Pieni punainen auringonottaja

Mikähän kumma siinä on, että aina pitää polttaa ihonsa ennen kuin uskoo että kyllä se aurinko tarttuu ja ruskettaa vähemmälläkin? Tänään pakkasin lehdet, kirjan ja kokista messiin ja hipsin ihanaan Retiro-puistoon nauttimaan auringosta. Istuskelin nelisen tuntia puistossa veden äärellä ja lopputuloksena on hyvin laikukas iho. Minun pitää suojella tuoretta tatuointia paisteelta, joten hölväsin siihen vähän väliä lasten aurinkorasvaa suojakertoimella 50... Ei vaan tullut mieleen, että rasvan alla oleva iho jää vitivalkoiseksi ja iho ympärillä palaa kirkkaanpunaiseksi! Nice. Pitää huomenna lähteä korjailemaan rusketusta. Onneksi käsivarret ja etumus sai sentään ihan kivan värin.

Tutustuin myös espanjalaiseen pappaan, kun tämä lyöttäytyi seuraani. Opin taas kummasti lisää kieltä kun juttelin hänen kanssaan. Yhtäkkiä pappa alkoi vilkuilla ympärilleen ja kuiskasi korvaani, että hän vie minut Pariisiin ja vihille, jos suostun kosintaan. Väitti olevansa myös varakas ja suhisi päälle, ettei saa kertoa kenellekään. Jotenkin mua ei nyt vaan kuitenkaan napannut joko mahdollisesti vanhuudenhöpsö tai oikeasti iäkäs ja miljonääri rakastaja. :D

Ja mitäpä olisi enää blogiteksti ilman meidän identtisiä hermanoksia?? No ei mitään, sitähän minäkin. Ennen meillä oli vain yksi omituinen Andrew - nyt meillä on kaksi omituista Andrewta. Vellokset tekevät lähes kaiken yhdessä: juoksevat peräkkäin lenkin, saapuvat peräkkäin kotiin, tulevat yhdessä keittiöön, kaivavat terveystonkat ja lappavat kippoihin erikoisia jauhojaan (ei kuulemma proteiinia vaan luonnonmukaista ja itsetehtyä). Sitten he menevät olohuoneeseen, puhuvat samalla äänellä ja kuuntelevat samaa musiikkia. Pian he alkavat treenata miekkojen kanssa ja huitovat joka suuntaan. Se on kyllä tyylikkään näköistä kuin kaksoisolennot seisovat vierekkäin ja tuijottavat peiliin!

Olen löytänyt lisää eroavaisuuksia, joiden avulla erotan heidät. Stevenillä on hieman vaaleampi tukka ja hän on veljeään pari senttiä lyhyempi. Steven ei myöskään haise läheskään yhtä pahalle kuin tämä toinen ruusukaali-vellos!

Huomenna meillä on täällä kämpillä International fiesta, kun Katja järjestää työkavereilleen kekkerit ja meidät kämppikset on tietty kutsuttu messiin. Vaikea se olisikin olla osallistumatta näin pienessä asunnossa. Ei, odotan ihan mielenkiinnolla. :)