Ruokavaras

Verikosto ja kunniamurha! Siina ensimmainen reaktioni kun tanaan koulun jalkeen tepastelin tyytyvaisena ja nalkaisena ruokakassilleni. Joku julmettu ihmiskunnan roska oli jarsinyt puolet minun patongistani! Mika hapeallinen varkaus! Tuohtuneena menin keittioon mussuttamaan tummaa leipaa ja jouduin jo selittamaan kahdelle kyselijalle kuinka ihmeessa voin syoda sita.

Seuraavaksi huomasin kuitenkin jotain, josta Amerikassa nostettaisiin varmasti jo syyte: joku tai paremminkin ehka jotkut olivat kaivertaneet kamalan kolon suklaalevitepurkkiini. Kylla! Varkaita kaikki tyynni! Lupasin isaani lainaten ettei syyllisen tai syyllisten henki ole minkaan arvoinen, jos saan heidat kiinni. Ja sitten pistin tyynesti vahingon kiertamaan ottamalla palan jonkun toisen patongista. Niin taalla oppii tekemaan. Jos saat vaarennetyn setelin - maksa vain silla ensimmaiseen paikkaan joka ei huomaa sita vaarennokseksi.

Koulussa ei ihme kylla tanaan tapahtunut mitaan sen kummempaa. Sain viimeinkin vaihdettua viimeisenkin kurssin ja nyt tiedan mika lopullinen lukujarjestykseni on. Pidan kovasti yhdesta meidan opettajasta, Josésta. Tanaankin han poikkesi ihan muuten vain kysymaan onko minulla kaikki hyvin ja tarvitsenko apua tai haluanko kysya jotain yleista kouluun liittyen. No en, mutta mukava ele. Olen huomannut etta espanjalaiset ovat todella kohteliaita, ystavallisia ja auttavaisia. Samaa en sanoisi esim. itsestani.

Koulun jalkeen (ja ruokavarkauden huomattuani) paatin lahtea tsekkaamaan paikallisen Ikean tulevaa muuttoani varten. Jos ja kun sitten tarvitsen jotain pienta. Matkattuani puoli tuntia metrolla kuitenkin kyllastyin ja hyppasin takaisinpain menevaan metroon. Ei minulla ole tanaan aikaa matkustaa ensin pienta ikuisuutta ja etsia sitten sita kauppaa puolta tuntia ja seikkailla siella miljoonan madridilaisen seassa ja matkustaa viela takaisinkin. Saastetaan se reissu myohemmaksi, sitten kun oikeasti tiedan mita tarvitsen ja tarvitsenko ylipaataan mitaan.

Tanaan pitaisi tehda yksi tehtava huomiseksi. En vain edelleenkaan paase omalta koneelta nettiin, enka nain ollen kayttamaan sanakirjaa... Ja nama yleiset ovat liian kysyttyja jotta voisin istua tassa tuntiakaan. Taidan siis luistaa, senhan mina osaan hyvin! Hassua muuten kun viela joku aika sitten pahin painajaiseni Suomessa oli joutua pitamaan esitelma englanniksi. En edes koskaan joutunut, mutta siita puhuttiin aina ja sita pelattiin. Nyt meilla kuuluu joka kurssiin suullinen esitelma, yhden pienen olen jo pitanytkin ja tunneilla puhutaan tietenkin englantia. Enka jannita ollenkaan! Great. Ehka englannin puhuminen Suomessakin helpottuu taman reissun myota. Luulen ainakin.

Madrid hiljenee. Gracias.