Kiitän ja kumarran

Se on kuulkaas aika hyvästellä tämä reissublogi, sillä seikkailu on ohitse ja minä yritän totutella elämään taas hyvin organisoidussa ja ajallaan toimivassa maassa. :) Spotify ei puhu enää espanjaa ja vihannekset ovat törkeän hintaisia. Sitä taidetaan siis olla kotona. Toisaalta ihanaa olla Suomessa, toisaalta ikävä Eunjia ja meidän kommuunia.

Blogini päättyy kiitoksiin, kuten hyvän kirjallisuuden kuuluukin. ;)

Ihan ensimmäisenä kiitos Juha. Sinä olit se joka sai kaikki "Mua vituttaa, väsyttää, ahdistaa, ei huvita"-viestit. Kiitos taustatuesta ja turvasta sekä vierailusta Madridiin! <3

Seuraavaksi kiitos porukat. Ilman näppärää asianhoitoa Suomessa moni juttu olisi jäänyt retuperälle. Kiitos myös sponsoroinnista ja erityisesti rakkaiden lapsukaisteni hyvästä hoidosta. Olen velkaa monta kissanhoitoa.

Kiitos Marsu ja Nina kaikista Skype-puheluista ja visiitistänne Madridissa! Ehdottomasti hauskin viikonloppuni Espanjassa. :D

Kiitos Liisa taustatuesta ja kirjeestä. :)

Kiitos Marjut, Emmi, Jossu ja Maria lähtiäiskortistani sekä Kouvola-postista. Se piristi päivääni. :D

Kiitos Kyamk, kun laskitte tämän ei-aina-niin-keskittyvän opiskelijan maailmalle.

Kiitos Otsakorpisäätiö apurahasta.

Kiitos Kirsti.

Ja ennen kaikkea: kiitos elämä! Olet ihmeellistä.

Lopuksi toivon ja vaadin, että jokainen joka on kerrankin lukenut tätä blogia ja näkee tämän tekstin, jättää minulle kommentin tähän postaukseen. Ei haittaa vaikka olisit mummoni kaiman kissan serkun hoitaja - jos olet lukenut, ilmoittaudu. Tiedän jo että lukijoita on paljon laajemmalti kuin aluksi kuvittelin. Olisi mukava tietää ketkä elivät kanssani tätä reissua. :)

Ja kommentointi tapahtuu näin:

Klikkaa tekstin alla näkyvää "0 kommenttia kohtaa". Valitse liukuvalikosta henkilöllisyydeksi nimetön, ellei sinulla ole tunnuksia tänne. Kirjoita kommentti ja paina lähetä - ei sen vaikeampaa.

Adios, hasta luego!

Vaihtoinfoa

Aamuvirkku täällä, en saa enää unta. Yökin meni vähän pyöriessä ja ihmetellessä. Halasin juuri Dania viimeisen kerran. :( Mutta koska mulla on tässä aikaa, ajattelin tehdä pienen vaihtoinfon. Minulta kysellään tasaisin väliajoin vaihtoon lähtemisestä, joten tässä yleisiä vinkkejä sekä erikseen vinkit Espanjaan/Madridiin suuntaaville. Ja nämä ohjeet koskevat siis amk-vaihtoa. :)

- Jos olet kiinnostunut vaihdosta tai olet jo päättänyt lähteä, ota yhteyttä koulusi kv-sihteeriin, -koordinaattoriin tai millä nimellä hän ikinä kulkeekin. Hän tietää mihin, milloin ja miten voit lähteä.

- Mieti mihin haluat. Mistä kielestä olet kiinnostunut, osaatko jotain kieltä ennestään ja haluat parantaa sitä, millainen kulttuuri sinua kiehtoo ym. Minulla oli tasan yksi vaihtoehto kielen ja kulttuurin vuoksi. En edes kirjoittanut lappuun muita maita.

- Vaihtoonpääsyn vaatimukset riippuvat koulustasi ja alastasi. Minulta vaadittiin ensimmäisen vuoden pisteet eli n. 60 opintopinnaa. Vaihtoon voi yleensä lähteä tokana ja kolmantena vuonna. Itse lähdin toisen vuoden alussa, sillä olen aloittanut kouluni tammikuussa. Yleisempää meidän koulussamme on lähteä vasta toisen vuoden loppupuoliskolla.

- Vaihto kestää usein max. sen 5kk. Nelisen kuukautta on normaalimpi aika.

- Mitä luultavimmin pääset juuri sinne mihin haluat, sillä samaan kouluun huolitaan usein monia vaihtareita samasta maasta. Meitä nyt ei sattunut tänne kuin kaksi.

- Paperisota ei ole vaikeaa. Täytät vain tarvittavat laput (kv-henkilö jeesa) ja odotat. Simppeliä.

- Hae apurahat. Eurooppaan Erasmus-raha (n. 950€) ja muihin paikkoihin omansa, jälleen kerran kv-henkilö tietää mitä tehdä. Selvitä myös mahdollisuutesi koulun ulkopuolisiin apurahoihin. Itse sain yksityiseltä säätiöltä tukea matkaan.

- Hommaa Eurooppalainen sairasvakuutuskortti, mikäli matkailet Euroopassa. Se oikeuttaa sinut ilmaiseen terveydenhoitoon ulkomailla. Esim. täällä Espanjassa en joutunut sen kanssa maksamaan yhtikäs mitään käydessäni lääkärillä. Muista myös matkavakuutus!!

- Asunnon voi hankkia jo etukäteen esim. tulevan koulun kautta, mutta meille se ei ollut mahdollista. Selvitä mitä kautta ja miten saat kämpän. En suosittele host-perhettä hinnan vuoksi.

- Mahdolliset lääkkeet on varminta viedä mukanaan Suomesta. Selvittele sotkut Kelan kanssa.

- Tärkein: varaa mukaan roimasti seikkailumieltä ja yritä elää once in a lifetime-periaatteella. Elämä ulkomailla opiskelijana on monesti kaukana siitä ylellisyydestä, johon olemme Suomessa tottuneet. Siihen ei kuole vaikka huone olisi vain pieni koppi katonrajassa ja vessa jaettaisiin seitsemän hengen kesken. Se on vain kasvattava kokemus. :)

- Koti-ikävä on taattua, mutta siitä selviää. Etenkin jos lähtee yksin maailmalle, tulee kohtaamaan ulkopuolisuutta ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Soita silloin Skypellä Suomeen ystäville, auttaa kummasti.

- Älä myöskään jätä lähtemättä vain siksi, että kotiin jää poika/tyttöystävä. Kyllä se siellä odottaa, jos on odottaakseen. Rakkaus sietää paljon välimatkaa ja poissaoloa pakon edessä.

Sitten pari vinkkiä Espanjaan tai Madridiin tahtoville.

- Älä usko espanjan opettajaa, joka sanoo ettei tänne voi lähteä ilman kielitaitoa. Toki kielitaidosta on paljon hyötyä, mutta minä tulin tänne kehnolla enkulla ja olemattomalla espanjalla. Ensimmäiset viikot menivät ihan ymmärtämättömyydessä, mutta nyt englantini on sujuvaa ja espanjaa ymmärrän sekä puhun hieman.

- Madridissa on paljon vapaita kämppiä. Jos tulet maahan ilman asuntoa, ota hostelli ensimmäiseksi viikoksi. Minun hostelliaikani venyi lopulta kolmeksi viikoksi, kunnes pääsin tähän kämppään. Hyviä nettisaitteja kämpän löytämiseksi ovat www.idealista.com (täältä löysin omani), www.segundamano.es ja www.easypiso.com. Käy katsomassa myös kuvattomia asuntoja. Ja soita vaan kaikille mahdollisille vuokranantajille bongataksesi ne jotka puhuvat enkkua edes välttävästi (ellei sinulla ole kielitaitoa siis).

- ÄLÄ maksa mitään ilman että olet varma että raha menee asunnon vuokraajalle. Jos maksat takuuta, tee AINA kirjallinen sopimus. On valitettavan yleistä joutua huijatuksi.

- Visa Electron toimii täällä joka paikassa, mutta sen käytössä on paljon häiriöitä. Rahaa nostettaessa sinulta veloitetaan tietty palvelumaksu.

- Älä silti kanna rahaa mukanasi ja vahdi muutenkin laukkuasi ja rahojasi kuin hyeena. Ystävältäni varastettiin kaikki yhtenä kauniina päivänä. Madridin taskuvarkaat ovat pirullisen vikkeliä ja huomaamattomia.

- Madridin metro on suuri ja simppeli, jopa tällaiselle tallukalle kuin minä. Joka asemalta saa karttoja ja luultavasti sisäistät koko systeemin parissa päivässä. Yksi matka maksaa euron, mutta esim. minä joudun koulumatkojen takia ostamaan kuukausikortin joka on 70€, mutta sillä saakin sitten reissata niin paljon kuin sielu sietää. Myös bussimatkat kuuluvat matkakorttiin. Matkakortit on jaettu alueittain, eli saatat tarvita esimerkiksi vain keskusta-alueen kortin.

- Jos harrastat kuntoilua, yksi loistava sali on Wellness&Fitness-studio Tirso de Molinassa. Minä olen hikoillut siellä nyt kolmisen kuukautta. Tunnit vedetään espanjaksi, mutta salin henkilökunta puhuu auttavasti englantia.

- Hyviä asuinalueita Madridissa ovat mm. Chueca (siisti ja mukava alue, tykkäsin) ja nykyinen kotialueeni Tirso de Molina, josta on keskustaan 2min. Tässä vieressä sijaitsee kaunis La Latinan alue. Nämä ovat kaupungin "china townia", sillä tänne on kerääntynyt paljon kiinalaisia ja mustia maahanmuuttajia. Vieressä sijaitsee myös Lavapies, josta pidän. Salamanca on upeaa aluetta, mutta vähän kalliimpaa.

Enpäs nyt äkkiseltään saa enempää mieleen....eli kysykää lisää, jos siltä tuntuu. :) Minä alan survoa matkalaukkua kiinni. Se vaatii yhden naisen istumaan laukun päälle ja toisen sulkemaan vetokejut ja lukot.

Mustia sukkia

Viimeinen päiväni Madridissa on käynnistetty riidalla. Asialla olivat jälleen meidän antirakastavaiset Sole ja Steven... Miesressukka on ihan kipeänä vieläkin leikkauksen jälkeen ja muija vaan huutaa. Ihan uskomatonta. Tuossa tilanteessa minä istuisin suurinpiirtein mieheni vieressä ja kyselisin vähän väliä miten voin auttaa. No näin olen tehnyt välillä Steveninkin kanssa.

En ole tainnut mainita että täällä on aiemminkin riidelty niin että tiesin olevani osa riidan syytä. Minulla ei ole Stevenin kanssa yhtään mitään juttua, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan - mutta Sole on jostain syystä silti mustasukkainen. Hän on jopa tavannut kasvotusten poikaystäväni, mutta sekään ei ilmeisesti todista riittävästi. Ja on jotenkin hassua, kun me kaikki tiedämme etteivät Sole ja Steven menneet naimisiin rakkaudesta, vaan maassaololuvasta, ja silti mimmi on omistushaluinen miehen suhteen. Nooh, minulla ei ole oikeastaan osaa eikä arpaa tuohon riitaan, joten lähdin seikkailemaan viimeisen kerran kaupungille.

Tämän päivän fiilis on todella haikea. Harmittaa ihan kamalasti jättää nämä ihmiset ja kaikki tänne. Toisaalta on ihan mahtavaa palata kotiin kissojen luokse. Kaikille vaihtoa miettiville haluan sanoa, että menkää. Menkää kun vielä voitte. Minä olin ennen ahdistunut ihminen, joka ei voinut kuvitellakaan edes kahdenhengen solussa asumista, joka inhosi ja karttoi yleisiä vessoja, laski vessassa hanasta vettä ja muuta yhtä omituista. Ja kuten tiedättekin täällä sitä asutaan seitsemän hengen kesken ja yhdellä vessalla. Olen muuttunut monella tapaa, tunnen itseni paremmin ja tiedän rajani - sen mihin pystyn.

Ehkä parasta on juuri tämä uusi itseluottamus, joka antaa voimaa tehdä ihan mitä vain. Jos asun tulevaisuudessa Suomessa, tiedän etten voi kohdata ongelmaa johon ei ole ratkaisua. Apuakin on uskomattoman helppo saada omalla kielellä. Tiedän myös että muutan vielä joskus mielelläni ulkomaille. Jokaisen olisi hyvä nähdä pikkuisen enemmän maailmaa, kuin vain ne omat pienet piirit. Tietenkään tällainen irtiotto ei ole kaikille mahdollista, mutta kannattaa tehdä jos on. Ja voin kertoa, että itse sairastan hyvin vakavaa sairautta, mutten antanut sen estää lähtöäni. Järjestelin vain lääke- ja lääkäriasiat kuntoon ennen lähtöä.

Olen voittanut itseni tuhatkertaisesti täällä. Ja ennen tätä; olin nimittäin tammikuun lopulla aivan hajalla tulevan lähdön takia...suorastaan toivoin syytä, etten voisi muuttaa Espanjaan. Silti ylitin sen vuoren ja tulin tänne. Enkä vaihtaisi hetkeäkään pois! :)

Noniin, se siitä paasauksesta. Tänään on vielä edessä valtaisa pakkausurakka...apuaaaa. Kämppiksilleni tein suuren Farewell-julisteen meidän kuvalla ja hauskoilla teksteillä. Syötin näille viimeiseksi ehtoolliseksi fetasalaattia, jota kukaan muu kuin Katja ei ollut aiemmin maistanut. Eunji tarjosi vastapainoksi minulle eilen korealaista pastaa, joka oli niin tulista että sisukaluni paloivat (en tiennyt että korealainen ruoka on tulisempaa kuin meksikolainen :o).

Päätän blogini viikonlopun aikana, pysykää linjoilla. :)

Viva la España

Hei taas! Tiedän että ehditte jo varmaan ikävöidä punaisen paholaisen matkaraportteja, joten täältä pesee. :)

Vieraat saapuivat perjantai-iltana ja vietimme mitä hulluimman ja hauskimman viikonlopun. Madrid tarjosi parastaan sillä lämpö suorastaan killui kaupunkimme yllä! Lauantaina päästiin jo +37 asteeseen, huh. Varsinainen ihmisgrilli, kuten ystäväni Marika tätä pätsiä kutsui. Ensimmäisen illan ihmettelimme ja kaverini olivat päät pyörällä rankan reissupäivän päätteeksi, joten vasta lauantaina aloittelimme loman. Minäkin nääs lomailin kun en tehnyt koulujuttuja enkä käynyt salilla tai juurikaan opiskellut. Harvoin tulee enää itse elettyä täällä lomaillen.

Lauantai menikin sitten enimmäkseen sovituskopeissa, kun kaverini pääsivät tutustumaan Madridin lukuisiin vaatekauppoihin. Ja voin kertoa, että shoppailtiin ja shoppailtiin ja shoppailtiin. Illalla meillä oli kunnon fiesta ja jotenkin korkkarimme osoittivat kohti Joy-yökerhoa, jossa juhlittiin elämämme edestä. Sunnuntai meni näin ollen lepäilyyn, mutta senkin toteutimme auringon alla Retiro-puistossa. Mikäs sen parempi darrapäivä kuin nurtsilla makoillen ja välillä torkkuen.

Ja minä koin elämäni hetken, kuin sain puistossa syliini pienen pupun! Jos minulle ojennettaisiin vauvaa en tietäsi yhtään mitä tehdä, mutta kun kyseessä on pienen pieni väpättävänenäinen jänis, suljin sen hellään huomaani kuin oman lapsen. <3 Tuo oli takuulla yksi parhaista hetkistäni täällä.

Maanantaina minä kävin pyöräyttämässä yhden tentin ja luulen että kaverini viettivät sen ajan taas sovituskopeissa. Illemmalla katseltiin vielä kaupunkia ja nautittiin grillistä, kunnes huomattiin että kolme päivää oli sujahtanut ohitsemme aivan liian nopeasti ja saattelin heidät kentälle. :/

Tänään kävin tekemässä viimeiset tentit ja Universidad Nebrija on ohi minun osaltani! Melkoinen suoritus. Tässä on enää todelliset lopun ajan päivät jäljellä, kunnes perjantaina pörhellän kohti kotia....hurjaa. Ja kurjaa. Ja toisaalta ihanaa. En osaa päättää.

Lopuksi viikonlopun sekalaista kuvasaldoa. :)

Näkymä keittiömme ikkunasta. Näin täällä kuivatetaan pyykit.



Muistanette kertoneeni merenelävistä, joita käyn katselemassa kaupoissa?





Tres chicas, keskellä minä ja sivuilla onnelliset (ja valkoiset ;D) vieraani. :)



Jäämurskaa mojitoihin. Näytin kuinka se tehdään meillä.



Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. <3



Lazy sunday at Retiro.



Uh lala, heppapoliiseja!



Viva la España!



Danin huone on niin matala, ettei sinne mahdu oikeaa tuolia - siispä askarreltiin lastentuolista sopiva valtaistuin! :D



Fiksun näköisenä suihkun jälkeen hyvästelemässä haisukasa-Andrew, joka muutti tänään Kiinaan. I miss him.

Sisar hento punainen

Sisäinen lähihoitajani on herätetty. Stevenin koipi leikattiinkin jo eilen ja tänä aamuna olkkarissa odotti surkea näky: todella huonovointinen heppu. Yleensä Stevenin kasvoilla on villi hymy ja kaveri suoltaa huumoria taukoamatta, mutta nyt kyllä näkee naamasta että vointi on huono ja polveen sattuu.

Minä olen tänään kotona jumissa kirjoittamassa viiden sivun mittaista esseetä International Relations-kurssille (pohdin Espanjan sisällissotaa realismin kautta, jippii...), joten toimin samalla avustajana. Tosin tuo potilas ei kehtaa kauheasti pyytää mitään, joten kyselen tunnin välein tarviiko tehdä tai tuoda jotain. Miettikääs kun mies ei koskaan juo alkoholia tai käytä lääkkeitä, ja nyt se on särkylääkepilvessä koko ajan. Onneksi tämä sisar hento punainen on paikalla!

Tapahtui tässä männä päivinä: Eunji osti Mp3-soittimen ja marssi luokseni. Hän kysyi löytyisikö minulta jotain musiikkia hänen soittimeensa, hänellä itsellään kun ei kuulemma hirveästi ole. No tietty mulla on! Ei muuta kun kuuntelemaan ja siirtämään. Hassua oli se, ettei neiti tiennyt mitään nykyajan musiikista. Siis ei ketään Oasiksesta Madonnaan tai Black eyed peasiin tai Coldplayhin....ei mitään ns. hittikamaa. Olin ihan äimänä, sillä vaikken itsekään noista yhtäkään fanita niin eihän niihin voi olla törmäämättä jos yhtään avaa silmiään. :o Musiikkirupeaman jälkeen kysäisin muina miehinä Eunjilta millaisesta musiikista tämä pitää eniten. No klassisesta. Sen jälkeen minua taas hävetti oman poppikokoelmani kanssa...!

Höhööhö, sain koululta kuvia meidän Dia del libro-juhlasta. Ne kekkerit, jossa kävin lausumassa Eino Leinoa synkkääkin synkempänä suomalaisena. Voin kertoa että kuvatkin ovat sen mukaisia - olen ihan haudanvakavan siellä pöntössä! Ja kyllä minusta on näkynyt punaisen tukan lisäksi myös silmälasit. :D Epäilin silloin että korkeintaan päälaki näkyisi yleisöön korkean pöntön takaa.

Huomenna saan mieluisia vieraita Suomesta, jei!! :) Tiedossa mukava viimeinen viikonloppu Madridissa, joten en välttis kerkeä postailemaan.

Hulluja nuo kämppikset

Olen erittäin järkyttynyt. Todistin tänään pahoinpitelyn ja pelkäsin itsekin kuollakseni. Olen aina tiennyt, että maailmassa on tämänkaltaista pahuutta ja etenkin tietyissä yksilöissä, mutta kyllä se on kauheaa katseltavaa kun silmien eteen tullaan tappelemaan. Kaikki sai alkunsa riidasta, joka taas alkoi leivänmurusesta. Ja minä taisin vieläpä olla koko hässäkän alullepanija!

Kyseessähän oli siis klassinen tilanne, jossa minä istun Retirossa lukemassa ja paistattelemassa ihoani jokiravun punaiseksi. Viereeni tepastaa hyvin uhkaava yksilö, enkä näe enää pakokeinoa - voi ei, se haluaa murusen evässämpylästäni!! Pulu. Tuo kammottava otus siipineen ja nokkineen. Peloissani nakkasin sille sämpylänpalasen ja mitä sainkaan aikaan? Paikalle lehahtaa toinen hullu pulu, joka alkaa läimiä tätä isoa kammotusta siivillään! Härregyd, lintutappelu! Ne sinkoilivat joka suuntaan yhtenä harmaana möykkynä, josta kuului kamalaa rääkymistä. Ja yhden leivänmurun takia! Arg miten tyhmiä otuksia. Livahdin äkkiä karkuun ettei tirppa tule kostamaan minulle. Karmivaa. Linnut ovat todella epäilyttäviä tapauksia.

Päivän toinenkin eläinkokemus oli jännä: istuin nimittäin metrossa poliisikoiran vieressä! Metrotunnelit ja -asemat ovat täynnä vartijoita ja heidän vahtikoiriaan sekä kadut täynnä poliiseja ja poliisikoiria. No nyt yksi konstaapeli matkusti hauvansa kanssa metrossa ja minä taapersin paikalle. Koira oli saksanpaimenkoira ja voin kertoa, että se voisi syödä tällaisia 160 senttisiä tyttöjä aamiaiseksi. Sen pää oli suurempi kuin omani! Olisin halunnut kamalasti silittää koiraa, mutten muistanut saako poliisikoiraa häiritä työssään...tietty olisin kysynyt ensin siltä pollarilta, mutta maltoin kerrankin jättää yhden eläimen taputtamatta. Koiran valtava metallinen kuonokoppakin saattoi vaikuttaa asiaan, vaikken ikinä vielä ole koiria pelännytkään. :D

Kämppikseni ovat niin villejä, että ne tunkevat jo uniinikin...eilen yöllä seikkailtiin koko konkkaronkalla entisen kotikuntani kirjastossa! Ollaan eilisestä lähtien naurettu vedet silmissä täällä, kun Dani ja Steven pitivät "musiikkivideonsa" ensi-illan. Olin niiden kanssa kolmestaan kotona yhtenä päivänä, kunnes lähdin tupakanostoon. Mitäs siitä saadaan, kun jättää kaksi kahjua keskenään? No hillitön video nähtävästi!

Videossa on oikein juoni ja kaikkea. Musiikkina toimii Bon Jovin "Raise your hands" ja kaikki alkaa siitä kun Dani seisoskelee kuvassa tylsistyneenä. Pian paikalle linkkaa Steven kainalosauvojen kanssa (se sai ne jo lainaksi leikkausta varten) ja musiikki alkaa soida. Sauvat lentävät nurkkaan ja pojat vääntävät peruukit päähän, Dani soittaa ilmakitaraa Katjan viululla (voi viuluressukka...) ja mellastus on taattua. Henkilökohtainen suosikkini on kohtaus, jossa Steven ensin häviää kuvasta ja ilmaantuu pian takaisin polkien pyörällä taustalla Danin esiintyessä etualalla. Musiikin loputtua Dani palaa takaisin tylsistyneeksi ja Steven ottaa sauvansa ja linkkaa pois. Nerokasta pojat! :D Harmillista etteivät he vielä julkistaneet videotaan Youtubessa muille.

Miten täältä voi sittenkään palata Suomeen??

Hämähäkkimiehen tyttöystävä

Jaahas, blogilaiskamato se täällä. Iloksenne voin kertoa, että kesä ja lämpö ovat palanneet Madridiin ja peittoamme Suomen jälleen. Täällä paiste on nimittäin hieman kuumempaa kuin meidän Pohjolassa, huuuh! Sehän tarkoittaa vain sitä, että tämä neiti on kuluttanut Retiro-puiston rappusia ja hankkinut lisää väriä. Tosin tenttikirjat messissä...pukkaa pirukseen kouluhässäkkää, kun kurssit loppuvat ja loppukokeet vaanivat. Mutta miksi ihmeessä nyhjöttämään kirjojen kanssa sisällä kun puisto kutsuu.

Steven oli koko viikonlopun ihan kierroksilla, saimme nauttia niin erinäisistä Hulk-imitaatioista (lähinnä se juoksenteli ympäriinsä sortseissa ja mölisi) kuin siivousesityksistä (mulla on ihan uskomaton video kaverin vessanpesuprojektista, mutta sitä en sentään kehtaa tänne ladata) ja monista montuisista jekuista. Luojan kiitos siltä leikataan tällä viikolla polvi ja se joutuu rauhoittumaaan. Tosin Eunji ennusti, että sittenhän Steven vasta riehaantuu kun se joutuu kökkimään koipensa kanssa sisällä... Mene ja tiedä. Andrew on ollut kovin rauhallinen, mitä nyt raahasi taas jonkun tuntemattoman tänne. Se aina törmää kadulla ihmisiin ja kutsuu niitä meille kylään - emmekä todellakaan tiedä miksi.

Ainiin ja minulla on taas uusi nimi. Tällä kertaa olen Mary Jane, tietenkin Spidermanin tyttöystävän mukaan. Syynä punainen tukkani, jonka viikonloppuna taas värjäsin entistä punaisemmaksi. Ylläriylläri Steven kekkasi tämän ja hihkui innoissaan "you´re like Spiderman´s girlfriend!!!" Jepa, miten en itse saa revittyä tuosta niin paljon huumoria? :D

Näillä säillä noin ziljoona muutakin ihmistä viettää aikaansa Retirossa. Katsokaas tuonne veden toiselle puolelle - se jono on pelkkää ihmismassaa.

Jätäthän pommisi tähän, kiitos

Tapahtui tänään:

Josca: Öh, Andrew? Why there is a balloon in our shower stall?

Andrew: Because sometimes my balloon likes to take a shower!

Andrewlla on siis oma ilmapallo, jonka kanssa se jaksaa väsymättä leikkiä. Pari päivää sitten ihmettelin olohuoneesta kuuluvaa ääntä ja menin kurkkaamaan...no Andrewhan se siellä vaan pompotteli palloaan. Sittemmin tämä sininen pallo on alkanut elää ihan omaa elämäänsä: välillä se on keittiössä ("because it´s hungry") ja välillä vessanpöntöllä. Tänään pallolla oli siis aikomus mennä suihkuun. Jotenkin mulla tulee mieleen ihan se Winston niminen lentopallo, jota haaksirikkoutunut mies piti ystävänään Cast away-leffassa. :D

Tänään meillä oli viimeinen tunti pancake-kurssilla (eli sillä kirjallisuuskurssilla, jossa opettajan sanoma "paintings" kuuluu joka kerta korvaani "pancakes") ja se tarkoittaa samalla eroa hullusta kuskista. Kirjallisuuskurssi on siis Berzosan kampuksella, jonne matkustan bussilla aamuisin. Olen varmaankin maininnut jo joskus uudesta kuskita, jonka lääkitys ei taida olla ihan kohdillaan...meno on kerrassaan mieletöntä!

Joka kerta kun astun elävänä ulos bussista tämän kuskin kyydin jälkeen, huokaisen helpotuksesta ja iloitsen siitä että selvisin taas kerran hengissä. Kuski ajaa vailla mitään nopeusrajoituksia niin että mäissä ottaa vatsanpohjasta ja mutkissa alkaa oksettaa. Lisäksi hän tuntuu erikoistuneen tööttäilyyn ja viestii tällä tavoin hyvin usein ajellessaan. Meillä on tapana bussijonossa miettiä voisiko tänään kenties nukkua koulumatkan, kunnes linkkari sitten tulee ja joku toteaa että "ei, hullu kuskihan se siellä taas".

Ainiin, otsikko totta tosiaan. Joka kerta Moncloan metroasemalla kiinnitän huomiota erääseen luukkuun ja tekstiin, joka siinä lukee. Tähän mennessä en ole halunnut pilata hauskaa vaikutelmaa, jonka siitä saa. Luukussa lukee "uso exclusivo bomberos". Koska olen tiennyt että "uso" on käyttää, teksti on aina muuntunut päässäni tarkoittamaan pommiluukkua! Terroristien viimeinen tsäänssi jättää pommi pois ennen metroon astumista. :D Tänään vaivauduin selvittämään totuuden: teksti sanookin että luukku on vain palomiesten käytössä...kuinka tylsää.

Ja voi kuulkaas, onni on saksalainen maitonäkkileipä ja omatekemä keitto! Nyt sen tiedän. Jokunen viikko sitten bongasin Lidlistä saksalaista näkkileipää, jota olenkin siitä lähtien rouskuttanut ahkerasti, mutta tänään löysin vielä jotain tutumpaa! Täällä myydään kuin myydäänkin kanajauhelihaa! Suomessa käytän sitä usein keittoon tai pastakastikkeeseen, kun en tavallista jauhelihaa syö. Ja nyt olen neljä kuukautta etsittyäni löytänyt sen, ah! Se otti aikaa, mutta ehdinpäs. Löytämistä ei ainakaan paljon helpottanut se, että jauhis on värjätty kirkuvan punaiseksi (yök...) ja se kulkee nimellä "burger meat". Mutta 100% polloa se vaan on. Jihuuu!

Ja tiesittekö muuten, ettei täältä voi ostaa keittojuureksia valmiina pakastealtaasta? Sen sijaan ne myydään tuoreena omissa pakkauksissaan. Paketista löytyy viitisen porkkanaa, yksi sellerinvarsi, purjo ja jokin kasvis, jota epäilen wokvihanneksista tutuksi vesikastanjaksi. Nerokasta ja paljon terveellisempää! Vähän vain kuorimista ja pilkkomista ja enemmän keittämistä, mutta soppa on sitäkin parempaa ja takuulla freesiä. :) Nyt tiedän, millä elän loppuaikani täällä. Ah.

Ja btw, vesikastanja on oikea terveyspakkaus: "Kasvi on myös ravintokuidun, riboflaviinin, B6-vitamiinin, kaliumin, kuparin ja mangaanin lähde." says Wikipedia.

"You are so annoying, that I could marry you"

Hmm, huomaan että nykyään kirjotan kaikesta muusta paitsi itse elämästä täällä Espanjassa. Johtunee varmaan siitä, että elämä on muuttunut niin kovin arkiseksi eikä kaikkea jaksa enää ihmetellä. Käyn koulussa, teen aina ison kasan kotitehtäviä, treenaan iltaisin ja siinähän se paketti onkin jo valmis. Lopun aikaa hulluttelen kämppiksieni kanssa ja viikonloppuisin näen puolalaisia jos menojalka vipsuttaa. Tosin nytkin meillä on niin hurja kasa kaikkea tehtävää ennen kokeita, ettei tässä oikein edes voi dokailla kaiken aikaa. Tai sitten minä olen vain tullut vanhaksi.

Tänään Ruben - muistattehan tuon tappouhkauksia jakelevan liituraitamiehen? - totesi, että olen niin ärsyttävä tapaus että hän voisi mennä kanssani naimisiin. Well thanks dude, mutta ehkei kuitenkaan! Erehdyin sanomaan, että luokassa on niin kuuma että grillaannun kohta kanankoiveksi. Tästäkös kaveri innostui ja sai silmiinsä taas sen hullunpilkkeen: "That means u r finally going to die!". Kuinka hulluja opettajat voivat olla? Huuuh. :D

Kotiin palatessani kaksoset kokkailivat keittiössä ja kinastelivat samalla jostain. Sitten Steven teki armottoman virheen - hän jätti ison läjän mansikoita vartioimatta. Jäh jäh, sehän tarkoittaa vain ryöstöä! Leikiksihän se taas meni, kun alettiin Andrewn kanssa popsia Stevenin mansikoita. Andrew keksi imitoida "kouraa". Tiedättehän sellaisia leluautomaatteja/pelejä, jossa ohjaillaan kouraa ja poimitaan jokin esine? No kouraa voi leikkiä myös omalla kädellä ja rosvota mansikoita. Totally crazy, mutta hemmetin paljon me siitä saatiin hupia. Ja huudot päälle, kun asianomainen huomasi tapahtuneen. Ups.

Eipä muuta. Paitsi että osat ovat nyt aivan väärinpäin - teillä on Suomessa lämpimämpää kuin täällä. Ja minä olen sentään Espanjassa, huutava vääryys! Toivon pikaista muutosta säähän.

Mi paraquas, paraquas, paraquas (sisältää salaisuuksia miehistä)

Sain päivän parhaat naurut tänään kun Andrew tulkkasi Rihannan "Umbrellan" espanjaksi! "Mi paraquas..." Voi tsiiiisus noitten kanssa. Olen myös tehnyt johtopäätöksen, joka juontaa juurensa moniin monituisiin täsmähavaintoihin: miehet ajattelevat naisia varmaankin 80% ajasta. Aluksi näiden kanssa asuessa ajattelin, että se vain korostuu. Sitten tapasin muita poikia, joihin tutustuin kaverina ja huomasin että niin ne vaan nekin puhuvat enimmäkseen naisista.

Tänään meillä kävi uusia huoneenkatsojia ja ensimmäisen kandidaatin (mies) mentyä vessaan Steven säntäsi olohuoneeseen näyttämään että "no no no!". Okke. Seuraavaksi tänne saapui italialainen tyttö hameessa ja tytön kurkistaessa keittiötä Steven hölkkäsi näyttämään meille peukkuja, "si!". Sen jälkeen tästä hametypystä on keskusteltu lakkaamatta... Voin kertoa, että me naiset ei jakseta uhrata noin paljoa mielenkiintoa miehille, ei vaikka niillä olisi millaiset lihakset tai kuinka tummat silmät tahansa. Meillä on muutakin elämää. :)

Olen myös huomannut että salilla naiset treenaavat ihan itsekseen ja miehet treenaavat peilikuvansa kanssa. Yksikään mimmi ei voisi tuijottaa omia lihaksiaan niin haltioituneena peilistä, kuin nämä hauiksenpumppaajat. Tänään meinasin jo hihittää ääneen, kun yksi alfauros treenasi vieressäni crosstrainerilla ja loihti samalla peilikuvalleen toinen toistaan testosteronia pursuavampia ilmeitä. Hyyyi. :D

Teillä on kuulemma siellä Suomessa joku vapaapäivä torstaina. No meillä ei ole. Sen sijaan meillä valmistaudutaan ahkerasti lopputentteihin, jotka alkavat jo ensi viikolla toisella kampuksella.

Näin meillä

Espanjaan on kuulemma iskenyt takatalvi. Näille se tarkoittaa tässä vaiheessa toukokuuta vain viidentoista asteen lämpöä, tuulta ja pientä sadetta. Hei haloo, minä oon Suomesta! Takatalvi tarkoittaa sitä kun toukokuun puolessa välissä mättää metrin kinoksen lunta ja pakkanen paukkuu. Täähän on ihan normaali kevätsää. :D

Eilen meillä kävi uusia ihmisiä vilkuilemassa minun ja Katjan huoneita, kun me molemmat ollaan pian muuttamassa veke. Epäilen ettei Steven ole ihan perehtynyt markkinoinnin saloihin, sillä juuri ennen uusien mahdollisten vuokralaisten saapumista ne keksivät Danin kanssa hauskan jekun...jostain kätköstä ne kaivoivat pitkän muovinauhan, jossa varoitettiin isoin mustin kirjaimin "caution" ja virittivät sen Andrewn huoneen oven (tai siis sen verhon, joka esittää ovea) eteen. Tosin luulen että varoitus on ihan paikallaan ottaen huomioon kaverin huoneen ja radioaktiivisen säteilyn, jota sieltä varmasti tulee.

No ensimmäinen tyttö pöllähtää paikalle ja katselee hyvin hämmentyneenä, kun Dani ja Katja tanssivat polkka tai mitä lie ja yksi huone on eristetty keltaisella nauhalla. Tyttö näytti mielestäni aivan kauhistuneelta jänikseltä, joka miettii koko ajan miten pääsisi pötkimään pakoon. En usko että hänestä saatiin vuokralaista...

Sitten saapui seuraava tyttö, joka ei näyttänyt edes kauhistuvan pahemmin. Ja juuri sillä sekunnilla muistin uuniin vartti sitten työntämäni patongin ja säntäsin pelastamaan sitä. Uunista nousikin jo mukava ja tuttu musta savu! Meidän uunin vastus on vähän rikki, joten sain taas kerran mustaksi käppyräksi palanutta patonkia. Siinä samalla huutelin uudelle tytölle, että terve vaan, minäkin olen Erasmus-opiskelija ja anteeksi kovasti tästä kärystä. :D

Rehellisesti sanoen en usko, että kumpikaan noista tytöistä on valmis saati halukas muuttamaan tähän kommuuniin. Vaatihaan se tiettyä avomielisyyttä jakaa neljän hengen asunto (ja se yksi ainoa kylppäri) seitsemän ihmisen kesken. Tai sanotaanko ettei voi olla nirso jos tänne muuttaa. Meno on enimmäkseen aika villiä, höystettynä vielä Danin jekuilla, Andrewn hajulla ja Stevenin huumorilla. Aamulla on ihan normaalia että vessavuoroa jonotetaan ja jonossa kähistään, samalla Sole joogaa olkkarissa ja sättii Steveniä minkä kerkeää (voi tuota avioliiton onnea), Andrew aloittelee aamiaistaan joka jatkuu puoleen päivään asti ja niin poispäin.

Minä taidan olla asukkaiden normaaleimmasta päästä Eunjin kanssa. Katja on myös aika helppo, mutta innostuu silloin tällöin Danin metkuihin. Nuo muut - kerrassaan vaikeasti diagnosoitavaa sakkia.

On se muuten jumaliste, että Suomen kaupoissa myydään lavatolkulla espanjalaisia kurkkuja mutta täällä itse kurkkujen lähteellä niitä saa tasan yhdestä kaupasta! Suurin osa kaupoista myy ainoastaan avomaapepinoja, eli niitä inhoja avomaakurkkuja joista täytyy nylkeä kuoret irti. Damn.

100 faktaa

Me ollaan kaikki maanpaossa omissa huoneissamme jo toista tuntia, kun aviopari selvittelee välejään. Voin kertoa kaikille poikaystäväparoille, että te ette ole vielä joutuneet edes pahaan ryöpytykseen - kuulisittepa kuinka Obiolin Soledad höykyttää miestään. Tuntuu noilla Argentiinalaisilla olevan temperamenttia vaikka minullekin jakaa. :o

Sen vuoksi saan kuitenkin hyvän tekosyyn paneutua seuraavaan haasteeseen, jonka poimin toisista blogeista. Monet ovat kertoneet itsestään sata faktaa, joten minä myös! Ja lukija, sulla on helpompaa kun mulla sillä minä joudun miettimään ne kaikki faktat.

Aloitetaan siis jostakin.

1. Joko minä olen kasvanut kiinni punaiseen tukkaan tai se minuun, mutta hiusväri on ja pysyy vuodesta toiseen samana.

2. Pidän palomiehistä.

3. Rakastan punaisia paprikoita, voisin syödä niitä kuution.

4. Kaipaan edelleen Sikke-koiraamme.

5. Kuten myös omaa Omppuani, sniif.

6. Minulla on vain yhdet farkut. Tiedän, järkyttävää.

7. Perhonen EI ole kaunis eläin, se on kammottava torakka naamioituneena.

8. Tahtoisin pupun ja antaisin sille nimeksi Tyyne.

9. Tämä on jo kolmas blogini.

10. Lukijakuntani on huomattavasti laajempi kuin olen tajunnutkaan.

11. Voisin elää light kokiksella.

12. Ja mentholsavukkeilla.

13. En aina ymmärrä miksi ihmiset haluavat kuulua kirkkoon.

14. Minusta on tehty useampikin lehtijuttu erinäisistä syistä.

15. Luen kuin pieni toukka, rakastan kirjoja.

16. Blogini on vain viihdyttävää hömppää, oikea kirjoitustyylini on paljon synkempi.

17. Olen opiskellut kirjoittamista.

18. Minulla on ihka-aito kirjekaveri!

19. Minulle voi myydä mitä vain, jos siinä on Hello Kitty.

20. Olen erittäin altis mainonnalle.

21. Tämä on pisin ulkomaanreissuni tähän mennessä, mutta ei toivottavasti jää pisimmäksi.

22. Osaan jo kiroilla espanjaksi. Sekä puolaksi.

23. Rakennekynsieni koristelu on peräisin hääsivuilta...

24. Osasin joskus soittaa bassoa, nyt vain suutani.

25. Olen liekehtivää sorttia, hiillyn sekunnissa.

26. Tykkään pastasta kaikissa sen muodoissaan ja ihan paljaaltaankin ilman mitään.

27. Osaan tehdä korealaista sushia, se on nammmmm.

28. Minulla on tämän vaihdon ja hostelliviikkojen ansiosta kavereita lähes joka puolelta maailmaa.

29. Rakastan kuntosalia, mitä ei varmasti ulkomuodostani uskoisi.

30. Pelkään edelleen vähän poliisia, vaikken ole tehnyt edes pahoja.

31. Minulla on lempinimi, joka on lähes syrjäyttänyt oikean nimeni.

32. Saan hyvin usein kuulla kommenttia nimistäni, useimmiten kiitosta jonka ohjaan suoraan vanhemmilleni. En minä ristinyt itseäni.

33. Himoitsen kuumeisesi erästä mekkoa tällä hetkellä ja saatan joutua turvautumaan ompelijaan sen vuoksi.

34. Tahtoisin harrastaa jotain itsepuolustuslajia tai vastaavaa, jossa oppisin kehonhallintaa.

35. Minua pyydettiin salilla mukaan tällaiseen ryhmään, mutten uskalla mennä kun se ohjaajakin näytti jo niin pelottavalta.

36. Söin ennen hyvällä ruokahalulla ryynimakkaroita ja maksalaatikkoa, mutta nykyisin kartan kaikkea muuta lihaa kuin kanaa ja kalaa.

37. Kammoan sitä hetkeä, kun joku nukahtaa ennen minua ja jään yksin hereille.

38. Tämän vuoksi joudun silloin tällöin tekemään raivostuttavia "nukutko jo?"-kysymyksiä.

39. Pidän rutiineista ja olen ahkera luomaan niitä.

40. Osaan neuloa ja virkata, mutten ommella. Tai sitten olen vain liian laiska.

41. Nuorena halusin lävistysten olevan näkyviä, nyt suosin piilossa olevaa kielikorua.

42. Hankin täällä Madridissa kauan miettimäni tatuoinnin, jonka saa myös helposti piiloon.

43. Toinen tyylikoodini on nääs musta kauluspaita ja sihteerilookki, siihen ei tatskat sovi.

44. Minulla on ollut tuikea tyttögerbiili nimeltä Räppis ja myöhemmin vellokset Hakån ja Hamlet.

45. Sanon kissojani possuiksi.

46. Olen kummallisen kiinnostunut rikollisista ja etenkin sarjamurhaajista.

47. Kirjoitan edelleen joka päivä päiväkirjaa.

48. Minulla on tallessa kaikki vanhat päiväkirjat yhdentoista vuoden ajalta.

49. En koskaan lue niitä uudestaan, muistan kannen perusteella mitä missäkin kirjassa on.

50. Minua on testailtu tavallista enemmän ja ihme kyllä numeromuistini on keskivertoa parempi.

51. Mutta olen surkea laskemaan.

52. En myöskään ymmärrä Exceliä.

53. Ehkä sen vuoksi seurustelen insinöörin kanssa.

54. Olen aina pitänyt erityisesti eläinten korvista.

55. Sen vuoksi nuuhkin usein omien kissojeni korvia.

56. Minulla on liian vilkas mielikuvitus, saatan saada ihan omia mielijohteita asioista.

57. Tietokoneeni taustakuvana on suloinen pingviini, jonka näin uiskentelemassa eläintarhassa. <3

58. Syön vain herkkusieniä, sillä muut sienet ovat "epäilyttäviä".

59. Myöskin kynttilät ovat epäilyttäviä, pidän niitä vain koristeena.

60. Uskon harvoin ensimmäisellä sanomisella.

61. Olen sen vuoksi tämän tästä vaikeuksissa tunneilla.

62. Puhun paljon. Siis paljon.

63. Tykkään tehdä asioista listoja ja tutkiskella listaa jälkeenpäin.

64. Kirjoittelen kalenteriin huvin vuoksi, jos oikeaa merkintää ei ole.

65. Osaan syödä puikoilla.

66. Pienenä en arvannut päätyväni sihteeriopistoon.

67. En myöskään vähän vanhempana.

68. Ja tässä sitä ollaan, sihteeriopistossa!

69. Oikeasti haluaisin kirjoittaa.

70. En vain tunne sanaa pitkäjännitteinen.

71. Yläasteella tunnuin saavan jälki-istuntoa pelkän naamavärkin perusteella.

72. Sanon veljeäni apinaksi.

73. Tämän apinan vuoksi opettajat kyyläsivät myös minua...

74. Saan usein yhtäkkisiä päähänpistoja, jotka päätän toteuttaa.

75. Viimeisin niistä oli hiusten kasvattaminen!

76. Minulla on ollut lyhyt tukka aina, siis aina. Mutta nyt asiaan saattaa tulla muutos. ;)

77. Vaatteeni ovat poikkeuksetta mustia.

78. Vaikka oikeasti lempivärejäni on punainen, pinkki ja valkoinen.

79. En jaksa sisustaa, lyön vain aina kamat paikoilleen.

80. Kotini on aina mietitty kissojen kannalta turvalliseksi. Se on prioriteetti.

81. Rakastan kukkia ja kaikkea romanttista ja siirappista.

82. Tämän vuoksi ystäväni alkoivat kutsua minua siirapiksi.

83. Olen tosi laiska käymään enää baarissa, harrastan mieluummin sitä mitä me kutsumme täällä nimeltä "homedrink".

84. Nautin useasti enemmin ajasta kavereiden kanssa ennen baaria, joten miksi lopettaa sitä mennäkseen baariin?

85. Osaan olla kamala kiukkupussi.

86. Mutta lepyn sekunnissa.

87. En voi pitää mykkäkoulua suuren puhetarpeeni kanssa.

88. Olen aina ollut vesipeto ja rakastan uimista edelleen.

89. Minusta olisi siistiä ryhtyä taistelusukeltajaksi tai palomieheksi!

90. Fysiikkaani ei vain ole luotu sellaisiin hommiin.

91. Olen aika haka painonpudottaja, teen sitä tasaisin väliajoin.

92. Tämä kertonee että olen myös aika haka syömään tasaisin väliajoin...

93. Olen taas laihdutusvauhdissa.

94. Minulla on kauhea ikävä eläimen lämpöä ja turkin pehmeyttä.

95. Seikkailuani on enää kolme viikkoa jäljellä.

96. Kasvoin huomattavasti ihmisenä tämän vaihdon aikana. Tai ainakin muutuin vähäsen.

97. En oikein tiedä miten eletään laimeasti ja tavallisesti.

98. Olen ääripäisyyksien ihmisiä.

99. Ja ihan oikeasti vähän hullu. Ei leikisti.

100. Ja liian avoin, olen monesti kuullut siitä.

Tiskisieniä ja muumion varpaita

Hellurei. Mikä lieneekään varmin lopun merkki? Varasin tänään lentolipun (thanks dad) takaisin kylmään Pohjolaan. Kolme viikkoa ja tämä neiti pöristelee koti-Suomeen! Hui. Miten voin luopua tästä patjastani lattialla ja siirtyä sänkyyn nukkumaan? Entäs kun vessaan ei tarvitse jonottaa? Missä on suuri puisto tekojärven kera, jonne voi mennä treffaamaan puluja ja ottamaan aurinkoa? Kotiinpaluu on täynnä hämmennystä.

Olen oppinut täällä muutaman asian, joita aion ehdottomasti jatkaa Suomessa. Ensiksikin olen tajunnut että astiat on oikeasti näppärämpi tiskata sienellä kuin pitkävartisella tiskiharjalla. Paljon siistimpää. Aion jatkaa puikoilla syömistä, koska silloin et voi olla ahmatti vaikka olisi kuinka nälkä. Lisäksi se on hauskempaa. Elokuvat kuten kirjatkin menevät tästä lähtien myös enkuksi, toivottavasti saan pidettyä kielitaitoa yllä. Kana on hyvää myös keitettynä. (Täällä tehdään muuten ihan päinvastoin kuin meillä: kana ja kala keitetään monesti.) Ja lukemattomia muita pieniä tapoja, jotka kenties kitkeytyvät tai jäävät.

On myös asioita, joita en tule missään nimessä kaipaamaan. Jatkuva ryöväyksen pelko - ystävältäni varastettiin juuri rahapussi kaikkineen sekä kamera ja jopa sateenvarjo. Mahtoi tulla tarpeeseen tuo jälkimmäinen... Aamuinen syöksyminen ruuhkametroon ihmismassan sekaan. Joskus joutuu melkein ottamaan vauhtia ja hyppäämään toivoen sujahtavansa jostain välistä sisään ja vieläpä pysymään siellä. Ei ole ollenkaan epätavanomaista että jotkut tippuvat kyydistä metron ollessa liian täysi. Espanjalaisten epäkohteliaisuus. Luojan kiitos meillä Suomessa on mahtava asiakaspalvelun taso! Stevenin syömät omituiset mykylät, joita se ujuttaa tuon tuosta lautaselleseni. Repelente!! Ne näyttävät muumion varpailta ja maistuvat makeilta ja limaisilta, yööök. Älkää kysykö miksi se tekee noin, vain luoja tietää.

Ainiin, nyt kaikki naimaikäiset tytöt kuulolle! ;) Itse kung fu-mestari Andrew saapuu Suomeen! Yhtenä päivänä olohuoneesta kuului mahdoton kailotus "I´m going to Finlaaaaaaand!" ja minä tietysti kysymään että mitä ihmettä. Kaveri lentää siis loppukuusta Kiinaan Suomen kautta ja viettää maassamme viisi tuntia. Harmi vain minä en ehdi oppaaksi, mutta lupasin usuttaa kaikki kauniit naiset Helsinki-Vantaalle tuolloin. Eli jos omistat huonon hajuaistin ja kenties näönkin, sinne vain. ;D

Btw meillä tuntuu Suomessa olevan myös huomattavasti laajempi yleistieto kuin monilla muilla. Joskus nämä kyselevät ihan ihme asioista, että mistä tiedän. Tekisi mieli sanoa ihan hyvällä että kaikki sen meillä tietävät. Mm. tänään juttelin Stevenin kanssa ruokavaliosta ja ravitsemuksesta ja hän kummasteli olenko jutellut trainerin kanssa vai miten tiedän mikä on terveellistä...Suomessa sikiää siis pieniä neroja meidän sitä kenties tajuamattamme.

Buenos noches.

Lopun ajan merkit

Tuli näköjään huomaamattani pidettyä blogilomaa, mutta älkää huoliko - paha ei koskaan katoa mihinkään! Tiesittekö muuten että minua kutsuttiin (leikkimielisesti) Pahan tyttäreksi aikoinaan? Sen sarjan mukaan. Noniin, asiaan.

Tässä alkaa jo myös huomaamattaan elää lopun ajan aikoja. Ostin tänään viimeisen metrokorttini. Koulua on enää jäljellä nelisen viikkoa. Juteltiin juuri Esteran ja Patrycjan kanssa siitä, kuinka toisaalta odotamme kotiinpaluuta mutta samalla ikävöimme jo Madridia ja kaikkea tätä elämää täällä. Se on todella kaksipiippuinen juttu. Minusta raskainta on erota näistä kaikista uusista ihmisistä ja tiedostaa, etten tule luultavasti enää ikinä tapaamaan heitä. Tietty voimme jatkaa kaveruutta nassukirjassa ja mesessä, mutta eihän se ole sama juttu. :/ Eniten jään kaipaamaan Eunjia ja juuri noita puolattaria.

Suomessa kaksoset eivät enää sekoile eikä Dani ole huutamassa minulle "hiiiiiii!!!". Minä en alota päivääni enää englanniksi enkä kuule ympärilläni espanjaa. Vau, ihan oikeasti vähän kammottaa palata kotiin. Tuntuu että pitää jotenkin sopeutua uudestaan vanhaan tuttuun kotielämään, vaikka olen ollut poissa vain muutaman kuukauden. Olen kokenut täällä niin monia uusia juttuja ja saanut elämyksiä, joita en unohda. Olen laajentanut ruokatuntemustani uskomattoman paljon maistamalla kaikkea mahdollista maailman eri kolkista. Ihan hassua jättää tämä kaikki. Mutta palaan mielelläni Suomeen, sillä kaipaan ystäviäni, kissojani ja hyvin organisoitua yhteiskuntaa. :D

Ja ajatelkaas muuten sitä, että viime syksynä minun piti harjoitella junalla matkustamista Suomessa ja jännitin ihan kamalasti löydänkö oikeaan junaan ja vaihdanko oikeaan junaan. Onnistuin jopa jäämään jumiin vaunujen väliin! Se oli pelottavaa. Ja nyt olen maailman neljänneksi suurimman metroverkoston asiantuntija ja heavy user. :) Kaikkea sitä oppii.

En tule myöskään unohtamaan lääkärireissujani täällä...olin kahdesti kipeä, toisella kerralla aika pahastikin ja välillä kävin tohtorilla tulkin (Solen) kanssa ja välillä yksin. Yhteistä kieltä ei ollut mutta viittomalla kovasti asia selvisi. Tänään käytiin myös viittomakielistä keskustelua kun naapurin mummolla oli minulle asiaa enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Käytän myös monesti "ymmärtämättömyyttä" hyödykseni: jos joku pummaa tupakkaa - "no entiendo", kun mustat miehet kosiskelevat - minusta tulee jälleen kielitaidoton. ;D Oikeastihan ymmärrän jo aika paljon riippuen puhujan aksentista.

Semmottista. Jännään kieli pitkälläni saisinko yhden loistavan työpaikan...en usko, kun olen jumissa täällä mutta toivossa on mukava elellä.

Zau.

Ps. Lidlistä saa puoli kiloa mansikoita á 0,89€ - arvatkaa vaan kuka kävi shoppailemassa.

Kurkistus kiinalaiseen purkkiin

Eilisestä selvittiin hengissä ja kivaa oli! Koko hässäkkä muistutti kovin suomalaista vappua, kun kerran istuttiin ulkosalla syömässä ja juomassa. Tosin täällä kuuli eilen eniten hollantia ja kaikki hollantilaiset olivat pukeutuneet varpaista päähän kirkkaan oranssiin. Loppujen lopuksi meitä taisi olla puistossa lähemmäs 80 henkilöä ja meteli ja sotku sen mukainen. Poliisi kierteli silloin tällöin ohitsemme ja kyttäsi silmä kovana. Ihme kyllä eivät sanoneet mitään.

Hollantilaisissa ja suomalaisissa on paljon samaa, enemmin kuin esim. espanjalaisissa ja meissä. Minulle selvisi nimittäin vasta tänään että täälläkin on toukokuun ensimmäinen päivä Dia del Trabajador eli työläisten päivä. Huomasin sen kun jokainen kauppa oli kiinni, jopa keskustan iso El Corte Ingles joka on aina auki. Damn. Mutta eivät espanjalaiset hilluneet eilen missään ryyppäämässä, ei täällä ole kuulemma tapana juhlia pyhiä edellisenä iltana samoin kuin meillä. :D

Koska en saanut tänään yhdestäkään mercadosta ruokaa, menin pikkuruiseen kiinalaiseen kauppaan. Niitä on tässä minunkin kotikulmillani vaikka kuinka monta. Tein ensimmäisen tutkimusretkeni kiinalaisen purkkiruoan maailmaan, kun mitään tuoreruokaa ei ollut tarjolla. Valitsin umpimähkään purkin, jonka etiketissä näytti olevan jotain kanantapaista...en uskaltautunut lukemaan tarkemmin, sillä ties mitä kissan tai pupun lihaa purkki oikeasti sisälsikään. :o Makuelämys oli pastan kera yllättävän hyvä ja kastike sisälsi jopa herneitä ja porkkanaa. Muy bueno ainakin krapulanälkään

Tänään on taas mansikka- ja sarjamurhaajapäivä. Ah! :)

Tässä vielä iloinen juhlija, joka naamioitiin hollantilaiseksi lipun avulla.

Tipu

Tänään koittaa se mainitsemani Queensday aka Vappu. Luulin alunperin, että kyseessä on koko kansan juhla mutta ehei, ihan vaan meidän hollantilaisten vaihtarien idea järkätä kansalliskekkerinsä täällä. Loistava ajatus! Opiskelijoita värvättiin messiin nassukirjassa ja nyt Retiro-puistoon on jo tulossa suunnilleen 50 henkilöä. Plus lisäksi ne, jotka eivät naamakirjassa tuloaan ilmoita. Great! Päivän pukukoodi on niin Hollannissa kuin meilläkin tänään oranssi, koska heidän kuningattarensa pitää kyseisestä väristä. Tosin mulla ei oo yhtään mitään oranssia, damn. Toivottavasti me ei onnistuta saamaan poliisia paikalle...

Eilen minulla ei ollut tunteja, joten suuntasin samaiseen puistoon suomalaisen lehtipinon kanssa hankkimaan rusketusta. En tiedä parempaa paikkaa istuskella 25 asteen paisteessa, kuin Retiron kivirappuset tekojärven äärellä. Ah. Samalla voi seurailla ihmisiä soutamassa järvellä (vuokraavat miniveneen ja pyörivät sen kanssa ympyrää pikkuruisessa lätäkössä), turisteja hiipimässä ympäriinsä kameran kanssa ja syödä sen puoli kiloa mansikoita. Retiro on ehdottomasti paras paikka Madridissa - suosittelen. :) Sain myös uuden kamun sieltä, tekstin lopussa kuva. ;)

Eilen illalla salilla säikähdin kun joku tarttui selkääni kesken kaiken. Käännyin katsomaan ja joku mies siinä selitti kovasti espanjaksi. En tiedä oliko hän salin henkilökuntaa vai ihan vaan itsekin treenaamassa, mutta hän ryhtyi neuvomaan ja tsemppaamaan minua. Kokeilin uusia laitteita käsieni rääkkäämiseen ja kaveri opasti koko ajan. Siitä keksinkin että personal trainer olisi aika kova sana - tulisi treenattua vaikka väkisin. :D Joka tapauksessa ystävällisiä nämä espanjalaiset.

Tässä minun hoikka ystäväni puistosta. Minut tuntevat tietävätkin että pelkään kaikkea mikä surisee, pörisee, lepattaa tai lentää. Aivan sama mikä se on, mutta jos se lähestyy ilmasta lentäen - se on pelottava. Suorastaan kammottava ja kamalan spurtin arvoinen. Tämä vekkulipa lähestyikin maata pitkin tepsutellen pienillä koivillaan, joten en säikkynyt sitä! Tämä heppu oli myös harvinaisen värinen, yleensä pulut ovat tummia täälläkin.


Kwaak.

Urheileva kinkku

Eilen illalla Eunji harjoitteli tämän päiväistä synttäripäivällistään (hän kutsui opettajansa meille syömään...) varten sushin tekoa ja minä sain kunnian toimia maistajana. Eunji työnsi eteeni valtavan lautasellisen korealaista sushia joka sisälsi riisiä, tonnikalaa, rapua, porkkanaa munakkaan sisällä ja jotain kirpeää kasvista, joka on kuulemma ihan vain sushia varten. En ole ikinä maistanut sushia, koska kavahdan ajatusta raa´asta kalasta - mutta tämä korealainen versio oli muy delicioso! Ham. Aamulla annoin Eunjille lahjaksi viiden euron arvoisen nilkkakorun, jonka ostin Suomesta...ja tyttö pillahti itkuun. :o

Puolattaret pyysivät minua tänään messiin kaupungille. Se oli nimittäin shoppailua isolla ässällä! En ole ikinä joutunut odottamaan ketään niin kauan vaatekaupassa. Esteralla kesti jokaikisen topin sovituksessa ikuisuus ja sillä aikaa Patrycja ehti jo kerätä kammottavan vuoren uutta sovitettavaa. Minun oli pakko muutaman tunnin jälkeen poistua ruokakaupan kautta kotiin. Nyt alan ymmärtää miehiä, jotka joutuvat esiliinaksi shoppailukierrokselle...

Painelin tänään parin viikon tauon jälkeen spinniin ja meinasin kirjaimellisesti kuolla kupsahtaa. Täällä oli tänäänkin kolmenkympin hellepäivä (nyt jo laskenut jopa 22 asteeseen) ja pelkkä oleminen saa minut tuottamaan hikeä kuutiokaupalla. Kesken spinnin vilkaisin salin peiliin ja kauhistuin: kuka on tuo kirkuvan punainen ja uitetun näköinen kinkku? No minähän se! Ja kotiin palatessani huomaan että Sole on tuonut töistä säkillisen croissanteja. Siis varmaan monta kymmentä rapeaa, makeaa ja tahmeaa herkkua. Yritä siinä sitten pysytellä vain salaatissa.

Huomenna vielä koulua ja perjantaina juhlimaan vappua! :D Eli Retiro-puistossa on hollantilaisten Queensday ja isot kekkerit. Suomalainen ottaa sen vapun kannalta ja varautuu ottamaan julmetusti aurinkoa ja juomaan julmetusti Tinto de Veranoa.

Back in business

Lyhyt mutta mukava Suomen reissu heitetty. Lentelin tännekinpäin Lufthansalla ja luojan kiitos reissu kesti alle kymmenen tuntia. Tuntui jotenkin tosi tutulta palata taas metroon ja alkaa kuulla jokapuolelta kiihkeää espanjankielistä keskustelua. Yöllä törmäsin taas heti ekaksi poliisiin, joka juoksi tuossa minun metroaukiolla jotain vikkeläliikkeistä kaveria kiinni. Lämpötila yhden aikaan yöllä oli +22 astetta. Kävin kotona mutta tiesin myös palanneeni kotiin. :)

Jos eilen yöllä vähän hiosti, niin nyt hiostaa enemmän: tänään on pidellyt koko päivän yli kolmeakymmentä astetta. :o Härregyd miten kuuma! Ja tämä on vasta kevät. Mun piti mennä salille, mutta en yksinkertaisesti voinut kun jo pelkkä sisällä istuminen saa hikoilemaan. Toivon ennemmin vaikka sadetta. Tosin sitten ilma saattaisi olla vielä hiostavampaa. Huuh.

Tuliaisiksi toin meille tänne kommuuniimme uuden käsipyyhkeen vessaan (inhoan sitä repaleista ja aina likaista räsyä, jota yleensä käytämme). Aamulla Eunji innostui uudesta pinkistä pyyhkeestä ja meni äkkiä kiikuttamaan vanhaa riepua roskiin (ihme!). Yhtäkkiä Steven syöksyi olohuoneesta pelastamaan riepuparan - se on kuulemma lahja hänen viiden päivän mittaisesta suhteestaan japanilaiseen mimmiin. :D Ei sitä saa hävittää. Ehdotettiin sitten että tehdään siitä siivousliina...se ei kuulosta ihan niin pahalta. Toin myös suomalaista teetä ja jokaisen piti vuorollaan lipittää sitä ja pohtia onko se erilaista. Ei niin kovin.

Koulu jatkuu taas tuttuun tyyliin, sillä huomenna pukkaa koetta. Ja minä vaan hikoilen. Tällä kertaa ei siis mitään ihmeellistä.

Mistä tunnet sä suomalaisen?

Täytyy sanoa, että nyt on onnellinen tyttö! :) Pääsin sittenkin käymään kotona, vaikkakin vain kahdeksi ja puoleksi päiväksi. Ei se mitään. Mulla oli sitkeät tukijoukot kotimaassa ja puhelinlangat lauloivat paljon ennekuin yllättäen sain eilen päivällä tiedon että muutaman tunnin päästä lennetään Frankfurtin kautta Suomeen. Monen päivän jännityksen ja torstaisen pettymyksen jälkeen tämä oli mitä parhain uutinen! Tosin vielä Madridin kentällä jännättiin pääsenkö ilmaan, sillä lipunvaihdoissani oli tietysti mennyt jotain pieleen…no tuntia ennen lentoa minut viimein hyväksyttiin messiin. Muuten olisin kyllä juossut koneen perässä ja roikkunut siivessä vaikka hampaillani. Minuahan ette kyydistä jätä! Eivätkä jättäneet, matkustin ja odottelin yhteensä yksitoista tuntia...

Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että lennot Lufthansalla sujuivat kuin tanssi verrattuna ensimmäiseen matkaani tänne Easyjetillä… Tuosta jälkimmäisestä kun ei ole mitään hyvää sanottavaa. Veivät pirulaiset silloin läppärilaukkunikin. Kannan ikuisesti kaunaa siitä. Lufthansa tarjosi jopa syötävää. Ilmaiseksi. Kuten myös niin monta kokislasia kuin kerkesin pyytää. Mikä hämmennys! Easyjetin henkilökunta oli töykeää ja joka ikisestä murusesta ja vesitilkasta vedettiin suolainen hinta. Myöskin laukku ja lähtöselvitys piti hoitaa välipysähdyksellä uudelleen. Nyt vain lentelin mukavasti Saksaan ja siirryin portille venttaamaan seuraavaa lentoa. Ah. Ja huomasin heti Frankfurtin kentän vessassa, että nyt ollaan saavuttu käsipaperin vyöhykkeelle. Espanjalaisissa vessoista kun ei sellaista ylellisyyttä löydy.

Toiseksi – kyllä suomalainen vaan tunnistaa toisen suomalaisen kuulematta sanaakaan. Tämä ei ole mitenkään loukkaavaa meidän pohjoista kansaamme kohtaan ja ei, mulla ei oo noussu pissi päähän parin kuukauden ulkomaanreissun takia. Mutta. Jotenkin niin surkuhupaisaa alkaa nähdä lajitovereitaan lähestyttäessä kotimaata. En voinut erehtyä, kun näin Frankfurtin kentällä lauman naamansa polttaneita, kaljamahaisia, mustat t-paidat päällä ja stetsonit päässä olevia miehiä – suomalaisia. Siinä ne tutisivat ja krapulan saattoi nähdä monen penkkirivin päähän. Jotenkin nuo muut eurooppalaiset tuntuvat vain pukeutuvan siistimmin ja käyttäytyvän kaljoittelusta huolimatta paremmin. Suomalaiset ovat ihan oma lajinsa. :D

Kissaressukat olivat aivan ihmeissään, pikkumimmi pelkäsi niin että nenä vapisi kuin jäniksellä. Tänään sauna. <3

Espanjalaisetkin siis pierevät

Jaaha. Kirjoitin aiemmin pitkän blogitekstin ja mietin että kylläpäs olin taas näpsäkkä tyttö, kunnes kadotin sen kaiken yhdellä napin painalluksella. Sen jälkeen mua alkoi vatuttaa, joten menin kauppaan ja ostin puoli kiloa mansikoita. Tosin sen teen muinakin päivinä, mutta nyt mulla oli sentään syy. Nämä kysyivät kerran miksi syön niin paljon mansikoita ja kerroin, että Suomessa ihmisiä neuvotaan syömään kasviksia ja marjoja puoli kiloa päivässä. Senhän siis teen! Mansikat maksaa täällä n. euron loota. Eikä puoli kiloa ole vielä mitään siihen verrattuna, kun kesäisin asetun Suomessa viiden kilon mansikkalaatikon ääreen ja alan nassuttaa. Niih.

Joskus aikoinani sain pontevan idean haluta Madridiin ja täällähän nyt sitten olen jumissa, kun lentoyhtiöni päätti perua lennot vaikka Suomen ilmatila onkin avattu. Nice. En edes jaksa enää käydä valittamaan. Sanon vain että vähän kyrsii.

Tänään meillä oli koulussa Dia del libro-juhla, jonne oli kutsuttu oikein eri maiden pukusakkia. En tiedä mistä suurlähetystöistä ne on käyneet ne repimässä, mutta juhlasali oli aivan täpösen täynnä ja jopa minua alkoi vähän jännittää, kun tuli vuoroni lukea yleisölle suomalainen runo. Koko homman jujuna siis oli, että proffat puhuvat ja kiinalainen laulaa ja me tavalliset kuolevaiset luetaan runoja omalla kielellämme.

Yleensä puhun yleisölle mielelläni (kun kerrankin saa paljon ihmisiä kuuntelemaan), mutta nyt kun opettaja kajautti mikkiin "Finlandia" ja marssin puhujanpönttöön, minua ihan tosissaan vähän kauhistutti. Ensinnäkin en usko että minusta näkyi muuta kuin punainen tukka, sillä pönttö oli todella korkea. Toiseksi, en tullut runoa valitessani ajatelleeksi, että jotkut kuulijat saattavat olla suomalaista pukusakkia ja ymmärtää mistä puhun... Sain sanottua "Mi nombre es Josefina y voy a leer un poema de..." ja sitten täräytin koko salille Eino Leinoa ja hyytävän synkkää suomalaista taidetta. Tapu tapu. Olipahan pirskeet.

Kotiin tallustaessani podin Suomi-ikävää, kunnes eteeni asteli täälläpäin harvinaisempi laji "spurgu". Se huojui ja voimisteli hetken siinä, möllötti minua, örisikin - kunnes turautti kamalan pierun. Hävisi kuulkaa Suomi-ikävät samantien. Kotoa löysin Stevenin eteisestä hiippailemassa epäilyttävän näköisenä puukapusta selkänsä takana. Por que?? No tietysti koska "hysss, I´m going to kill my brother". Kaksoset ovat siis edelleen irti. Ja minä joudun viettämään niiden ja Danin kanssa hela viikonlopun, kun edes Eunji ei ole niitä komentamassa. Ne lähtivät Katjan kanssa Portugaliin ja Sole on koko ajan töissä...huuh, toivottavasti kaksoset tyytyvät vain toistensa vaanimiseen. Nyt ne laulavat tuolla olkkarissa yhteen ääneen "everybody was kung fu-fighting, lalalalalalla!". Nice.

Mulla on tiedossa pitkä viikonloppu, jonka ajattelin viettää sarjamurhaajien parissa. Minulla on joku ihme fiksaatio kaikkiin leffoihin, joissa on "sarja" ja "murhaaja"...latasin muutaman koneelleni ja meinaan mussuttaa lisää mansikoita. Adios.

Ja niin kanasta tehtiin jauhelihaa

Kaksoset ovat täysin sekaisin. Tai ainakin hullumpia kuin normaalisti. Ennen meillä oli vain yksi Andrew joka sai hepuleita - nyt niitä on kaksi ja hepulit sen mukaisia! Tänän aamuna Steven yllätti minut pahoinpitelemällä jäisen kanan. Kyllä. Se tuli innoissaan keittiöön, heitti pari kendo-liikettä ja poimi pakkasesta kokonaisen kanan. Ja sitten se alkoi mukiloida sitä. :D Ei pitäisi nauraa, sillä se saa heidät vain lisäämään pökköä pesään, mutta yritä siinä sitten olla hekottamatta kun yksi roikuttaa broileriparkaa koivesta ja pieksee sitä samalla. :'D

Sen jälkeen paikalle tallustaa toinen kaksonen ja osallistuu kanaressukan pahoinpitelyyn...mitä isoveli edellä sitä minuutin nuorempi perässä. Steven on syntynyt muuten ensimmäisenä, kysyin sitä kerran kun mietin heidän valtasuhteitaan. Hän on hiukan normaalimpi kuin Andrew, mutta vain hiukan. Ja hän on siis se "isoveli", joka on vastuullisempi. Tosin Andrewhan väittää olleensa syntymässä ensimmäisenä, mutta että Steven vain vahingossa muljahti ulos ensin...huhhuh.

En edelleenkään aina erota heitä toisistaan, mutten edes jaksa yrittää jos sillä ei ole suurta merkitystä. Jos juttelen yleisiä, kuten tänä aamuna, sillä ei ole niin väliä kumman kanssa höpisen. :D Tänään erotin lopulta, että puhunkin Stevenin kanssa kun näin hänen syövän pikkuista juustokakkua, joita täällä myydään jugurtin tapaan purkeissa. Andrew ei koskaan pistäisi suuhunsa maitotuotteita. Never.

No, se noista. Ei varmaan tarvitse edes kertoa, että hermoilen edelleen kun en tiedä lennänkö huomenna vai en. Tosi inhottavaa kun ei edes tiedä pitäisikö pakata laukku vai ei...olen silti optimistinen. Ehkä. Ehkä lennän.

Me mennään tänään vihdoinkin Eunjin kanssa katsomaan se "Alicia en el país de las maravillas" eli Alice in Wonderland. :) Minun eka 3D-leffa! Sen pitäisi olla alkuperäisversio eli puhe enkuksi ja tekstit espanjaki...mutta tiedä näistä sitten.

Tukin sen tulivuoren kohta omin käsin

Huoh. Odotan vain ja ainoastaan jännityksellä pääsenkö lentämään torstaina Suomeen kuten olin suunnitellut. Kyllä, minä itse halusin tänne. Kyllä, tämä on lyhyt aika. MUTTA. Kun on odottanut jotain kuin hullu puuroa, on erittäin harmillista joutua perumaan se...nyt näyttää siltä että kolmen päivän Suomi-loma lykkääntyy tai jää tekemättä.

Olin jo ostanut kissoille espanjalaisia herkkuja. :´(

No sain sentään ruokittua Eunjin ja se kyselee nyt innoissaan tonnikalasalaatin reseptiä ja muita kokkailemiani ruokia.

Pitäkää kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että täältä lennetään loppuviikosta. Muuten täällä on yksi perkeleen äkäinen suomalainen tyttö!

Kolme paholaisen keksintöä

Kuulin eilen illalla, että Steven ja Sole menevät tänään naimisiin. Ja sitten tämä häähullu nukkuu pommiin! Heräsin aamulla ja huomasin että kaikki ovat jo menneet. En vain tiennyt minne, joten missasin koko häät. Eivät ne mitkään sellaiset sadan vieraan kirkkohäät ole, vaan ihan vaan nopea vihkiminen jotta Sole saa oleskella luvallisesti Espanjassa. Toivon silti että ne tykkäävät toisistaan edes vähän.

Tänään olin tunnin kaupungilla ja taas ehti tapahtua vaikka ja mitä. Ensin tupaten täynnä olevassa risteyksessä meinasi syntyä kaaos, kun ruuhkien takaa alkoi kuulua ambulanssin ääni. No eihän se sieltä pääse mihinkään kun kymmenet autot tukkivat kaikki tiet! Kuskit alkoivat väistellä joka suuntaan välittämättä valoista ja olin varma että joku törmää johonkin - kunnes yhtäkkiä ambulanssille saatiin väylä ja tilanne oli ohi. Hämmentävän organisoitua toimintaa ottaen huomioon etteivät espanjalaiset tunnu edes tuntevan koko sanaa.

Täällä on myös pieni lauma mustia miehiä, jotka myyvät piraattikamaa kuten Espanjan rannikoilla ja Kanarian-saarilla. He kulkevat porukassa, levittävät lakanat kadulle ja järjestelevät salamannopeasti melkein aidot Ray banit myyntiin. Sitten kuin toisesta salamaniskusta (luulevat näkevänsä tai näkevät ihan oikeasti poliisin) he vetäisevät yhdestä narusta ja koko lakana muuttuu säkiksi, jonka he kiikuttavat nopeasti pois virkavallan silmistä. Sangen vikkelää. Kai ne ehtivät joskus myydäkin jotain, kun jaksavat tuota hommaa tehdä.

Espanja on mukava maa ja rakastan tätä kieltä ja nautin myös kulttuurista. Mutta. On kolme tapaa joita inhoan ja jotka ärrrsyttävät minua ihan mahdottomasti.

1. Siesta. Se on edelleen paholaisen keksintö. En näe mitään pointtia siinä, että lähes kaikki suljetaan klo 14-18! Arg. Jos et pääse asioille aamupäivällä, joudut odottamaan iltaan asti. Turha haaveillakaan että kaiken voisi hoitaa koulusta tullessaan.

2. Tuijotus ja naureskelu. Olen maininnut aiemminkin, että tässä maassa tuijotetaan ja töllötetään aivan häpeilemättä. Mutta sen lisäksi nämä myös hymähtelevät ja naureskelevat itsekseen kunhan ovat ensin tuijottaneet! Siitä tulee pohjoismaalaiselle väkisinkin sellainen tunne, että sinulle nauretaan. En tiedä mitä ne oikeasti myhäilevät ja onko niillä kaikilla vain vilkas ja hauska mielikuvitus. Joka tapauksessa inhoan tuota tapaa, etenkin ahtaassa metrossa jossa et pääse edes piiloon.

3. Kassaneidit. Ne pirulaiset antavat aina vaihtorahan takaisin niin, että tunkevat samaan kasaan setelit, kolikot ja kuitin. Sitten yrität siinä seuraavan asiakkaan tunkiessa jo päällesi saada rahoja rahapussiin. Ärrrsyttävää. Miksi ne eivät voisi tehdä niin kuin Suomessa ja antaa ensin vaikka setelit ja kuitin ja sitten kolikot??

Yarr.

My personal Madrid-coke cup

Eilen tuntui ihan kuin olisin viettänyt synttäripäivän uudelleen. :) Illalla tänne saapuivat puolalaiset mimmit Estera, Patryzja ja suomalainen Ari. Tytöt toivat minulle lahjaksi erittäin kauniin mustahopean rannekorun, johon ihastuin heti. Awwww. Yllättävää kyllä kaikille maistui minun suomalaiset ruokani, vaikka makutottumukset ovat hyvin erilaisia etenkin Etelä-Amerikassa, josta puolet kämppiksistäni tulevat. Tosin tuskin maailmassa onkaan tonnaripastasalaatin voittanutta sapuskaa. ;) Myös kana-persikkasalaatti teki tosi hyvin kauppansa. Andrew ja Steven eivät tosin vain voi kuulemma yhdistää lihaa ja hedelmää ruokavaliossaan, joten he jakoivat salaatin eri osiin ja söivät ne eri aikaan... Weird.

Kun kaikki kuusi kämppäkaveriani saatiin paikalle, Steven yllättäen "vahingossa" sammutti valot. Sieltä ne marssivat sitten keittiöstä olkkariin "kakun" kanssa, joka oli iso croissantti tuikku päällään. :D Jotenkin osasin etukäteen epäilläkin, että jos nämä hommaavat minulle lahjan - se tulee liittymään kokikseen, sillä se on ehdottomasti tavaramerkkini täällä. Sainkin siis jättipullon limpparia ja "personal Mardid-coke cupin"! Ihana punainen muki, jossa on sydämiä ja Madrid-teksti. Aion juoda kokikseni tästä lähtien vain ja ainoastaan siitä. Ovat nämä kyllä hassuja!

