Jaahas, aika se vaan kuluu kauheaa kyytiä ja minä yritän pysyä perässä. Tänään kello soi puoli kahdeksan, jotta ehtisin kouluun kymmeneksi. Kampuksemme sijaitsee jossain jumalan selän takana keskellä vuoristokylää (no ei nyt ehkä ihan) ja sinne päästäkseni ajelen kahdella eri metrolla ja hyppään bussiin, joka laskettelee 130km/h motarilla. Kyyti on vähän kuin joka päiväinen huvipuistoreissu - ottaa takuulla vatsanpohjasta ja saa pelätä henkensä puolesta.
Olen edelleen kampuksemme uskomattoman kauneuden pauloissa, vaikkakin koulupäivämme käsitti neljä tuntia espanjankielistä esitelmöintiä. Tänne tullessani olin vielä lapsellisessa luulossa, että meille todella puhuttaisiin englantia. Nyt tiedän paremmin. Meitä vaihtareita on ainakin kahdestatoista eri maasta, mutta iso osa puhuu espanjaa ja osa ei ollenkaan englantia. Joten espanjaksi mennään....kuulin myös oikean jymyuutisen: meidän täytyy lukea vähintään yksi kurssi en espanol! Vau. Siitä tulee varmasti mielenkiintoista täysin kielitaidottomana.
Jo näissä neljässä päivässä täällä olen oppinut hyvin madridilaisia tapoja. Kävelen sujuvasti tien yli punaisilla, sillä tie kannattaa ylittää silloin kun siitä vain yli pääsee. Tupakoin sisällä, koska kaikki muutkin tekevät niin. Syön välipalaksi (ja tähän mennessä oikeastaan kaikeksi ruoakseni) pelkkiä sämpylöitä tai sämpylöitä, joiden sisällä on suklaata. Kävelen kadulla mahdollisimman kiireisesti joka paikkaan ja suunnistan sujuvasti kaupungin alla metrotunneleissa. Muistan jopa ulkoa tärkeimmät reitit. Bueno!
Olen myös etsiskellyt hikikarpalot otsalla asuntoa. Tai pikemminkin huonetta, täällä kun asutaan useimmiten jaetussa kämpässä. Tänään kävin vilkaisemassa varsin potentiaalista ehdokasta ja otan sen, jos vain suinkin saan. Se selviää huomenna. Sitä ennen nautiskelen ensimmäisen hiukan monipuolisemman ateriani täällä, ostin nimittäin perjantain kunniaksi mansikoita, jugurttia ja jopa juustoa sämpylän päälle! Delicioso :)
Ainiin, kävin myös viisikerroksisessa H&M:ssä. Enkä ostanut mitään, voitteko uskoa?? Kaupat täällä ovat uskomattoman suuria ja useissa kerroksissa. Lempparini on keskustan seitsemänkerroksinen tavaratalo - oikea tilpehöörin multihuipentuma. Siellä riittää hypelöitävää niin paljon, että jopa minä väsyn. Ja se on jo jotain.
Nyt hyvää yötä, huomenna lienee vuorossa viiniä med puolalaiset mimmit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti