On tullut taas aika pureutua syvemmmälle espanjalaiseen elämäntyyliin!
1. Meillä on nyt toista päivää lämmin vesi ja kaasu poikki. Kellään ei ole aavistustakaan milloin pääsemme jälleen suihkuun tai tekemään ruokaa. Tosin tänä aamuna heräsin siihen kun joku kirjaimellisesti kirkui ja kiljahteli kylppärissä...no Andrewhan se sinne oli mennyt jääkylmään suihkuun ja elämöi samalla. "It was a great feeling!"
2. Meillä oli eilen uuni tulessa kun palasin kotiin. Ketään ei näkynyt missään, mutta keittiöstä tuprusi mustaa savua. Käänsin kylmän rauhallisesti uunin pois päältä ja avasin ovet ja ikkunat. Suomessa olisin varmaan jo soittanut hätänumeroon ja hälyttänyt koko kaupungin palomiehet paikalle - täällä vain odottelin hetken ja nostin uunissa palavan lautasen (arvatkaas kenen...) ikkunalaudalle. Myöhemmin selvisi, ettei Andrew tiennyt kuinka uunia käytetään ("I never use it") ja aikoi hauduttaa siellä vähän ruokaa poistuessaan kotoa. Ei suurempia vahinkoja onneksi.
Olen myös kiinnittänyt huomiota espanjalaisten lastenkasvatukseen. Täällä tuntuu olevan tapana komentaa lapsia paljon fyysisemmin kuin Suomessa. Olen monesti järkyttynyt kun kadulla isä tai äiti ojentaa kuritonta muksuaan. Kerran kaupassa lapsi kiukutteli ja yritti läpsiä äitiään. Mitä tekee äiti? No läpsii täysillä takaisin! Huh. Lapsi on myös terve kun se leikkii, mutta entäs kun se rankaisee nallejaan kumipampulla? Seuraan iltaisin kattoikkunasta tätä mielenkiintoista näytelmää kun tupakoin. Vastapäisen talon ikkunasta voin todistaa kun n. 10-vuotias poika kuristaa ja mukiloi pehmolelujaan. Outoa. Hyvin outoa.
Yksi parhaista jutuista, jonka olen espanjalaisesta elämänkatsomuksesta oppinut on sääntöjen kierto. Kaikki säännöt ovat täällä kierrettävissä. Missä tahansa sisällä voi tupakoida prohibido fumar-kyltin alla, jos ulkona sataa. Pysäköintikieltoalueelle voi pysäköidä, jos muualla ei ole tilaa. Itse asiassa mihin tahansa voi pysäköidä. Salilla voi käyttää ulkokenkiä, jos ei satu omistamaan sisäpelikenkiä. Ynnä muuta ynnä muuta, lista on loputon.
Aluksi Madridiin saapuessani kyselin aina kaikesta "are we allowed to...?". Nyt tiedän että kyllä me voidaan ja esim. turistien kysyessä saako tästä kävellä vastaan aina "si si!". Hostellissakin eräs poika kysyi "are we allowed to drink alcohol here?" ja vastasin vain, etten tiedä mutta minä ainakin juon. :D
Hostellista puheen ollen - törmäsin tänään kahteen ihmiseen, joihin tutustuin hostelleissa. Uskomatonta! Miljoonakaupunki, jossa et useimmiten näe samaa ihmistä kahdesti kadulla ja tänään minua vastaan astelee ensin Daniela, jonka kanssa jaoin huoneen ekassa hostellissa ja seuraavaksi poika, jonka oli mukanamme viimeisen illan bileissä vikassa hostellissani. Hassu sattuma ja vieläpä samana päivänä!
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Houston, we have a problem
Musta on tullut laiska bloggaaja, sillä elämä täälläpäin maailmaa sujuu arkisesti ja mukavasti. Käyn salilla ja opiskelen, siinähän ne tärkeimmät. :)
Tosin on meillä yksi ongelma - kiinalaisen haju. Arvatkaa millainen löyhkä saadaan aikaiseksi, kun Andrew popsii ensin aamiaiseksi kahdeksan kiiviä, lounaaksi pari kokonaista kalaa päineen ja iltapalaksi ruusukaaleja ja kaksitoista kananmunaa? Kaveri haisee kuin rankkitynnyri. :o Minä olen sinänsä jo pienestä pitäen tottunut kaikenlaisiin hajuhaittoihin (kiitos perheeni miehille), mutta muutamalle kämppikselleni Andrewn lemu alkaa olla liikaa.
Eräänä iltana vessan ovella otettiin taas matsia löyhkästä. Pian haistoin palaneen käryä ja säntäsin katsomaan onko koko kämppä tulessa. No ei, äkäinen Andrewhan se siellä vaan polttaa sanomalehtiä vessassa ja eteinen on täynnä savua! Hän päätti hävittää hajuhaittansa järein keinoin. Mistään palovaroittimestahan täällä ei ole tietoakaan, joten sitten vain haisteltiin pari päivää palaneen paperin käryä...huhhuh. Minä neuvoin, että jos sitten ensi kerralla raapaisisit vain yhden tulitikun. :D Ja mainittakoon että Andrew vieläpä tarjoutui neuvomaan minua ravitsemusasioissa...kiitin kohteliaasti, mutta kieltäydyin avusta.
Säät ovat hellineet Madridia viime päivinä. Lämmintä alkaa olla usein parikymmentä astetta, mutta paikalliset kulkevat edelleen villakangastakeissa. Eilen näin ensimmäisen turistin sortsit jalassa. Ei tulisi kyllä itsellenikään ihan vielä mieleen heittää vaatteita niin vähiksi. Hameessa ja legginseissä voi kyllä jo kulkea huoletta. Tässä Tirso de Molinan vieressä on mukava alue nimeltä Lavapies. Tykkään kävellä sinne, sillä katu on täynnä pikkuisia ravintoloita ja aurinkoisella säällä ihmiset syövät ulkona. Otin kuvan todisteeksi meidän keväästä. Nykyään tulee kuvattua aivan liian harvoin!
Tosin on meillä yksi ongelma - kiinalaisen haju. Arvatkaa millainen löyhkä saadaan aikaiseksi, kun Andrew popsii ensin aamiaiseksi kahdeksan kiiviä, lounaaksi pari kokonaista kalaa päineen ja iltapalaksi ruusukaaleja ja kaksitoista kananmunaa? Kaveri haisee kuin rankkitynnyri. :o Minä olen sinänsä jo pienestä pitäen tottunut kaikenlaisiin hajuhaittoihin (kiitos perheeni miehille), mutta muutamalle kämppikselleni Andrewn lemu alkaa olla liikaa.
Eräänä iltana vessan ovella otettiin taas matsia löyhkästä. Pian haistoin palaneen käryä ja säntäsin katsomaan onko koko kämppä tulessa. No ei, äkäinen Andrewhan se siellä vaan polttaa sanomalehtiä vessassa ja eteinen on täynnä savua! Hän päätti hävittää hajuhaittansa järein keinoin. Mistään palovaroittimestahan täällä ei ole tietoakaan, joten sitten vain haisteltiin pari päivää palaneen paperin käryä...huhhuh. Minä neuvoin, että jos sitten ensi kerralla raapaisisit vain yhden tulitikun. :D Ja mainittakoon että Andrew vieläpä tarjoutui neuvomaan minua ravitsemusasioissa...kiitin kohteliaasti, mutta kieltäydyin avusta.
Säät ovat hellineet Madridia viime päivinä. Lämmintä alkaa olla usein parikymmentä astetta, mutta paikalliset kulkevat edelleen villakangastakeissa. Eilen näin ensimmäisen turistin sortsit jalassa. Ei tulisi kyllä itsellenikään ihan vielä mieleen heittää vaatteita niin vähiksi. Hameessa ja legginseissä voi kyllä jo kulkea huoletta. Tässä Tirso de Molinan vieressä on mukava alue nimeltä Lavapies. Tykkään kävellä sinne, sillä katu on täynnä pikkuisia ravintoloita ja aurinkoisella säällä ihmiset syövät ulkona. Otin kuvan todisteeksi meidän keväästä. Nykyään tulee kuvattua aivan liian harvoin!
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Lupaan lukea Raamattua ja raitistun...
...Lauloi Jenni Vartiainen eilen, kun juhlistimme puolalaisten mimmien kanssa rankan tenttiputken loppua ja loman alkua. Meillä on aina kolmestaan ihan älyttömän hauskaa ja fiksuja juttuja muutaman gintonicin jälkeen. Ei edes ehditty yökerhoon asti, kun eksyimme metrolla väärään suuntaan. :D Kiva ilta.
Andrew on ollut viime päivinä tavallistakin hassumpi ja levottomampi. Se hiihtelee ympäri kämppää ja höpöttää taukoamatta, leikkii viidakkoveitsillään ja tekee kung fu hyökkäyksiä nurkan takaa. Tänään se innostui Ikean-paperikassista, maalasi siihen logon tilalle oman kung fu-logonsa ja kulki kassin kanssa ympyrää poseeraten peileille. Lopulta kaveri saapui keittiöön paperikassi päässään ja alkoi puhua kiinaa. Olen varma että Andrew on unohtanut lääkityksen tai jotain vastaavaa. :D Hänellä on muuten tyttökaveri hakusessa. Että jos jotakuta vaikka kiinnostaa tuollainen persoona niin antaa palaa! Andrew on 32-vuotias, mutta kaverin fysiikka on kuin parikymppisellä - psyykkinen puoli on sen sijaan tuntematon. ;)
Tässä meidän kodin kulmilla on ihana pieni kahvila-konditoria, jossa myydään taivaallisia leipomuksia. Kuola alkoi monesti valua jo ennen kahvilan ikkunoita, kun haaveilin kaikista herkuista. No nyt meillä maistellaan näitä jumalaisia herkkuja joka päivä, sillä Soley pääsi töihin kyseiseen putiikkiin! Mikä taivas, kun hän tuo iltaisin kassillisen leivonnaisia ja leipiä...on sipulileipää, soijaleipää, croisanteja, viinereitä. Ah!
Tänään mulle myös selvisi, mikä ihme pistää niskaani öisin...mukava tyynyni paljastui jonkun ankka- tai hanhiressukan maanpäällisiksi jäänteiksi. :( Tuskin siellä sisälmyksiä on, mutta untuvatyynyn olen mennyt ostamaan ja yksi vihainen untuva tuikkii minua nyt selkään tyynyn läpi. Ilmankos olikin niin pehmeä päänalunen!
Krapulakasa jatkaa nyt lepoa ja lukee englannin kielistä kirjaa esitelmää varten. Mikä kosto loman kunniaksi.
Andrew on ollut viime päivinä tavallistakin hassumpi ja levottomampi. Se hiihtelee ympäri kämppää ja höpöttää taukoamatta, leikkii viidakkoveitsillään ja tekee kung fu hyökkäyksiä nurkan takaa. Tänään se innostui Ikean-paperikassista, maalasi siihen logon tilalle oman kung fu-logonsa ja kulki kassin kanssa ympyrää poseeraten peileille. Lopulta kaveri saapui keittiöön paperikassi päässään ja alkoi puhua kiinaa. Olen varma että Andrew on unohtanut lääkityksen tai jotain vastaavaa. :D Hänellä on muuten tyttökaveri hakusessa. Että jos jotakuta vaikka kiinnostaa tuollainen persoona niin antaa palaa! Andrew on 32-vuotias, mutta kaverin fysiikka on kuin parikymppisellä - psyykkinen puoli on sen sijaan tuntematon. ;)
Tässä meidän kodin kulmilla on ihana pieni kahvila-konditoria, jossa myydään taivaallisia leipomuksia. Kuola alkoi monesti valua jo ennen kahvilan ikkunoita, kun haaveilin kaikista herkuista. No nyt meillä maistellaan näitä jumalaisia herkkuja joka päivä, sillä Soley pääsi töihin kyseiseen putiikkiin! Mikä taivas, kun hän tuo iltaisin kassillisen leivonnaisia ja leipiä...on sipulileipää, soijaleipää, croisanteja, viinereitä. Ah!
Tänään mulle myös selvisi, mikä ihme pistää niskaani öisin...mukava tyynyni paljastui jonkun ankka- tai hanhiressukan maanpäällisiksi jäänteiksi. :( Tuskin siellä sisälmyksiä on, mutta untuvatyynyn olen mennyt ostamaan ja yksi vihainen untuva tuikkii minua nyt selkään tyynyn läpi. Ilmankos olikin niin pehmeä päänalunen!
