Hämähäkkimiehen tyttöystävä

Jaahas, blogilaiskamato se täällä. Iloksenne voin kertoa, että kesä ja lämpö ovat palanneet Madridiin ja peittoamme Suomen jälleen. Täällä paiste on nimittäin hieman kuumempaa kuin meidän Pohjolassa, huuuh! Sehän tarkoittaa vain sitä, että tämä neiti on kuluttanut Retiro-puiston rappusia ja hankkinut lisää väriä. Tosin tenttikirjat messissä...pukkaa pirukseen kouluhässäkkää, kun kurssit loppuvat ja loppukokeet vaanivat. Mutta miksi ihmeessä nyhjöttämään kirjojen kanssa sisällä kun puisto kutsuu.

Steven oli koko viikonlopun ihan kierroksilla, saimme nauttia niin erinäisistä Hulk-imitaatioista (lähinnä se juoksenteli ympäriinsä sortseissa ja mölisi) kuin siivousesityksistä (mulla on ihan uskomaton video kaverin vessanpesuprojektista, mutta sitä en sentään kehtaa tänne ladata) ja monista montuisista jekuista. Luojan kiitos siltä leikataan tällä viikolla polvi ja se joutuu rauhoittumaaan. Tosin Eunji ennusti, että sittenhän Steven vasta riehaantuu kun se joutuu kökkimään koipensa kanssa sisällä... Mene ja tiedä. Andrew on ollut kovin rauhallinen, mitä nyt raahasi taas jonkun tuntemattoman tänne. Se aina törmää kadulla ihmisiin ja kutsuu niitä meille kylään - emmekä todellakaan tiedä miksi.

Ainiin ja minulla on taas uusi nimi. Tällä kertaa olen Mary Jane, tietenkin Spidermanin tyttöystävän mukaan. Syynä punainen tukkani, jonka viikonloppuna taas värjäsin entistä punaisemmaksi. Ylläriylläri Steven kekkasi tämän ja hihkui innoissaan "you´re like Spiderman´s girlfriend!!!" Jepa, miten en itse saa revittyä tuosta niin paljon huumoria? :D

Näillä säillä noin ziljoona muutakin ihmistä viettää aikaansa Retirossa. Katsokaas tuonne veden toiselle puolelle - se jono on pelkkää ihmismassaa.

Jätäthän pommisi tähän, kiitos

Tapahtui tänään:

Josca: Öh, Andrew? Why there is a balloon in our shower stall?

Andrew: Because sometimes my balloon likes to take a shower!

Andrewlla on siis oma ilmapallo, jonka kanssa se jaksaa väsymättä leikkiä. Pari päivää sitten ihmettelin olohuoneesta kuuluvaa ääntä ja menin kurkkaamaan...no Andrewhan se siellä vaan pompotteli palloaan. Sittemmin tämä sininen pallo on alkanut elää ihan omaa elämäänsä: välillä se on keittiössä ("because it´s hungry") ja välillä vessanpöntöllä. Tänään pallolla oli siis aikomus mennä suihkuun. Jotenkin mulla tulee mieleen ihan se Winston niminen lentopallo, jota haaksirikkoutunut mies piti ystävänään Cast away-leffassa. :D

Tänään meillä oli viimeinen tunti pancake-kurssilla (eli sillä kirjallisuuskurssilla, jossa opettajan sanoma "paintings" kuuluu joka kerta korvaani "pancakes") ja se tarkoittaa samalla eroa hullusta kuskista. Kirjallisuuskurssi on siis Berzosan kampuksella, jonne matkustan bussilla aamuisin. Olen varmaankin maininnut jo joskus uudesta kuskita, jonka lääkitys ei taida olla ihan kohdillaan...meno on kerrassaan mieletöntä!

