajuamattamme.
Buenos noches.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Lopun ajan merkit
Tuli näköjään huomaamattani pidettyä blogilomaa, mutta älkää huoliko - paha ei koskaan katoa mihinkään! Tiesittekö muuten että minua kutsuttiin (leikkimielisesti) Pahan tyttäreksi aikoinaan? Sen sarjan mukaan. Noniin, asiaan.
Tässä alkaa jo myös huomaamattaan elää lopun ajan aikoja. Ostin tänään viimeisen metrokorttini. Koulua on enää jäljellä nelisen viikkoa. Juteltiin juuri Esteran ja Patrycjan kanssa siitä, kuinka toisaalta odotamme kotiinpaluuta mutta samalla ikävöimme jo Madridia ja kaikkea tätä elämää täällä. Se on todella kaksipiippuinen juttu. Minusta raskainta on erota näistä kaikista uusista ihmisistä ja tiedostaa, etten tule luultavasti enää ikinä tapaamaan heitä. Tietty voimme jatkaa kaveruutta nassukirjassa ja mesessä, mutta eihän se ole sama juttu. :/ Eniten jään kaipaamaan Eunjia ja juuri noita puolattaria.
Suomessa kaksoset eivät enää sekoile eikä Dani ole huutamassa minulle "hiiiiiii!!!". Minä en alota päivääni enää englanniksi enkä kuule ympärilläni espanjaa. Vau, ihan oikeasti vähän kammottaa palata kotiin. Tuntuu että pitää jotenkin sopeutua uudestaan vanhaan tuttuun kotielämään, vaikka olen ollut poissa vain muutaman kuukauden. Olen kokenut täällä niin monia uusia juttuja ja saanut elämyksiä, joita en unohda. Olen laajentanut ruokatuntemustani uskomattoman paljon maistamalla kaikkea mahdollista maailman eri kolkista. Ihan hassua jättää tämä kaikki. Mutta palaan mielelläni Suomeen, sillä kaipaan ystäviäni, kissojani ja hyvin organisoitua yhteiskuntaa. :D
Ja ajatelkaas muuten sitä, että viime syksynä minun piti harjoitella junalla matkustamista Suomessa ja jännitin ihan kamalasti löydänkö oikeaan junaan ja vaihdanko oikeaan junaan. Onnistuin jopa jäämään jumiin vaunujen väliin! Se oli pelottavaa. Ja nyt olen maailman neljänneksi suurimman metroverkoston asiantuntija ja heavy user. :) Kaikkea sitä oppii.
En tule myöskään unohtamaan lääkärireissujani täällä...olin kahdesti kipeä, toisella kerralla aika pahastikin ja välillä kävin tohtorilla tulkin (Solen) kanssa ja välillä yksin. Yhteistä kieltä ei ollut mutta viittomalla kovasti asia selvisi. Tänään käytiin myös viittomakielistä keskustelua kun naapurin mummolla oli minulle asiaa enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Käytän myös monesti "ymmärtämättömyyttä" hyödykseni: jos joku pummaa tupakkaa - "no entiendo", kun mustat miehet kosiskelevat - minusta tulee jälleen kielitaidoton. ;D Oikeastihan ymmärrän jo aika paljon riippuen puhujan aksentista.
Semmottista. Jännään kieli pitkälläni saisinko yhden loistavan työpaikan...en usko, kun olen jumissa täällä mutta toivossa on mukava elellä.
Zau.
Ps. Lidlistä saa puoli kiloa mansikoita á 0,89€ - arvatkaa vaan kuka kävi shoppailemassa.
Tässä alkaa jo myös huomaamattaan elää lopun ajan aikoja. Ostin tänään viimeisen metrokorttini. Koulua on enää jäljellä nelisen viikkoa. Juteltiin juuri Esteran ja Patrycjan kanssa siitä, kuinka toisaalta odotamme kotiinpaluuta mutta samalla ikävöimme jo Madridia ja kaikkea tätä elämää täällä. Se on todella kaksipiippuinen juttu. Minusta raskainta on erota näistä kaikista uusista ihmisistä ja tiedostaa, etten tule luultavasti enää ikinä tapaamaan heitä. Tietty voimme jatkaa kaveruutta nassukirjassa ja mesessä, mutta eihän se ole sama juttu. :/ Eniten jään kaipaamaan Eunjia ja juuri noita puolattaria.
Suomessa kaksoset eivät enää sekoile eikä Dani ole huutamassa minulle "hiiiiiii!!!". Minä en alota päivääni enää englanniksi enkä kuule ympärilläni espanjaa. Vau, ihan oikeasti vähän kammottaa palata kotiin. Tuntuu että pitää jotenkin sopeutua uudestaan vanhaan tuttuun kotielämään, vaikka olen ollut poissa vain muutaman kuukauden. Olen kokenut täällä niin monia uusia juttuja ja saanut elämyksiä, joita en unohda. Olen laajentanut ruokatuntemustani uskomattoman paljon maistamalla kaikkea mahdollista maailman eri kolkista. Ihan hassua jättää tämä kaikki. Mutta palaan mielelläni Suomeen, sillä kaipaan ystäviäni, kissojani ja hyvin organisoitua yhteiskuntaa. :D
Ja ajatelkaas muuten sitä, että viime syksynä minun piti harjoitella junalla matkustamista Suomessa ja jännitin ihan kamalasti löydänkö oikeaan junaan ja vaihdanko oikeaan junaan. Onnistuin jopa jäämään jumiin vaunujen väliin! Se oli pelottavaa. Ja nyt olen maailman neljänneksi suurimman metroverkoston asiantuntija ja heavy user. :) Kaikkea sitä oppii.
