Tänään se alkoi, opiskelu nimittäin! Heti puoli yhdeksästä alkaen tehokasta espanjan opiskelua. Meillä ei ole oikeastaan vaihtoehtoja - kieltä on vain opittava. Opettaja puhuu pelkkää hispanjoolia ja minä yritän tuskissani ymmärtää edes jokusen sanan. Tänään opin mm. sanomaan "lempivärini on punainen". Mahtavaa. Kurssien kanssa on jatkuvasti hässäkkää, sillä pakollinen espanjankurssi on samaan aikaa kuin toinen valitsemani kurssi ja täytän joka toinen sekunti jonkun lippulappusen kursseihin liittyen. En tosin itse vielä tiedä, mille kaikille kursseille olen ilmoittautunut. Ehkä se selviää.
Tänään myös tapahtui juuri se, josta eilen mainitsin: taivaalta tipahteli lumihiutaleita. Märkiä isoja kylmiä valkoisia ällöttäviä hiutaleita. Olen Espanjassa. En halua nähdä en tuntea en edes kuulla lunta. Hyi. Tosin täällä lumisateestakin osataan tehdä bisnestä - ostin nimittäin viiden euron sateenvarjon kauppiaalta, joka oli pystyttänyt sateenvarjokauppansa metroaseman oviaukolle. Pointsit sille miehelle.
Koulun jälkeen menin kaupungille, sillä tarvitsin isomman laukun koulukirjoille (jotka saimme ilmaiseksi koululta, outoa!) ja kaikelle rojulle jota raahaan mukanani. Laukku kyllä löytyi, mutta kipeästi kaipaamiani sormikkaita ei. Eikä kylpytakkia. Olen etsinyt molempia viikon ajan kaikista mahdollisista kaupoista, mutta ei, Espanjan suurimmassa kaupungissa ei ilmeisesti myydä sormikkaita eikä kylpytakkeja. Räyh. Jos joku innokas haluaa lähettää Suomesta, otan mielihyvin vastaan. ;)
Sitten päivän huomio espanjalaisten kulttuurista. He ovat ystävällisiä, puheliaita ja erittäin kiinnostuneita meistä ulkomaalaisista. Ihmiset tuijottavat ja koskettelevat hiuksiani, kuten jo joskus aiemmin mainitsin. Sen lisäksi he yrittävät puhua sen kaksi sanaa suomea jonka maksimissaan osaavat (kitos ja moi) ja antavat mielellään poskisuudelmia. Kyllä, juuri niin, he moiskauttavat tuntematonta poskille ja säestävät samalla espanjaksi. En tiennyt että täälläkin on sellainen tapa, en tosiaan. Paikalliset miehet lähestyvät naisia hyvin helposti ja menevät suoraan asiaan. Tänäänkin yksi liittoutui kylkeeni keskustassa ja roikkui siinä niin kauan kunnes kerroin, että minulla on mies Suomessa. Erakoituneen suomalaisen mielestä jatkuva lähestyminen on ahdistavaa. Ehkä espanjalaiset naiset ovat tottuneet tähän, mene ja tiedä.
Tänään koulussa tosin koin iloisen yllätyksen, kun poika jonka kanssa tupakoin osasi suomea! Puhuimme englantia, kunnes aloin kertoa Suomesta ja silloin hän yhtäkkiä vaihtoi kielen kotimaiseemme. Hän on syntynyt kylmässä pohjolassamme, mutta muuttanut jo pienenä Espanjaan. Siitä huolimatta suomi luisti hyvin ja tunsin oloni kotoisaksi. :)
Olen myös saanut tänään uuden kämppiksen...ehdinkin viettää jo viikon yksin hostellihuoneessani. Tyttö on italialainen ja puhuu vähän englantia, vaikuttaa oikein kiltiltä. Joten en nuku leipäveitsen kanssa tästäkään lähtien.
Luminen Madrid kuittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti