Buena suerte a un nuevo hogar!

Eilinen ilta oli sanalla sanoen värikäs, kun meitä kokoontui yksi ruokasalillinen hostellivieraita maailman joka kolkasta nautiskelemaan alkoholia sangen sivistymättömästi. Yksi suomalainen, yksi intialainen, yksi new yorkilainen, pari portugalilaista, ranskalaista ja kolumbialainen ja ties mikä mandariinikiinalainen. Ja vielä iso joukko espanjalaisia kaupan päälle. Jostain kumman syystä kaikilla on muuten sellainen käsitys että me pohjoismaalaiset vedämme vodkaa kuin pienet sienet. Emmää ainakaan. Juotiin, syötiin, tutustuttiin ja kivaa oli! Niin kivaa, että meidät heitettiin yöllä yhden aikaa ulos kadulle ja paikalle kutsuttiin ihan poliisikin turvaamaan tätä vaarallista tilannetta. :D

Aamulla siivoojan moppi antoi kipakan herätyksen ja minut viskattiin ulos hostellihuoneestanikin. Ei muuta kuin toisen kerroksen olohuoneeseen nukkumaan kodittomana, sillä en aikonut maksaa enää tästä yöstä. Hostellin henkilökunnalle kyllä kiitoksia, kun sain maata lahnana olohuoneessa vaikka olin jo kirjautunut ulos. Yhden aikaan olin sopinut treffit tänne asunnolleni, mutta hämmästyksekseni täällä olikin minua vastassa kaksi tyttöä jotka eivät kummatkaan tienneet tulostani saati sitten puhuneet kahta sanaa enempää englantia. Kun paikalle saatiin tulkki, minulle selvisi etten muutakaan huoneeseen jonka alunperin vuokrasin, mutta ei se mitään sillä tämä toinen on paaaaljon siistimpi.

Olin suunnitellut tälle kauan odotetulle muuttopäivälle rentouttavaa Ikean reissua. Yksin. Tämän asunnon asukkaat olivat kuitenkin sitä mieltä, että olisi vallan kamalaa laittaa minut ypöyksin shoppausreissulle ja toinen tytöistä lähti mukaani. Se siitä rentouttavasta reissusta, kun mukana on joku jonka kanssa sinulla ei ole yhteistä kieltä...ja joku jonka mielestä viiden euron roskakorikin on liian kallis. Huoh. Löysin kuitenkin kaiken tarvitsemani ja vähän ylimääräistäkin. :) Minun piti ostaa omat petivaatteet, mutta päätin omaksi ilokseni ostaa myös omat pinkit lakanat ja valkean maton jotta huone tuntuisi kodikkaammalta. Tämä oli korealaisen tytön mielestä kamalaa tuhlausta, mutta sain kaiken lakanoista petivaatteisiin astioihin ja peiliin alle viidelläkympillä.

Nyt yritän kuumeisesti kotiutua. Rappuset meinaavat tehdä reisistäni muussia ja tervaiset keuhkoni hinkuvat läkähtymäisillään kun kipitän portaikossa, käytävillä haisee märkä koira, asunto on kylmä kuin iglu (kirjoitan sormikkaat kädessä) ja viiden ihmisen melu on kohtuullisen kova yhteen kämppään - mutta tämä on koti. Nyt loppui kiertolaiselämä. Voin pestä jopa pyykkiäkin viimein! Nämä ihmiset ovat siistejä, siivousvuorot on jaettu ja jokaisella on oma pieni hylly jääkaapissa ja kuivaruokakaapissa. Ainoa vaikeus on heidän tapansa säästää sähköä ja sammuttaa valo aina jos he poistuvat pariksikin minuutiksi huoneesta. Lupasin tietenkin opetella tämän tavan, vaikken näe siinä juurikaan säästöä jos valoja sytytellään ja sammutellaan minuutin välein...

Tältä huone näytti tänne tullessani.



Ja nyt se näyttää ihan Joscalta jo. :) Ja kyllä, sänky on vain paksu patja lattialla.



Tässä huoneeni korkein kohta ja muutama hassu kalusteeni. Tuo pikkuinen mattoni oli näistä tosi hupsu, he kun eivät käytä mattoja lattioilla. Minä kuitenkin halusin siihen jotain.