Joka kerta kun astun elävänä ulos bussista tämän kuskin kyydin jälkeen, huokaisen helpotuksesta ja iloitsen siitä että selvisin taas kerran hengissä. Kuski ajaa vailla mitään nopeusrajoituksia niin että mäissä ottaa vatsanpohjasta ja mutkissa alkaa oksettaa. Lisäksi hän tuntuu erikoistuneen tööttäilyyn ja viestii tällä tavoin hyvin usein ajellessaan. Meillä on tapana bussijonossa miettiä voisiko tänään kenties nukkua koulumatkan, kunnes linkkari sitten tulee ja joku toteaa että "ei, hullu kuskihan se siellä taas".

Ainiin, otsikko totta tosiaan. Joka kerta Moncloan metroasemalla kiinnitän huomiota erääseen luukkuun ja tekstiin, joka siinä lukee. Tähän mennessä en ole halunnut pilata hauskaa vaikutelmaa, jonka siitä saa. Luukussa lukee "uso exclusivo bomberos". Koska olen tiennyt että "uso" on käyttää, teksti on aina muuntunut päässäni tarkoittamaan pommiluukkua! Terroristien viimeinen tsäänssi jättää pommi pois ennen metroon astumista. :D Tänään vaivauduin selvittämään totuuden: teksti sanookin että luukku on vain palomiesten käytössä...kuinka tylsää.

Ja voi kuulkaas, onni on saksalainen maitonäkkileipä ja omatekemä keitto! Nyt sen tiedän. Jokunen viikko sitten bongasin Lidlistä saksalaista näkkileipää, jota olenkin siitä lähtien rouskuttanut ahkerasti, mutta tänään löysin vielä jotain tutumpaa! Täällä myydään kuin myydäänkin kanajauhelihaa! Suomessa käytän sitä usein keittoon tai pastakastikkeeseen, kun en tavallista jauhelihaa syö. Ja nyt olen neljä kuukautta etsittyäni löytänyt sen, ah! Se otti aikaa, mutta ehdinpäs. Löytämistä ei ainakaan paljon helpottanut se, että jauhis on värjätty kirkuvan punaiseksi (yök...) ja se kulkee nimellä "burger meat". Mutta 100% polloa se vaan on. Jihuuu!

Ja tiesittekö muuten, ettei täältä voi ostaa keittojuureksia valmiina pakastealtaasta? Sen sijaan ne myydään tuoreena omissa pakkauksissaan. Paketista löytyy viitisen porkkanaa, yksi sellerinvarsi, purjo ja jokin kasvis, jota epäilen wokvihanneksista tutuksi vesikastanjaksi. Nerokasta ja paljon terveellisempää! Vähän vain kuorimista ja pilkkomista ja enemmän keittämistä, mutta soppa on sitäkin parempaa ja takuulla freesiä. :) Nyt tiedän, millä elän loppuaikani täällä. Ah.

Ja btw, vesikastanja on oikea terveyspakkaus: "Kasvi on myös ravintokuidun, riboflaviinin, B6-vitamiinin, kaliumin, kuparin ja mangaanin lähde." says Wikipedia.

"You are so annoying, that I could marry you"

Hmm, huomaan että nykyään kirjotan kaikesta muusta paitsi itse elämästä täällä Espanjassa. Johtunee varmaan siitä, että elämä on muuttunut niin kovin arkiseksi eikä kaikkea jaksa enää ihmetellä. Käyn koulussa, teen aina ison kasan kotitehtäviä, treenaan iltaisin ja siinähän se paketti onkin jo valmis. Lopun aikaa hulluttelen kämppiksieni kanssa ja viikonloppuisin näen puolalaisia jos menojalka vipsuttaa. Tosin nytkin meillä on niin hurja kasa kaikkea tehtävää ennen kokeita, ettei tässä oikein edes voi dokailla kaiken aikaa. Tai sitten minä olen vain tullut vanhaksi.