En tule myöskään unohtamaan lääkärireissujani täällä...olin kahdesti kipeä, toisella kerralla aika pahastikin ja välillä kävin tohtorilla tulkin (Solen) kanssa ja välillä yksin. Yhteistä kieltä ei ollut mutta viittomalla kovasti asia selvisi. Tänään käytiin myös viittomakielistä keskustelua kun naapurin mummolla oli minulle asiaa enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Käytän myös monesti "ymmärtämättömyyttä" hyödykseni: jos joku pummaa tupakkaa - "no entiendo", kun mustat miehet kosiskelevat - minusta tulee jälleen kielitaidoton. ;D Oikeastihan ymmärrän jo aika paljon riippuen puhujan aksentista.
Semmottista. Jännään kieli pitkälläni saisinko yhden loistavan työpaikan...en usko, kun olen jumissa täällä mutta toivossa on mukava elellä.
Zau.
Ps. Lidlistä saa puoli kiloa mansikoita á 0,89€ - arvatkaa vaan kuka kävi shoppailemassa.
lauantai 1. toukokuuta 2010
Kurkistus kiinalaiseen purkkiin
Eilisestä selvittiin hengissä ja kivaa oli! Koko hässäkkä muistutti kovin suomalaista vappua, kun kerran istuttiin ulkosalla syömässä ja juomassa. Tosin täällä kuuli eilen eniten hollantia ja kaikki hollantilaiset olivat pukeutuneet varpaista päähän kirkkaan oranssiin. Loppujen lopuksi meitä taisi olla puistossa lähemmäs 80 henkilöä ja meteli ja sotku sen mukainen. Poliisi kierteli silloin tällöin ohitsemme ja kyttäsi silmä kovana. Ihme kyllä eivät sanoneet mitään.
Hollantilaisissa ja suomalaisissa on paljon samaa, enemmin kuin esim. espanjalaisissa ja meissä. Minulle selvisi nimittäin vasta tänään että täälläkin on toukokuun ensimmäinen päivä Dia del Trabajador eli työläisten päivä. Huomasin sen kun jokainen kauppa oli kiinni, jopa keskustan iso El Corte Ingles joka on aina auki. Damn. Mutta eivät espanjalaiset hilluneet eilen missään ryyppäämässä, ei täällä ole kuulemma tapana juhlia pyhiä edellisenä iltana samoin kuin meillä. :D
Koska en saanut tänään yhdestäkään mercadosta ruokaa, menin pikkuruiseen kiinalaiseen kauppaan. Niitä on tässä minunkin kotikulmillani vaikka kuinka monta. Tein ensimmäisen tutkimusretkeni kiinalaisen purkkiruoan maailmaan, kun mitään tuoreruokaa ei ollut tarjolla. Valitsin umpimähkään purkin, jonka etiketissä näytti olevan jotain kanantapaista...en uskaltautunut lukemaan tarkemmin, sillä ties mitä kissan tai pupun lihaa purkki oikeasti sisälsikään. :o Makuelämys oli pastan kera yllättävän hyvä ja kastike sisälsi jopa herneitä ja porkkanaa. Muy bueno ainakin krapulanälkään
Tänään on taas mansikka- ja sarjamurhaajapäivä. Ah! :)
Tässä vielä iloinen juhlija, joka naamioitiin hollantilaiseksi lipun avulla.
Hollantilaisissa ja suomalaisissa on paljon samaa, enemmin kuin esim. espanjalaisissa ja meissä. Minulle selvisi nimittäin vasta tänään että täälläkin on toukokuun ensimmäinen päivä Dia del Trabajador eli työläisten päivä. Huomasin sen kun jokainen kauppa oli kiinni, jopa keskustan iso El Corte Ingles joka on aina auki. Damn. Mutta eivät espanjalaiset hilluneet eilen missään ryyppäämässä, ei täällä ole kuulemma tapana juhlia pyhiä edellisenä iltana samoin kuin meillä. :D
Koska en saanut tänään yhdestäkään mercadosta ruokaa, menin pikkuruiseen kiinalaiseen kauppaan. Niitä on tässä minunkin kotikulmillani vaikka kuinka monta. Tein ensimmäisen tutkimusretkeni kiinalaisen purkkiruoan maailmaan, kun mitään tuoreruokaa ei ollut tarjolla. Valitsin umpimähkään purkin, jonka etiketissä näytti olevan jotain kanantapaista...en uskaltautunut lukemaan tarkemmin, sillä ties mitä kissan tai pupun lihaa purkki oikeasti sisälsikään. :o Makuelämys oli pastan kera yllättävän hyvä ja kastike sisälsi jopa herneitä ja porkkanaa. Muy bueno ainakin krapulanälkään
Tänään on taas mansikka- ja sarjamurhaajapäivä. Ah! :)
Tässä vielä iloinen juhlija, joka naamioitiin hollantilaiseksi lipun avulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
