Sofia, are you married?

Täällä taas tuhansien ihmeellisyyksien maa ja yksi suomalainen! Toinen päivä koulua takana ja kurssit alkavat viimein hahmottua ja asettua paikoilleen. Kaikki ne kurssit jotka Suomessa valitsin, ovat menneet vaihtoon. Tämä on ihan tavallista, ei siinä mitään. Mutta myös kaikki ne kurssit jotka valitsin perjantaina täällä, ovat menneet vaihtoon. Tänään vaihdoin viimeisenkin, kun huomasin tunnin jälkeen ettei International financial management luonnistu minulta englanniksi...hyvä kun pääsin sitä läpi Suomessakaan.

Nyt opiskelen kursseilla Lengua espanola (espanjan kielikurssi), International relations (en vielä tiedä mitä tämä pitää sisällään), Spanish civilization and culture (tämä on mielenkiintoinen), Literature and culture for English speaking countries (niin, minun piti opiskella liiketaloutta mutta mutta...) ja La empresa y su entorno (in English something like "The firm and its environment"). Maanantaisin ja keskiviikkoisin on aina samat aineet ja tiistaisin ja torstaisin samat. Perjantaisin täällä ei opiskella, sääli! ;) Parina päivänä viikossa menen Campus Dehesa de la Villaan ja kahtena päivänä Campus de La Berzosaan. Ensimmäinen on tavoitettavissa helposti metrolla ja toinen sitten siellä jumalan selän takana vuorilla.

Tunnit kestävät täällä 1h20min, joka on mielestäni pieni ikuisuus. Suomessa olen kuuluisa tauonkysyjä, mutta täällä se ei yksinkertaisesti toimi. Tunti kestää minkä kestää ja minäkin istun sen ajan paikallani. En tunne kursseiltani vielä ketään, koska kukaan ei ole samasta Erasmus-poppoosta kanssani, mutta varmasti melko pian nassut käyvät tutuiksi. Tunnit ovat mielenkiintoisia kulttuurien yhteentörmäyksiä, sillä porukkaa on vähän joka puolelta maailmaa. Esimerkiksi kanadalaisten mielestä on ihan jees käyttää pinkkiä miniläppäriä Facebookkaamiseen tunnin aikana... Opettajamme taas ovat erittäin mukavia kaikki, tämänpäiväinen mies (Jóse muuten nimeltään) puhui loistavaa englantia sekä espanjaa. Hänellä on hauska tapa puhua niin kovasti käsillään, että tussi lentää vähän väliä pöydän alle tai jonkun pulpetille.

Asiasta kymmenenteen: nimeni tuottaa täällä pieniä vaikeuksia. Paikalliset eivät osaa lausua sitä oikein, sillä jii äännetään täällä hoona. Joten useimmiten olen "Hosefina" tai sitten "Josephine" kuten jenkit ja canadalaiset sen vääntävät. Espanjalainen Starbucks Coffeen myyjä keksi kuitenkin loistavan kompromissin: Sofia. He kirjoittavat asiakkaan nimen kuppiin, eikä hän saanut selvää nimestäni joten hän taivutti sen Sofiaksi. Sopii espanjalaisten suuhun ja menettelee minulle. :)

Eilen illalla hämmennyin kuitenkin pahanpäiväisesti, kun olimme hostellin tyttöjen kanssa tupakalla tv-huoneessa. Yksi heistä puhuu englantia ja pitkään tuijoteltuaan tyttö kysyi "Sofia, are you married...?" Siis mitä. Häh. Täääh? Olin aivan pihalla! Pidän lahjaksi saatua sormusta oikean käden nimettömässä, mutta eihän se mitään sellaista tarkoita. Vai? Täällä se kuulemma voi tarkoittaa, sillä kihlasormusta pidetään monesti vasemmassa nimettömässä ja vihkisormusta oikeassa tai molempia oikealla puolella. Damn, onkohan moni jo luullut väärin? Vaihdoin varmuudeksi sormuksen keskisormeen.