Tänään Ruben - muistattehan tuon tappouhkauksia jakelevan liituraitamiehen? - totesi, että olen niin ärsyttävä tapaus että hän voisi mennä kanssani naimisiin. Well thanks dude, mutta ehkei kuitenkaan! Erehdyin sanomaan, että luokassa on niin kuuma että grillaannun kohta kanankoiveksi. Tästäkös kaveri innostui ja sai silmiinsä taas sen hullunpilkkeen: "That means u r finally going to die!". Kuinka hulluja opettajat voivat olla? Huuuh. :D

Kotiin palatessani kaksoset kokkailivat keittiössä ja kinastelivat samalla jostain. Sitten Steven teki armottoman virheen - hän jätti ison läjän mansikoita vartioimatta. Jäh jäh, sehän tarkoittaa vain ryöstöä! Leikiksihän se taas meni, kun alettiin Andrewn kanssa popsia Stevenin mansikoita. Andrew keksi imitoida "kouraa". Tiedättehän sellaisia leluautomaatteja/pelejä, jossa ohjaillaan kouraa ja poimitaan jokin esine? No kouraa voi leikkiä myös omalla kädellä ja rosvota mansikoita. Totally crazy, mutta hemmetin paljon me siitä saatiin hupia. Ja huudot päälle, kun asianomainen huomasi tapahtuneen. Ups.

Eipä muuta. Paitsi että osat ovat nyt aivan väärinpäin - teillä on Suomessa lämpimämpää kuin täällä. Ja minä olen sentään Espanjassa, huutava vääryys! Toivon pikaista muutosta säähän.

Mi paraquas, paraquas, paraquas (sisältää salaisuuksia miehistä)

Sain päivän parhaat naurut tänään kun Andrew tulkkasi Rihannan "Umbrellan" espanjaksi! "Mi paraquas..." Voi tsiiiisus noitten kanssa. Olen myös tehnyt johtopäätöksen, joka juontaa juurensa moniin monituisiin täsmähavaintoihin: miehet ajattelevat naisia varmaankin 80% ajasta. Aluksi näiden kanssa asuessa ajattelin, että se vain korostuu. Sitten tapasin muita poikia, joihin tutustuin kaverina ja huomasin että niin ne vaan nekin puhuvat enimmäkseen naisista.

Tänään meillä kävi uusia huoneenkatsojia ja ensimmäisen kandidaatin (mies) mentyä vessaan Steven säntäsi olohuoneeseen näyttämään että "no no no!". Okke. Seuraavaksi tänne saapui italialainen tyttö hameessa ja tytön kurkistaessa keittiötä Steven hölkkäsi näyttämään meille peukkuja, "si!". Sen jälkeen tästä hametypystä on keskusteltu lakkaamatta... Voin kertoa, että me naiset ei jakseta uhrata noin paljoa mielenkiintoa miehille, ei vaikka niillä olisi millaiset lihakset tai kuinka tummat silmät tahansa. Meillä on muutakin elämää. :)

Olen myös huomannut että salilla naiset treenaavat ihan itsekseen ja miehet treenaavat peilikuvansa kanssa. Yksikään mimmi ei voisi tuijottaa omia lihaksiaan niin haltioituneena peilistä, kuin nämä hauiksenpumppaajat. Tänään meinasin jo hihittää ääneen, kun yksi alfauros treenasi vieressäni crosstrainerilla ja loihti samalla peilikuvalleen toinen toistaan testosteronia pursuavampia ilmeitä. Hyyyi. :D

Teillä on kuulemma siellä Suomessa joku vapaapäivä torstaina. No meillä ei ole. Sen sijaan meillä valmistaudutaan ahkerasti lopputentteihin, jotka alkavat jo ensi viikolla toisella kampuksella.

Näin meillä

Espanjaan on kuulemma iskenyt takatalvi. Näille se tarkoittaa tässä vaiheessa toukokuuta vain viidentoista asteen lämpöä, tuulta ja pientä sadetta. Hei haloo, minä oon Suomesta! Takatalvi tarkoittaa sitä kun toukokuun puolessa välissä mättää metrin kinoksen lunta ja pakkanen paukkuu. Täähän on ihan normaali kevätsää. :D

Eilen meillä kävi uusia ihmisiä vilkuilemassa minun ja Katjan huoneita, kun me molemmat ollaan pian muuttamassa veke. Epäilen ettei Steven ole ihan perehtynyt markkinoinnin saloihin, sillä juuri ennen uusien mahdollisten vuokralaisten saapumista ne keksivät Danin kanssa hauskan jekun...jostain kätköstä ne kaivoivat pitkän muovinauhan, jossa varoitettiin isoin mustin kirjaimin "caution" ja virittivät sen Andrewn huoneen oven (tai siis sen verhon, joka esittää ovea) eteen. Tosin luulen että varoitus on ihan paikallaan ottaen huomioon kaverin huoneen ja radioaktiivisen säteilyn, jota sieltä varmasti tulee.

No ensimmäinen tyttö pöllähtää paikalle ja katselee hyvin hämmentyneenä, kun Dani ja Katja tanssivat polkka tai mitä lie ja yksi huone on eristetty keltaisella nauhalla. Tyttö näytti mielestäni aivan kauhistuneelta jänikseltä, joka miettii koko ajan miten pääsisi pötkimään pakoon. En usko että hänestä saatiin vuokralaista...

Sitten saapui seuraava tyttö, joka ei näyttänyt edes kauhistuvan pahemmin. Ja juuri sillä sekunnilla muistin uuniin vartti sitten työntämäni patongin ja säntäsin pelastamaan sitä. Uunista nousikin jo mukava ja tuttu musta savu! Meidän uunin vastus on vähän rikki, joten sain taas kerran mustaksi käppyräksi palanutta patonkia. Siinä samalla huutelin uudelle tytölle, että terve vaan, minäkin olen Erasmus-opiskelija ja anteeksi kovasti tästä kärystä. :D

Rehellisesti sanoen en usko, että kumpikaan noista tytöistä on valmis saati halukas muuttamaan tähän kommuuniin. Vaatihaan se tiettyä avomielisyyttä jakaa neljän hengen asunto (ja se yksi ainoa kylppäri) seitsemän ihmisen kesken. Tai sanotaanko ettei voi olla nirso jos tänne muuttaa. Meno on enimmäkseen aika villiä, höystettynä vielä Danin jekuilla, Andrewn hajulla ja Stevenin huumorilla. Aamulla on ihan normaalia että vessavuoroa jonotetaan ja jonossa kähistään, samalla Sole joogaa olkkarissa ja sättii Steveniä minkä kerkeää (voi tuota avioliiton onnea), Andrew aloittelee aamiaistaan joka jatkuu puoleen päivään asti ja niin poispäin.

Minä taidan olla asukkaiden normaaleimmasta päästä Eunjin kanssa. Katja on myös aika helppo, mutta innostuu silloin tällöin Danin metkuihin. Nuo muut - kerrassaan vaikeasti diagnosoitavaa sakkia.

On se muuten jumaliste, että Suomen kaupoissa myydään lavatolkulla espanjalaisia kurkkuja mutta täällä itse kurkkujen lähteellä niitä saa tasan yhdestä kaupasta! Suurin osa kaupoista myy ainoastaan avomaapepinoja, eli niitä inhoja avomaakurkkuja joista täytyy nylkeä kuoret irti. Damn.

100 faktaa

Me ollaan kaikki maanpaossa omissa huoneissamme jo toista tuntia, kun aviopari selvittelee välejään. Voin kertoa kaikille poikaystäväparoille, että te ette ole vielä joutuneet edes pahaan ryöpytykseen - kuulisittepa kuinka Obiolin Soledad höykyttää miestään. Tuntuu noilla Argentiinalaisilla olevan temperamenttia vaikka minullekin jakaa. :o

Sen vuoksi saan kuitenkin hyvän tekosyyn paneutua seuraavaan haasteeseen, jonka poimin toisista blogeista. Monet ovat kertoneet itsestään sata faktaa, joten minä myös! Ja lukija, sulla on helpompaa kun mulla sillä minä joudun miettimään ne kaikki faktat.

Aloitetaan siis jostakin.

