lauantai 10. huhtikuuta 2010

Ei ihan suomalaiset bileet

Odottelen tässä illan bileitä alkavaksi. Perisuomalaiseen tyyliin minulla oli aikeissa vetää kunnon lärvit, kunnes tulin kysäisseeksi mikäs on muuten illan alkoholisuunnitelma. Onneksi kysyin. Idea olikin syödä...ja juoda vähän vaan siinä ohella. Damn. Melko tylsää mutta kovin eurooppalaista. Järin parin litran siideripullon kauppaan ja aloin suunnitella huomiselle salikeikkaa. Tatska sietänee jo hikoilua.

Tänään olin taas hela dagenin puistossa ottamassa aurinkoa. En uskonut kerralla, joten olen nyt entistä punaisempi! Uskon sitkeästi että tämä jatkuva polte ihollani kääntyy vielä voitoksi ja muuttuu lopulta upeaksi rusketukseksi. Tänään mukanani oli Eunji ja oli kyllä taas tosi kivaa sen tytön kanssa. Minulle selvisi että hän onkin itse asiassa minua vuoden vanhempi ja ollut nuoruudessaan hyvin samanlainen kuin minäkin. Ja kuten minä olen osittain vieläkin. :D Me ollaan hyvin erilaisia, sillä hän on mm. aiemmin opiskellut insinööreilyä yliopistossa ja on todella tarkka ja järjestyksellinen ihminen. Minä sen sijaan olen huithapeli unohtelija ja en tosiaan niin kovin tarkka....mutta nämä erot lähinnä huvittavat.

Päivän Veljes-tarina olkoon tänään se, kun Andrew selitti eilen minulle keittiössä ihan tosissaan että hän varoo aina jos jollakin on haarukka tai veitsi kädessä. Por que?? No tietysti siksi että ne ovat "weapons" ja "u can hurt me with those". Really, ettäkö minä onnistuisin satuttamaan kung fu-mestaria haarukalla? Kaikkea sitä kuulee. Itse kiinalainen lähti tänään rannikolle opettamaan kung fua, mutta toinen vellos jäi hauskuuttamaan meitä.

Ja ainiin, korjattakoon eräs virhe: täällä todellakin kierrätetään. En vain tiennyt sitä tähän mennessä, koska minulla oli eteisessä oma pieni jätteenkäsittelylaitos nimeltä Eunji. Löysin hänet eräänä päivänä penkomassa roskapussiani ja hän kuiskasi varovaisesti, että toki jos vaan mitenkään viitsin, voin myös itse lajitella jätteeni... No enhän minä tiennyt!! Vähänkö nolotti.

Okke, bileet pystyyn. Meitä ei ihan mielettömästi nappaa Eunjin kanssa ja aiotaan livistää siinä vaiheessa kun viini loppuu. Hysssss.

2 kommenttia:

  1. Olen tässä neljän vuoden aikana oppinut, että on olemassa ranskalaisia jotka vetävät lärvit... mutta niitä ei vielä tänne uuteen kotikaupunkiin ole eksynyt. Mulla on välillä ikävä moista. Vaikka tiedänkin ettei ole fiksua, mutta silti. Pöh :D

    VastaaPoista
  2. Onneksi voin aina juhlia perinteiseen suomalaiseen tyyliin puolalaisten ystävieni kanssa, niillä on sentään tavat kohdallaan. ;)

    VastaaPoista