Are we allowed to...?

On tullut taas aika pureutua syvemmmälle espanjalaiseen elämäntyyliin!

1. Meillä on nyt toista päivää lämmin vesi ja kaasu poikki. Kellään ei ole aavistustakaan milloin pääsemme jälleen suihkuun tai tekemään ruokaa. Tosin tänä aamuna heräsin siihen kun joku kirjaimellisesti kirkui ja kiljahteli kylppärissä...no Andrewhan se sinne oli mennyt jääkylmään suihkuun ja elämöi samalla. "It was a great feeling!"

2. Meillä oli eilen uuni tulessa kun palasin kotiin. Ketään ei näkynyt missään, mutta keittiöstä tuprusi mustaa savua. Käänsin kylmän rauhallisesti uunin pois päältä ja avasin ovet ja ikkunat. Suomessa olisin varmaan jo soittanut hätänumeroon ja hälyttänyt koko kaupungin palomiehet paikalle - täällä vain odottelin hetken ja nostin uunissa palavan lautasen (arvatkaas kenen...) ikkunalaudalle. Myöhemmin selvisi, ettei Andrew tiennyt kuinka uunia käytetään ("I never use it") ja aikoi hauduttaa siellä vähän ruokaa poistuessaan kotoa. Ei suurempia vahinkoja onneksi.

Olen myös kiinnittänyt huomiota espanjalaisten lastenkasvatukseen. Täällä tuntuu olevan tapana komentaa lapsia paljon fyysisemmin kuin Suomessa. Olen monesti järkyttynyt kun kadulla isä tai äiti ojentaa kuritonta muksuaan. Kerran kaupassa lapsi kiukutteli ja yritti läpsiä äitiään. Mitä tekee äiti? No läpsii täysillä takaisin! Huh. Lapsi on myös terve kun se leikkii, mutta entäs kun se rankaisee nallejaan kumipampulla? Seuraan iltaisin kattoikkunasta tätä mielenkiintoista näytelmää kun tupakoin. Vastapäisen talon ikkunasta voin todistaa kun n. 10-vuotias poika kuristaa ja mukiloi pehmolelujaan. Outoa. Hyvin outoa.

Yksi parhaista jutuista, jonka olen espanjalaisesta elämänkatsomuksesta oppinut on sääntöjen kierto. Kaikki säännöt ovat täällä kierrettävissä. Missä tahansa sisällä voi tupakoida prohibido fumar-kyltin alla, jos ulkona sataa. Pysäköintikieltoalueelle voi pysäköidä, jos muualla ei ole tilaa. Itse asiassa mihin tahansa voi pysäköidä. Salilla voi käyttää ulkokenkiä, jos ei satu omistamaan sisäpelikenkiä. Ynnä muuta ynnä muuta, lista on loputon.

Aluksi Madridiin saapuessani kyselin aina kaikesta "are we allowed to...?". Nyt tiedän että kyllä me voidaan ja esim. turistien kysyessä saako tästä kävellä vastaan aina "si si!". Hostellissakin eräs poika kysyi "are we allowed to drink alcohol here?" ja vastasin vain, etten tiedä mutta minä ainakin juon. :D

Hostellista puheen ollen - törmäsin tänään kahteen ihmiseen, joihin tutustuin hostelleissa. Uskomatonta! Miljoonakaupunki, jossa et useimmiten näe samaa ihmistä kahdesti kadulla ja tänään minua vastaan astelee ensin Daniela, jonka kanssa jaoin huoneen ekassa hostellissa ja seuraavaksi poika, jonka oli mukanamme viimeisen illan bileissä vikassa hostellissani. Hassu sattuma ja vieläpä samana päivänä!

Houston, we have a problem

Musta on tullut laiska bloggaaja, sillä elämä täälläpäin maailmaa sujuu arkisesti ja mukavasti. Käyn salilla ja opiskelen, siinähän ne tärkeimmät. :)

Tosin on meillä yksi ongelma - kiinalaisen haju. Arvatkaa millainen löyhkä saadaan aikaiseksi, kun Andrew popsii ensin aamiaiseksi kahdeksan kiiviä, lounaaksi pari kokonaista kalaa päineen ja iltapalaksi ruusukaaleja ja kaksitoista kananmunaa? Kaveri haisee kuin rankkitynnyri. :o Minä olen sinänsä jo pienestä pitäen tottunut kaikenlaisiin hajuhaittoihin (kiitos perheeni miehille), mutta muutamalle kämppikselleni Andrewn lemu alkaa olla liikaa.

Eräänä iltana vessan ovella otettiin taas matsia löyhkästä. Pian haistoin palaneen käryä ja säntäsin katsomaan onko koko kämppä tulessa. No ei, äkäinen Andrewhan se siellä vaan polttaa sanomalehtiä vessassa ja eteinen on täynnä savua! Hän päätti hävittää hajuhaittansa järein keinoin. Mistään palovaroittimestahan täällä ei ole tietoakaan, joten sitten vain haisteltiin pari päivää palaneen paperin käryä...huhhuh. Minä neuvoin, että jos sitten ensi kerralla raapaisisit vain yhden tulitikun. :D Ja mainittakoon että Andrew vieläpä tarjoutui neuvomaan minua ravitsemusasioissa...kiitin kohteliaasti, mutta kieltäydyin avusta.

Säät ovat hellineet Madridia viime päivinä. Lämmintä alkaa olla usein parikymmentä astetta, mutta paikalliset kulkevat edelleen villakangastakeissa. Eilen näin ensimmäisen turistin sortsit jalassa. Ei tulisi kyllä itsellenikään ihan vielä mieleen heittää vaatteita niin vähiksi. Hameessa ja legginseissä voi kyllä jo kulkea huoletta. Tässä Tirso de Molinan vieressä on mukava alue nimeltä Lavapies. Tykkään kävellä sinne, sillä katu on täynnä pikkuisia ravintoloita ja aurinkoisella säällä ihmiset syövät ulkona. Otin kuvan todisteeksi meidän keväästä. Nykyään tulee kuvattua aivan liian harvoin!

Lupaan lukea Raamattua ja raitistun...

...Lauloi Jenni Vartiainen eilen, kun juhlistimme puolalaisten mimmien kanssa rankan tenttiputken loppua ja loman alkua. Meillä on aina kolmestaan ihan älyttömän hauskaa ja fiksuja juttuja muutaman gintonicin jälkeen. Ei edes ehditty yökerhoon asti, kun eksyimme metrolla väärään suuntaan. :D Kiva ilta.

Andrew on ollut viime päivinä tavallistakin hassumpi ja levottomampi. Se hiihtelee ympäri kämppää ja höpöttää taukoamatta, leikkii viidakkoveitsillään ja tekee kung fu hyökkäyksiä nurkan takaa. Tänään se innostui Ikean-paperikassista, maalasi siihen logon tilalle oman kung fu-logonsa ja kulki kassin kanssa ympyrää poseeraten peileille. Lopulta kaveri saapui keittiöön paperikassi päässään ja alkoi puhua kiinaa. Olen varma että Andrew on unohtanut lääkityksen tai jotain vastaavaa. :D Hänellä on muuten tyttökaveri hakusessa. Että jos jotakuta vaikka kiinnostaa tuollainen persoona niin antaa palaa! Andrew on 32-vuotias, mutta kaverin fysiikka on kuin parikymppisellä - psyykkinen puoli on sen sijaan tuntematon. ;)

Tässä meidän kodin kulmilla on ihana pieni kahvila-konditoria, jossa myydään taivaallisia leipomuksia. Kuola alkoi monesti valua jo ennen kahvilan ikkunoita, kun haaveilin kaikista herkuista. No nyt meillä maistellaan näitä jumalaisia herkkuja joka päivä, sillä Soley pääsi töihin kyseiseen putiikkiin! Mikä taivas, kun hän tuo iltaisin kassillisen leivonnaisia ja leipiä...on sipulileipää, soijaleipää, croisanteja, viinereitä. Ah!

Tänään mulle myös selvisi, mikä ihme pistää niskaani öisin...mukava tyynyni paljastui jonkun ankka- tai hanhiressukan maanpäällisiksi jäänteiksi. :( Tuskin siellä sisälmyksiä on, mutta untuvatyynyn olen mennyt ostamaan ja yksi vihainen untuva tuikkii minua nyt selkään tyynyn läpi. Ilmankos olikin niin pehmeä päänalunen!

Krapulakasa jatkaa nyt lepoa ja lukee englannin kielistä kirjaa esitelmää varten. Mikä kosto loman kunniaksi.

Tappi kieleen = naula jalkaan?

Minä alan ilmeisesti olla jo niin tottunut kaikkeen kummalliseen mitä täällä tapahtuu, että vallan unohdan raportoida asioista. Korjattakoon tilanne kertomalla eilinen sattumus. Olin Berzosan kampuksella tupakoimassa kaikessa rauhassa yhden koulurakennuksen edessä, kun muuan mies säntäsi nurkan takaa luokseni ja alkoi huutaa jotain espanjaksi. En ymmärtänyt yhtään mitään ja tuijotin vain, kunnes paikalle alettiin raahata kameroita ja kuvausporukkaa.

Hämmentyneenä siirryin pihan toiselle puolelle ja jäin katselemaan kun koulun pihalle kasattin hetkessä kuvauspaikka ja näyttelijät marssitettiin paikalle. Onneksi eräs tyttö infosi minua, että meidän koululla kuvataan silloin tällöin vain yhtä Espanjan suosituinta saippuasarjaa - ei sen kummempaa. Harmi että minut häädettiin paikalta, olisin mielelläni ottanut parin minuutin julkisuuteni Espanjan televisiossa! :D

Tänään Internatinal Relations-kurssilla katsottiin taas vaihteeksi pätkiä You Tubesta. Olen tässä viikkojen kuluessa huomannut mielenkiintoisen tavan, joka jenkeillä tuntuu olevan: kun opettaja laittaa videon pyörimään, he käyvät nukkumaan. Eivätkä edes mitenkään kovin huomaamattomasti, vaan ihan niin että nuokahtelevat tuon tuosta. Tosin tänään kaikki heräilivät siinä vaiheessa, kun katsoimme pätkiä espanjalaisten pääsiäismenosta...porukka marssi kaduilla ja ruoski itseään selkään, veri lensi ja miehiä naulittiin ristille. Siis ihan oikeasti naulittiin. :o Hyi kamala. Esitettyäni vastalauseen videon näyttämiselle opettaja vertasi ristiinnaulitsemista lävistämiseen. Jotenkin en vain näe yhteyttä esim. kielilävistykselläni ja miehillä jotka antavat lyödä naulat läpi käsistään ja jaloistaan...No kukin tyylillään.

Nyt vuorossa ahkeraa kokeisiin pänttäystä ja illalla spinning. Tänään piti olla urheiluvapaa päivä, mutta sain aamulla paketin Suomesta ja taisin syödä vähän (lue: valtavasti) suklaata. Hups.

Kaksi tenttiä takana, enää one more to go! Huomisen jälkeen tämä neiti alkaa lomailla. :) Kouluhommien parissa mutta kuitenkin. Ja huomenna taitaa kutsua yökerho Joy näin rankan viikon päätteeksi. ;) Monilla yökerhoilla Madridissa on free entry torstaisin ja me köyhät opiskelijat tykätään hyödyntää sitä.

Ainiin, jugurttipettymykseni. Löysin kaupasta maustamatonta jugurttia ja ostin heti tohkeissani neljä purkkia mielessäni ihana hapan nautinto kun pääsen kotiin. Mikä pettymys kun huomasin jugurtin olevan makeutettua. :( Kaipaan niiiiin maustamatonta ja nimenomaan hapanta jugurttia tai viiliä....

Just training and training

Huh, tässä on nyt hikoiltu pari iltaa tenttimatskujen ja kuntosalin parissa. On se mukavaa kun ei ainakaan tekemisen puute pääse iskemään, sillä aina on jokin kouluhomma jonka voi tehdä ja pari jotka olisi pitänyt tehdä jo.

Eilen huitaisin siis ensimmäisen kerran salille ja fiksuna mimminä ajattelin kokeilla spinninkiä. Ei tullut mieleen, että tunnin polkeminen saattaa olla hitusen vaativaa ekakertalaiselle...tehokasta se ainakin oli, en ole vielä millään tunnilla hikoillut niin paljon! Onneksi en ollut ainoa pisaroita lattialle valuva ja kauttaaltaan punainen otus, sillä kovan luokan konkaritkin näyttivät tippuvan hikeä. Kaikki tunnit vedetään espanjaksi, joten kieltäkin oppii samalla.

Erikoista tällä salilla on miehet, joihin en ole Lady Linella sattuneesta syystä tottunut. Siellä ne karvakoivet polkivat meidän naisten seassa ja tänään vatsalihastunnilla olin ainoa tyttö. Mikäs siinä. Tältä salilta näyttää myöskin puuttuvan sellaiset silikonimimmit kokonaan, koska kaikki näyttävät suht tavallisilta. Tosin kaikki tähän mennessä näkemäni ihmiset ovat myös olleet hyvin treenattuja. Minä edustan tätä noviisiluokkaa. Vielä. :D

Muuten luen kokeisiin ja luen kokeisiin, sillä rintamalla ei mitään uutta. Kaksi päivää lomaan ja kaksi tenttiä vielä...kuulin tänään, että torstainakin on tentti. Ja lomankin käytän osittain opiskeluun, sillä breikin jälkeen odottaa taas tenttiä ja esitelmää ja esseetä. Koulu täällä on todella paljon vaativampaa kuin amk Suomessa. Ainakin verrattuna meidän piskuiseen Kyamkiin. Jotain hyvää siinäkin opinahjossa siis!

Merimakkaroita ja mustekaloja

Aamulla minä luulin olevani myöhässä kun heräsin varttia ennen hetkeä, jolloin minun pitäisi jo juosta metroon ehtiäkseni kouluun. Ehei, kerrankin olin ensimmäinen sillä olin ainut oppilas espanjan tunnilla! Minulla on kummallinen tapa myöhästyä maanantaiaamuisin tunnilta ja olenkin opetellut lauseen "Perdon, llego tarde..." erittäin hyvin. Oli huippua olla yksin tunnilla, sillä kerrankin sain ihan rauhassa harjoitella espanjan puhumista. Olin iloisesti yllättänyt kun huomasin osaavani jo muodostaa oikeita lauseita. :) Sanavarastoni kasvaa edelleen huikeaa vauhtia, mutta puhumisen kanssa on pieniä vaikeuksia.

Tänään oli myös hyvä päivä, sillä Rubén oli palannut! Hän kertoi jo ehtineensä ikävöidä minun komentamistani. Tänään kärähdin vaikka kuinka yritin esittää että seuraan hänen power point-esitystään muinaisista espanjalaisita. Hymyni kuulemma paljasti, että teen koneella jotain ei-sallittua. Espanjan kulttuurihistoria ei tiettävästi ole vielä hymyilyttänyt ketään. :D Tällä kertaa ei kuitenkaan tullut tappouhkausta, sillä nyt ei liene sopivaa vitsailla kuolemasta Rubénin menetettyä läheisensä viime viikolla...sain viimeinkin myös sanottua että olen pahoillani.

Iltapäivällä kaupassa tein taas perinteisen ällötyskierroksen. Täällä myydään marketeissa jos jonkinmoista merenelävää merimakkaroista mustekaloihin. Ne näyttävät limaisine imukuppilonkeroineen niin kuvottavilta nuljaskoilta, etten tiedä kamalampaa. Ravut makaavat ketarat ojossaan selällään ja jotkin valkoiset pötikät tuntuvat mönkivän vielä...hyi kamala. Mutta pitkät tiskit täynnä meriotuksia ovat niin mielenkiintoisia ja erilaisia suomalaisen silmään, että niitä on ihan pakko mennä katselemaan. Vähän kuin eläintarhassa kävisi. Paitsi että nämä ovat suht hengettömiä kavereita. Hämmästytin tänään Dania kertomalla ettei Suomessa ole tuollaista tarjontaa.

Iltapäivällä valitsin myös itselleni mieluisan salin muutamasta vaihtoehdosta tässä huudeillani. Tämä sali oli hitusen kalliimpi kuin toinen hyvä vaihtoehto, mutta voitti loistavan tuntitarjontansa ja upeiden tilojensa vuoksi. Plus että sain heti hymyiltyä hinnasta 50€ pois. ;) Ja ohjaajaheput puhuvat hyvää englantia ja lupasivat laatia minulle saliohjelman ja jeesata alkuun vempeleitten kanssa jos tarvii. Great! Menen illalla testaamaan vatsalihastunnin ja lyhyen spinningin. Ihanaa päästä urheilemaan pitkästä aikaa.

Huomenna kirjallisuuden tentti. Huoh.

Ps. Tein muuten aivan töykeän hyvää ja perisuomalaista perunamuussia! Aivan itse haarukalla liffaamalla, kun muuta survinta ei löytynyt. :D Kiitos Eunjille vaan potuista, onpahan nekin käytetty. Koko keittiö on nyt tosin perunassa kattoa ja seiniä myöten. En tiedä miten onnistun aina kokatessa sotkemaan kuin pieni marsupilami...

Mistä näitä ihmisiä oikein tulee

Haudi hau. Menin tänään tohkeissani hakemaan turistipisteestä uutta karttaa, sillä olen käyttänyt jo kolme Madridin karttaa täysin riekaleiksi. Karttoja jaetaan täällä ilmaiseksi, mutta aiemmat olin saanut koulusta ja yhden Madrid-oppaan mukana, joten en tiennyt tarkalleen mihin olen menossa. Kävikin sitten niin että koko kartta unohtui, sillä keskusta oli totaalisen täynnä. Näytti vähän siltä kuin pari miljoonaa espanjalaista ja turistia olisi kansoittanut kadut. Ei siellä mahtunut edes liikkumaan!

Ja tietenkään minulla ei ollut kameraa messissä...Suomessa ei voi nähdä tuollaista väenpaljoutta, koska ei meillä edes riitä ihmisiä niin paljon. Helsingissä ehkä, mutta senkin kaupunkin väestö on vain viides- tai kuudesosa Madridin ihmisistä. Huh. Selvisin kuitenkin hengissä litistymättä ihmismassojen alle.

Samalla myös tajusin että minähän en ole yksi turisteista, vaan ihka oikea asukas! En enää tarvitse karttaa kaupungilla liikkumiseen, ainoastaan joitakin kaukaisempia kolkkia varten. Osaan neuvoa turisteja oikeisiin suuntiin ja kertoa missäpäin mikin nähtävyys on. Metrossa suunnistan jo kuin kotonani. Tämä oli päivän ahaa-elämys. :)

Tänään minulle selvisi, että joudun odottamaan täydellistä leffakokemustani vielä neljä viikkoa. Madrid on nyt jostain syystä kammottavan myöhässä Alice in Wonderlandin kanssa. Eunji kirjoitti jo kalenteriinsa päivän, jolloin menemme katsomaan elokuvan. Samalla huomasin että hän on merkinnyt synttärini kalenteriinsa...hassu mimmi. Mukava kun on yksi uusi tosi hyvä kaveri ja asutaan vieläpä saman katon alla.

Alkuviikosta minulla on heti napakasti pari koetta ja loppuviikoksi taas tsiljoona esseetä. Enää tämä viikko ja sen jälkeen täällä vietetään lomaa! Kokonaiset 10 päivää pois koulusta pääsiäisen takia. :) Melkein kaikki Hello Kitty-pääsiäissuklaat on jo ostettu kaupasta...voi siis olla että jään ilman. Toivotaan että jostain tipahtaisi vaikkapa sydänsuklaarasia pääsiäisenä, kun saan vieraan Suomesta. Vinkvink. :D

Olen viimeinkin päässyt flunssasta ja voin vihdoin aloittaa treenauksen. Menen huomenna tutustumaan saliin ja tunteihin. Ah! Löysin alesta aivan kamalat, mutta erittäin edulliset jumppakengätkin. Kaikki on siis valmista paitsi kunto...jaiks.

Lovely day with E

Eipä ihmeitä, ollaan tänään hengailtu koko päivä Eunjin kanssa. Tykkään siitä tytöstä ja yllättävää kyllä häneltä paljastui ihan hyvä englannin taito, kunhan hän vain kehtaa puhua sillä kielellä. Huomenna yritän ihan tosissani tehdä jotain ruokaa hänen lahjoittamistaan perunoista...

Äsken heitettiin vielä lauantai-illan hupireissu kaupungille ihan vain katselemaan sitä ihmispaljoutta ja kaupungin tyylikkäitä valoja. Käytiin samalla kovistelemassa minun tulevaa tatuoijaa, joka ei ollu "ehtinyt" suunnitella kuvaani vielä. Kävikin mäihä, sillä joku ihan muu random heppu samasta liikkeestä alkoi piirtää kuvaani niin että seisoin vieressä neuvomassa. Tuli muuten hieno! ;) Nyt vaan venttaillaan pari viikkoa, kunnes menen ottamaan sen.

Kotimatkalla bongasin myös jotain upeaa! Täälläkin menee leffoissa tällä hetkellä Tim Burtonin Alice in Wonderland feat. Johnny Depp. Siinä kaksi heppua joiden molempien tyyli on jotain sellaista, josta pidän hyvin paljon. Ja vielä Liisa Ihmemaassa?? Tämän täytyy olla taivas. Olen lukenut kirjan varmaan tuhat ja yksi kertaa. No minähän houkuttelin Eunjin lähtemään leffaseurakseni joku ilta. Pisteeksi iin päälle ihan talomme lähellä olevassa leffateatterissa menee original version tuosta leffasta, joten luulen että se on englanniksi espanjankielisillä teksteillä. Ja tietty 3D! Täydellinen leffakokemus saattaa nyt olla hyvin lähellä.

Ainiin, palasin vanhaan tuttuun taustaan. Japani-tausta oli cool mutta turhan cool minulle. Tällä aloitin ja tällä siis menen. Paitsi että blogini sai siivet.

Nimeni on melkein julkkis

As you can see, pistin taustan uusiksi perjantain kunniaksi. Tänään olen taapertanut ympäri kaupunkia hämmästelemässä miksi kaikki kaupat ovat kiinni, kunnes minua infottiin että tänään Espanjassa vietetään vanhempien päivää. Tänään on myös varmasti kansakunnalle erittäin tärkeä päivä, sillä on minun nimipäiväni. Mainitsen sen koska se aiheutti täällä suurta ihmetystä ja ihailua. "Onko sinun nimesi todella kalenterissa?? Voivatko kaikki lukea nimesi kalenterista?? Onko nimesi kuuluisa?" Yritin kyllä kertoa, että Suomessa joka päivä on jonkun nimipäivä...ja sekös vasta erikoista olikin. :D

Leikin myös jo toistamiseen parturia, kun A halusi uudistaa hiusmalliaan. Aiemmin tällä viikolla leikkasin hänen tukkaansa mallinani Rambo-Syltty ja tänään hän halusi vielä lisää pois. No, mikäs siinä - ei muuta kun keittiösakset käteen ja hiukset poikki. A on kunnostautunut viime päivinä laulu-urallaan ja harjoittelee olohuoneessa kovaan ääneen uusia englanninkielisiä sanoja. Kun hänelle opettaa uuden lauseen, hän kokeilee missä kaikissa tilanteissa voi sitä käyttää toistelemalla lausetta kaikille. Tulee jotenkin kummallisesti mieleen pieni lapsi...

Me ollaan Eunjin kanssa vahvistettu liittoamme seikkailemalla kaupungilla asioilla. Hänen kanssaan on vain vähän vaikea mennä kauppaan, kun tytöllä on mukanaan tasan kaksi euroa ja hän miettii kuumeisesti mihin sijoittaisi sen...osta siinä sitten omat ruoat. Ja kun pääsemme kotiin, hän vielä tarjoaa minulle omista ruoistaan! Ihmeellinen tyttö.

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa kanssanne muutamia kummallisuuksia uudesta väliaikaisesta kotimaastani. Vuorossa siis Spain Fact File!

- Täällä tuoksuu joka puolella uimahalli, sillä espanjalaiset tuntuvat vannovan siivouksessa kloorin nimeen. Pidän kyllä uimahallin tuoksusta, mutta välillä se tuntuu nenässä ihan huumaavan voimakkaana esim. koulun käytävillä.,

- Kaupassa et löydä maitoa kylmähyllystä. Kaikki maidot myydään lämpimästä, sillä ne on UHT-käsitelty. Tämä oli aluksi suuri hämmästys minulle, mutta nyt olen jo tottunut iskukuumennettuun laktoosittomaan maitoon.

- Espanjassa on ilmeisestikin sallittua tuijottaa, töllöttää ja kyylätä kaikkia. Ihmiset tuijottavat kadulla toisiaan ihan häpeilemättä. Tämä alkaa todella käydä hermoilleni... varsinkin kun tupakoin alhaalla, olen armottoman mulkkauksen kohde. Tämän vuoksi aloin tupakoida kattoikkunastani, en jaksa enää olla maalitauluna.

- Espanjalaisten aksentti englantia puhuttaessa on välillä sangen korostunut ja hassu. Pahinta siinä on se, että kun tarpeeksi kauan kuuntelet - alat itsekin korostaa ihan kummallisesti. Minulle kävi kerran näin tunnilla. Kyllä nolotti.

- Äiti on espanjalaiselle miehelle erittäin tärkeä henkilö. Niin tärkeä, että kaupungilla näkee monesti yhdistelmiä, joissa liikenteessä on nuori pariskunta ja pojan äiti. Istuin kerran tällaista kolmikkoa vastapäätä metrossa. Tyttö yritti ja yritti olla mieliksi, mutta anoppi vaan tuhahteli ja piti poikaansa kädestä. Isoa poikaa. Järkyttävintä oli se, että poika tuhahteli äidin mukana. Voi tyttöparkaa...

Madrid kärsii hetkellisestä sateesta kauniiden ja kuumien hellepäivien jälkeen. Minä istun kattohuoneessani opiskelemassa. Ensi viikolla on parit midtermit ja esseitä riittää tehtäväksi. Nice.

Haudi hau (perunoita ja kuvia)

Täällä taas. En haluaisi mainita jokaisessa postauksessa, että olen kipeä, mutta tauti tuntuu jatkuvan ikuisuuksiin asti. Olo on tosi voimaton, rappusissa tuntuu ettei jalka yksinkertaisesti nouse enää. Ja kamala päänsärky. Yök.

Eilen koulumatkalla kohti Berzosan kampusta meitä kyydisti aivan uusi bussikuski ja meno oli kuin parhaassa romurallissa tai huvipuistossa. Mainittakoon etten pidä kummastakaan...minua pelotti ihan oikeasti, kun kuski painoi tallan pohjaan ja antoi palaa mutkaisella ja mäkisellä osuudella. Siinä teki jo hartaan ateistinkin mieli heittää muutama rukous yläilmoihin kun keikuimme kapeilla rampeilla 130km tuntivauhdissa. No, tällä kertaa bussillinen opiskelijoita selvisi hengissä.

Tiistaisin ja torstaisin opiskelen mm. Pohjois-Amerikan kirjallisuutta, joka on yhtä kiinnostavaa kuin pitsinnypläys. Kirjallisuus sinänsä on yksi lempialueitani, mutta siinä vaiheessa kun analysoimme toista tuntia jotain viiden sivun mittaista englanninkielistä runoa, jopa minua haukotuttaa. Hauskaa tunneilla on ainoastaan se, että joka kerta kun opettaja sanoo "paintings" (puhumme tunneilla myös taiteesta) - minä kuulen "pancakes".

Meistä on nyt tullut korealaisen kämppikseni Eunjin kanssa liittolaisia. Liitto sinetöitiin eilen perunoilla. Eunji on tosi hiljainen ja varovainen, kun minä taas mölyän aina kuin pieni apina ja saisin todellakin opetella varovaisuutta, joten sovimme hienosti yhteen. Tykkään Eunjista, hän on varmaankin asiallisin meistä kaikista. Viime viikon tuo tyttö söi pelkkää merilevää (kyllä, keitti sitä...) ja sipulia, sillä hänellä ei ollut varaa muuhun. Minä tein monesti ruokaa ja tarjosin hänelle, mutta eihän se mitään huolinut. Eilen Eunji kävi kaupassa, marssi tyytyväisenä takaisin ja toi minulle kassillisen perunoita. Höm. Hän halusi lahjoittaa omista vähistään minulle ruokaa, jolloin en edes kehdannut sanoa etten itse asiassa syö perunoita! Damn. Hän on innokas kysymään josko tahdon lähteä kirjastoon tai muualle, sillä hänellä ei taida olla vielä kavereita täällä. Huomenna meillä on yhteinen postireissu tiedossa. :)

Minä olen edelleen ostolakossa, joka meinaa rakoilla koko ajan. Olen silti pitänyt pintani kaikki nämä kolme päivää. En voinut kuitenkaan tänään vastustaa kiusausta, vaan menin keskustaan katselemaan kaikkea. Huom. vain katselemaan. Semana Santa eli pääsiäinen on parin viikon päästä ja joka puolella myydään valtavan suloisia ja ihania pääsiäismunia! On pientä ja kiiltävää ja suurta ja käsintehtyä ja kullattua ja sitä ja tätä. Eniten minua tietysti viehättää Hello Kitty-pääsiäissuklaapakkaukset, suuret Te quiero-suklaamunat ja sydämenmuotoiset suklaarasiat (Siirappi kun on toinen nimeni). Harmi etten saa ostaa mitään. :(

Tämä postaus on jo pitkä kuin ikuisuus, mutta minulla on vielä äärimmäisen salaista kuvamateriaalia. Nyt täytyy vain toivoa, ettei asianomainen eksy blogiini ja näe näitä kuvia. No niin, asiaan. Olen kertonu A:n erikoisista ruokailutottumuksista ja nyt minulla on kuvia tarinoiden tueksi! ;)

Ensin: The lautanen. Jätetty taas kerran olkkariin. Lautasella nähtävissä ylijäämä päivittäisestä kasvismötikästä. Ei selvästikään The lautasen tiskauspäivä.

Todistusaineisto 2. Omituiset ruoka-aineet. A syö oikeastaan kaikkea, mitä normaalit ihmiset eivät syö. Tässä ensin epäilyttävät pienet munat, jotka ilmeistyivät jääkaappiin eräänä iltana ja katosivat sitten...onneksi ehdin ikuistaa ne.



Viimeisenä todisteena pullo kananmunan keltuaista (kyllä). Laskin pullot tänään ja niitä on n. 15 jääkaapissa...

Muista repiä ruokasi

Haluatteko kuulla päivän opetuksen? Tänään koulusta tullessani löysin meidän kiinalaisen keittiöstä repimässä ruokaa. Kyllä, nimenomaan repimässä. Vaikka olenkin jo oppinut että A:lta on lähes turha kysyä miksi hän tekee jotakin, sillä vastaus on aina joko "for his health" tai "chinese do it like this", en malttanut olla kysymättä eikö veitsi olisi helpompi vaihtoehto. Ei. Jos ruokaa leikkaa veitsellä, siihen siirtyy huonoa energiaa metallista. Jos lihan, sipulin ja paprikan sen sijaan raastaa kappaleiksi käsin, ruokaan siirtyy oikein hyvää energiaa sinusta itsestäsi. "I always cook with my hands". Minä en kuitenkaan ajatellut jatkossakaan repiä ruokaani. :D

Tänään opin myös paljon uutta meidän kommuunimme asukeista. Jäimme Eunjin kanssa kahdestaan kotiin ja pistimme kunnon juorukerhon pystyyn! Ah, pidän juoruista. Tosin se on hieman erilaista kun toinen ei puhu englantia kunnolla ja toinen taas ei ymmärrä espanjaa tarpeeksi. Mutta. Steven palaa kotiin huhtikuussa JA hän on yhdessä Soleyn kanssa. Jäin kyllä ihan monttu auki...mielenkiintoista. Ei siis ihme että he puhuvat koko ajan Skypessä, luulin aiemmin että he ovat vain hyviä kamuja. Siitä kukastakin Soley muuten soitti heti Stevenille. Ilmankos. He aikovat naimisiin pian, sillä tämä yksi neitokainen on laittomasti maassa. Olin järkyttynyt tästäkin, mutta ilmeisesti se ei kovin ihmeellistä täällä ole.

Eunji sen sijaan tunnusti ettei pidä A:sta lukuisista syistä, jotka minun on mahdollista ymmärtää, jos kuvittelen että joutuisin asumaan sen terveyshuligaanin kanssa pitkään...näin lyhyellä aikavälillä se on enimmäkseen vain hauskaa. Tätä Eunji ei kertonut, mutta minulla on oma epäilykseni että hän on ihastunut meidän Daniin. Voin olla hyvin väärässä, mutta siltä se vähän näyttää. Dani on tosi mukava, hassu ja kivannäköinen, joten mikäs siinä. Minusta vaan tuntuu, että sillä taitaa olla jo joku tyttö jossain päin maailmaa.

No mutta siinä siis meidän kommuunin Kauniit ja rohkeat, olkaas hyvät. Teitä ei tietenkään samalla voluumilla kiinnosta meidän keskinäiset suhteet kuin minua, mutta onhan teidän hyvä pysyä kärryillä missä täällä mennään. Musta alkaa tuntua että näillä kämppiksillä on oma salainen elämä täällä blogissa. :D

Tänään porhalsin tyytyväisenä kouluun, vaikka yskin edelleen ektoplasmaa ja nenästäni voi lingota noin kymmenen kertaa tunnissa pari litraa vihreää avaruuslimaa. Lääkärin määräämä antibioottikuuri oli vain kolmen tabletin mittainen, enkä ihan luota parantuneeni sillä mutta tiirailen nyt tilannetta. Tänään sattui yksi ikävä seikkakin, kun lempiopettajani Rubén kiiruhti koulun pihalla ohitsemme ja pysähtyi sanomaan meille että koko viikon tunnit on peruttu. Minä tietysti kysymään, että miksi ja milloin voin tehdä kokeen, jonka missasin viime viikolla. Rubén vastasi itku kurkussa ettei tiedä ja että hänen täytyy mennä kotiin, sillä hänen sukulaisensa oli juuri kuollut.

Auts. Olisin halunnut sanoa jotain, mutta juuri sillä hetkellä päässäni löi aivan tyhjää niin englannin kuin espanjan kohdalla. Ja mikä pahinta, puolalaiset ystäväni ymmärsivät puheesta ainoastaan sen osan ettei meillä ole tunteja, ja pistivät bileet pystyyn...tupla auts! Rubén on suosikkini vaikka meillä on aina pieniä erimielisyyksiä sun muuta. Tai ehkä juuri siksi pidän hänestä.

Tänään tein myös kaksi tärkeää päätöstä. Eka: minun täytyy ryhtyä shoppailulakkoon, sillä olen käyttänyt liikaa rahaa turhaan ostosteluun. Pitäisi muistaa etten ole täällä lomalla vaan asumassa, ja ettei minulla ole varaa ostella koko ajan jotain. Täten tällä viikolla en ole oikeutettu ostamaan mitään muuta kuin ruokaa ja tupakkaa. Ja huomenna yhden pakollisen koulukirjan. Ensi viikolla urakka jatkuu, mutta itseäni lohduttaakseni puhun aluksi vain tästä viikosta.

Toinen päätökseni on jatkaa taas kuntoilua siitä mihin Suomessa jäin. En ole vielä tsekannut paikallisia uimahalleja, mutta nyt aion tehdä sen. Sitä ennen alan käydä Soleyn kanssa salilla! Tämä on se paras seikka, sillä olen aina halunnut käydä salilla mutten kehdannut mennä tai tiennyt mitä siellä tehdään. Nyt mulla on oma coach mukana. :) Great. Musta nimittäin alkoi näyttää siltä, että valokuvissa on joku ryhävalas tai vastaava giganttinen olio minun tilalla. Hyi.

Home sweet home

Tänään täällä on testattu A:n erinäisiä miekkoja ja sapeleita sekä harjoiteltu itsepuolustusta. Täytyy sanoa että nyt minulla on aika pro opettaja! Kämppikseni ovat myös järjestäneet valokuvaussession maskeineen kaikkineen. Sen siitä saa kun saman katon alle laitetaan yksi valokuvaaja, yksi kung fu-mies ja pari muuta kahelia. Nyt kun meitä asuu näissä hyvin hyvin ahtaissa tiloissa kuusi ihmistä, meininki alkaa olla ajoittain aika villiä...

Onneksi ostin Soleylle sen euron kukan, siitä on nyt saatu iloa tähänkin hetkeen asti. Noin pienellä teolla voi tehdä jonkun erittäin iloiseksi. :) Meinasin nimittäin jättää sen kukkasen ostamatta laiskuuttani. Koska täällä ei tapahdu mitään tavallisesta poikkeavaa, ajattelin laittaa näytille pari kuvaa asunnostamme. Kaikkia varmaan jo ihan syyhyttää päästä näkemään meidän minimaalinen luukkumme. No älkää huoliko, odotuksenne palkitaan nyt!

Tässä näkymä ulko-ovelta. Ensimmäisenä vasemmalla minun huoneeni, jonka ovea ette näe. Oikealla keittiön ovi. Kaapin jälkeen vasemmalla järjestyksessä ensin Katjan, sitten Andrewn ja viimeisenä Eunjin huoneet. Oikealla kylppärin ovi ja siivu olkkaria.

Pieni ja kompakti keittiömme. Tänne mahtuu kerrallaan max. 2 henkilöä. Oikealla ei-näkyvissä ihana kaasuhellamme. Kuvassa voit havaita myös yhden tervystonkista...

Kylppärimme, jonka jaamme todellakin kuuden ihmisen kesken. Homma kuitenkin toimii, sillä jokaisella tytöllä on oma hylly tuossa oikealla ja siivous- ja vessapaperinostovuorot on jaettu. Voin kertoa että sitä paperia muuten kuluu kuuden hengen taloudessa. Nykyään vessa- tai suihkuvuoroa saattaa joutua hieman odottelemaan ja se on kyllä melko ketkua esim. aamuisin kun tietää jo olevansa myöhässä koulusta.

Ja tässä alapuolella viimeisimpänä meidän viihdekeskusemme, olohuone. Täällä tapahtuu kaikki äksöni, tämän pöydän ääressä syömme, juomme, istumme, juttelemme, opiskelemme - elämme. Et ole koskaan yksin, jos istut tämän pöydän luokse. Rappusissa ja sohvan takana poikien fillarit säilöissään. Rappuset vievät parvelle, jossa asustavat Dani ja Soley. Heidän ikkunoistaan voi muuten kiivetä katolle, näkymät ovat aika huikeat! Tänään koko konkkaronkka römysi katolle ja huuteli innoissaan kattoikkunasta minua hereille...voi herranjestas näiden lapsukaisten kanssa.

Shoe!!

Vau, tänään oli taas ihan huippupäivä pitkästä aikaa. Heti kun pistää nenänsä ulos alkaa sattua ja tapahtua!

Nakkasin aamulla pari lääkärin määräämää 650mg:sta (nää tohtorit ei suotta mitään mietoja troppeja käytä) särkylääkettä kitaan, jotta saan kuumeen ja köhinän alas ja loikin kaupungille. Ensimmäinen homma oli etsiä liike, jossa saan printattua. Aivan loistava idis pistää joka puolelle pikkuisia liikkeitä, joissa voi tulostaa ja kopioida! Kolme sivua maksoi hurjan puoli euroa. Tottakai minun ollessa kyseessä muistitikulta paljastui liikkeen tietokoneen näytölle uskomattoman noloa matskua, jonka olin unohtanut tikulle...en ole koskaan hävennyt niin kovin kun tänään poistuessani sieltä. Huh.

Sitten aloin metsästää tatuointimestoja, hyvää tatuoijaa ja vieläpä englanninkielen taitoista. Minua peloteltiin etukäteen, että se on ihan mahdoton tehtävä, mutta jo kolmannessa liikkeessä tärppäsi! Juttelin tatuoijan kanssa ja jätin hänelle pari sivua kuvia, jotka ovat lähellä tyyliä jota haen. Hän luonnostelee minulle nyt muutaman kuvan ja soittaa sitten, kun voin mennä antamaan tuomioni. Tsekkasin tatskaajan portfolion ja ihan pätevältä hän uskomattoman nuoresta iästään huolimatta vaikutti. Sitten vaan venttaillaan, khih! Kuvasta tulee hyvin minunoloinen, "creepy but cute". :)

Tämän jälkeen lähdin paikkaamaan vakavanlaatuista Subi-vajettani Madridin ainoaan Subway-raflaan. Jotenkin käsittämätöntä että tässä satojen Mäkkärien ja muiden pikaruokaketjuravintoloiden kaupungissa on vain yksi ainokainen Subway. Ilmeisesti se ei ole täällä vielä kovin suosittu juttu, sillä tämä ainoa paikka oli jumalan selän takana ja todella pieni. Minä olin ainoa asiakas eikä Subikaan ollut Suomalaisen serkkunsa veroinen. :( Pettymys. Hinta oli silti Suomen luokkaa.

Sitten hengailin keskustassa ihan vain siitä ilosta, että mulla oli päällä mun uusi lyhyt nahkarotsi. :D Tunnen itseni ihan metropoliitiksi siinä takissa! Johtunee ehkä siitä että joka toisella naisella täällä on lyhyt nahkarotsi...mutta se on cool ja oli muuten myös todella halpa. Tänään oli eka melko kuuma päivä ja ihmiset olivat kerääntyneet Solille istuskelemaan ja ravintolat avasivat tänään katuterassinsa. Kevät alkaa tulla tännekin. :)

Sen jälkeen kohtasin kenkäkaupassa (joita on muuten keskustassa miljoona ja yksi!) niin huvittavan ja tuohtuneen mamman että hyvä kun sain pidäteltyä naurua. Täällä kenkäkaupoissa pieni osa jalkineista on näytillä ja loput lasien takana vitriineissä. Tämä on täysin turha ja absurdi tapa myydä kenkiä, kun asiakas ei voi hipelöidä niitä, mutta niin ne vaan kauppaavat niitä. Noooh, tämä tuikea mamma seisoi siinä vitriinin edessä ja minä astelen hänen viereensä. Mamma kysyy minulta jotain espanjaksi ja pyydän toistamaan kun en ymmärrä ekalla kerralla. Mamma tuimistuu ja toistaa, jonka jälkeen joudun toteamaan etten valitettavasti ymmärrä sillä en puhu espanjaa. Siitähän se liekki sitten leimahti... :D

Tämä pyylevä, seitsemänkympin ja kuoleman välissä oleva nainen alkoi tiukata minulta mitä kieltä oikein puhun. Vastasin hämmentyneenä että englantiahan minä. No! Äsken puhuin kuulemma espanjaa. Niin, sen muutaman sanan juu. Mamma ähisi ja puhisi ja totesi nokka pystyssä et puhuu itsekin englantia. Really?? Heureka, siinäpä taito. Todistaakseen erikoistaitonsa hän osoitti yhtäkkiä kenkää vitriinissä, kivahti "shoe!!" ja lähti painelemaan. Minä sain päivän naurut. :D:D En tiedä pystyykö sitä tilannekomiikkaa välittämään edes näin, mutta pakko yrittää. Oli se sen verran hupaisa naikkonen.

Kotimatkalla ostin kukkakioskista pienen punaisen gerberan Soleylle kiitokseksi siitä kun hän vei minut lääkäriin ja toimi tulkkina. Tämä pieni ele sai yllättävän suuren vastaanoton kun neiti pomppi ensin kukkasen kanssa alakerrasta yläkertaan kuin ylikiihtynyt superpallo ja soitti sitten Stevenille Hong kongiin, että Josefina toi hänelle kukan. Vau mikä spontaani innostumisen taito, omani jää melkein kakkoseksi!

Madrid kuittaa ja tekee kotitehtäviä.

Tai ei, ensin se näyttää yhden kuvan. Löysin tänään ihanan pienen liikkeen, jossa suunnittelija myy omatekemiään uniikkeja vaatteita ja asusteita. Ostin vain tämän söpön rintaneulan, vaikka olisin halunnut ostaa koko liikkeen.

Hola a todos

Nyt minun täytyykin vähän sensuroida nimiä teksteistäni, sillä tuo yksi kiinalainen pääsee naamakirjan kautta tänne. Eihän se mitään tästä kielestä ymmärrä, mutta oman nimensä nyt ainakin.

Tämä aamu alkoi mukavasti kun bongasin pari valtavaa pistoolia olohuoneen pöydältä. Menin kuitenkin nassuttamaan salaattiani niiden viereen ja ihmettelin mistä kummasta aseet ovat ilmestyneet. Kauaa minun ei tarvinut pohtia, kun kiinalainen harppoi olkkariin ja otti toisen pistooleista käteensä. Niin, olisin tietty myös voinut helposti arvata kenen ne ovat... :D Painostaan ja erittäin oikeasta näöstään huolimatta pistoolit ovat ihan lelukappaleita, joita meidän kung fu-mies käyttää kuvauksissa. Kerran hän oli kuulemma kadulla heilumassa aseidensa kanssa ja joku oli soittanut poliisin. A joutui sitten poliisin matkaan lelupistooliensa vuoksi...

Tänään minulle myös selvisi, että nämä asunnon omistavat identtiset veljekset ovat ihan oikeasti kuuluisia. Molemmista löytyy fanisivut Facebookista ja videoita Youtubesta ja kuvia Googlella. Toinen vellos, S, joka on nyt kiinassa on se kuuluisampi versio. Hän tekee stuntteja, näyttelee ja toimii mallina. Tämä paikalla oleva vellos, A the kiinalainen, työskentelee veljensä firmassa ja heistä löytyykin paljon yhteistä stunttimatskua. Cool.

Minä olen edelleen kamalan kipeä, vaikka olen ottanut jo muutaman antibiootin. Tänään päätin kuitenkin ulkoiluttaa itseäni, sillä olen muhinut jo nejä päivää sisällä. Matkustin metrolla seuraavalle pysäkille keskustaan, kävin kaupassa ja matkustin takaisin. Oli ihan oikeasti tosi rankka reissu. Mutta nyt mulla on mansikoita! Ähäkutti.

Ainiin, pieni sananen Madridin vartijoista. Niitä on täällä joka puolella: kaduilla, kaupoissa, kassoilla, kauppojen ovilla, ravintoloissa, teattereissa, baareissa - ihan missä tahansa liikut, näet vartijan. Ja ne vahtivat ihan oikeasti! Kerran olin Mäkkärissä ja laskin kännykän hetkeksi pöydälle. Saman tien tuikea vartija säntäsi luokseni ja alkoi posmittaa espanjaa kauheaa kyytiä. En ymmärtänyt sanaakaan ja ehdin jo hätääntyä, kunnes vartija vaihtoi englanniksi. Hän oli tullut vain kertomaan minulle, etten saa pitää puhelinta pöydällä sillä se varastetaan aivan takuulla hyvin nopeasti. Ahah, okei.

Tänään yksi vartija rynnisti H&M:ssä tekemään pistotarkastuksia teinilaumojen laukkuihin ja tarttui samalla minunkin kassiini. Valahdin ihan kalpeaksi kun ensimmäinen laukussa näkyvä tavara oli kyseisen liikkeen huulikiilto. :o Siinä sitten availtiin huulikiiltoa ja todettiin se käytetyksi. Huuh, ehdin jo miettiä miten selitän sen olevan ostettu ajat sitten Suomesta!

Tänään olisi ensimmäiset Erasmus-opiskelijoiden omajärjestämät yhteiset bileet. Täydellinen tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja pitää kivaa. Minä en pääse. Itku. :(

Ruoka ja A. Osa1.

Koska minulla on uskomaton tilaisuus jakaa hetki elämästäni yhden hyvin huvittavan ja erikoisen persoonan kanssa, koen melkein velvollisuudekseni kertoa teille hieman lisää hänestä. Kyseessä on kukapa muukaan kuin meidän oma "kiinalainen"! Tämän kaverin kanssa ei päivistä puutu hupia. :D

Olenkin maininnut että Andrew elää todella omalaatuisella ruokavaliolla, joka koostuu vain ja ainoastaan terveellisistä ja toinen toistaan omituisimmista raaka-aineista. Hänellä on oma pata, jossa hän hauduttaa kaiken ruokansa. Usein padassa on yksi mötikkä jotain kummallista kasvista ja toinen mötikkä jotain proteiinia. Lihaa tämä heppunen ei tunnu syövän, vaan sen sijasta hän syö valtavan köntin tofua kerrallaan. Monesti iltaisin Andrewn padassa kiehuu 12 kananmunaa, jotka ovat ilmeisesti riittävän kevyt iltapala. Muistaakseni suositus kananmunien päiväannokselle oli lähellä kahta tai kolmea...

Tänään Andrew hiippaili keittiöön ja alkoi kaivella kaapista jotain. Sieltä paljastui valtava tonkka, josta hän alkoi mättää lusikalla kippoon jotain harmaata epämääräistä ainetta. En vain voinut olla kysymättä "What are u going to eat today?"...no kyseessähän oli tietysti Andrewn oma terveystonkka, joka sisältää kaikkea siemenistä pähkinöihin,kuivattuihin hedelmiin ja jauhoon, jonka alkuperä ei minulle selvinnyt. "For his health". Sen lisäksi hän nappasi uunista lautasensa, jolla oli valmiina nahistuneen oloinen valtava paprika. En tiedä miksi, mutta olen huomannut hänen säilyttävän lautastaan ja ruokia uunissa...

Äsken menin keittiöön tekemään teetä ja haistoin heti uunissa olevan pizzan. Jo se itsessään on ihme, että joku kämppiksistäni aikoo syödä jotain epäterveellistä - mutta että kohta paikalle saapuu terveysterroristimme ja kurkistaa uuniin hyvän tuoksun perässä. Kysyin häneltä "Do u ever eat junk food?" ja en yllättynyt kieltävästä vastauksesta. "Pizza is not good for your health, u know". No pian Soley tulee kaverinsa kanssa hakemaan pizzaa ja minä poistun huoneeseeni. Mutta kappas vaan ei mene aikaakaan kun kuulen kysymyksen "Can Andrew taste your pizza?" :DD (Miehen itsensä esittämä kysymys, hän vain käyttää itsestään kolmatta persoonaa) Lopulta hän ei sitten halunnutkaan maistaa, ettei terveys mene pilalle.

Uskomaton tyyppi. Syödessään puikoilla hän muuten usein myös ryystää ruokaa lautaseltaan, koska "in China they eat like this". Nyt Andrewlla on luultavasti murtunut varvas, mutta hän aikoo parantaa sen itse. Tämän seikan vuoksi mulla on nyt viime päivinä jopa mennyt ajoittain hermo tähän kaveriin, koska ihan kaikkea ei voi itse parantaa...kokiksen juomisen olen jo joutunut miltei lopettamaan saatuani siitä liian monta luentoa.

Mutta silti, ei siitä vain voi olla pitämättä. :)

Köhköhköh

Jaahas. Oon ollu tässä maassa vasta n. kuukauden ja oon jo toisella antibioottikuurilla täällä. Mikä huutava vääryys! Mentiin Soleyn kanssa lähimpään "sairaalaan" (meidän terkkarin vastine, vähän isommassa koossa vaan) ja jonotettiin sitkeästi niin kauan että pääsin lääkärille. Juuri tämän vuoksi otin mukaan Soleyn enkä Dania, sillä ekaksi mainittu osaa olla paaaljon kiukkuisempi tarvittaessa. No ei mikään ylläri että mulla on niin keuhkoputkentulehdus kuin korvatulehduskin. Ja kova kuume. Nice. Netistä poimittua: "Keuhkoputkentulehduksen aiheuttajana on useimmiten jokin virus tai kylmän ilman hengittäminen liian pitkään" Luulen että tämä jälkimmäinen tulee kyseeseen tässä tapauksessa.

Ketuttaa niin vimmatusti olla koko aja sisällä, mutta meinasin läkähtyä äsken kun menin ostamaan teeaineksia. Opin meidän saksalaisvahvistukselta Katjalta parhaimman teen reseptin: mautonta pussiteetä, viipale sitruunaa ja lusikallinen mansikkamarmeladia. Ihan himohyvää. Ja auttaa mua saamaan happea.

Tiesittekö muuten ettei espanjalainen tohtori kirjoita mitään virallista reseptiä, vaan huitaisee ruutupaperille lääkemääräyksensä. Sitten vaan marssitaan vihkosta repäistyn paperin kera apteekkiin. Veikkaan että täällä väärennetään reseptejä ihan vuorotyössä, koska se on luvattoman helppoa...

Ainiin, tässä minun kotikadulla on pelottava stalkkeri. Semmoinen heppu josta en tiiä onko se huumediileri (niitä on näillä kulmilla aika paljon passissa) vai muuten vaan kahju. Se vaanii ja kyttää tossa tiellä ja hivuttautuu lähemmäs kun menen tupakalle. Onneksi kadulla kävelee aina porukkaa, etten jää kaksin sen kanssa. En uskalla enää edes katsoa siihen päin kun inhottaa...jos kadulla olisi vain minä ja se, en jäisi viivyttelemään hetkeksikään. Kung fu-maikkamme Andrew lupasi pelotella sitä vielä tänään.

Sick and tired

Todella kipeänä. En jaksanut edes kuvitella nousevani tänään sängystä ja matkustavani kolmella metrolla tunnin koululle tehdäkseni sen kokeen.

Soley olisi vienyt minut tänään lääkäriin hengitysvaikeuksien vuoksi, mutta en vielä mennyt. Huomenna sitten jos tämä happi ei rupea kulkemaan. Kuume on tällä hetkellä maissa, mutta korvia ja rintaa pistää.

Kurjaa sairastaa yksin kattohuoneessa. :( Kämppikset koputtavat vähän väliä oveen ja tarjoavat teetä ja hunajaa tai appelsiinimehua. Ihania, mutta en ole tottunut ottamaan sellaista apua vastaan ja lähinnä nolottaa maata raatona täällä.

Tupakalle en onneksi pääse, sillä en jaksa kiivetä rappusia.

Voihan jehna minkä teki.

Sniif, tuh ja köh

Espanjalainen flunssapöpö on viimein onnistunut hyppäämään myös minuun. Se varmaankin vaani jossain metrotunnelin kaiteessa tai ovenkahvassa ja loikkasi heti tilaisuuden tullen kimppuuni. Nuhainen olen ollut jo viikon, mutta nyt on ihan kunnolla kuumeinen olo kuussatasesta särkylääkkeestä huolimatta. Nappasin sen jotta selviytyisin tämän päiväisestä midterm-kokeesta, mutta ei se hirveästi sumeita aivojani kirkastanut. Vastasin viiteenkymmeneen monivalintakysymykseen ihan arviolta...auts. Täytyy toivoa parasta mutta enimmäkseen pelätä pahinta.

Huomenna odottaa seuraava koe ja aion mennä sisukkaasti tekemään sen oli kunto mikä tahansa. Nyt on sen verran heikko olo, etten jaksa kiivetä edes rappusia... mutta jos tämä lepäämällä alkaisi helpottaa. Kotitehtävätkin on pakko vääntää vaikka olisinkin kuinka sairas, joten ei tässä lomailemaan voi alkaa. Hemmetin kylmyys. Ja hemmetin miljoona flunssaista madridilaista joilta tämän taudin sain. On tässä tosin se hyvä puoli, että voin tarpeen tullen lämmitellä jäisiä sormiani vain siirtämällä kämmenen kuumeiselle otsalleni! Tuh.

Kuukaudessa sitä huomaa omaksuneensa maan tavat. Olen oppinut kokkaamaan kaasulla, kuivattamaan pyykkini keittiön ikkunasta kulkevalla narulla tuolla kattojen välissä, antamaan kättelyn sijasta poskisuudelmia, kysymään aina yhtä ärsyttävän que tal- tai how are u-kysymyksen tavattaessa, juoksemaan katujen yli autojonojen välistä ja päin punaisia valoja sekä monet muut hyvin arkiset Espanjan tavat. MUTTA. On myös asioita joita ei vain meinaa hyväksyä todellisiksi. Tässä pari esimerkkiä.

A) Täällä ei kierrätetä. Kaikki roskat lasipulloista metallitölkkeihin, paperiin ja omenan kuoriin tungetaan samaan roskapussiin. Espanjassa ei ole palautuspulloja - kaikki pullot ja juomatölkit menevät roskiin. Tämä on mielestäni aivan järkyttävää ja tunnen piston mielessäni kuin vain mietinkin sitä jätekasaa minkä tämäkin maa tuottaa...ja sitten me pienet suomalaiset yritämme kierrättää. Pelkästään Madridissa on enemmän ihmisiä kuin Suomessa jos huomioidaan kaikki alueet. Niih.

B) Täällä asiakaspalvelija ei ole asiakasta varten. Suomessa olemme tottuneet ystävälliseen asiakaspalveluun ja se on perusoletus. Espanjalainen myyjä ei katso silmiin, ei tervehdi, ei mitään. Hän pakkaa ostamasi kengät kassiin ja viskaa sen tiskin yli sinulle. Ensin luulin että myyjillä on vain pahoja päiviä. Sitten opin että paha päivä on ihan samanlainen kuin hyvä päivä. Et voi myöskään kysyä neuvoa myyjältä, sillä tämä käskee sinun etsiä itse oikean koon tai tuotteen.

Totta kai täällä on sitten myös sellaista ihanuutta, mitä meillä Suomessa ei. Varsin viehättävää on esimerkiksi paikallisten miesten osoittama huomio naisilleen. Espanjalainen mies ostaa töistä kotiin mennessään kukkakioskista kauniin kimpun kotiinvietäväksi ja viikonloppuisin pariskunnat valitsevat kukat monesti yhdessä. Kauppojen kassoilla myydään isoja punaisia sydämenmuotoisia Te quiero-tikkareita ja miehet eivät ujostele ostaa niitäkään! :)

Puuh. Nyt pitää levätä. Leikin äsken Danielin kanssa ja se kävi voimilleni.

Kyllä, jokaisella suomalaisella on roskakori laukussaan

Tosi mukava kun anonyymilukijat ovat alkaneet ilmoittautua! Hyvä tietää, että näitä minun juttuja lukee muutkin kuin kaverit ja tutut. :)

Tänään oli hauska päivä. Ensin heti aamusta olin myöhästyä tunnilta, mutta kiitos pikaspurttini metrotunneleissa ja Madridin kaduilla ehdin kuin ehdinkin paikalle. Treenaan maanantaisin ja keskiviikkoisin espanjan taitojani kielikurssilla. Tänään rohkaisin itseäni ja vedin muutaman ässäkortin hihasta muistellessani lukiossa oppimiani espanjan lauseita. Opettajan kehujen jälkeen olin niin innoissani, etten ajatellut kovin pitkälle kun meidän piti esitellä espanjaksi laukkujemme sisältöä. Lausuin tyytyväisenä "Hay un papelera en mi bolsa!" Opettaja hihitti omituisesti. Mietin mikä meni pieleen... Opettaja meni pöytänsä luo, nosti laukkuaan ja roskakoria ja sanoi "I think your bag is too small for trash can" Ups. Multa meni tohkeissani sekaisin papel ja papelera. Ensimmäinen tarkoittaa paperia, jota minulla oli laukussani, ja jälkimmäinen taas roskakoria. No, tekevälle sattuu. :D

Iltapäivällä opiskeltiin taas Espanjan historiaa ja Rubén, joka yleensä jakaa minulle tappouhkauksia oikein kiitti minua tällä kertaa tunnin jälkeen. Kyllä! Tosin syy oli se, että tämä oli ensimmäinen tunti kun en kysynyt kertaakaan joko saa mennä kotiin. Saavutus sekin! Nyt mulla on tiukka alkuviikko, sillä huomenna ja keskiviikkona on kokeet, minun pitää kirjoittaa taas neljä tiivistelmää ennen keskiviikkoa ja torstaiksi on kirjallisuusessee ja esitelmä. Vau. Plus espanjanläksyt. Huoh.

Ilouutinen oli se, että meidän pitää valita yksi oma suosikki kotimaidemme kuuluisista runoilijoista ja lausua joku tämän runo huhtikuussa pidettävässä tilaisuudessa. Valinta oli kovin helppo, sillä pidän kahdesta runoilijasta ja vain toinen on suomalainen - Eino Leino. Pääsen lausumaan Leinoa koko koulullemme! Eikä kukaan ymmärrä sanaakaan, mutta tilaisuuden tarkoitus onkin kuulla runoja eri kielillä. Odotan innolla! :)

Buenos dias

Tämä mönkiäinen kaivautui juuri peittokasan alta ja heräsi eloon. Pakon edessä ihminen muuten keksii vaikka mitä konsteja. Olen palellut ja ollut tosi nuhainen viime päivinä ja syyksi epäilen tätä hyytävää kylmyyttä ja jatkuvaa sadetta. Keksin konstin pitää itseni edes vähän lämpimänä: nukun läppäri peiton alla! Sehän käy tosi kuumana kun se on päällä ja lämmittää niin hyvin että jalkaani jäi iso punainen jälki. Great!

Espanjan suuri yökerho Kapital oli ehdottomasti hieno paikka, painii raskaassa sarjassa siihen nähden minkä kokoisiin baareihin olen tottunut. Go go tytöt tanssivat korokkeilla ja ihmisiä oli ihan kammottavan paljon, niin paljon että pelkkään narikkaan sai jonottaa puolisen tuntia. Sisäänpääsy on clubien tyyliin kallis, mutta lippua vastaan saa yhden drinkin joten tilanne ei ole niin paha. Tykkäsin kyllä, mutta tällaista ahdasmielistä suomalaisneitoa ei miellyttänyt se että tanssilattialla tunnuit olevan julkista riistaa. Viisi karvaista käpälää kokeilee heti röyhkeästi anatomiaasi ja jos pakenet, tulee tilalle kuusi karvaista kämmentä plus yksi hinkuttaja kaupan päälle. Jaiks.

Mutta kivaa oli! Niin kivaa että tämä päivä menikin nukkuessa ja syödessä. Siitä puheen ollen eilen sattui hauska juttu metrossa. Minä ihme kyllä sain kerrankin istumapaikan ja länttäsin tämän leveän takamukseni penkille. Pian metroon hyppää nainen, joka aikoo istua viereeni. Vaan eipäs istukaan, sillä tällä tädillä on niin mahtava takamus ettei se mahdu kahdenistuttavaan penkkiin viereeni! Ja miten reagoi nainen, häpeääkö hän kuollakseen? Ehei, hän purskahtaa ihanaan nauruun ja alkaa selittää minulle innoissaan jotain josta en ymmärrä sanaakaan. Minä olisin totta puhuakseni kuollut häpeään, koska en pysty suhtautumaan itseeni samalla huumorilla kuin tämä täti. Pisteet hänelle!

Midtermit ovat varmasti siestan ohella paholaisen keksintö. Meillä alkaa nämä välikokeet ensi viikolla...ainoa ilo on se, ettei loppukokeeseen tarvi sitten lukea niin paljon, mutta ei se tieto nyt vielä paljon lämmitä.

Että mulla tulee ikävä omia possujani kun naapurin kissa naukuu yhtä kiukkuisesti kuin Elvis tuolla oman ovensa takana. :(

Mielenosoitus & Buen provecho!

Täältä voi ostaa näin suloisia valmiita drinkkejä kaupasta, ihania! Hintaa tuollaisella vajaan kolmen desin pullolla on kaksi euroa. Täksi illaksi valikoitui Love on the beach ja tietty Cosmo. Plus mojito-pullo.

Olin menossa aamupäivällä kiltisti keskustan kauppaan, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kamalaa älämölöä ja sireenien ulvontaa. Mietin hetken ovatko terroristit hyökänneet Sol-aukiolle vai näytetäänkö jossain jalkapalloa screeniltä?? No ei sinne päinkään! Muutama tuhat espanjalaistahan siellä vain pitikin mielenosoitusta ja mekastus oli korvia huumaavaa. Koko Sol oli tukkeessa kun poliisit piirittivät mielenosoittajia ja turistit kuvasivat tätä sirkusta. Minä mukaan lukien! Luulen kuitenkin että tämä oli vielä melko pieni mellakka täällä. Eikä minulle selvinnyt minkä puolesta nämä ihmiset metuavat. En saanut ladattua videota blogiin, joten joudutte nyt kuvittelemaan tuon kaiken melun ja hässäkän tästä kuvasta:


Tämän lisäksi olen tänään ehtinyt kokkaamaan maailman näppärintä ja parasta ruokaa. Kun saavuin Espanjaan, en päässyt ensimmäiseen kahteen viikkoon laittamaan ruokaa. Seuraavalla viikolla lähinnä ihmettelin mitä kokkaisin, kun en löytänyt kaupasta kaikkea sitä, mitä olen Suomessa tottunut laittamaan. Nyt osaan jo kehitellä läheisen Lidlin valikoimista ties mitä herkkuja, kuten tätä risottoa. Tarvitset 300g maustamatonta kanaa, maissia, paprikaa, herkkusieniä, tomaattimurskaa ja sellaista ruokakerman tapaista mutta kiinteää sekoitetta ja riisiä. Nämä kaikki sekaisin ja voilá! On muuten melko buenoa safkaa ja siitä syö nelisen päivää yksi tirppana.


Ja tältä se näyttää valmiina.


Jep, innostuin tänään vähän kuvailemaan. Noissa miljoonan rappusen portaissa on muuten kaksi ältsin hyvää puolta. Mulla on tippunu housukoko varmaan yhdellä tai kahdella numerolla ja kaikki turha tupakointi on karsiutunut pois. :) Meidän musta lammas oli kantanut viime yönä kamansa ulos ja tänään tulee kuulemma joku saksalainen mimmi katsomaan tuota naapurihuonettani. Minulla on nykyään myös tärkeä tehtävä täällä - autan Soleyta englanninopiskelussa. Daniel on virallinen ope ja minä olen kotiläksy. :D Eli Dani siis keksii aina uuden keskustelunaiheen, josta Soleyn pitää yrittää puhua kanssani englanniksi kymmenisen minuuttia. Olen mielelläni avuksi, sillä nämä kaikki opettavat minulle lisää espanjaa koko ajan.

Tänään on ne kauan odotetut bileet, jos vain saan electronini toimimaan... Mekko, kynnet, kengät ja juomat on joten kortin on parasta alkaa pelata!

Vp

Vapaapäivän kunniaksi siemaisin viime yönä perinteiset kahdentoista tunnin unet ja lähdin sitten taas kerran kohti Ikeaa ja La Gavian ostoskeskusta. Kävin ostamassa petauspatjan näiden jousien päälle, mutta ei siitä hirveästi tunnu nyt olevan apua kun asensin sen paikalleen. Onpahan kuitenkin olemassa.

Sain reissulla kuitenkin impulsiivisen idean leikkauttaa hiukseni! La Gavia on tuhottoman iso paikka ja täynnä kaikkea kynsistudiosta lelu-, eläin- ja vaatekauppoihin, sekä kampaamoihin. Ei muuta kun jonoon vaan ja kaapu ylle. Pian pyylevä täti tuli hakemaan minua pesupaikalle ja möyhi ihanasti päätäni, kunnes ohjasi minut kampaajan eteen. Siinähän se ongelma sitten paljastuikin heti: kukaan ei puhu englantia. Olin kuvitellut että joku ymmärtäisi minua, mutta ehei. Ei auttanut muu kuin alkaa viittoa kovasti ja esittää sormilla saksia...voi hyvä luoja. Ylläri olikin iloinen kun kampaaja onnistui loihtimaan minulle uuden melko lyhyen mallin. Tähän alkaa tottua jo. :)

Tämän jälkeen palasin kotiin ja aloitin siivousurakan. Toisin sanoen keräsin matostani roskat ja pesin lattian. :D Luvattoman helppoa siivousta! Illan ohjelmassa on hiustenvärjäys ja kouluhommien viimeistelyä. Huomenna mennään nimittäin puolalaisten ystävieni kanssa Espanjan suurimpaan yökerhoon koluamaan kaikki seitsemän kerrosta. Mojito-pullo on jo valmiina (maksaa muuten alle viisi euroa!) sekä tekokynnet ja korkkarit ja hame! Miljoonakaupungissa asumisessa on se hyvä puoli, että saa pukeutua ja laittautua ihan huolella eikä kukaan ihmettele.

Päivän erikoisuus: Täällä ihmiset säilyttävät fillarit yleensä sisällä. Meidänkin pojat kantavat maastopyöränsä tänne viidenteen kerrokseen asti ja tuolla ne pyörät ovat olkkarissa kaiken seassa.

How to make money in Madrid

Tulin tänään siihen tulokseen, että jokaisella pitäisi olla kämppiksenä yksi Andrew. Hän on ihan mielettömän hyvä tyyppi! En ole tavannut toista yhtä hyväntuulista ja rentoa ihmistä. Andrew on myös suloisen liikuttava symppis. Esimerkiksi tänään kun maksoin vuokrani, hän otti setelit käteensä ja esitti kiinalaisen niiauksen ja kummarruksen tapaisen kiitoksen. En edes kiinnittänyt tähän sen kummemmin huomiota, kunnes Andrew sanoi tohkeissaan "Oh sorry, I did it again! I just feel so chinese that sometimes I forget that I´m not". ...melkein nauratti. Eihän kukaan voi haluta noin kovasti olla kiinalainen!

Seuraavaksi olin tiskaamassa kun tämä meidän "kiinalainen" saapui keittiöön puhumaan englantia - Andrewn lempijuttu heti kiinalaisuuden jälkeen. Opetin häntä sanomaan "I´m washing my dishes", jonka jälkeen hän paineli innokkaasti olohuoneeseen kysymään jokaiselta englanniksi josko näiden tarvitsisi tiskata. :D Uskomaton kaveri.

Tänään ajattelin esitellä teille hieman Madridin vaihtoehtoista elinkeinoelämää, sillä olen huomannut että ihmiset ovat keksineet täällä hyviä vaihtoehtoja työnteolle. Toimeentulon voi selkeästikin tienata monella tapaa. Espanjan tyyliin tietty. Tässä top 5.

1. Varasta

Suosituin ja nopein keino ansaita rahaa. Madrid pitää neljättä sijaa listalla maailman lomakohteista, joissa taskuvarkaat iskevät useimmiten. (Ensimmäinen sija on muuten Barcelonalla, hyvä espanjalaiset!) Madridilainen taskuvaras on ääntä nopeampi ja huomaat hänen vierailunsa vasta reilusti sen jälkeen kun rosvo on pötkinyt pakoon. Etenkin metrossa ja metropysäkeillä kannattaa pitää laukkua aina etupuolella. Minulta ei ole vielä viety mitään. Onneksi.

2. Soita tai laula

Madrid on aina tulvillaan jos jonkinmoista trubaduuria. Metrotunnelit täyttyvät jo aamusta musikanteista, jotka esittelevät mitä erinäisempiä musiikillisia taitojaan ja toivovat näin tienaavansa rahaa. On viulustia, kitaristia, triangelinsoittajaa, huilunsoittajaa, harpunsoittajaa ja ties mitä soittajaa. Joskus ne tunkevat metroonkin mölyämään. Et tarvitse kummoista musiikinlahjaa kun kelpaat jo katusoittajaksi, tämän olen huomannut ja kuullut totisesti. Joskus taustanauha äläköi kovempaa kuin itse trubaduuri. Ja ihmiset (turistit) todella antavat näille rahaa.

3. Friikkisirkus

Jos sinulla on vamma, laita se näytille ja kerää katsojilta rahaa. Tämä on mielestäni lähes kurjin konsti, mutta melko käytetty. Eri tavoin vammaiset ihmiset menevät keskustaan ja asettuvat johonkin kulmaan esittelemään vääntynyttä jalkaansa, puuttuvaa kättänsä, leuassa kasvavaa korvaansa tai kasvaimen peittämiä kasvojaan. Tämä on todella todella kurjaa, mutta ihmiset maksavat...

4. Muutu patsaaksi

Madridin keskustassa jokaisella elävällä patsaalla on oma paikkansa ja siitä heidät voi löytää töröttämästä aamusta iltaan. Jutun ideana on siis se, että ihminen tekeytyy paikalleen patsaaksi ja pysyy ihan käsittämättömällä tavalla tismalleen liikkumatta. Puerta del Solilta löytää Toy Story-hahmon ja Starwars-karvaolion sekä kultaisen vartijapatsaan ja hiekkaukon. En jaksanut käydä kuvaamassa niitä, sillä minun olisi pitänyt luopua vähintään yhdestä sentistä.

5. Kerjää

Aina voi tietysti valita tämän konstin. Esimerkiksi tässä minun kotikadulla liikkuu joka päivä mies joka pukeutuu mahdollisimman huonosti ja kulkee ympyrää mutisten kaikille "en ole syönyt viikkoon, annan euro leipään". Jos muutama ihminen antaa, kaveri painelee läheiseen pubiin oluelle. Näppärää ja helppoa. Luulen että tämä mies asuu jossain tässä ihan naapurustossani ja on vain keksinyt hyvän konstin tienata kaljarahat turistien hyväuskoisuudella.


Mulla on jo viikonloppu, jes! :)

Kämppikset

Olen soluttautunut oikein hyvin uuteen kotiini. Huoneeseeni tullessa tunnen olevani kotona ja erityisesti tykkään kämppiksistäni. Haluan ehdottomasti kertoa teille heistä hieman lisäinfoa nyt kun alan tuntea nämä ihmiset paremmin! :)

Aloitetaan siitä poissaolevasta, asunnon omistavan veljesparin toisesta osapuolesta. Steven ja hänen veljensä ovat kotoisin Argentiinasta, näyttävät tismalleen samalta pitkine kiharine hiuksineen ja iloisine kasvoineen. Molemmat käyttävät taiteilijanimeä ja Steven onkin itse asiassa tällä hetkellä Kiinassa tekemässä roolin lyhyeen elokuvaan jonkun Kill Bill-näyttelijän kanssa (tämän kuulen usein, lienee tärkein yksityiskohta). Luulen kyseessä olevan joku taistelupätkä. Hän palaa luoksemme huhtikuussa.

Andrew, toinen vellos. Ehdottomasti yksi maailman hassuimmista ja ihanimmista ihmisistä! Hänen ruokavalionsa koostuu mitä erikoisemmista yhdistelmistä ja hänen hyllystään voikin löytää kaikkea inkivääristä auringonkukansiemeniin ja munakoisoihin. Hän syö viikon samalta lautaselta ja tiskaa sen sunnuntaisin. Käyttää haarukan sijasta syömäpuikkoja, koska tuntee olevansa sisäisesti kiinalainen. Puhuu myös kiinaa mielellään. Auttaa innokkaasti minua espanjan läksyissä, vaikka ei itsekään osaa espanjan kielioppia. Minä opetan hänelle lisää englantia koko ajan. Hän on meidän kung fu-maikka ja opettaa täällä töikseen viikonloppuisin. Sanoin eilen että sepä hyvä, me ollaan turvassa täällä vaikka mikä mörkö tulisi ovesta! Andrew vastasi "no, I don´t fight". Mutta kun kysyin entäs jos mörkö uhkaisi meidän henkeä, vastaus kuului "then I will kill". :D

Daniel, meidän isähahmomme. Nuori kaveri kolumbiasta, mutta selkeästi edellä mainittua aikuismaisempi. Matkustellut vuosia euroopassa ja puhuu täydellistä brittienkkua sekä espanjaa. Auttaa minua espanjan läksyissä ja osaa luojan kiitos myös kieliopin... Danielin saattaa löytää olohuoneesta kuvaamassa esimerkiksi paprikoita lasipurkissa, sillä hän opiskelee valokuvausta ja kuvaa töikseen muotilehtiin ynnä muihin. Laulaa mielellään kovaan ääneen. Jos minun tarvitsee ikinä tietää jokin seikka liittyen Espanjaan, Madridiin tai tähän asuntoon - käännyn vain Danielin puoleen. Loistotyyppi, hyviä ja luovia keskusteluja.

Soleyla, nuori nainen myöskin Argentiinasta. Täysin kahju tapaus hyvällä tapaa, hän ärisee ja pomppii ja sinkoilee sinne tänne. En enää edes ylläty kun koulusta tullessani nään Soleyn leikkimässä koiraa Danielin kanssa. He kokevat muuten olevansa sisaruksia. Meidän ekologiavastaava, huolehtii ettei vettä käytetä liikaa eikä valot pala turhaan. Lupaan päivittäin ryhdistäytyä näiden molempien asioiden suhteen... Minulla ja Soleylla ei valitettavasti ole kunnolla yhteistä kieltä, sillä hän puhuu englantia vain pari sanaa ja minä espanjaa vain pari sanaa. Voimme kommunikoida kaiken tarpeellisen mutta kunnon juttelua emme saa aikaiseksi ilman tulkkia. Ehkä tilanne vielä muuttuu tässä kevään mittaan.

Tyttö koreasta, nimeä en muista vaikka kirjoittaisin sen käteeni. Hän on ikäiseni, todella kiltti ja mukava. Meidän talousvastaava, opetti minulle kaikki kotiaskareet kaasulieden käytöstä vessan pesuun. Tiskaa ja puunaa mielellään. Opiskelee kuumeisesti kaikki illat valmistautuessaan yliopiston pääsykokeisiin. Hän puhuu espanjaa ja auttavasti englantia. Hän oli se, joka ekana päivänä lähti mukaani Ikeaan. Antoi huoneensa minulle kun alkuperäinen ei vapautunutkaan ja muutti itse pelkällä verholla eristettyyn koloon, joten poden pieniä tunnon tuskia hänen suhteensa...mutta en silti halua muuttaa verhon taakse.

Viimeisenä on tietysti vielä tämä meidän pössyttelijämme, Alicia, mutta hänestä en oikein pidä. Varmaan sen negatiivisen kuvan perusteella minkä sain hänestä etukäteen ja jonka hän on parissa päivässä todistanut aivan oikeaksi. Toivottavasti hän löytää pian uuden asunnon.

Tällaisten kamujen kanssa minä täällä yöni vietän ja hauskaa on ollut. :) Varsinkin nyt kun olen oppinut tuntemaan heitä paremmin. Suurempia ongelmia ei asunnon jakamisessa viiden ihmisen kesken ole, kun asiat on organisoitu hyvin. Minimaalinen kylpyhuonekaan ei useimmiten ole varattu kun sitä haluaa käyttää ja esim. ruuhka-aikaan aamuisin porrastamme kylppärin käyttöä heräämällä hieman eri aikoihin. Toimii. Monesti kun olen jo nukkumassa ovelta kuuluu Danin kysymys "Josefiiiin, what time u are waking up tomorrow?" Se mikä tällaisessa jaetussa kämpässä joskus tympii on se ettet koskaan ole yksin. Aina joku on kotona ja monesti useampikin henkilö. Et voi edes syödä tai juoda mitään niin että toiset eivät tietäisi siitä.

Kuulin että Suomessa mättää räntää. Täytyy sanoa että meillä taas paistaa aurinko ja kaupungilla pärjää edelleen ilman takkia ja sateenvarjoa. Huomenna viimeinen rutistus ja sitten alkaa viikonloppu!

Black sheep came home

Perheen musta lammas on palannut yöllä kotiin ja köhii nyt huoneessaan viimeisiä pilven jämiä ulos keuhkoistaan. Minut otettiin asumaan tänne tämän tytön tilalle, vuokrasin alunperin hänen huoneensa joka muistutti erehdyttävästi pilveltä haisevaa kaatopaikkaa. Jotenkin kummallisesti tyttö oli sitten eksynyt Amsterdamiin "lomareissulle" ja aivan vahingossa jumittunut sinne kahdeksi viikoksi. Selitys oli "my flight was canseled and then I just had to wait new one". Niin. Eihän Madridiin varmasti lennetä Hollannista kuin kerran viikossa.

Asia on sinänsä aivan sama minulle, sillä sain paremman ja raittiin huoneen sen kaasukammion sijasta, mutta tyttö on ongelma näille asunnon vanhoille asukeille. Tiettävästi tästä neitokaisesta on yritetty päästä jo pitemmän aikaa eroon ja nyt hänellä on häätöukaasi päällä - kuukauden sisään hänet savustetaan ulos (ellei hän tietty ehdi savustaa meitä hengiltä ennen sitä). Tunnelma on pikkuisen kireä ja tiukkaa keskustelua käydään vähän väliä olohuoneessa. Minä opiskelen kiltisti omassa huoneessani ja pysyn erossa tästä välien selvittelystä.

Täällä sisällä on kyllä uskomattoman kylmä! Ulkona tuntuu miltei lämpimämmältä usein. Aamuisin herään tutisevana ja jääpuikot nenästä roikkuen. Nyt olen pukeutunut kaikkiin mahdollisiin vaatteisiin ja kietonut itseni kääröksi huovan sisään, mutta palelen vieläkin. Hyvä esimerkki on myös se, kun huomasin nestemäisen suihkuvaahdon muuttuneen (=jäätyneen) lähes kiinteäksi kylpyhuoneen lattianrajassa... Kivilattiat, seinät ja katot ja tiivistämättömät ikkunat ovat jotain aivan uutta minulle. Jos kehtaisin, ostaisin sellaisen sähkölämmittimen mitä täällä yleensä talvisin käytetään sisällä. Sellaista virallista lämmitystä kuin meillä Suomessa ei Espanjassa ole. Tulisi äkkiä jo kesä! Nämä nauravat minulle kun nenäni muuttuu punaiseksi sisätiloissakin. Pirulaiset.

Olen edelleen niiden samojen esseiden kimpuissa. Puuh. Ainakin tässä preppaantuu englanti kovaa tahtia. Olen kauhukseni huomannut pahoja vaikutteita kielessäni, kun puhun 95% ajasta englantia, 2% espanjaa ja vain kolmisen prosenttia suomea. Joissakin suomenkielisissä sähköposteissani on ihan ihmeellisiä sanoja tai sanajärjestyksiä. Tätä blogia kirjoittaessani keskityn paremmin enkä tee samanlaisia mokia. Olen aina ollut altis esimerkiksi murrevaikutuksille ja nyt nähtävästi muiden kielien vaikutuksille.

Nykyään en myöskään enää tietoisesti "käännä kieltä" päässäni. Alkuun kouluun lähtiessäni huokaisin syvään ja mietin että nyt sitten mennään englannilla. Sittemmin olen sisäistänyt ajatuksen että tässähän mennään koko ajan englannilla! Ahaa! Monesti huomaan myös ajattelevani päässäni englanniksi, koska sillä kielellä minun täytyy ilmaista mahdollinen asiani. Hienoa kehitystä, ennen nääs pelkäsin kamalasti puhua vieraalla kielellä, se oli kammottavan noloa.

Tässä näkymä kattoikkunastani. Itse en siis näe tätä, sillä ikkuna sojottaa suoraan kohti taivasta, mutta kun kameran työntää ulos näyttää tältä. Ollaan näköjään muiden kattojen yläpuolella.

Kill Josefina vol2.

Nyt se on sitten saatu, viimeinen tappouhkaus. Tottakai minun piti mennä kokeilemaan onneani ja vilkaista mitä uutisia Maikkarin etusivulla on. Kesken tunnin. Yhtäkkiä takaani kuului tyynen rauhallinen toteamus "Josefina, I will kill you". Ups. Tämä oli siis se samainen opettaja, joka uhkasi jo aiemmin tappaa minut jos menen Facebookiin tunnilla. Näköjään se ukaasi koski myös muita nettisivuja. Seuraavalla tunnilla istunkin sitten opettajan valvovan silmän alla. Tulee jotenkin kummallisesti yläaste mieleen...

Tänään kävin koulun jälkeen siellä La Gavian ostosparatiisissa. Voi härregyd miten iso ja ihana paikka! Kulutin puolitoista tuntia ihan vain katselemalla, en edes ostanut mitään (ihme). Siitä puheen ollen: raha on täällä vähän sellainen puheenaihe, jota ei kannata ottaa esille. Olen oppinut pitämään pääni kiinni siitä kuinka paljon meille suomalaisille maksetaan apurahoja ja Kelan tukia.

Monet ulkomaalaiset opiskelijat tulevat tänne 500€ taskussaan ja aikovat elää sillä koko kevään. He eivät saa puoliakaan siitä mitä meille poroporvareille suomalaisille annetaan. Monien mielestä olen rikas, kun pystyn käyttämään viisikymppiä Ikeaan tai maksamaan itseni sisään clubille joka maksaa 15€. Sitä he eivät ymmärrä, että Suomessa opiskelija on ravintoketjun pohjalla, elää makaronilla ja ketsupilla. Espanjan hintataso esim. ruoan suhteen tuntuu minusta todella edulliselta, kun voin ostaa vaikkapa kilon kanaa vain kolmella eurolla. Sillä saa Suomessa korkeintaan 300g! Olen kertonut kyllä vuolaasti kaikille että Suomi on tosi kallis maa elää ja sen vuoksi saamme enemmän rahaa. En halua olla minkään pohatan maineessa.

Kokkasin tänään muuten ensimmäisen kerran kaasulla! Se oli jännittävää, pelkäsin räjäyttäväni koko kämpän ilmaan. Eka kerta oli vähän hakemista kaasun tarpeen suhteen ja sain spagetit vuorotellen lämpiämään vedessä ja vuorotellen kiehumaan. Jes, opin taas uutta! Nyt olisi ohjelmassa neljä esseetä Espanjan kulttuurihistoriasta. Nam. Voin kertoa että Kyamkiin palatessani kirjoitan mieluusti esseitä - suomen kielellä se on NIIN paljon helpompaa. Yllättävän paljon meillä teetetään kotitehtäviä verrattuna siihen mihin olen Suomessa tottunut. Johtuuko se siitä että olen täällä yliopistossa? En tiedä.

Iso osa ihmisistä ei muuten tajua mikä meidän amk on, koska sellaisia ei juuri maailmalla ole. Moni vaihtari on myös minua nuorempi, koska he aloittavat yliopistot aiemmin kuin me Suomessa. Tämä taas johtuu siitä että he menevät kouluun jo 6-vuotiaina. Sitä ennen esim. espanjalaiset lapset käyvät 3-vuotiaasta asti eskaria, mikä on mielestäni vähän surullista. Harmittaa nähdä metrossa yksin matkustavia taaperoita tekemässä läksyjä pienellä pureskellulla lyijykynällä. :( Tosin täällä siihen on totuttu, se on heille aivan yhtä normaalia kuin esim. päiväkoti meille.

Lopuksi vuorossa päivän lyhyt Spain Fact File!

- Espanjalaiset kuivattavat pyykit ikkunasta ulos kulkevalla narulla. Vaatteet ripustetaan narulle roikkumalla puoliksi ulos ikkunasta ja narua liikutetaan vetämällä toisesta narusta. Tästä syystä minä ostin tänne asuntoon pienen kuivaustelineen...Se maksoi huikeat neljä euroa ja nämä rupesivat jakamaan kustannuksia. Öhöm, en ottanut euroja vastaan.

- Espanjalainen koiranulkoilutus tapahtuu näin: lähde kävelemään kaduille ja anna koiran juosta vapaana missä tahtoo. Ihme kyllä koirat eivät karkaa muutamaa kadun kulmaa kauemmas tai jää auton alle.

- Yleisistä vessoista Espanjassa et löydä käsipaperia. Etkä puhallinta. En tiedä mihin kädet on tarkotus kuivata, joten olen siirtynyt ravistelutekniikkaan.