perjantai 19. helmikuuta 2010

Buenas noticias!

Hyviä uutisia ja onni onnettomuudessa! Hetken ehti jo näyttää siltä että olen asunnoton ensi viikolla, sillä nämä todellakin antoivat hostellihuoneeni pois sopimuksesta huolimatta (vink: älä koskaan ikinä luotan sanallisiin sopimuksiin täällä...) ja tästä miljoonakaupungista ei tuntunut löytyvän yhtäkään vapaata hostellia ensi viikolle. Jotenkin ihmeen kaupalla yksi, yksi ainoa huone yhdessä ainoassa hostellissa oli vapaa koko ensi viikon - yhden hengen huone aivan tulevan asuntoni vieressä! Voisiko parempaa toivoakaan?

Tietenkään nettivaraus ei toiminut ja netissä annettu puhelinnumero oli väärä Espanjan tapaan, joten hyppäsin metroon ja hurautin heti paikan päälle että varmasti kerkeän ennen muita varaajia. Tämä kaupunki on todella kysytty tähän aikaan. Kun näin hostellin, juttelin ihka oikeassa respassa henkilön kanssa joka puhui englantia, kuulin että voin käyttää siellä keittiötä, pestä pyykkiä, nukkua yksin ja vetää vieläpä aamiaisen samaan hintaan - olin aivan ihastunut. Tässä hostellissa en ole voinut tehdä mitään edellä mainituista. Tiedättekö millaista on ollut elää kaksi viikkoa ilman keittötä? Kurjaa ja epäterveellistä. Ei lämpimiä ruokia, ei mitään. Pelkkää lightkolaa aamusta iltaan sämpylöillä höystettynä. Ja sitten kun koittaa muuttoni aika, minun tarvitsee vain siirtää laukkuni kadun toiseen päähän. Great! :)

Espanjalaisilla on yksi tapa, josta pidän erityisesti: he lukevat kaikkialla. Huomasin tämän jo lentäessäni tänne Lontoon kautta. Kone oli täynnä espanjalaisia ja ensin he pitivät mieletöntä älämölöä keskenään, kunnes koneen noustessa kaikki hiljenivät yhtäkkiä kuin volyyminappia painamalla ja tarttuivat kirjoihin tai lehtiin. Sen jälkeen olen huomannut että he lukevat kävellessään kadulla, matkustaessaan metrolla tai bussilla, jonottaessaan virastoissa....joka paikassa. Aluksi ajattelin että kirja tai sanomalehti on keino pysytellä omassa rauhassa niin etteivät kaikki yritä puhua toisilleen (muutoin nämä höpöttävät lähimmälle ohikulkijalle), mutta nyt olen havainnut sen olevan myös viihdykettä tässä manana-kulttuurissa. Täällä voi näet joutua milloin tahansa odottamaan kuinka kauan tahansa, bussi voin hyvinkin hajota keskelle tietä ja sitten vain odotellaan seuraavaa. Ajattelin itsekin alkaa kantaa kirjaa mukanani, sillä odottelu on maailman tylsintä puuhaa.

Ja vielä sananen metrosta, johon olen hyvin ihastunut täällä. Se on simppelein ja kävelyn jälkeen edullisin keino matkustaa koko Madridin alueella. Aamuisin ja muihin ruuhka-aikohin metro on niin täynnä, ettei sinne voi kuin sujahtaa seisomaan. Ihmiset ovat niin tiiviissä sardiinipurkissa, että kaatumaan ei mahdu (which is nice, koska muuten metron sisällä heiluu yleensä kuin heinämies). Kaiken kukkuraksi usein iltaisin täyteen vaunuun tunkee vielä joku trubaduuri kammottavan levysoittimensa kanssa ja soittaa musiikkia niin kovaa että tärykalvoni soivat hoosiannaa vielä pitkään matkan jälkeen. Istumapaikkojahan näissä metroissa ei juurikaan ole, vaan käytävillä on tarkoitus seistä ja yrittää etuilla tarttumaan johonkin mistä saisi tukea.

Etuilu onkin yksi espanjalaisten olympialajeista. En taida ikinä oppia rynnimään vauhkona vapautuvalle istumapaikalle ikivanhan papparaisen ohi, kuten paikalliset nuoret aikuiset tekevät. Lisäksi rullaportaissa on syytä painua tiukasti oikeaan reunaan mikäli ei halua osua rynnivän espanjalaislauman jalkoihin vasemmassa reunassa. Nämä ovat aivan liian kiireisiä ihmisiä matkustamaan portaiden omaa tahtia. Sitten tönitään metrotunneleissa jotka johtavat laitureille ja kilpaillaan siellä parhoista paikoista odotellessa metroa. Onneksi minun nykyinen kotiasemani Chueca on useimmiten melko tyhjä ja olen siellä joskus jopa ihan yksinäni.

Nukuimme viime yönä Tyynen kanssa vähän levottomasti ja kämppis sanoi minun puhuneen unissani outoja kieliä (luulen että ihan vain meidän omaa suomea). Tänään on sateista, mutta jos sää myöhemmin sallii, lähden tsekkaamaan parit uudet mestat. Huomenna voisi harkita uusia bileitä, sillä eiliset eivät olleet kummoiset. Moni on varmasti kuullut sanonnan "espanjalainen baarimikko ei tunne viinamittoja" ja tässä todiste siitä: korkea lasillinen jotain makeaa mustaa viinaa plus mixeripullo perään. Oli hyvää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti