tiistai 4. toukokuuta 2010

Lopun ajan merkit

Tuli näköjään huomaamattani pidettyä blogilomaa, mutta älkää huoliko - paha ei koskaan katoa mihinkään! Tiesittekö muuten että minua kutsuttiin (leikkimielisesti) Pahan tyttäreksi aikoinaan? Sen sarjan mukaan. Noniin, asiaan.

Tässä alkaa jo myös huomaamattaan elää lopun ajan aikoja. Ostin tänään viimeisen metrokorttini. Koulua on enää jäljellä nelisen viikkoa. Juteltiin juuri Esteran ja Patrycjan kanssa siitä, kuinka toisaalta odotamme kotiinpaluuta mutta samalla ikävöimme jo Madridia ja kaikkea tätä elämää täällä. Se on todella kaksipiippuinen juttu. Minusta raskainta on erota näistä kaikista uusista ihmisistä ja tiedostaa, etten tule luultavasti enää ikinä tapaamaan heitä. Tietty voimme jatkaa kaveruutta nassukirjassa ja mesessä, mutta eihän se ole sama juttu. :/ Eniten jään kaipaamaan Eunjia ja juuri noita puolattaria.

Suomessa kaksoset eivät enää sekoile eikä Dani ole huutamassa minulle "hiiiiiii!!!". Minä en alota päivääni enää englanniksi enkä kuule ympärilläni espanjaa. Vau, ihan oikeasti vähän kammottaa palata kotiin. Tuntuu että pitää jotenkin sopeutua uudestaan vanhaan tuttuun kotielämään, vaikka olen ollut poissa vain muutaman kuukauden. Olen kokenut täällä niin monia uusia juttuja ja saanut elämyksiä, joita en unohda. Olen laajentanut ruokatuntemustani uskomattoman paljon maistamalla kaikkea mahdollista maailman eri kolkista. Ihan hassua jättää tämä kaikki. Mutta palaan mielelläni Suomeen, sillä kaipaan ystäviäni, kissojani ja hyvin organisoitua yhteiskuntaa. :D

Ja ajatelkaas muuten sitä, että viime syksynä minun piti harjoitella junalla matkustamista Suomessa ja jännitin ihan kamalasti löydänkö oikeaan junaan ja vaihdanko oikeaan junaan. Onnistuin jopa jäämään jumiin vaunujen väliin! Se oli pelottavaa. Ja nyt olen maailman neljänneksi suurimman metroverkoston asiantuntija ja heavy user. :) Kaikkea sitä oppii.

En tule myöskään unohtamaan lääkärireissujani täällä...olin kahdesti kipeä, toisella kerralla aika pahastikin ja välillä kävin tohtorilla tulkin (Solen) kanssa ja välillä yksin. Yhteistä kieltä ei ollut mutta viittomalla kovasti asia selvisi. Tänään käytiin myös viittomakielistä keskustelua kun naapurin mummolla oli minulle asiaa enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Käytän myös monesti "ymmärtämättömyyttä" hyödykseni: jos joku pummaa tupakkaa - "no entiendo", kun mustat miehet kosiskelevat - minusta tulee jälleen kielitaidoton. ;D Oikeastihan ymmärrän jo aika paljon riippuen puhujan aksentista.

Semmottista. Jännään kieli pitkälläni saisinko yhden loistavan työpaikan...en usko, kun olen jumissa täällä mutta toivossa on mukava elellä.

Zau.

Ps. Lidlistä saa puoli kiloa mansikoita á 0,89€ - arvatkaa vaan kuka kävi shoppailemassa.

2 kommenttia: