sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Home sweet home

Tänään täällä on testattu A:n erinäisiä miekkoja ja sapeleita sekä harjoiteltu itsepuolustusta. Täytyy sanoa että nyt minulla on aika pro opettaja! Kämppikseni ovat myös järjestäneet valokuvaussession maskeineen kaikkineen. Sen siitä saa kun saman katon alle laitetaan yksi valokuvaaja, yksi kung fu-mies ja pari muuta kahelia. Nyt kun meitä asuu näissä hyvin hyvin ahtaissa tiloissa kuusi ihmistä, meininki alkaa olla ajoittain aika villiä...

Onneksi ostin Soleylle sen euron kukan, siitä on nyt saatu iloa tähänkin hetkeen asti. Noin pienellä teolla voi tehdä jonkun erittäin iloiseksi. :) Meinasin nimittäin jättää sen kukkasen ostamatta laiskuuttani. Koska täällä ei tapahdu mitään tavallisesta poikkeavaa, ajattelin laittaa näytille pari kuvaa asunnostamme. Kaikkia varmaan jo ihan syyhyttää päästä näkemään meidän minimaalinen luukkumme. No älkää huoliko, odotuksenne palkitaan nyt!

Tässä näkymä ulko-ovelta. Ensimmäisenä vasemmalla minun huoneeni, jonka ovea ette näe. Oikealla keittiön ovi. Kaapin jälkeen vasemmalla järjestyksessä ensin Katjan, sitten Andrewn ja viimeisenä Eunjin huoneet. Oikealla kylppärin ovi ja siivu olkkaria.

Pieni ja kompakti keittiömme. Tänne mahtuu kerrallaan max. 2 henkilöä. Oikealla ei-näkyvissä ihana kaasuhellamme. Kuvassa voit havaita myös yhden tervystonkista...

Kylppärimme, jonka jaamme todellakin kuuden ihmisen kesken. Homma kuitenkin toimii, sillä jokaisella tytöllä on oma hylly tuossa oikealla ja siivous- ja vessapaperinostovuorot on jaettu. Voin kertoa että sitä paperia muuten kuluu kuuden hengen taloudessa. Nykyään vessa- tai suihkuvuoroa saattaa joutua hieman odottelemaan ja se on kyllä melko ketkua esim. aamuisin kun tietää jo olevansa myöhässä koulusta.

Ja tässä alapuolella viimeisimpänä meidän viihdekeskusemme, olohuone. Täällä tapahtuu kaikki äksöni, tämän pöydän ääressä syömme, juomme, istumme, juttelemme, opiskelemme - elämme. Et ole koskaan yksin, jos istut tämän pöydän luokse. Rappusissa ja sohvan takana poikien fillarit säilöissään. Rappuset vievät parvelle, jossa asustavat Dani ja Soley. Heidän ikkunoistaan voi muuten kiivetä katolle, näkymät ovat aika huikeat! Tänään koko konkkaronkka römysi katolle ja huuteli innoissaan kattoikkunasta minua hereille...voi herranjestas näiden lapsukaisten kanssa.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin perusteellisen kiintoisalta kommuunilta, että Rovaniemen täti (oikea!) joutuu muistelemaan kaihoisana menetettyä/hukattua nuoruuttaan. Juuri noin olisi pitänyt osata elää. Gogo Jose

    VastaaPoista
  2. Hola. En tiennytkään että sinäkin luet tätä! Tää on kyllä ehdottomasti ollu jo tähän mennessä elämäni opettavaisin kokemus... :D Osaa sitten taas Suomessa arvostaa tiettyjä asioita.

    VastaaPoista