1. Joko minä olen kasvanut kiinni punaiseen tukkaan tai se minuun, mutta hiusväri on ja pysyy vuodesta toiseen samana.

2. Pidän palomiehistä.

3. Rakastan punaisia paprikoita, voisin syödä niitä kuution.

4. Kaipaan edelleen Sikke-koiraamme.

5. Kuten myös omaa Omppuani, sniif.

6. Minulla on vain yhdet farkut. Tiedän, järkyttävää.

7. Perhonen EI ole kaunis eläin, se on kammottava torakka naamioituneena.

8. Tahtoisin pupun ja antaisin sille nimeksi Tyyne.

9. Tämä on jo kolmas blogini.

10. Lukijakuntani on huomattavasti laajempi kuin olen tajunnutkaan.

11. Voisin elää light kokiksella.

12. Ja mentholsavukkeilla.

13. En aina ymmärrä miksi ihmiset haluavat kuulua kirkkoon.

14. Minusta on tehty useampikin lehtijuttu erinäisistä syistä.

15. Luen kuin pieni toukka, rakastan kirjoja.

16. Blogini on vain viihdyttävää hömppää, oikea kirjoitustyylini on paljon synkempi.

17. Olen opiskellut kirjoittamista.

18. Minulla on ihka-aito kirjekaveri!

19. Minulle voi myydä mitä vain, jos siinä on Hello Kitty.

20. Olen erittäin altis mainonnalle.

21. Tämä on pisin ulkomaanreissuni tähän mennessä, mutta ei toivottavasti jää pisimmäksi.

22. Osaan jo kiroilla espanjaksi. Sekä puolaksi.

23. Rakennekynsieni koristelu on peräisin hääsivuilta...

24. Osasin joskus soittaa bassoa, nyt vain suutani.

25. Olen liekehtivää sorttia, hiillyn sekunnissa.

26. Tykkään pastasta kaikissa sen muodoissaan ja ihan paljaaltaankin ilman mitään.

27. Osaan tehdä korealaista sushia, se on nammmmm.

28. Minulla on tämän vaihdon ja hostelliviikkojen ansiosta kavereita lähes joka puolelta maailmaa.

29. Rakastan kuntosalia, mitä ei varmasti ulkomuodostani uskoisi.

30. Pelkään edelleen vähän poliisia, vaikken ole tehnyt edes pahoja.

31. Minulla on lempinimi, joka on lähes syrjäyttänyt oikean nimeni.

32. Saan hyvin usein kuulla kommenttia nimistäni, useimmiten kiitosta jonka ohjaan suoraan vanhemmilleni. En minä ristinyt itseäni.

33. Himoitsen kuumeisesi erästä mekkoa tällä hetkellä ja saatan joutua turvautumaan ompelijaan sen vuoksi.

34. Tahtoisin harrastaa jotain itsepuolustuslajia tai vastaavaa, jossa oppisin kehonhallintaa.

35. Minua pyydettiin salilla mukaan tällaiseen ryhmään, mutten uskalla mennä kun se ohjaajakin näytti jo niin pelottavalta.

36. Söin ennen hyvällä ruokahalulla ryynimakkaroita ja maksalaatikkoa, mutta nykyisin kartan kaikkea muuta lihaa kuin kanaa ja kalaa.

37. Kammoan sitä hetkeä, kun joku nukahtaa ennen minua ja jään yksin hereille.

38. Tämän vuoksi joudun silloin tällöin tekemään raivostuttavia "nukutko jo?"-kysymyksiä.

39. Pidän rutiineista ja olen ahkera luomaan niitä.

40. Osaan neuloa ja virkata, mutten ommella. Tai sitten olen vain liian laiska.

41. Nuorena halusin lävistysten olevan näkyviä, nyt suosin piilossa olevaa kielikorua.

42. Hankin täällä Madridissa kauan miettimäni tatuoinnin, jonka saa myös helposti piiloon.

43. Toinen tyylikoodini on nääs musta kauluspaita ja sihteerilookki, siihen ei tatskat sovi.

44. Minulla on ollut tuikea tyttögerbiili nimeltä Räppis ja myöhemmin vellokset Hakån ja Hamlet.

45. Sanon kissojani possuiksi.

46. Olen kummallisen kiinnostunut rikollisista ja etenkin sarjamurhaajista.

47. Kirjoitan edelleen joka päivä päiväkirjaa.

48. Minulla on tallessa kaikki vanhat päiväkirjat yhdentoista vuoden ajalta.

49. En koskaan lue niitä uudestaan, muistan kannen perusteella mitä missäkin kirjassa on.

50. Minua on testailtu tavallista enemmän ja ihme kyllä numeromuistini on keskivertoa parempi.

51. Mutta olen surkea laskemaan.

52. En myöskään ymmärrä Exceliä.

53. Ehkä sen vuoksi seurustelen insinöörin kanssa.

54. Olen aina pitänyt erityisesti eläinten korvista.

55. Sen vuoksi nuuhkin usein omien kissojeni korvia.

56. Minulla on liian vilkas mielikuvitus, saatan saada ihan omia mielijohteita asioista.

57. Tietokoneeni taustakuvana on suloinen pingviini, jonka näin uiskentelemassa eläintarhassa. <3

58. Syön vain herkkusieniä, sillä muut sienet ovat "epäilyttäviä".

59. Myöskin kynttilät ovat epäilyttäviä, pidän niitä vain koristeena.

60. Uskon harvoin ensimmäisellä sanomisella.

61. Olen sen vuoksi tämän tästä vaikeuksissa tunneilla.

62. Puhun paljon. Siis paljon.

63. Tykkään tehdä asioista listoja ja tutkiskella listaa jälkeenpäin.

64. Kirjoittelen kalenteriin huvin vuoksi, jos oikeaa merkintää ei ole.

65. Osaan syödä puikoilla.

66. Pienenä en arvannut päätyväni sihteeriopistoon.

67. En myöskään vähän vanhempana.

68. Ja tässä sitä ollaan, sihteeriopistossa!

69. Oikeasti haluaisin kirjoittaa.

70. En vain tunne sanaa pitkäjännitteinen.

71. Yläasteella tunnuin saavan jälki-istuntoa pelkän naamavärkin perusteella.

72. Sanon veljeäni apinaksi.

73. Tämän apinan vuoksi opettajat kyyläsivät myös minua...

74. Saan usein yhtäkkisiä päähänpistoja, jotka päätän toteuttaa.

75. Viimeisin niistä oli hiusten kasvattaminen!

76. Minulla on ollut lyhyt tukka aina, siis aina. Mutta nyt asiaan saattaa tulla muutos. ;)

77. Vaatteeni ovat poikkeuksetta mustia.

78. Vaikka oikeasti lempivärejäni on punainen, pinkki ja valkoinen.

79. En jaksa sisustaa, lyön vain aina kamat paikoilleen.

80. Kotini on aina mietitty kissojen kannalta turvalliseksi. Se on prioriteetti.

81. Rakastan kukkia ja kaikkea romanttista ja siirappista.

82. Tämän vuoksi ystäväni alkoivat kutsua minua siirapiksi.

83. Olen tosi laiska käymään enää baarissa, harrastan mieluummin sitä mitä me kutsumme täällä nimeltä "homedrink".

84. Nautin useasti enemmin ajasta kavereiden kanssa ennen baaria, joten miksi lopettaa sitä mennäkseen baariin?

85. Osaan olla kamala kiukkupussi.

86. Mutta lepyn sekunnissa.

87. En voi pitää mykkäkoulua suuren puhetarpeeni kanssa.

88. Olen aina ollut vesipeto ja rakastan uimista edelleen.

89. Minusta olisi siistiä ryhtyä taistelusukeltajaksi tai palomieheksi!

90. Fysiikkaani ei vain ole luotu sellaisiin hommiin.

91. Olen aika haka painonpudottaja, teen sitä tasaisin väliajoin.

92. Tämä kertonee että olen myös aika haka syömään tasaisin väliajoin...

93. Olen taas laihdutusvauhdissa.

94. Minulla on kauhea ikävä eläimen lämpöä ja turkin pehmeyttä.

95. Seikkailuani on enää kolme viikkoa jäljellä.

96. Kasvoin huomattavasti ihmisenä tämän vaihdon aikana. Tai ainakin muutuin vähäsen.

97. En oikein tiedä miten eletään laimeasti ja tavallisesti.

98. Olen ääripäisyyksien ihmisiä.

99. Ja ihan oikeasti vähän hullu. Ei leikisti.

100. Ja liian avoin, olen monesti kuullut siitä.

Tiskisieniä ja muumion varpaita

Hellurei. Mikä lieneekään varmin lopun merkki? Varasin tänään lentolipun (thanks dad) takaisin kylmään Pohjolaan. Kolme viikkoa ja tämä neiti pöristelee koti-Suomeen! Hui. Miten voin luopua tästä patjastani lattialla ja siirtyä sänkyyn nukkumaan? Entäs kun vessaan ei tarvitse jonottaa? Missä on suuri puisto tekojärven kera, jonne voi mennä treffaamaan puluja ja ottamaan aurinkoa? Kotiinpaluu on täynnä hämmennystä.

Olen oppinut täällä muutaman asian, joita aion ehdottomasti jatkaa Suomessa. Ensiksikin olen tajunnut että astiat on oikeasti näppärämpi tiskata sienellä kuin pitkävartisella tiskiharjalla. Paljon siistimpää. Aion jatkaa puikoilla syömistä, koska silloin et voi olla ahmatti vaikka olisi kuinka nälkä. Lisäksi se on hauskempaa. Elokuvat kuten kirjatkin menevät tästä lähtien myös enkuksi, toivottavasti saan pidettyä kielitaitoa yllä. Kana on hyvää myös keitettynä. (Täällä tehdään muuten ihan päinvastoin kuin meillä: kana ja kala keitetään monesti.) Ja lukemattomia muita pieniä tapoja, jotka kenties kitkeytyvät tai jäävät.

On myös asioita, joita en tule missään nimessä kaipaamaan. Jatkuva ryöväyksen pelko - ystävältäni varastettiin juuri rahapussi kaikkineen sekä kamera ja jopa sateenvarjo. Mahtoi tulla tarpeeseen tuo jälkimmäinen... Aamuinen syöksyminen ruuhkametroon ihmismassan sekaan. Joskus joutuu melkein ottamaan vauhtia ja hyppäämään toivoen sujahtavansa jostain välistä sisään ja vieläpä pysymään siellä. Ei ole ollenkaan epätavanomaista että jotkut tippuvat kyydistä metron ollessa liian täysi. Espanjalaisten epäkohteliaisuus. Luojan kiitos meillä Suomessa on mahtava asiakaspalvelun taso! Stevenin syömät omituiset mykylät, joita se ujuttaa tuon tuosta lautaselleseni. Repelente!! Ne näyttävät muumion varpailta ja maistuvat makeilta ja limaisilta, yööök. Älkää kysykö miksi se tekee noin, vain luoja tietää.

Ainiin, nyt kaikki naimaikäiset tytöt kuulolle! ;) Itse kung fu-mestari Andrew saapuu Suomeen! Yhtenä päivänä olohuoneesta kuului mahdoton kailotus "I´m going to Finlaaaaaaand!" ja minä tietysti kysymään että mitä ihmettä. Kaveri lentää siis loppukuusta Kiinaan Suomen kautta ja viettää maassamme viisi tuntia. Harmi vain minä en ehdi oppaaksi, mutta lupasin usuttaa kaikki kauniit naiset Helsinki-Vantaalle tuolloin. Eli jos omistat huonon hajuaistin ja kenties näönkin, sinne vain. ;D

Btw meillä tuntuu Suomessa olevan myös huomattavasti laajempi yleistieto kuin monilla muilla. Joskus nämä kyselevät ihan ihme asioista, että mistä tiedän. Tekisi mieli sanoa ihan hyvällä että kaikki sen meillä tietävät. Mm. tänään juttelin Stevenin kanssa ruokavaliosta ja ravitsemuksesta ja hän kummasteli olenko jutellut trainerin kanssa vai miten tiedän mikä on terveellistä...Suomessa sikiää siis pieniä neroja meidän sitä kenties tajuamattamme.

Buenos noches.