keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Kämppikset

Olen soluttautunut oikein hyvin uuteen kotiini. Huoneeseeni tullessa tunnen olevani kotona ja erityisesti tykkään kämppiksistäni. Haluan ehdottomasti kertoa teille heistä hieman lisäinfoa nyt kun alan tuntea nämä ihmiset paremmin! :)

Aloitetaan siitä poissaolevasta, asunnon omistavan veljesparin toisesta osapuolesta. Steven ja hänen veljensä ovat kotoisin Argentiinasta, näyttävät tismalleen samalta pitkine kiharine hiuksineen ja iloisine kasvoineen. Molemmat käyttävät taiteilijanimeä ja Steven onkin itse asiassa tällä hetkellä Kiinassa tekemässä roolin lyhyeen elokuvaan jonkun Kill Bill-näyttelijän kanssa (tämän kuulen usein, lienee tärkein yksityiskohta). Luulen kyseessä olevan joku taistelupätkä. Hän palaa luoksemme huhtikuussa.

Andrew, toinen vellos. Ehdottomasti yksi maailman hassuimmista ja ihanimmista ihmisistä! Hänen ruokavalionsa koostuu mitä erikoisemmista yhdistelmistä ja hänen hyllystään voikin löytää kaikkea inkivääristä auringonkukansiemeniin ja munakoisoihin. Hän syö viikon samalta lautaselta ja tiskaa sen sunnuntaisin. Käyttää haarukan sijasta syömäpuikkoja, koska tuntee olevansa sisäisesti kiinalainen. Puhuu myös kiinaa mielellään. Auttaa innokkaasti minua espanjan läksyissä, vaikka ei itsekään osaa espanjan kielioppia. Minä opetan hänelle lisää englantia koko ajan. Hän on meidän kung fu-maikka ja opettaa täällä töikseen viikonloppuisin. Sanoin eilen että sepä hyvä, me ollaan turvassa täällä vaikka mikä mörkö tulisi ovesta! Andrew vastasi "no, I don´t fight". Mutta kun kysyin entäs jos mörkö uhkaisi meidän henkeä, vastaus kuului "then I will kill". :D

Daniel, meidän isähahmomme. Nuori kaveri kolumbiasta, mutta selkeästi edellä mainittua aikuismaisempi. Matkustellut vuosia euroopassa ja puhuu täydellistä brittienkkua sekä espanjaa. Auttaa minua espanjan läksyissä ja osaa luojan kiitos myös kieliopin... Danielin saattaa löytää olohuoneesta kuvaamassa esimerkiksi paprikoita lasipurkissa, sillä hän opiskelee valokuvausta ja kuvaa töikseen muotilehtiin ynnä muihin. Laulaa mielellään kovaan ääneen. Jos minun tarvitsee ikinä tietää jokin seikka liittyen Espanjaan, Madridiin tai tähän asuntoon - käännyn vain Danielin puoleen. Loistotyyppi, hyviä ja luovia keskusteluja.

Soleyla, nuori nainen myöskin Argentiinasta. Täysin kahju tapaus hyvällä tapaa, hän ärisee ja pomppii ja sinkoilee sinne tänne. En enää edes ylläty kun koulusta tullessani nään Soleyn leikkimässä koiraa Danielin kanssa. He kokevat muuten olevansa sisaruksia. Meidän ekologiavastaava, huolehtii ettei vettä käytetä liikaa eikä valot pala turhaan. Lupaan päivittäin ryhdistäytyä näiden molempien asioiden suhteen... Minulla ja Soleylla ei valitettavasti ole kunnolla yhteistä kieltä, sillä hän puhuu englantia vain pari sanaa ja minä espanjaa vain pari sanaa. Voimme kommunikoida kaiken tarpeellisen mutta kunnon juttelua emme saa aikaiseksi ilman tulkkia. Ehkä tilanne vielä muuttuu tässä kevään mittaan.

Tyttö koreasta, nimeä en muista vaikka kirjoittaisin sen käteeni. Hän on ikäiseni, todella kiltti ja mukava. Meidän talousvastaava, opetti minulle kaikki kotiaskareet kaasulieden käytöstä vessan pesuun. Tiskaa ja puunaa mielellään. Opiskelee kuumeisesti kaikki illat valmistautuessaan yliopiston pääsykokeisiin. Hän puhuu espanjaa ja auttavasti englantia. Hän oli se, joka ekana päivänä lähti mukaani Ikeaan. Antoi huoneensa minulle kun alkuperäinen ei vapautunutkaan ja muutti itse pelkällä verholla eristettyyn koloon, joten poden pieniä tunnon tuskia hänen suhteensa...mutta en silti halua muuttaa verhon taakse.

Viimeisenä on tietysti vielä tämä meidän pössyttelijämme, Alicia, mutta hänestä en oikein pidä. Varmaan sen negatiivisen kuvan perusteella minkä sain hänestä etukäteen ja jonka hän on parissa päivässä todistanut aivan oikeaksi. Toivottavasti hän löytää pian uuden asunnon.

Tällaisten kamujen kanssa minä täällä yöni vietän ja hauskaa on ollut. :) Varsinkin nyt kun olen oppinut tuntemaan heitä paremmin. Suurempia ongelmia ei asunnon jakamisessa viiden ihmisen kesken ole, kun asiat on organisoitu hyvin. Minimaalinen kylpyhuonekaan ei useimmiten ole varattu kun sitä haluaa käyttää ja esim. ruuhka-aikaan aamuisin porrastamme kylppärin käyttöä heräämällä hieman eri aikoihin. Toimii. Monesti kun olen jo nukkumassa ovelta kuuluu Danin kysymys "Josefiiiin, what time u are waking up tomorrow?" Se mikä tällaisessa jaetussa kämpässä joskus tympii on se ettet koskaan ole yksin. Aina joku on kotona ja monesti useampikin henkilö. Et voi edes syödä tai juoda mitään niin että toiset eivät tietäisi siitä.

Kuulin että Suomessa mättää räntää. Täytyy sanoa että meillä taas paistaa aurinko ja kaupungilla pärjää edelleen ilman takkia ja sateenvarjoa. Huomenna viimeinen rutistus ja sitten alkaa viikonloppu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti