Eilen koulumatkalla kohti Berzosan kampusta meitä kyydisti aivan uusi bussikuski ja meno oli kuin parhaassa romurallissa tai huvipuistossa. Mainittakoon etten pidä kummastakaan...minua pelotti ihan oikeasti, kun kuski painoi tallan pohjaan ja antoi palaa mutkaisella ja mäkisellä osuudella. Siinä teki jo hartaan ateistinkin mieli heittää muutama rukous yläilmoihin kun keikuimme kapeilla rampeilla 130km tuntivauhdissa. No, tällä kertaa bussillinen opiskelijoita selvisi hengissä.
Tiistaisin ja torstaisin opiskelen mm. Pohjois-Amerikan kirjallisuutta, joka on yhtä kiinnostavaa kuin pitsinnypläys. Kirjallisuus sinänsä on yksi lempialueitani, mutta siinä vaiheessa kun analysoimme toista tuntia jotain viiden sivun mittaista englanninkielistä runoa, jopa minua haukotuttaa. Hauskaa tunneilla on ainoastaan se, että joka kerta kun opettaja sanoo "paintings" (puhumme tunneilla myös taiteesta) - minä kuulen "pancakes".
Meistä on nyt tullut korealaisen kämppikseni Eunjin kanssa liittolaisia. Liitto sinetöitiin eilen perunoilla. Eunji on tosi hiljainen ja varovainen, kun minä taas mölyän aina kuin pieni apina ja saisin todellakin opetella varovaisuutta, joten sovimme hienosti yhteen. Tykkään Eunjista, hän on varmaankin asiallisin meistä kaikista. Viime viikon tuo tyttö söi pelkkää merilevää (kyllä, keitti sitä...) ja sipulia, sillä hänellä ei ollut varaa muuhun. Minä tein monesti ruokaa ja tarjosin hänelle, mutta eihän se mitään huolinut. Eilen Eunji kävi kaupassa, marssi tyytyväisenä takaisin ja toi minulle kassillisen perunoita. Höm. Hän halusi lahjoittaa omista vähistään minulle ruokaa, jolloin en edes kehdannut sanoa etten itse asiassa syö perunoita! Damn. Hän on innokas kysymään josko tahdon lähteä kirjastoon tai muualle, sillä hänellä ei taida olla vielä kavereita täällä. Huomenna meillä on yhteinen postireissu tiedossa. :)
Minä olen edelleen ostolakossa, joka meinaa rakoilla koko ajan. Olen silti pitänyt pintani kaikki nämä kolme päivää. En voinut kuitenkaan tänään vastustaa kiusausta, vaan menin keskustaan katselemaan kaikkea. Huom. vain katselemaan. Semana Santa eli pääsiäinen on parin viikon päästä ja joka puolella myydään valtavan suloisia ja ihania pääsiäismunia! On pientä ja kiiltävää ja suurta ja käsintehtyä ja kullattua ja sitä ja tätä. Eniten minua tietysti viehättää Hello Kitty-pääsiäissuklaapakkaukset, suuret Te quiero-suklaamunat ja sydämenmuotoiset suklaarasiat (Siirappi kun on toinen nimeni). Harmi etten saa ostaa mitään. :(
Tämä postaus on jo pitkä kuin ikuisuus, mutta minulla on vielä äärimmäisen salaista kuvamateriaalia. Nyt täytyy vain toivoa, ettei asianomainen eksy blogiini ja näe näitä kuvia. No niin, asiaan. Olen kertonu A:n erikoisista ruokailutottumuksista ja nyt minulla on kuvia tarinoiden tueksi! ;)
Ensin: The lautanen. Jätetty taas kerran olkkariin. Lautasella nähtävissä ylijäämä päivittäisestä kasvismötikästä. Ei selvästikään The lautasen tiskauspäivä.Todistusaineisto 2. Omituiset ruoka-aineet. A syö oikeastaan kaikkea, mitä normaalit ihmiset eivät syö. Tässä ensin epäilyttävät pienet munat, jotka ilmeistyivät jääkaappiin eräänä iltana ja katosivat sitten...onneksi ehdin ikuistaa ne.
Viimeisenä todisteena pullo kananmunan keltuaista (kyllä). Laskin pullot tänään ja niitä on n. 15 jääkaapissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti