Espanjalaisetkin siis pierevät

Jaaha. Kirjoitin aiemmin pitkän blogitekstin ja mietin että kylläpäs olin taas näpsäkkä tyttö, kunnes kadotin sen kaiken yhdellä napin painalluksella. Sen jälkeen mua alkoi vatuttaa, joten menin kauppaan ja ostin puoli kiloa mansikoita. Tosin sen teen muinakin päivinä, mutta nyt mulla oli sentään syy. Nämä kysyivät kerran miksi syön niin paljon mansikoita ja kerroin, että Suomessa ihmisiä neuvotaan syömään kasviksia ja marjoja puoli kiloa päivässä. Senhän siis teen! Mansikat maksaa täällä n. euron loota. Eikä puoli kiloa ole vielä mitään siihen verrattuna, kun kesäisin asetun Suomessa viiden kilon mansikkalaatikon ääreen ja alan nassuttaa. Niih.

Joskus aikoinani sain pontevan idean haluta Madridiin ja täällähän nyt sitten olen jumissa, kun lentoyhtiöni päätti perua lennot vaikka Suomen ilmatila onkin avattu. Nice. En edes jaksa enää käydä valittamaan. Sanon vain että vähän kyrsii.

Tänään meillä oli koulussa Dia del libro-juhla, jonne oli kutsuttu oikein eri maiden pukusakkia. En tiedä mistä suurlähetystöistä ne on käyneet ne repimässä, mutta juhlasali oli aivan täpösen täynnä ja jopa minua alkoi vähän jännittää, kun tuli vuoroni lukea yleisölle suomalainen runo. Koko homman jujuna siis oli, että proffat puhuvat ja kiinalainen laulaa ja me tavalliset kuolevaiset luetaan runoja omalla kielellämme.

Yleensä puhun yleisölle mielelläni (kun kerrankin saa paljon ihmisiä kuuntelemaan), mutta nyt kun opettaja kajautti mikkiin "Finlandia" ja marssin puhujanpönttöön, minua ihan tosissaan vähän kauhistutti. Ensinnäkin en usko että minusta näkyi muuta kuin punainen tukka, sillä pönttö oli todella korkea. Toiseksi, en tullut runoa valitessani ajatelleeksi, että jotkut kuulijat saattavat olla suomalaista pukusakkia ja ymmärtää mistä puhun... Sain sanottua "Mi nombre es Josefina y voy a leer un poema de..." ja sitten täräytin koko salille Eino Leinoa ja hyytävän synkkää suomalaista taidetta. Tapu tapu. Olipahan pirskeet.

Kotiin tallustaessani podin Suomi-ikävää, kunnes eteeni asteli täälläpäin harvinaisempi laji "spurgu". Se huojui ja voimisteli hetken siinä, möllötti minua, örisikin - kunnes turautti kamalan pierun. Hävisi kuulkaa Suomi-ikävät samantien. Kotoa löysin Stevenin eteisestä hiippailemassa epäilyttävän näköisenä puukapusta selkänsä takana. Por que?? No tietysti koska "hysss, I´m going to kill my brother". Kaksoset ovat siis edelleen irti. Ja minä joudun viettämään niiden ja Danin kanssa hela viikonlopun, kun edes Eunji ei ole niitä komentamassa. Ne lähtivät Katjan kanssa Portugaliin ja Sole on koko ajan töissä...huuh, toivottavasti kaksoset tyytyvät vain toistensa vaanimiseen. Nyt ne laulavat tuolla olkkarissa yhteen ääneen "everybody was kung fu-fighting, lalalalalalla!". Nice.

Mulla on tiedossa pitkä viikonloppu, jonka ajattelin viettää sarjamurhaajien parissa. Minulla on joku ihme fiksaatio kaikkiin leffoihin, joissa on "sarja" ja "murhaaja"...latasin muutaman koneelleni ja meinaan mussuttaa lisää mansikoita. Adios.