Kun kaikki yksitoista henkeä oli saatu syötettyä (sattui muuten kreivin aikaan nämä kinkerit ja syömätarjoilut, muutamalla kämppiksellä ei ole tällä hetkellä rahaa ruokaan...) ja vieraani juotettua, lähdettiin Estin ja Patin kanssa keskustan Joy Eslava-yökerhoon. Ennen yhtä sisään pääsee ilmaiseksi opiskelijakortilla, mutta siihen ei sisälly drinkkejä. Jos et omista opiskelijakorttia, maksat sisään 15-20€ ja saat kaupan päälle juoman. Joy oli kyllä ihan tyylikäs paikka ja bileet ja DJ olivat mahtavat, mutta hintataso - aivan järkyttävä! Tilasin drinkin ja kaveri pyysi siitä 11€. :o En huolinut. Halvin mitä sait oli kympin kalja...joten ei sinne ainakaan juomaan kannata lähteä!

Yöllä seikkailin kotiin ja jälleen kerran joku onnenonkija tälläytyi mukaani. Näillä miehillä on ärsyttävän limainen tapa kiinnittyä kylkeen kuin takiainen ja hokea "I will make u happy. I will make u more happy than your boyfriend". Arg. Tänään olen siivoillut eilisen jälkiä ja Eunji ruokki minut jälleen kerran. Hän teki lounaaksi ruokaa ja herätti minutkin syömään. Aivan tautisen hyvää korealaista riisi-peruna-kasvispaistosta. :)

Tässä pari synttärikuvaa...




...ja uskomaton kykyni innostua lahjoista. :D


Ja lopuksi meidän jengi kaikki yhes koos - mi compañeros de piso. :) Vasemmalta oikealle: Eunji, Steven, Sole, Katja, Dani, minä ja Andrew.

Bailando

Tämä neiti väsäsi iltapäivällä kaksi tuntia salaatteja iltaa varten ja viisi nälkäistä kämppistä ehti jo vetää puolet tonnikala-makaronisalaatista. Suomi-ruoka rocks!

Andrew ja Steven jännittävät ihan kauheasti kun kylään on tulossa puolalaista naiskauneutta. :D He lähtivät treenaamaan mutta palaavat kyllä paikalle. Molemmat ihailevat nääs kaikkea skandinaavista ja naisiin liittyvää.

Bileet pystyyn siis! Katsotaan huomenna päästiinkö baariin asti tällä kertaa.

"Josefiiin, it´s not correct!"

Minä olin ennen ihminen, joka ahdistui vieraista. Minä olin ihminen, joka vannoi yksinasumisen nimeen eikä pahimmissa painajaisissaankaan nähnyt itseään asumassa solussa. Madridiin saapuessani asustelin kahden hengen hostellihuoneessa parin eri tytön kanssa ja toisessa hostellissa kokkasin ja jaoin olohuoneen kymmenien ihmisten kanssa. Yhteensä kolmen viikon ajan. Nyt asun seitsemän hengen kämpässä. And I love it! Kämppikseni ovat mitä ihanimpia ihmisiä ja tulen kotiin palattuani kaipaamaan heitä kaikkia ihan mielettömästi. Vaihto voi tehdä ja monesti tekeekin ihmeitä. Eikä tuossa ole murto-osaakaan siitä kuinka tämä vaihto on jo tähän mennessä muuttanut minua. Pohdin joskus aihetta lisää.

Andrew on keksinyt huippuhauskan jutun: Minä olen maito, hän on kahvi ja yhdessä me ollaan maitokahvi! Tadaa! Naurakaa nyt, tuo yksi nauraa tälle aina jutun muistaessaan. :D Juttu lähti ihomme väreistä eräänä päivänä, kun esittelin "ruskettuneita" käsivarsiani. Kaveri tälläsi viereen oman argentiinalaiskätensä, joka on jo ilman rusketustakin paljon tummempi kuin omani. "You are like milk, ehehehhe!".

Olen tainnutkin mainita monta kertaa kuinka viihdymme Eunjin kanssa kahden. Hassua meidän yhteiselossa on vain se, että tämä toinen huokailee jatkuvasti kun teen jotain "epäkorrektia". Kun kävelemme kadulla ja minä loikin äkkiä autojen välistä tien yli, Eunji kiljuu tien toisella puolella "Josefiiiin, it´s not correct!!". Tai kun ostan kaupassa vihanneksia ja hedelmiä laittamatta niitä pusseihin, Eunji kävelee perässäni ja kerää ostokseni pikkuisiin pusseihin - "Josefin, they are not clean". Tai kun syön omenan pesemättä tai kuorimatta sitä - "Josefin, please don´t!". Tai kun hukkaan avaimeni ja sateenvarjoni ja kaiken irtaimen jonka vain saatan kadottaa "Josefin, how can you loose everything??".

Täten Eunji julisti eräänä päivänä, että jonkun pitäisi katsoa aina perääni. Minä totesin ettei suinkaan, olen tottunut elämään näin ja pärjään ihan hyvin. :) Yritin opettaa häntäkin rentoutumaan pikkuisen, mutta en onnistunut. Niimpä me edelleen matkalla puistoon väitellään siitä riittääkö aurinkorasva suojakertoimella 10 minulle tai voinko luikkia kadun yli juuri ennenkuin vihreä vaihtuu. Olen sanonut Eunjille monesti, ettei turhaan stressaa minun huithapeliudestani - kunhan tulee toimeen sen kanssa. Ja tottakai minä yritän opetella ihmisten tavoille parhaani mukaan.

Tässähän tuli jo niin mahdottomasti asiaa. Kävin tänään kaupasta valtaisan kasan salaattitarpeita ja juomaa huomisia synttärijuhlia varten ja koko komeus maksoi 19€. Siinä on viinat mukana. Miettikääs mikä hintataso täällä on...ei paljon innosta palata Suomen ruokakauppojen hyllyjen väliin laskemaan olisiko tänään varaa syödä makaronia vaiko tonnikalaa!

¡Feliz cumpleaños!.....

Mulla on varmasti maailman parhaat kämppikset! :) Tämä syntymäpäivä on ollut jo tähän mennessä yksi elämäni hauskimmista ja parhaista. Heti aamulla törmäsin eteiseen ripustettuun valtavaan banderolliin, joka julisti "¡Feliz cumpleaños Josefina!". Tämän jälkeen minulle laulettiin niin espanjaksi, englanniksi, koreaksi, saksaksi, venäjäksi kuin mandariini- ja kantoninkiinaksi (kiina by Steven&Andrew). :D Näiden lyhyiden aamukekkereiden jälkeen jouduin poistumaan kouluun, mutta sielläkin odotti iloinen ja takuulla paras synttäriyllätys: iltapäivän tunti oli peruttu. ;)

Seikkailin iltapäivän kaupungilla ja törmäsin mm. Carrefourin kassaneitiin, joka lausui tyylikkäästi "olka hyva" nähdessään suomalaisen ajokorttini! Täällä siis joutuu näyttämään aina henkkarit maksaessaan kortilla. Mutta tämä oli tosiaan vasta toinen paikallinen täällä, joka puhui edes hitusen suomea. Kävin myös ihan vain kirjakaipuussani katselemassa espanjalaista kirjakauppaa ja kaikkia satoja opuksia...jotka olivat kaikki espanjaksi. Mikä pettymys! Mutta ei sekään mitään.

Illan suussa palasin kotiin ja täällä minua odotti Eunji ja korealainen synttäriruoka! Voi ihanuus :) Jatkoin syömäpuikkotreenejäni (alan olla jo aika pro!) riisin, erittäin tulisen korealaisen kanakastikkeen ja merilevän parissa. Kyllä, merilevän. Koreassa syödään syntymäpäivänä merileväkeittoa, joten Eunji tarjoili myös minulle tätä herkkua. Täytyy sanoa, että ei se ole pahaa mutta saisi jonkun aikaa maistella että se alkaisi maistua hyvälle. Mutta tulipahan kokeiltua. Kysyin voimmeko tehdä joku päivä korealaista sushia, koska siinä käytetään raa´an kalan sijaan kasviksia. Kiitos nam.

Nyt minun pitäisi oikeastaan lukea huomiseen espanjan kielioppikokeeseen, mutta kuulen noiden hössöttävän jotain tuolla...ne eivät vieläkään muista, että ymmärrän jo suurimman osan siitä mitä he juttelevat. Steven kyselee Eunjilta tykkäisikö Josefina enemmän juusto- vai suklaakakusta. Tekisi mieli käydä sanomassa, että suklaata kiitos, mutta taidan antaa heille yllättämisen ilon jos tässä on vielä kakkuakin tiedossa. :)

Eli todellakin aivan huippuja kämppiksiä! Yleensä jos synttäri sattuu arkipäiväksi tulee vain oltua itsekseen eikä sen kummemmin mietittyä koko hommaa. Nyt sitä ei voi olla miettimättä, kun kuusi ihmistä on innoissaan siitä että seitsemäs vanhenee. Olen muuten toiseksi nuorin täällä, vain Dani on minua pari kuukautta nuorempi.

Huomenna täytynee palata siihen, miksi Eunji kokee että jonkun pitäisi aina katsoa perääni. :D

Lemmikkikauppaa á la España

Huh hellettä, täällä paistuu! Ja kaupunki alkaa täyttyä turisteista...se on ihan jees, mutta ei silloin kun itse elät ihan tavallista arkea ja joka paikka alkaa olla täynnä turisteja. Sunnuntaisin minä käyn normaalisti keskustan isossa ruokakaupassa, mutta nyt minun täytynee vaihtaa päivää sillä tuhat turistia on myös silloin ostoksilla ja parveilee kaduilla.

Tänään oli aika tavallinen koulupäivä, keskustelua huumeista ja lisää tappouhkauksia. Ruben on kai siis toipunut jo menetyksestään. Huomautin hänelle ettei opettajan liene normaalisti sopivaa uhkailla jatkuvasti oppilastaan, johon Ruben vastasi "Do I look like normal teacher?" No eihän hän näytä eikä ole. Tylsää sillä olisi ilman minua. :D

Tänään kävin eläinkaupassa hakemassa rakkaille kissavintiöilleni pienet tuliaiset Suomi-lomaa varten ja muistin taas miksi en käy Espanjassa lemmikkiliikkeissä...täällä myydään koiran- ja kissanpentuja terraarioista. :( Niin pieniä kissanpentuja terraariossa, etteivät ne osanneet vielä edes oikein kävellä. Minun sydäntäni raastaa tuollainen! Teki mieli soittaa heti johonkin ja tehdä ilmoitus, mutta se on kai ihan laillista ja normaalia eläinkauppaa täällä. Terraarioissa on myös niin pieniä koiranpentuja, että ne vain huojuvat ja yrittävät järsiä sanomalehtipaperia, joka onkin niiden ainoa sisustuselementti. Voi itku. Ja tuskin tarvitsee edes kertoa, ettei siisteys ole numero uno näissä liikkeissä.

Mutta on tässä päivässä hyvääkin - synttäribilesuunnitelmani kehittyy ja saan lisää vieraita koulustani. :) Harmi ettei tänne kovin paljon voi porukkaa kutsua, eikä Andrew tykkää yhtään bileistä. Lauantaina hän ei ollut kotona, eikä voinut niin ollen valittaa, mutta torstaina hän on paikalla. Onneksi Steven on pomo ja sanoi, että tottakai voin pitää synttärit kotona. Ainiin, myös Katjan äiti on tulossa torstaina meille. :D Hups.

Minulla on myös uusi harrastus: treenaan Eunjin ohjeilla puikoilla syömistä. Se on ihan huippuhauska tapa syödä! Kannattaa testata, tulee takuulla syötyä hitaammin ja maltillisemmin kuin haarukalla lappamalla.

Reilun tunnin päästä pääsen vihdoin salille ja spinniin! Tätä on odotettu kuin hullu puuroa. Polveni on saanut pari sotavammaa, muttei onneksi ole enää kovin kipeä. Minä nimittäin putosin sängystä, tai pikemminkin ehkä patjaltani ja kolhin itseni puiseen säleikköön joka on patjani alla! Tämä on niitä äksidenttejä joita voi kai sattua vaan minulle... :D Tässä kuva toisen puolen ruhjeista, toinen puoli on niin musta etten viitsi edes näyttää.

Fiesta

Hyvät kekkerithän niistä saatiinkiin lopulta. Vieraita oli Katjan saksalainen, mutta tällä hetkellä Madridissa asuva työkaveri ja hänen puolalainen tyttöystävänsä; latvialainen tyttö, joka oli aikanaan Katjan kanssa täällä au pairina ja joka sitten lopulta löysi täältä perulaisen miehekkeen itselleen. Tuo perulainen poikaystävä oli myös siis eilen täällä ja innostuin heti kun kuulin hänen oleva plastiikkakirurgi! Kelpaisi pari muokkausoperaatiota. ;) Tosin naamaani hän ei kuulema suostuisi koskemaan, käski pitää tämän nenän, suun ja silmät. :D

Syötävää oli vähän jokaisesta maasta, kun puoliksi venäläinen ja puoliksi saksalainen Katja tarjoili ensin Borsch-keittoa (joka oli muuten tosi eksoottista näille muille) ja sitten saksalaista rucola/parmesan/mansikka-salaattia. Tämä oli taas sangen eksoottista minulle! Lisäksi Daniel teki kolumbialaisia juttuja, joiden nimeä en tietenkään muista...idea oli muussata iso kasa banaaneja ja tehdä niistä litteä "taikina", josta muotoillaan lettuja jotka uppopaistetaan rasvassa. Tällöin banaanista häviää sen makeus, ja rapen letun päälle laitetaan tomaatti/sipulisalsaa ja suolaa. Ihan mielettömän buenoa. Kuulema tosi yleinen sapuska Etelä-Amerikassa.

Viiniä, olutta ja ties mitä oli tarjolla vaikka kuinka mutta ihme kyllä suomalainen ei näyttänyt miten meillä juodaan. Huomasin jopa muiden päihtyvän ja katselin vain sivusta. Hah! Stevenin kanssa pidettiin selvää lippua korkealla - vellokset kun eivät arvatenkaan koske alkoholiin. Tosin nukkumaan oli hieman hankala päästä, kun olohuoneessa soitettiin kitaraa ja laulettiin aamukuuteen asti...

Ensi viikolla sitten minun synttäribileeni! Helppoa kun ei tarvi kutsua kuin pari ulkopuolista vierasta ja kämppikset, niin meillä on jo kymmenenhengen kinkerit pystyssä. :) Ja tietysti maailman parhaat salaatit á la Josca. ;)

Ja btw, mulla on viimein Spotify. <3 Siitä saa vuosisadan naurut aina kun espanjankieliset mainokset pyörähtävät käyntiin.

Ei ihan suomalaiset bileet

Odottelen tässä illan bileitä alkavaksi. Perisuomalaiseen tyyliin minulla oli aikeissa vetää kunnon lärvit, kunnes tulin kysäisseeksi mikäs on muuten illan alkoholisuunnitelma. Onneksi kysyin. Idea olikin syödä...ja juoda vähän vaan siinä ohella. Damn. Melko tylsää mutta kovin eurooppalaista. Järin parin litran siideripullon kauppaan ja aloin suunnitella huomiselle salikeikkaa. Tatska sietänee jo hikoilua.

Tänään olin taas hela dagenin puistossa ottamassa aurinkoa. En uskonut kerralla, joten olen nyt entistä punaisempi! Uskon sitkeästi että tämä jatkuva polte ihollani kääntyy vielä voitoksi ja muuttuu lopulta upeaksi rusketukseksi. Tänään mukanani oli Eunji ja oli kyllä taas tosi kivaa sen tytön kanssa. Minulle selvisi että hän onkin itse asiassa minua vuoden vanhempi ja ollut nuoruudessaan hyvin samanlainen kuin minäkin. Ja kuten minä olen osittain vieläkin. :D Me ollaan hyvin erilaisia, sillä hän on mm. aiemmin opiskellut insinööreilyä yliopistossa ja on todella tarkka ja järjestyksellinen ihminen. Minä sen sijaan olen huithapeli unohtelija ja en tosiaan niin kovin tarkka....mutta nämä erot lähinnä huvittavat.

Päivän Veljes-tarina olkoon tänään se, kun Andrew selitti eilen minulle keittiössä ihan tosissaan että hän varoo aina jos jollakin on haarukka tai veitsi kädessä. Por que?? No tietysti siksi että ne ovat "weapons" ja "u can hurt me with those". Really, ettäkö minä onnistuisin satuttamaan kung fu-mestaria haarukalla? Kaikkea sitä kuulee. Itse kiinalainen lähti tänään rannikolle opettamaan kung fua, mutta toinen vellos jäi hauskuuttamaan meitä.

Ja ainiin, korjattakoon eräs virhe: täällä todellakin kierrätetään. En vain tiennyt sitä tähän mennessä, koska minulla oli eteisessä oma pieni jätteenkäsittelylaitos nimeltä Eunji. Löysin hänet eräänä päivänä penkomassa roskapussiani ja hän kuiskasi varovaisesti, että toki jos vaan mitenkään viitsin, voin myös itse lajitella jätteeni... No enhän minä tiennyt!! Vähänkö nolotti.

Okke, bileet pystyyn. Meitä ei ihan mielettömästi nappaa Eunjin kanssa ja aiotaan livistää siinä vaiheessa kun viini loppuu. Hysssss.

Pieni punainen auringonottaja

Mikähän kumma siinä on, että aina pitää polttaa ihonsa ennen kuin uskoo että kyllä se aurinko tarttuu ja ruskettaa vähemmälläkin? Tänään pakkasin lehdet, kirjan ja kokista messiin ja hipsin ihanaan Retiro-puistoon nauttimaan auringosta. Istuskelin nelisen tuntia puistossa veden äärellä ja lopputuloksena on hyvin laikukas iho. Minun pitää suojella tuoretta tatuointia paisteelta, joten hölväsin siihen vähän väliä lasten aurinkorasvaa suojakertoimella 50... Ei vaan tullut mieleen, että rasvan alla oleva iho jää vitivalkoiseksi ja iho ympärillä palaa kirkkaanpunaiseksi! Nice. Pitää huomenna lähteä korjailemaan rusketusta. Onneksi käsivarret ja etumus sai sentään ihan kivan värin.

Tutustuin myös espanjalaiseen pappaan, kun tämä lyöttäytyi seuraani. Opin taas kummasti lisää kieltä kun juttelin hänen kanssaan. Yhtäkkiä pappa alkoi vilkuilla ympärilleen ja kuiskasi korvaani, että hän vie minut Pariisiin ja vihille, jos suostun kosintaan. Väitti olevansa myös varakas ja suhisi päälle, ettei saa kertoa kenellekään. Jotenkin mua ei nyt vaan kuitenkaan napannut joko mahdollisesti vanhuudenhöpsö tai oikeasti iäkäs ja miljonääri rakastaja. :D

Ja mitäpä olisi enää blogiteksti ilman meidän identtisiä hermanoksia?? No ei mitään, sitähän minäkin. Ennen meillä oli vain yksi omituinen Andrew - nyt meillä on kaksi omituista Andrewta. Vellokset tekevät lähes kaiken yhdessä: juoksevat peräkkäin lenkin, saapuvat peräkkäin kotiin, tulevat yhdessä keittiöön, kaivavat terveystonkat ja lappavat kippoihin erikoisia jauhojaan (ei kuulemma proteiinia vaan luonnonmukaista ja itsetehtyä). Sitten he menevät olohuoneeseen, puhuvat samalla äänellä ja kuuntelevat samaa musiikkia. Pian he alkavat treenata miekkojen kanssa ja huitovat joka suuntaan. Se on kyllä tyylikkään näköistä kuin kaksoisolennot seisovat vierekkäin ja tuijottavat peiliin!

Olen löytänyt lisää eroavaisuuksia, joiden avulla erotan heidät. Stevenillä on hieman vaaleampi tukka ja hän on veljeään pari senttiä lyhyempi. Steven ei myöskään haise läheskään yhtä pahalle kuin tämä toinen ruusukaali-vellos!

Huomenna meillä on täällä kämpillä International fiesta, kun Katja järjestää työkavereilleen kekkerit ja meidät kämppikset on tietty kutsuttu messiin. Vaikea se olisikin olla osallistumatta näin pienessä asunnossa. Ei, odotan ihan mielenkiinnolla. :)

Tänään voisin ostaa yhden lentolipun

Kaikki uudet lukijat ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta olen huomannut että mitä enemmän saan palautetta ja kuulen uusien ja uusien ihmisten sukulaisista tuntemattomiin lukevan blogiani - sitä enemmän alan kaunistella ja kirjoittaa tarinaa muita varten. Joten tänään puhun hetken totuuden nimissä.

Mulla on usein täällä ihkuihanassa Madridissa huonoja päiviä, vähintään yhtä usein kuin kotona Suomessa. Minua vituttaa silloin tällöin, raha tekee tiukkaa, koulu on rankkaa ja ikävöin kotia ja kissojani. Monesti ahdistaa eikä ole ketään kelle kertoa siitä. Olen toisinaan kovin yksinäinen ja toisinaan en taas tahdo seuraa, vaikka sitä tyrkytetään liikaa. Niih, että ei se vaihto aina oo niin herkkua. Tänään esimerkiksi on paha päivä. Olen puhunut.

Sitten muihin aiheisiin, alan nimittäin hiljalleen erottaa vellokset toisistaan. Tai pikemminkin ehkä tunnistan Andrewn hänet nähdessäni, sillä hänen vaatetukseensa ja ääneensä olen tutustunut paremmin näiden kuukausien aikana. Joten kun en tunnista kumpi veljes on kyseessä, on se useimmiten Steven jota en vielä tunne niin hyvin. Konsti se on tämäkin. Kyllä minä edelleen aina varmistan kumpi on kumpi, etten höpsi ihan väärälle hepulle.

Enkä olisi enää ollenkaan niin varma, että Steven olisi jotenkin tavallisempi kuin meidän kiinalainen...eilen keittiöön ilmestyi valtava tehosekoitin ja sen perässä Steven. Katselin hetken kun kaveri hääri laitteen kimpussa ja kysäisin sitten mistäs me sellainen vekotin saatiin. Vastaus kuului, että joskus hänestä vain tuntuu että on hyvä aikaa ostaa jotain tiettyä. "And now I felt it´s a perfect time to buy a blender." :D Selvähän se. Pitääkin muistaa tämä Suomessa kun mieleni alkaa tehdä taulutelkkaria tai uutta pesukonetta.

Ja koska näistä kaksosista ei ilmeisesti saa koskaan tarpeekseen, aion katsoa vielä yhden heidän leffansa tässä.

Öööh, which one u are??

Linjoilla jälleen! Semana Santa hujahti ohitse ja nyt poden loman jälkeistä lorvikatarria. :( Viikonlopun aikana ehti taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan siis jostain.

Vieras saapui perjantai-iltana ja lauantaina oli vuorossa perinteistä shoppailua Madridin tsiljoonissa liikkeissä. Sunnuntaina Plaza Mayor täyttyi ihmisistä, sillä pääsiäiskulkue starttasi sieltä. Harmikseni en nähnyt Ku Klux Klaanilaisen näköisiä tötteröpäitä, vaan pelkkiä valkoisiin pukeutuneita ihmisiä marssimassa ja paukuttamassa isoja rumpuja. Meteli oli kyllä mahtava! Ja tosin minähän en nähnyt oikeastaan mitään näillä kaikilla 160 senttimetrilläni ihmismassojen yli...todistin vain kuvista ja äänistä, että siellä se kulkue menee. Ketään ei ristiinnaulittu eikä ruoskittu. Damn. Ehdin myös polttaa ihoni auringossa, alkaa olla sen verran lämmintä.

Maanantaina pääsin jo toista kertaa Madrid Zoohon katsomaan pieniä pinguja, apinoita ja mangusteja. :) Ihana sää ja eläintarha - en keksi parempaa! Todistimme myös kuinka Espanjassa lehden voi huoletta lukea kaupassa ilman että myyjä sanoo mitään. Mitäs sitä turhaan kirjastoon saati sitten ostamaan lehteä, jos se kerran voi lukea ilmaiseksi kaupassa! Eikä edes mitenkään vähäeleisesti, vaan ihan pokkana selaamalla lehteä tunnin hyllyjen vieressä...

Tiistaina sain maailman ihanimman etukäteissynttärilahjan - kauan odotetun kissatatuoinnin selkääni. :) Siitä tuli vielä parempi kuin osasin toivoakaan! Ja myönnän - se todella sattui. Aivan kuin olisi vedetty ihoa rikki veitsellä. Onneksi kuvan tekemiseen meni vain alle tunti, huh. Lataisin mieluusti kuvan tännekin, mutta en halua uniikkia designtatskaani ihan kaikkien netinkäyttäjien saataville. ;)

Eilen meidän yksi asukki, Steven, palasi Kiinasta kotiin. Andrew on ollut jo pari päivää Barcelonassa tekemässä kuvauksia ja eilen kun tismalleen samannäköinen kaveri asteli ovesta, en tiennyt onko kyseessä Steven vai Andrew. Minun oli pakko kysyä! He näyttävät täysin samalta, en löydä silmämääräisesti mitään tuntomerkkiä jonka avulla heidät voisi erottaa toisistaan. He kuulostavat aivan samalta, äänen tai puhetavan perusteella heitä ei pysty erottamaan. He käyttäytyvät, hymyilevät ja jopa hassuttelevat ihan prikulleen samoin. :o Tänä aamuna oli edelleen pakko kysyä kumman kanssa puhun. En ole koskaan tuntenut identtisiä kaksosia. :D Luulen että tästä saadaan vielä paljon väärinkäsityksiä ja hauskuutta. Tosin olen kuullut, että Steven ei ole ihan yhtä höpsö kuin veljensä.

Nyt pitäisi taas asennoitua kouluun. Ihan kuin tekisi mielikin...Salille pääsen vasta muutaman päivä päästä, kunhan tuo kuva rauhoittuu ja kestää hikoilua. Säät ovat uskomattoman kauniit onneksi! Hyvää kevättä Suomeenkin. :)