keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Öööh, which one u are??

Linjoilla jälleen! Semana Santa hujahti ohitse ja nyt poden loman jälkeistä lorvikatarria. :( Viikonlopun aikana ehti taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan siis jostain.

Vieras saapui perjantai-iltana ja lauantaina oli vuorossa perinteistä shoppailua Madridin tsiljoonissa liikkeissä. Sunnuntaina Plaza Mayor täyttyi ihmisistä, sillä pääsiäiskulkue starttasi sieltä. Harmikseni en nähnyt Ku Klux Klaanilaisen näköisiä tötteröpäitä, vaan pelkkiä valkoisiin pukeutuneita ihmisiä marssimassa ja paukuttamassa isoja rumpuja. Meteli oli kyllä mahtava! Ja tosin minähän en nähnyt oikeastaan mitään näillä kaikilla 160 senttimetrilläni ihmismassojen yli...todistin vain kuvista ja äänistä, että siellä se kulkue menee. Ketään ei ristiinnaulittu eikä ruoskittu. Damn. Ehdin myös polttaa ihoni auringossa, alkaa olla sen verran lämmintä.

Maanantaina pääsin jo toista kertaa Madrid Zoohon katsomaan pieniä pinguja, apinoita ja mangusteja. :) Ihana sää ja eläintarha - en keksi parempaa! Todistimme myös kuinka Espanjassa lehden voi huoletta lukea kaupassa ilman että myyjä sanoo mitään. Mitäs sitä turhaan kirjastoon saati sitten ostamaan lehteä, jos se kerran voi lukea ilmaiseksi kaupassa! Eikä edes mitenkään vähäeleisesti, vaan ihan pokkana selaamalla lehteä tunnin hyllyjen vieressä...

Tiistaina sain maailman ihanimman etukäteissynttärilahjan - kauan odotetun kissatatuoinnin selkääni. :) Siitä tuli vielä parempi kuin osasin toivoakaan! Ja myönnän - se todella sattui. Aivan kuin olisi vedetty ihoa rikki veitsellä. Onneksi kuvan tekemiseen meni vain alle tunti, huh. Lataisin mieluusti kuvan tännekin, mutta en halua uniikkia designtatskaani ihan kaikkien netinkäyttäjien saataville. ;)

Eilen meidän yksi asukki, Steven, palasi Kiinasta kotiin. Andrew on ollut jo pari päivää Barcelonassa tekemässä kuvauksia ja eilen kun tismalleen samannäköinen kaveri asteli ovesta, en tiennyt onko kyseessä Steven vai Andrew. Minun oli pakko kysyä! He näyttävät täysin samalta, en löydä silmämääräisesti mitään tuntomerkkiä jonka avulla heidät voisi erottaa toisistaan. He kuulostavat aivan samalta, äänen tai puhetavan perusteella heitä ei pysty erottamaan. He käyttäytyvät, hymyilevät ja jopa hassuttelevat ihan prikulleen samoin. :o Tänä aamuna oli edelleen pakko kysyä kumman kanssa puhun. En ole koskaan tuntenut identtisiä kaksosia. :D Luulen että tästä saadaan vielä paljon väärinkäsityksiä ja hauskuutta. Tosin olen kuullut, että Steven ei ole ihan yhtä höpsö kuin veljensä.

Nyt pitäisi taas asennoitua kouluun. Ihan kuin tekisi mielikin...Salille pääsen vasta muutaman päivä päästä, kunhan tuo kuva rauhoittuu ja kestää hikoilua. Säät ovat uskomattoman kauniit onneksi! Hyvää kevättä Suomeenkin. :)

4 kommenttia:

  1. Anteeksi, etten ennätä nyt sanoa mitään suurta tähän postaukseen, mutta tahdoin vain sanoa, että rakastuin tuossa pari päivää sitten tänne eksyessäni ensimmäisten viidentoista minuutin aikana kirjoitustyyliisi~
    Joten hmm, kaikessa hiljaisuudessa taidan liittyä blogisi seuraajiin :D Olen nauranut juttujasi lukiessani liian paljon, että voisin enää perääntyä ja jättää seuraamatta.

    VastaaPoista
  2. Jos nämä kaksoset elävät - nykyään - eri suunnilla, heidän ei tarvitse erottautua toisistaan ? Kokemukseni mukaan yleensä niin käy, jollain tavalla, vaikka sidos, läheinen yhteys toiseen säilyy "yli rajojen". On nähty, että vauvakaksonen etsii kaksostaan (jos toinen on kuollut syntymään) ja häntä on autettava suremaan. - Helpompaan: yleensä kaksoset syntyvät toinen ensin ja toinen jäljessä (luonnollista tietä. Keisarinleikkauksella syntyvistä on osaa sanoa) Ensin syntymään pyrkivä on vahvempi. Tutkailepa.

    VastaaPoista
  3. Nämä identtiset kaksoset ovat käsittääkseni eläneet koko ikänsä yhdessä ja elävät edelleenkin 32-vuotiaina. Eroavaisuudet ovat enemmänkin luonteessa ja Steven on selkeästi se "isoveli".

    VastaaPoista