"Josefiiin, it´s not correct!"

Minä olin ennen ihminen, joka ahdistui vieraista. Minä olin ihminen, joka vannoi yksinasumisen nimeen eikä pahimmissa painajaisissaankaan nähnyt itseään asumassa solussa. Madridiin saapuessani asustelin kahden hengen hostellihuoneessa parin eri tytön kanssa ja toisessa hostellissa kokkasin ja jaoin olohuoneen kymmenien ihmisten kanssa. Yhteensä kolmen viikon ajan. Nyt asun seitsemän hengen kämpässä. And I love it! Kämppikseni ovat mitä ihanimpia ihmisiä ja tulen kotiin palattuani kaipaamaan heitä kaikkia ihan mielettömästi. Vaihto voi tehdä ja monesti tekeekin ihmeitä. Eikä tuossa ole murto-osaakaan siitä kuinka tämä vaihto on jo tähän mennessä muuttanut minua. Pohdin joskus aihetta lisää.

Andrew on keksinyt huippuhauskan jutun: Minä olen maito, hän on kahvi ja yhdessä me ollaan maitokahvi! Tadaa! Naurakaa nyt, tuo yksi nauraa tälle aina jutun muistaessaan. :D Juttu lähti ihomme väreistä eräänä päivänä, kun esittelin "ruskettuneita" käsivarsiani. Kaveri tälläsi viereen oman argentiinalaiskätensä, joka on jo ilman rusketustakin paljon tummempi kuin omani. "You are like milk, ehehehhe!".

Olen tainnutkin mainita monta kertaa kuinka viihdymme Eunjin kanssa kahden. Hassua meidän yhteiselossa on vain se, että tämä toinen huokailee jatkuvasti kun teen jotain "epäkorrektia". Kun kävelemme kadulla ja minä loikin äkkiä autojen välistä tien yli, Eunji kiljuu tien toisella puolella "Josefiiiin, it´s not correct!!". Tai kun ostan kaupassa vihanneksia ja hedelmiä laittamatta niitä pusseihin, Eunji kävelee perässäni ja kerää ostokseni pikkuisiin pusseihin - "Josefin, they are not clean". Tai kun syön omenan pesemättä tai kuorimatta sitä - "Josefin, please don´t!". Tai kun hukkaan avaimeni ja sateenvarjoni ja kaiken irtaimen jonka vain saatan kadottaa "Josefin, how can you loose everything??".

Täten Eunji julisti eräänä päivänä, että jonkun pitäisi katsoa aina perääni. Minä totesin ettei suinkaan, olen tottunut elämään näin ja pärjään ihan hyvin. :) Yritin opettaa häntäkin rentoutumaan pikkuisen, mutta en onnistunut. Niimpä me edelleen matkalla puistoon väitellään siitä riittääkö aurinkorasva suojakertoimella 10 minulle tai voinko luikkia kadun yli juuri ennenkuin vihreä vaihtuu. Olen sanonut Eunjille monesti, ettei turhaan stressaa minun huithapeliudestani - kunhan tulee toimeen sen kanssa. Ja tottakai minä yritän opetella ihmisten tavoille parhaani mukaan.

Tässähän tuli jo niin mahdottomasti asiaa. Kävin tänään kaupasta valtaisan kasan salaattitarpeita ja juomaa huomisia synttärijuhlia varten ja koko komeus maksoi 19€. Siinä on viinat mukana. Miettikääs mikä hintataso täällä on...ei paljon innosta palata Suomen ruokakauppojen hyllyjen väliin laskemaan olisiko tänään varaa syödä makaronia vaiko tonnikalaa!