Krapulakasa jatkaa nyt lepoa ja lukee englannin kielistä kirjaa esitelmää varten. Mikä kosto loman kunniaksi.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Tappi kieleen = naula jalkaan?
Minä alan ilmeisesti olla jo niin tottunut kaikkeen kummalliseen mitä täällä tapahtuu, että vallan unohdan raportoida asioista. Korjattakoon tilanne kertomalla eilinen sattumus. Olin Berzosan kampuksella tupakoimassa kaikessa rauhassa yhden koulurakennuksen edessä, kun muuan mies säntäsi nurkan takaa luokseni ja alkoi huutaa jotain espanjaksi. En ymmärtänyt yhtään mitään ja tuijotin vain, kunnes paikalle alettiin raahata kameroita ja kuvausporukkaa.
Hämmentyneenä siirryin pihan toiselle puolelle ja jäin katselemaan kun koulun pihalle kasattin hetkessä kuvauspaikka ja näyttelijät marssitettiin paikalle. Onneksi eräs tyttö infosi minua, että meidän koululla kuvataan silloin tällöin vain yhtä Espanjan suosituinta saippuasarjaa - ei sen kummempaa. Harmi että minut häädettiin paikalta, olisin mielelläni ottanut parin minuutin julkisuuteni Espanjan televisiossa! :D
Tänään Internatinal Relations-kurssilla katsottiin taas vaihteeksi pätkiä You Tubesta. Olen tässä viikkojen kuluessa huomannut mielenkiintoisen tavan, joka jenkeillä tuntuu olevan: kun opettaja laittaa videon pyörimään, he käyvät nukkumaan. Eivätkä edes mitenkään kovin huomaamattomasti, vaan ihan niin että nuokahtelevat tuon tuosta. Tosin tänään kaikki heräilivät siinä vaiheessa, kun katsoimme pätkiä espanjalaisten pääsiäismenosta...porukka marssi kaduilla ja ruoski itseään selkään, veri lensi ja miehiä naulittiin ristille. Siis ihan oikeasti naulittiin. :o Hyi kamala. Esitettyäni vastalauseen videon näyttämiselle opettaja vertasi ristiinnaulitsemista lävistämiseen. Jotenkin en vain näe yhteyttä esim. kielilävistykselläni ja miehillä jotka antavat lyödä naulat läpi käsistään ja jaloistaan...No kukin tyylillään.
Nyt vuorossa ahkeraa kokeisiin pänttäystä ja illalla spinning. Tänään piti olla urheiluvapaa päivä, mutta sain aamulla paketin Suomesta ja taisin syödä vähän (lue: valtavasti) suklaata. Hups.
Kaksi tenttiä takana, enää one more to go! Huomisen jälkeen tämä neiti alkaa lomailla. :) Kouluhommien parissa mutta kuitenkin. Ja huomenna taitaa kutsua yökerho Joy näin rankan viikon päätteeksi. ;) Monilla yökerhoilla Madridissa on free entry torstaisin ja me köyhät opiskelijat tykätään hyödyntää sitä.
Ainiin, jugurttipettymykseni. Löysin kaupasta maustamatonta jugurttia ja ostin heti tohkeissani neljä purkkia mielessäni ihana hapan nautinto kun pääsen kotiin. Mikä pettymys kun huomasin jugurtin olevan makeutettua. :( Kaipaan niiiiin maustamatonta ja nimenomaan hapanta jugurttia tai viiliä....
Hämmentyneenä siirryin pihan toiselle puolelle ja jäin katselemaan kun koulun pihalle kasattin hetkessä kuvauspaikka ja näyttelijät marssitettiin paikalle. Onneksi eräs tyttö infosi minua, että meidän koululla kuvataan silloin tällöin vain yhtä Espanjan suosituinta saippuasarjaa - ei sen kummempaa. Harmi että minut häädettiin paikalta, olisin mielelläni ottanut parin minuutin julkisuuteni Espanjan televisiossa! :D
Tänään Internatinal Relations-kurssilla katsottiin taas vaihteeksi pätkiä You Tubesta. Olen tässä viikkojen kuluessa huomannut mielenkiintoisen tavan, joka jenkeillä tuntuu olevan: kun opettaja laittaa videon pyörimään, he käyvät nukkumaan. Eivätkä edes mitenkään kovin huomaamattomasti, vaan ihan niin että nuokahtelevat tuon tuosta. Tosin tänään kaikki heräilivät siinä vaiheessa, kun katsoimme pätkiä espanjalaisten pääsiäismenosta...porukka marssi kaduilla ja ruoski itseään selkään, veri lensi ja miehiä naulittiin ristille. Siis ihan oikeasti naulittiin. :o Hyi kamala. Esitettyäni vastalauseen videon näyttämiselle opettaja vertasi ristiinnaulitsemista lävistämiseen. Jotenkin en vain näe yhteyttä esim. kielilävistykselläni ja miehillä jotka antavat lyödä naulat läpi käsistään ja jaloistaan...No kukin tyylillään.
Nyt vuorossa ahkeraa kokeisiin pänttäystä ja illalla spinning. Tänään piti olla urheiluvapaa päivä, mutta sain aamulla paketin Suomesta ja taisin syödä vähän (lue: valtavasti) suklaata. Hups.
Kaksi tenttiä takana, enää one more to go! Huomisen jälkeen tämä neiti alkaa lomailla. :) Kouluhommien parissa mutta kuitenkin. Ja huomenna taitaa kutsua yökerho Joy näin rankan viikon päätteeksi. ;) Monilla yökerhoilla Madridissa on free entry torstaisin ja me köyhät opiskelijat tykätään hyödyntää sitä.
Ainiin, jugurttipettymykseni. Löysin kaupasta maustamatonta jugurttia ja ostin heti tohkeissani neljä purkkia mielessäni ihana hapan nautinto kun pääsen kotiin. Mikä pettymys kun huomasin jugurtin olevan makeutettua. :( Kaipaan niiiiin maustamatonta ja nimenomaan hapanta jugurttia tai viiliä....
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Just training and training
Huh, tässä on nyt hikoiltu pari iltaa tenttimatskujen ja kuntosalin parissa. On se mukavaa kun ei ainakaan tekemisen puute pääse iskemään, sillä aina on jokin kouluhomma jonka voi tehdä ja pari jotka olisi pitänyt tehdä jo.
Eilen huitaisin siis ensimmäisen kerran salille ja fiksuna mimminä ajattelin kokeilla spinninkiä. Ei tullut mieleen, että tunnin polkeminen saattaa olla hitusen vaativaa ekakertalaiselle...tehokasta se ainakin oli, en ole vielä millään tunnilla hikoillut niin paljon! Onneksi en ollut ainoa pisaroita lattialle valuva ja kauttaaltaan punainen otus, sillä kovan luokan konkaritkin näyttivät tippuvan hikeä. Kaikki tunnit vedetään espanjaksi, joten kieltäkin oppii samalla.
Erikoista tällä salilla on miehet, joihin en ole Lady Linella sattuneesta syystä tottunut. Siellä ne karvakoivet polkivat meidän naisten seassa ja tänään vatsalihastunnilla olin ainoa tyttö. Mikäs siinä. Tältä salilta näyttää myöskin puuttuvan sellaiset silikonimimmit kokonaan, koska kaikki näyttävät suht tavallisilta. Tosin kaikki tähän mennessä näkemäni ihmiset ovat myös olleet hyvin treenattuja. Minä edustan tätä noviisiluokkaa. Vielä. :D
Muuten luen kokeisiin ja luen kokeisiin, sillä rintamalla ei mitään uutta. Kaksi päivää lomaan ja kaksi tenttiä vielä...kuulin tänään, että torstainakin on tentti. Ja lomankin käytän osittain opiskeluun, sillä breikin jälkeen odottaa taas tenttiä ja esitelmää ja esseetä. Koulu täällä on todella paljon vaativampaa kuin amk Suomessa. Ainakin verrattuna meidän piskuiseen Kyamkiin. Jotain hyvää siinäkin opinahjossa siis!
Eilen huitaisin siis ensimmäisen kerran salille ja fiksuna mimminä ajattelin kokeilla spinninkiä. Ei tullut mieleen, että tunnin polkeminen saattaa olla hitusen vaativaa ekakertalaiselle...tehokasta se ainakin oli, en ole vielä millään tunnilla hikoillut niin paljon! Onneksi en ollut ainoa pisaroita lattialle valuva ja kauttaaltaan punainen otus, sillä kovan luokan konkaritkin näyttivät tippuvan hikeä. Kaikki tunnit vedetään espanjaksi, joten kieltäkin oppii samalla.
Erikoista tällä salilla on miehet, joihin en ole Lady Linella sattuneesta syystä tottunut. Siellä ne karvakoivet polkivat meidän naisten seassa ja tänään vatsalihastunnilla olin ainoa tyttö. Mikäs siinä. Tältä salilta näyttää myöskin puuttuvan sellaiset silikonimimmit kokonaan, koska kaikki näyttävät suht tavallisilta. Tosin kaikki tähän mennessä näkemäni ihmiset ovat myös olleet hyvin treenattuja. Minä edustan tätä noviisiluokkaa. Vielä. :D
Muuten luen kokeisiin ja luen kokeisiin, sillä rintamalla ei mitään uutta. Kaksi päivää lomaan ja kaksi tenttiä vielä...kuulin tänään, että torstainakin on tentti. Ja lomankin käytän osittain opiskeluun, sillä breikin jälkeen odottaa taas tenttiä ja esitelmää ja esseetä. Koulu täällä on todella paljon vaativampaa kuin amk Suomessa. Ainakin verrattuna meidän piskuiseen Kyamkiin. Jotain hyvää siinäkin opinahjossa siis!
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Merimakkaroita ja mustekaloja
Aamulla minä luulin olevani myöhässä kun heräsin varttia ennen hetkeä, jolloin minun pitäisi jo juosta metroon ehtiäkseni kouluun. Ehei, kerrankin olin ensimmäinen sillä olin ainut oppilas espanjan tunnilla! Minulla on kummallinen tapa myöhästyä maanantaiaamuisin tunnilta ja olenkin opetellut lauseen "Perdon, llego tarde..." erittäin hyvin. Oli huippua olla yksin tunnilla, sillä kerrankin sain ihan rauhassa harjoitella espanjan puhumista. Olin iloisesti yllättänyt kun huomasin osaavani jo muodostaa oikeita lauseita. :) Sanavarastoni kasvaa edelleen huikeaa vauhtia, mutta puhumisen kanssa on pieniä vaikeuksia.
Tänään oli myös hyvä päivä, sillä Rubén oli palannut! Hän kertoi jo ehtineensä ikävöidä minun komentamistani. Tänään kärähdin vaikka kuinka yritin esittää että seuraan hänen power point-esitystään muinaisista espanjalaisita. Hymyni kuulemma paljasti, että teen koneella jotain ei-sallittua. Espanjan kulttuurihistoria ei tiettävästi ole vielä hymyilyttänyt ketään. :D Tällä kertaa ei kuitenkaan tullut tappouhkausta, sillä nyt ei liene sopivaa vitsailla kuolemasta Rubénin menetettyä läheisensä viime viikolla...sain viimeinkin myös sanottua että olen pahoillani.
Iltapäivällä kaupassa tein taas perinteisen ällötyskierroksen. Täällä myydään marketeissa jos jonkinmoista merenelävää merimakkaroista mustekaloihin. Ne näyttävät limaisine imukuppilonkeroineen niin kuvottavilta nuljaskoilta, etten tiedä kamalampaa. Ravut makaavat ketarat ojossaan selällään ja jotkin valkoiset pötikät tuntuvat mönkivän vielä...hyi kamala. Mutta pitkät tiskit täynnä meriotuksia ovat niin mielenkiintoisia ja erilaisia suomalaisen silmään, että niitä on ihan pakko mennä katselemaan. Vähän kuin eläintarhassa kävisi. Paitsi että nämä ovat suht hengettömiä kavereita. Hämmästytin tänään Dania kertomalla ettei Suomessa ole tuollaista tarjontaa.
Iltapäivällä valitsin myös itselleni mieluisan salin muutamasta vaihtoehdosta tässä huudeillani. Tämä sali oli hitusen kalliimpi kuin toinen hyvä vaihtoehto, mutta voitti loistavan tuntitarjontansa ja upeiden tilojensa vuoksi. Plus että sain heti hymyiltyä hinnasta 50€ pois. ;) Ja ohjaajaheput puhuvat hyvää englantia ja lupasivat laatia minulle saliohjelman ja jeesata alkuun vempeleitten kanssa jos tarvii. Great! Menen illalla testaamaan vatsalihastunnin ja lyhyen spinningin. Ihanaa päästä urheilemaan pitkästä aikaa.
Huomenna kirjallisuuden tentti. Huoh.
Ps. Tein muuten aivan töykeän hyvää ja perisuomalaista perunamuussia! Aivan itse haarukalla liffaamalla, kun muuta survinta ei löytynyt. :D Kiitos Eunjille vaan potuista, onpahan nekin käytetty. Koko keittiö on nyt tosin perunassa kattoa ja seiniä myöten. En tiedä miten onnistun aina kokatessa sotkemaan kuin pieni marsupilami...
Tänään oli myös hyvä päivä, sillä Rubén oli palannut! Hän kertoi jo ehtineensä ikävöidä minun komentamistani. Tänään kärähdin vaikka kuinka yritin esittää että seuraan hänen power point-esitystään muinaisista espanjalaisita. Hymyni kuulemma paljasti, että teen koneella jotain ei-sallittua. Espanjan kulttuurihistoria ei tiettävästi ole vielä hymyilyttänyt ketään. :D Tällä kertaa ei kuitenkaan tullut tappouhkausta, sillä nyt ei liene sopivaa vitsailla kuolemasta Rubénin menetettyä läheisensä viime viikolla...sain viimeinkin myös sanottua että olen pahoillani.
Iltapäivällä kaupassa tein taas perinteisen ällötyskierroksen. Täällä myydään marketeissa jos jonkinmoista merenelävää merimakkaroista mustekaloihin. Ne näyttävät limaisine imukuppilonkeroineen niin kuvottavilta nuljaskoilta, etten tiedä kamalampaa. Ravut makaavat ketarat ojossaan selällään ja jotkin valkoiset pötikät tuntuvat mönkivän vielä...hyi kamala. Mutta pitkät tiskit täynnä meriotuksia ovat niin mielenkiintoisia ja erilaisia suomalaisen silmään, että niitä on ihan pakko mennä katselemaan. Vähän kuin eläintarhassa kävisi. Paitsi että nämä ovat suht hengettömiä kavereita. Hämmästytin tänään Dania kertomalla ettei Suomessa ole tuollaista tarjontaa.
Iltapäivällä valitsin myös itselleni mieluisan salin muutamasta vaihtoehdosta tässä huudeillani. Tämä sali oli hitusen kalliimpi kuin toinen hyvä vaihtoehto, mutta voitti loistavan tuntitarjontansa ja upeiden tilojensa vuoksi. Plus että sain heti hymyiltyä hinnasta 50€ pois. ;) Ja ohjaajaheput puhuvat hyvää englantia ja lupasivat laatia minulle saliohjelman ja jeesata alkuun vempeleitten kanssa jos tarvii. Great! Menen illalla testaamaan vatsalihastunnin ja lyhyen spinningin. Ihanaa päästä urheilemaan pitkästä aikaa.
Huomenna kirjallisuuden tentti. Huoh.
Ps. Tein muuten aivan töykeän hyvää ja perisuomalaista perunamuussia! Aivan itse haarukalla liffaamalla, kun muuta survinta ei löytynyt. :D Kiitos Eunjille vaan potuista, onpahan nekin käytetty. Koko keittiö on nyt tosin perunassa kattoa ja seiniä myöten. En tiedä miten onnistun aina kokatessa sotkemaan kuin pieni marsupilami...
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Mistä näitä ihmisiä oikein tulee
Haudi hau. Menin tänään tohkeissani hakemaan turistipisteestä uutta karttaa, sillä olen käyttänyt jo kolme Madridin karttaa täysin riekaleiksi. Karttoja jaetaan täällä ilmaiseksi, mutta aiemmat olin saanut koulusta ja yhden Madrid-oppaan mukana, joten en tiennyt tarkalleen mihin olen menossa. Kävikin sitten niin että koko kartta unohtui, sillä keskusta oli totaalisen täynnä. Näytti vähän siltä kuin pari miljoonaa espanjalaista ja turistia olisi kansoittanut kadut. Ei siellä mahtunut edes liikkumaan!
Ja tietenkään minulla ei ollut kameraa messissä...Suomessa ei voi nähdä tuollaista väenpaljoutta, koska ei meillä edes riitä ihmisiä niin paljon. Helsingissä ehkä, mutta senkin kaupunkin väestö on vain viides- tai kuudesosa Madridin ihmisistä. Huh. Selvisin kuitenkin hengissä litistymättä ihmismassojen alle.
Samalla myös tajusin että minähän en ole yksi turisteista, vaan ihka oikea asukas! En enää tarvitse karttaa kaupungilla liikkumiseen, ainoastaan joitakin kaukaisempia kolkkia varten. Osaan neuvoa turisteja oikeisiin suuntiin ja kertoa missäpäin mikin nähtävyys on. Metrossa suunnistan jo kuin kotonani. Tämä oli päivän ahaa-elämys. :)
Tänään minulle selvisi, että joudun odottamaan täydellistä leffakokemustani vielä neljä viikkoa. Madrid on nyt jostain syystä kammottavan myöhässä Alice in Wonderlandin kanssa. Eunji kirjoitti jo kalenteriinsa päivän, jolloin menemme katsomaan elokuvan. Samalla huomasin että hän on merkinnyt synttärini kalenteriinsa...hassu mimmi. Mukava kun on yksi uusi tosi hyvä kaveri ja asutaan vieläpä saman katon alla.
Alkuviikosta minulla on heti napakasti pari koetta ja loppuviikoksi taas tsiljoona esseetä. Enää tämä viikko ja sen jälkeen täällä vietetään lomaa! Kokonaiset 10 päivää pois koulusta pääsiäisen takia. :) Melkein kaikki Hello Kitty-pääsiäissuklaat on jo ostettu kaupasta...voi siis olla että jään ilman. Toivotaan että jostain tipahtaisi vaikkapa sydänsuklaarasia pääsiäisenä, kun saan vieraan Suomesta. Vinkvink. :D
Olen viimeinkin päässyt flunssasta ja voin vihdoin aloittaa treenauksen. Menen huomenna tutustumaan saliin ja tunteihin. Ah! Löysin alesta aivan kamalat, mutta erittäin edulliset jumppakengätkin. Kaikki on siis valmista paitsi kunto...jaiks.
Ja tietenkään minulla ei ollut kameraa messissä...Suomessa ei voi nähdä tuollaista väenpaljoutta, koska ei meillä edes riitä ihmisiä niin paljon. Helsingissä ehkä, mutta senkin kaupunkin väestö on vain viides- tai kuudesosa Madridin ihmisistä. Huh. Selvisin kuitenkin hengissä litistymättä ihmismassojen alle.
Samalla myös tajusin että minähän en ole yksi turisteista, vaan ihka oikea asukas! En enää tarvitse karttaa kaupungilla liikkumiseen, ainoastaan joitakin kaukaisempia kolkkia varten. Osaan neuvoa turisteja oikeisiin suuntiin ja kertoa missäpäin mikin nähtävyys on. Metrossa suunnistan jo kuin kotonani. Tämä oli päivän ahaa-elämys. :)
Tänään minulle selvisi, että joudun odottamaan täydellistä leffakokemustani vielä neljä viikkoa. Madrid on nyt jostain syystä kammottavan myöhässä Alice in Wonderlandin kanssa. Eunji kirjoitti jo kalenteriinsa päivän, jolloin menemme katsomaan elokuvan. Samalla huomasin että hän on merkinnyt synttärini kalenteriinsa...hassu mimmi. Mukava kun on yksi uusi tosi hyvä kaveri ja asutaan vieläpä saman katon alla.
Alkuviikosta minulla on heti napakasti pari koetta ja loppuviikoksi taas tsiljoona esseetä. Enää tämä viikko ja sen jälkeen täällä vietetään lomaa! Kokonaiset 10 päivää pois koulusta pääsiäisen takia. :) Melkein kaikki Hello Kitty-pääsiäissuklaat on jo ostettu kaupasta...voi siis olla että jään ilman. Toivotaan että jostain tipahtaisi vaikkapa sydänsuklaarasia pääsiäisenä, kun saan vieraan Suomesta. Vinkvink. :D
Olen viimeinkin päässyt flunssasta ja voin vihdoin aloittaa treenauksen. Menen huomenna tutustumaan saliin ja tunteihin. Ah! Löysin alesta aivan kamalat, mutta erittäin edulliset jumppakengätkin. Kaikki on siis valmista paitsi kunto...jaiks.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
