Tutustuin tanaan toiseen erakkoon. Tiemme kohtasivat koulun bussipysakilla, kun me molemmat seisoimme yksin ja venttailimme bussia jonka aikataulut vain luoja tietaa. Meksikolainen Cristofer on melko samanlainen kuin minakin, viihtyy paljon yksin ja joutuu sitten olemaankin paljon yksin. Harrastamme molemmat myos uintia. Ehka se on joku erakoitten juttu? Tieda hanta. Mukava heppu.
Olen huomannut taas yhden seikan, johon kiinnitin itse asiassa huomiota heti alkuun kun tulin Madridiin. Joka puolella on sokeita. Paljon valkoisia keppeja jotka kokeilevat jalkaasi ja siirtyvat sitten sivummalle. Aluksi ajattelin etta eiko kukaan tassa kaupungissa nae, kunnes tajusin etta miljoonakaupunkiin kylla mahtuu seka nakemattomia etta nakevia. Mutta hassua on se, ettei kukaan taalla kayta silmalaseja. Mina olen aina lahes sadanprosentin varmuudella ainoa lasipainen. Mietinkin onko Espanjassa vaihtoehtona lasittomuus tai sokeus, vai kayttavatko kaikki sitten piilareita. En tieda.
Tanaan alkaa viikonloppu ja sen kunniaksi hain kaupasta vahan reilun euron maksavia Bacardi Breezereita. Nama kun eivat tosiaan tieda mita siideri saati sitten lonkero on ja kaljaa mina en juo. Nekin maksavat vain 50 senttia purkki. Suunnitelmana on istuskella hostellilla ja kerailla sopiva porukka baariin. Sita nama ovat tehneet koko taman viikon kun mina yritin opiskella. Eilenkin aamulla kuuden aikaan joku poika heilui kaamessa rannissa kaytavalla eika loytanyt omaan huoneeseensa.
Tama kaupunki ei todellakaan koskaan nuku, on aivan sama mihin aikaan menen ulos tupakalle (en aina jaksa karyttaa sisalla vaikka voisin) - siella on aina ihmisia matkalla kotiin, baariin tai vahintaan siivojamiehet lakaisemassa katuja. Taalla ihan tosiaan miehet siivoavat kadut oisin.
En viela tieda paasenko muuttamaan milloin...toivon kovasti etta huomenna, silla muuten joudun kymmenen hengen huoneeseen yoksi. :o
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti