Ooo, nyt on aivan pakko tehda toinen postaus talle paivalle. Olen nimittain tavannut ihastuttavan kissanpennun! Madridissa joka kadun kulma on yleensa taynna kerjalaisia, jotka kayttavat mita erilaisempia keinoja saadakseen edes yhden sentin. No nyt tormasin vastustamattomaan konstiin, pikku kissimirriin!
Olin matkalla hienoon Museo del Pradoon, kun elaintutkani alkoi yhtakkia halyttaa "lahistolla kissa kissa kissa". Pyoritin katsettani vauhkona ja siina se makasi, pikku kaaryle huovan sisassa. Kerjalaisukko oli likainen ja haiseva, mutta pieni punainen kissanpentu oli hyvassa kunnossa. Rispektia heti talle miehelle! Kissimirri turnutti huovan sisalla kunnes kumarruin silittamaan sita. Sitten se venytti pikkuiset kapalansa kimppuuni ja kynsi taysilla farkkujani. Yhta tupakkaa vastaan sain ottaa pikkuisen syliini ja yritin kovasti olla rutistamatta sita hengilta. Ihana pikku pallero!
Museo, se nyt ei ollut sen sijaan kummoinen. Ilmaisen lipun vuoksi menin sisaan, kiertelin vartin ja kulttuurikatsaus oli tehty. En kai ole mikaan suurin taiteenymmartaja...
Mutta kissa, se kruunasi taman paivan. :) Ikavoin niin omiani....
Ainiin, italialainen Giovanni yritti opettaa minulle tanaan kaytostapoja. Olen kuulema aika raaka tytto kun tervehdin kadesta pitaen. En vain edelleenkaan koe poskisuudelmia kovin mukavaksi tavaksi. Noh, lupasin harjoitella jotta tama raakuuteeni vahenisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti